Alice Miller on kuollut

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

[size=150:3hqqb7t2]Ruumiillisen kurituksen tuominnut psykologi Alice Miller kuoli [/size:3hqqb7t2]

STT, DPA

Lahjakkaan lapsen tragediasta kirjoittanut psykologi, kirjailija Alice Miller on kuollut.

87-vuotias Miller kuoli 12. huhtikuuta, kertoi hänen kustantajansa. Miller syntyi Puolassa, asui aikuisena pitkään Sveitsissä ja vietti viimeiset vuotensa Ranskassa.

Miller teki tunnetuksi sitä, millaisia seurauksia lasten kurittamisesta ja hyväksikäytöstä on ja miten lapsuuden kokemukset vaikuttavat aikuisuudessa.

Yhdessä kirjoistaan hän esitti, että Adolf Hitlerin isä oli traumatisoinut tämän selkäsaunoilla ja kovasanaisuudella, ja saanut tämän halveksimaan itseään ja juutalaisia.

Millerin kirjoja on julkaistu 30 kielellä, muun muassa suomeksi. Hänen ajatuksensa saivat aikanaan suurta huomiota myös Suomessa.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/177072.shtml

Löysin Alice Millerin teokset oman toipumiseni alussa. Liioittelematta voin sanoa, että luettuani ne, en enää ollut enää se, joka olin ollut ennen noita lukukokemuksia.
Hänen teoksensa ovat innoittaneet myös monia psykologeja ja kirjailijoita. Näyttää kuin yleinen asenne suvaitsevampaan ajatteluun olisi saanut jalansijaa juuri Alice Millerin myötä, hänen raivatessa pahimpia esteitä, jollainen oli mm. psykoanalyytikkojen liitto ja joka erotti hänet.

Sivut

Kommentit (74)

Vierailija

Asia on moninainen niin että jos kuritus on johdonmukainen seuraus varoitetusta teosta ja kohtuullinen eikä koskaan riistäydy kohtuuttomaksi, se on looginen ja ymmärrettävä eikä traumatisoi mieltä. Vastaa kokemusta jossa riehuu holtittomasti leikeissään ja siksi kaatuessaan kolhii itseään.

Satunnainen ja kohtuuton ja selittämätön (anna anteeksi, en tiedä mikä minun meni) kuritus on traumatisoivaa. Vastaa selittämätöntä hyökkäystä yllättäen.

Vierailija

Alice Miller, psykologi ja psykoanalyytikko, oli rohkea nainen. Hän uskalsi käsitellä aiheita jotka ovat olleet tabuja ja ovat vieläkin monessa paikkaa maailmassa.

Neljäs käsky pitäisi poistaa katekismuksesta. Jopa sekularisoituneissakin yhteiskunnissa on neljäs käsky vieläkin tabu. On helponpaa kirjoittaa lääkkeitä, tai yrittää leikkaamalla poistaa kipuja ruumiista sen sijaa kuin tunnustaa että kipujen takana on sielullisia haavoja joita ei mitkään lääkkeet, ideologiat tai uskonnot paranna. Ollaan kuuliaita ja nöyriä, sokeita omille tarpeille, henkisen ja ruumillisen terveyden kustannuksella.

Meillä on oikeus parenpaan elämään. Pahinta on se että useat jatkavat samaa pahoinpitelyä ja nöyrytystä seuraavissa sukupolvissa. Ruumis muistaa jokaisen pahanteon ja ahdistuksen ja vaatii päästä irti kivuista ja tuskista tavalla tai toisella. Alice Miller on ollut kaikkien näiden henkilöiden puolesta puhuja, toivottovasti ei aivan turhaan.

Vierailija

Aloittaja ja Donna kuvastavat naisina dilemmaa hyvin. Vedotaan siihen että lyönti traumatisoi ja samalla ideologialla päätyy naistaan läpsinyt mies putkaan kun mies on kuunnellut päiviä nalkutusta tai halventavia kommentteja. Väkivallan henkisiä muotoja käyttäviä ei rangaista. Taumatisoivana nekin kuuluisivat samalle rangaistusasteikolle fyysisen kanssa.
Fyysinen kuritus on lyhyt ja ytimekäs ja sillä on selvä alku ja loppu kun se on reilua. Henkinen kuritus ei välttämättä hahmotu käsiteltäväksi kokonaisuudeksi ja siksi haavoittaa mieltä.

Vierailija
tietää
Asia on moninainen niin että jos kuritus on johdonmukainen seuraus varoitetusta teosta ja kohtuullinen eikä koskaan riistäydy kohtuuttomaksi, se on looginen ja ymmärrettävä eikä traumatisoi mieltä. Vastaa kokemusta jossa riehuu holtittomasti leikeissään ja siksi kaatuessaan kolhii itseään.

Satunnainen ja kohtuuton ja selittämätön (anna anteeksi, en tiedä mikä minun meni) kuritus on traumatisoivaa. Vastaa selittämätöntä hyökkäystä yllättäen.


Olen samaa mieltä tuosta kirjoittamastasi, mutta niinhän ne sanovat sellaisetkin, jotka vahingoittavat lapsiaan. Riippuu vanhempien arvoista, mistä teoista tai toiveiden ilmaisemisesta lapsia johdonmukaisesti rangaistaan.

Esimerkiksi mielisairas ja väkivaltainen vanhempi, joka pystyy viranomaisille päin näyttelemään päinvastaista, voi yrittää saada lasten huollon itselleen, jotta voisi käyttää lapsia tukahduttamaan puolisonsa avioeroaikeet.

Lapset näkevät, kumpi vanhempi voi uhata toisen vanhemman henkeä, kuulevat vanhempiensa riitelyt ja avioerosta puhumiset. Se vanhempi, joka on väkivaltainen, neuvoo lapsia, mistä ei saa puhua ja miten asiat pitää ymmärtää.

Avioeroa vastustava puoliso johdonmukaisesti - aina kuullessaan vähänkään lasten mielen muuttuvan siihen suuntaan, että nämä tahtoisivat olla sen toisen vanhempansa luona, olla niin uhkaava lapsia kohtaan, että nämä pelkäävät henkensä edestä.

Jos riita lasten huollosta ym. kestää pitkiä aikoja, lapset varmistavat henkiinjäämisensä ja vääntyvät sen vanhemman mielen mukaiseksi, joka voi tappaa.

Vierailija
pinklin
Löysin Alice Millerin teokset oman toipumiseni alussa. Liioittelematta voin sanoa, että luettuani ne, en enää ollut enää se, joka olin ollut ennen noita lukukokemuksia. Hänen teoksensa ovat innoittaneet myös monia psykologeja ja kirjailijoita.

Yhdessä kirjoistaan hän esitti, että Adolf Hitlerin isä oli traumatisoinut tämän selkäsaunoilla ja kovasanaisuudella, ja saanut tämän halveksimaan itseään ja juutalaisia.




Alice Miller (synt. Alicja Rostowska; 12. tammikuuta 1923 Lviv, Puola – 14. huhtikuuta 2010 Saint-Rémy-de-Provence, Ranska) oli psykologi ja kirjailija, joka keskittyi työssään lasten väärinkohteluun ja sen aikuisiässä ilmeneviin seurauksiin.

Vuonna 1988 Miller erosi psykoanalyyttisesta yhdistyksestä ja sen sveitsiläisestä jäsenjärjestöstä, koska oli tullut siihen tulokseen, että psykoanalyysi on rakennettu estämään potilaan lapsuuden aikaisten traumojen emotionaalinen (tunteiden tasolla tapahtuva) kohtaaminen. Millerin mukaan analyysin rakenne pohjautuu siihen, että Sigmund Freud ei koskaan uskaltanut itse kohdata omaa traumaattista menneisyyttään ja näin hänen oli pakko estää se potilailtaankin (Karkotettu tieto, Murra vaikenemisen muuri).

http://en.wikipedia.org/wiki/Alice_Miller_%28psychologist%29

Taas vaihteeksi yksi merkittäväksi koettu henkilö, joka tuntee vahvaa kiinnostusta psykoloanalyysiin ja päättää myöhemmin hylätä sen. Kuinkahan monta kertaa on tullut todistettua tämä sama näytelmä monien muiden 'suurten' vaikuttajien kohdalla? Milloin on syytetty Freudia dogmaattisuudesta ja nyt siitä, että hänen ei koskaan onnistunut analysoida itse itseään.

No, minun silmissäni tämä tapaus on jo näin vähällä tekstiä selvä. Alice itse syyllistyy projektioon, johon myös hänen henkilöhistoria antaa paljon selkeämmät evidenssit kuin Freudin henkilöhistoria. Alice on itse vältellyt analyysin loppuun viemistä, mutta motiivia en pysty seikkaperäisesti esittämään. Huvittava ja Alicen väitteelle epäedullinen yksityiskohta, on tuo juutalaisuuden halveksuminen. Freud nimittäin oli itse juutalainen, vaikkakaan ei käsittääkseni harjoittanut tätä uskontoa millään tavalla. Todennäköisempää on silti se, että tunneaines, joka Alicen omaan lapsuuteen liittyy, oli niin emotionaalisesti latautunut, että sen analysoiminen olisi voinut viedä vuosia. Se saattaisi olla jopa terapeuttisessa mielessä mahdoton, sillä vahvasti traumatisoituneen lapsuuden analysoiminen voi johtaa erittäin voimakkaaseen psyykkeen romahtamiseen. Itse epäilisin, että tietyt psyykkeen peruspilarit eivät ole koskaan analysoitavissa irti epäkypsästä tunnekokemisesta eli transferenssista. Ja niin kuin esim. Carl Jungin kohdalla, näen Alicen puolitiehen jääneen analyysin synnyttäneen sublimaatioita, jotka ovat elämän kannalta edullisia. Ne näkyivät siinä, että henkilöt tekivät pesäeron psykoanalyysiin ja kehittelivät myöhemmin omia teorioitaan, jotka ovat vakuuttaneet ne ihmiset, jotka samastuvat Aliceen tai Carliin.

Yleensäkin on olemassa sellaisia naisluonteita, jotka persoonallisuuden epäkypsyyttä ajautuvat persoonallisuudeltaan vahvempien ihmisten kelkkaan, myöhemmin traumatisoidakseen itsensä tai pettyäkseen syvästi kuvitelmiinsa. Mikäli tämä esikuva ei ota analyyttista asennetta vastapuoleen - miten ei yleensäkään toimita arkielämässä - nainen satuttaa itseään, koska etsii etupäässä itseään, eikä vuorovaikuta ihmissuhteessa sinänsä.

On selvää, että vallanpito haluaisi kasvattaa muista hyväksikäytettäviä ja joita pääsisi itse hyödyntämään.



Ruumiillinen kasvatus voi toimia aivan yhtä hyvin kuin suullinenkin. Vai yritätkö kenties väittää, että muinaisessa spartassa asuneet ihmiset olivat kaikki hyväksikäytön uhreja ja traumatisoituneita? Tai väittäisitkö samaa esim. nykyisestä urheilukulttuurista, että se on ihmisen psyykkeelle vahingollinen? Voisin vyöryttää älyttömän arsenaalin evidenssiä sille, että liikunta vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Toisaalta oletan, että jos tiedät mitään psykologiasta, tämä lienee erittäin tuttua asiaa.

Vierailija
tietää
Vedotaan siihen että lyönti traumatisoi ja samalla ideologialla päätyy naistaan läpsinyt mies putkaan kun mies on kuunnellut päiviä nalkutusta tai halventavia kommentteja. Väkivallan henkisiä muotoja käyttäviä ei rangaista. Taumatisoivana nekin kuuluisivat samalle rangaistusasteikolle fyysisen kanssa.
Fyysinen kuritus on lyhyt ja ytimekäs ja sillä on selvä alku ja loppu kun se on reilua. Henkinen kuritus ei välttämättä hahmotu käsiteltäväksi kokonaisuudeksi ja siksi haavoittaa mieltä.



On täysi myytti, että perheväkivallan kuvio olisi kuvailemasi kaltainen. Henkistä väkivaltaa ne miehetkin käyttävät - usein lyöntien lisäksi. Henkistä väkivaltaa on sekin, kun mies kieltää naiselta lopulta kaikki kodin ulkopuoliset kontaktit sairaassa omistushalussaan, kontrolloi hänen tekemisiään ja rahankäyttöään ja pitää yllä pelon ilmapiiriä. Henkistä väkivaltaa on sekin, jos poikkipuolisten sanojen tietää johtavan fyysiseen väkivaltaan. Eipä silloin voi vapaasti keskustella omista toiveistaan tai suhteen ongelmista.

Fyysisellä kurituksella ei ole perheväkivallassa mitään selvää alkua ja loppua, vaan sen uhkahan nimenomaan on aina ja jatkuvasti läsnä. Eikä väkivaltaan ajautumisen syy ollenkaan aina ole se naisen nalkutus, vaan sen miehen oma paha olo ja turhautumat vaikkapa työasioissa. Reilu fyysinen kuritus on mahdottomuus. Siinä ei ole mitään reilua, että toisella on fyysisen voimakkuuden kautta jokin ylituomarin asema kaikissa asioissa ja oikeus päättää, milloin vaimo kaipaa pientä kurittamista. Kahden aikuisen ihmisen suhteessa mitään kurittamisen tarvetta ei voi olla. Jos homma ei kulje, pitää pakata kamat ja lähteä eri suuntiin. Kurittaminen ei kuulu asiaan.

PS. Mielenkiintoista muuten sekin, että sujuvasti siirryit ilman selityksiä lasten kurittamisesta tähän vaimojen hakkaamiseen. Ajatteletko, että nainen on perheessä lapsen asemassa ja mies kasvattaja, joka tarvittaessa ojentaa virheistä?

Vierailija
Shriek

Yleensäkin on olemassa sellaisia naisluonteita, jotka persoonallisuuden epäkypsyyttä ajautuvat persoonallisuudeltaan vahvempien ihmisten kelkkaan, myöhemmin traumatisoidakseen itsensä tai pettyäkseen syvästi kuvitelmiinsa.



Tällaisia miesluonteitako ei ole? Väittäisinpä toisin.

Vierailija
pinklin
Esimerkiksi mielisairas ja väkivaltainen vanhempi, joka pystyy viranomaisille päin näyttelemään päinvastaista, voi yrittää saada lasten huollon itselleen, jotta voisi käyttää lapsia tukahduttamaan puolisonsa avioeroaikeet.



Eli oletko sitä mieltä, että terveet ja normaalit ihmiset eivät pyri puolustautumaan tai näyttämään parhaita puolia itsestään, kun he ovat julkisuudessa?

Autan sinua vähän. Kuka haluaisi mennä luokan eteen kertomaan heti ensimmäisenä, että jännittäessä omaa vuoroaan, paskansi housuun? Eikö sinusta siis ole luontevaa, että tällaiset ikävät yksityiskohdat jätetään kertomatta?

Lapset näkevät, kumpi vanhempi voi uhata toisen vanhemman henkeä, kuulevat vanhempiensa riitelyt ja avioerosta puhumiset. Se vanhempi, joka on väkivaltainen, neuvoo lapsia, mistä ei saa puhua ja miten asiat pitää ymmärtää.



Lapsi, joka uskoo kaiken automaattisesti, on ehkä älyllisesti rampautunut tai luonnostaan liian hyvä uskoinen. Jossakin kehitysvaiheessa tulisi odottaa, että vanhempien opetuksia ja arvoja kyseenalaistetaan. Jos sellaista ei tapahdu edes murrosikäisenä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä on jotakin vialla.

Avioeroa vastustava puoliso johdonmukaisesti - aina kuullessaan vähänkään lasten mielen muuttuvan siihen suuntaan, että nämä tahtoisivat olla sen toisen vanhempansa luona, olla niin uhkaava lapsia kohtaan, että nämä pelkäävät henkensä edestä.



Entä sitten? Eikö sinusta ole normaalia, että myös toinenkin vanhempi on kiinnostunut lapsensa tulevaisuudesta?

Jos riita lasten huollosta ym. kestää pitkiä aikoja, lapset varmistavat henkiinjäämisensä ja vääntyvät sen vanhemman mielen mukaiseksi, joka voi tappaa.



Mitä ihmettä sinä höpötät? Miten määrittelisit ihmisen, joka voi tappaa?

Vierailija

Miller oli yhden asian liike - niin hyvässä kuin huonossakin.

Toisaalta toi esiin erittäin tärkeitä seikkoja, taisteli tabujen muuria vastaan. Toisaalta Miller näyttää monesti tehneen perusteettomia yleistyksiä, hänen teoreettinen tietämyksensä on heikko ja näyttää osaltaan suorastaan ymmärtäneen väärin psykoanalyyttisiä ilmaisuja. Eikä MIller ollut suinkaan ainoana asialla, pikemminkin tuli suomessa kustantajan poliitikasta johtue ntunnetuimmaksi.

Mutta MIllerin ansiot eivät olekaan teoreettisia vaan sanoisinko vaikkapa ihmissydämen ansioita. Rikkoessaan tabuja Miller ei niinkään tuonut tietoa kuin antoi luvan tuntea.

Mielestäni parempi teoreettinen lähde samaan aihepiiriin on vaikkapa psykohistoria (Lloyd deMause, Juhani Ihanus jne). deMauselta on suomennetu yksi artikkeli (kirjassa Trauman monet kasvot). Tosin deMausekin on hieman joustamaton asenteissaan. Myös normaali historiankirjoitus (mm. Kaari utrio) on vahvistanut Millerin ja deMausen esittämät kasvatuskuvaukset.

Vierailija
pinklin
On selvää, että vallanpito haluaisi kasvattaa muista hyväksikäytettäviä ja joita pääsisi itse hyödyntämään.

Shriek
Ruumiillinen kasvatus voi toimia aivan yhtä hyvin kuin suullinenkin. Vai yritätkö kenties väittää, että muinaisessa spartassa asuneet ihmiset olivat kaikki hyväksikäytön uhreja ja traumatisoituneita? Tai väittäisitkö samaa esim. nykyisestä urheilukulttuurista, että se on ihmisen psyykkeelle vahingollinen? Voisin vyöryttää älyttömän arsenaalin evidenssiä sille, että liikunta vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Toisaalta oletan, että jos tiedät mitään psykologiasta, tämä lienee erittäin tuttua asiaa.

Mielipiteeni on, että "spartalainen" kasvatus on vähentänyt luovuutta ja vahvistanut karkeutta. Sellaisessa henkisessä ilmastossa voi traumatisoituneita olla tiheämmässä kuin suvaitsevaisten ateenalaisten luovassa ympäristössä.

Samaa väitän nykyisestä kilpaurheilusta; liika on liikaa ja sen seuraukset ovat tuhoavat.

Vierailija
Shriek
Eli oletko sitä mieltä, että terveet ja normaalit ihmiset eivät pyri puolustautumaan tai näyttämään parhaita puolia itsestään, kun he ovat julkisuudessa?

Kyllä tietenkin, mutta sehän ei olekaan keneltäkään pois, paitsi jos samalla mustamaalaa taitavasti sitä ihmistä, josta on sekä riippuvainen että purkaa riippuvuudestaan johtuvan vihansa tähän samaan ihmiseen.

Shriek

Autan sinua vähän. Kuka haluaisi mennä luokan eteen kertomaan heti ensimmäisenä, että jännittäessä omaa vuoroaan, paskansi housuun? Eikö sinusta siis ole luontevaa, että tällaiset ikävät yksityiskohdat jätetään kertomatta?


Kertomatta jättäminen suojaa itseä, eikä vahingoita ketään.

Shriek

Lapsi, joka uskoo kaiken automaattisesti, on ehkä älyllisesti rampautunut tai luonnostaan liian hyvä uskoinen. Jossakin kehitysvaiheessa tulisi odottaa, että vanhempien opetuksia ja arvoja kyseenalaistetaan. Jos sellaista ei tapahdu edes murrosikäisenä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä on jotakin vialla.


Jo pienet lapset ovat neroja keksiessään selviytymiskeinoja. He on tottelevat
ja yli-ihannoivat väkivaltaista vanhempaansa. Eron ottaminen on aivan välttämätöntä jo ennen lasten murrosikää.

Avioeroa vastustava puoliso johdonmukaisesti - aina kuullessaan vähänkään lasten mielen muuttuvan siihen suuntaan, että nämä tahtoisivat olla sen toisen vanhempansa luona, olla niin uhkaava lapsia kohtaan, että nämä pelkäävät henkensä edestä.

Shriek

Entä sitten? Eikö sinusta ole normaalia, että myös toinenkin vanhempi on kiinnostunut lapsensa tulevaisuudesta?


Hän voi olla mustasukkainen lapsille ja on heille kilpailija tai kohtelee lapsia välineinä. Ei ollenkaan lasten kehityksestä kiinnostunut vanhempi.

Jos riita lasten huollosta ym. kestää pitkiä aikoja, lapset varmistavat henkiinjäämisensä ja vääntyvät sen vanhemman mielen mukaiseksi, joka voi tappaa.

="Shriek"
Mitä ihmettä sinä höpötät? Miten määrittelisit ihmisen, joka voi tappaa?

Tällaisissa tapauksissa määrittelen niin, että jos lapset kyselevät, että voikohan isä/äiti pudottaa minut alas maailmanpyörästä (tivolissa)? Tai varoittelevat, että "varo, jos isä/äiti tulee autolla ja yrittää ajaa sinun päälle".

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
pinklin
Mielipiteeni on, että "spartalainen" kasvatus on vähentänyt luovuutta ja vahvistanut karkeutta. Sellaisessa henkisessä ilmastossa voi traumatisoituneita olla tiheämmässä kuin suvaitsevaisten ateenalaisten luovassa ympäristössä.

Samaa väitän nykyisestä kilpaurheilusta; liika on liikaa ja sen seuraukset ovat tuhoavat.




Mielipiteesi on väärä. Haastavassa ympäristössä aivot kehittyy paljon paremmin kuin nykyisessä pehmopaskassa jossa kaikki omat ajatukset ovat vaarallisia.

Eikä Ateenalaiset ollut sen suvaitsevaisempia. Helleenit koskaan ollutkaan.

Liika on kyllä liikaa. Se on totta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat