Moraalin kehittyminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko moraali kiveen kirjoitettu totuus, joka ei muutu?
Jos moraali muuttuu, niin kuka sitä muuttaa?
Muuttuessan moraali voi olla kauppatavaraa, kuten uskonnot tai uskomukset.
Mihin ihminen enää voi lopulta luottaa?
Onko moraali vain sen hetkisen yhteiskunnan hyväksymisen tulos, joka muuttuu,
kun yhteiskunta muuttuu?
Onko olemassa enää mitään pysyvää mihin voi luottaa?
Moraalin muuttuminen on merkki sen epätäydellisyydestä, kuten uskontojenkin vai
onko kaikki vain osa evoluutota?
Omat käsityksemme ovat kuitenkin vain perustuvia lyhyelle näkemykselle.

Kommentit (7)

Vierailija
Starman
Onko moraali kiveen kirjoitettu totuus, joka ei muutu?
Jos moraali muuttuu, niin kuka sitä muuttaa?
Muuttuessan moraali voi olla kauppatavaraa, kuten uskonnot tai uskomukset.
Mihin ihminen enää voi lopulta luottaa?
Onko moraali vain sen hetkisen yhteiskunnan hyväksymisen tulos, joka muuttuu,
kun yhteiskunta muuttuu?
Onko olemassa enää mitään pysyvää mihin voi luottaa?
Moraalin muuttuminen on merkki sen epätäydellisyydestä, kuten uskontojenkin vai
onko kaikki vain osa evoluutota?
Omat käsityksemme ovat kuitenkin vain perustuvia lyhyelle näkemykselle.



Eiköhän moraali perustu vain yhteiskunnassa (kulloinkin) vallitsevien arvojen, ihanteiden ja paheksumisten sisäistämiseen "omaan tuntoon". Ei sitä mihinkään yliluonnolliseen kiveen ole kaiverrettu. Toisten oletettu hyväksyntä tai paheksunta säätelee sitä mitä pidetään sopivana tehdä, katua ym. Se miten nuo arvot ja ihanteet sitten muuttuvat, onkin toinen juttu. Politiikalla on siinä iso rooli.

Vierailija

Ajattelen että moraalin, sen että on joitakin yhteisiä periaatteita siitä miten käyttäytyä, merkitys on se että se tekee yhteistoiminnan mahdolliseksi tai ainakin helpottaa sitä. Epäilen että yhteistoiminnan merkitys yhteiskunnassa on vähentynyt, jokaisen on saatava vapaasti "toteuttaa itseään" - uskon kuitenkin että tämän hintana on joidenkin ihmisten syrjäytyminen. Toisaalta syrjäytymisessäkin voinee olla kyse evoluutiosta, ihmiskunta kehittyy tarkoituksenmukaisemmaksi vallitseviin olosuhteisiin. Henkilökohtaisella tasolla syrjäytyminen on tietenkin aina vaikea asia.

Joka tapauksessa ajattelen että ihmisiltä siedetään ihan liikaa toisten ihmisten polkemista ja kaikentasoista hyväksikäyttöä. Osa moraalisäännöistä on kyllä täysin universaaleja ja kaikissa kulttuureissa vallitsevia. Ehkä nämä yhteiset moraalisäännöt ovat luonteeltaan jotenkin lajin säilyvyyttä edistäviä...

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009

Moraalin kehittyminen on hyvin monitahoinen ongelma, jota voidaan tutkia sosiaalisista, biologisista ja psykologisista lähtökohdista käsin. Yksi merkittävimpiä tekijöitä kuitenkin on ainoastaan ihmiselle ominainen kyky siirtää tyydytystä tuottavaa toimintaa myöhemmäksi suuremman palkkion toivossa. Kyse ei ole kognitiivisesta ongelmasta: simpanssitkin pystyvät ymmärtämään, että myöhemmin saatava palkkio on suurempi kuin välitön tyydytys. Tästä huolimatta ne kuitenkin aina valitsevat välittömän tyydytyksen myöhemmän sijaan. Kuvaavaa on, että sama ongelma manifestoituu myös lapsilla. Neurologisesti tämä saattaa olla yhteydessä prefrontaalisen korteksin suhteellisen myöhäiseen kehittymiseen. Eksekutiiviset toiminnot ja impulssikontrolli ovat lokalisoituneina etenkin frontaalisen lohkon alueille. Behavioraalisen riippuvuuden tutkimuksissa on havaittu orbitofrontaalisen aivokuoren metaboliassa samanlaista aktiviteettia kuin kemiallisessakin riippuvuudessa. Henkilö, joka ei kykene hillitsemään syömistään saattaakin toimia yhtä “tahdonvastaisesti” kuin lapsensa päiväannoksesta myyvä kokaiiniriippuvainenkin. Uskonnolliset moraalidogmit eivät siis sikäli ole täysin adekvaattejakaan, että niiden määrittelemä pahuus ei ole läheskään aina “vapaasti valittua”. Mesolimbisen palkitsemisjärjestelmän yliote prefrontaalisen korteksin eksekutiivisten toimintojen säätelystä saattaa olla yksi mekanismi “moraalittomuuden” takana.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Mielestäni moraali voi olla ulospäin tai sisäänpäin suuntautuvaa. Eli jos ihminen haluaa palkkion itsensä ulkopuolelta eli yhteisön hyväksynnän, hän käyttää kulloinkin muodissa olevan moraalin sääntöjä saadakseen suosiota ja kiipiäkseen arvoasteikossa näkyvään tai muodolliseen asemaan. Jos taas ihminen kokee saavansa palkkion "oikein tekemisistä" itsensä sisältä, silloin hänelle on yhdentekevää millaiset moraalisäännöt kulloinkin ulkomaailmassa vallitsee.

Esim. jos yleisenä tapana on kulkea päin punaisia liikennevaloissa, mutta ihminen itse saa moraalisen tyydytyksen pysähtymällä, hän pysähtyy vaikka joku pitäisi häntä naurettavana. Toisessa ääripäässä taas ihminen kokee että hänen korkein moraaliarvonsa voi olla esim. se että hyväksyy kaikki muut ihmiset karvoineen päivineen, ja tämän vuoksi hän sitten parittelee "estotta" kenen kanssa tahansa, vaikka ulkopuoliset tietenkin katsovat että kauhea horoperse.

Jonkinlaisia yhteisiä linjauksia tietenkin pitää olla, mutta periaatteessa mielestäni olisi suotavaa että yhteinen moraalijärjestelmä olisi mahdollisimman joustava että ihmiset voivat itse kasvaa omana itsenään ja tehdä valintojaan mahdollisimman vapaasti, ettei heidän sitten tarvitse syytellä ulkopuolisia tahoja turhautumisistaan. Siinähän se varsinainen kasvun paikka aina on kun tajuaa että jos joku valinta meni pieleen, se on ihan oma ongelma eikä kenenkään muun, koska oli täysi vapaus tehdä kuten teki, tai olla tekemättä.

Tietenkään muiden olentojen vahingoittaminen ei mielestäni voi kuulua "mahdollisimman vapaan" moraalin puitteisiin. Sehän estäisi muita tekemästä vapaasti omia valintojaan. Eli vapaus on aina väistämättä suhteellista, jotta se voi olla mahdollisimman suurta vapautta?

Olen toki idealisti, mutta mielestäni ihminen joka tekee ns. hyviä asioita ilman että hän odottaa saavansa siitä palkkion on sisäisen moraalin aikaansaama huipputuote.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005

Yhteiseksi koettujen sääntöjen rikkominen on moraalitonta, nämä säännöt voivat olla kirjoittamattomia tai vaikka kiveen kirjoitettuja (vrt. Mooseksen lait). Sitä vastoin joidenkin kirjoitettujen lakien rikkominen ei ole sellaisenaan moraalitonta (en esim. itse pidä lievää ylinopeutta moraalittomana, jos on samalla erittäin tarkkaavainen liikenteen tapahtumisen osalta). Laithan säädetään jonkin vähemmistön toimesta, joten riippuu tuon vähemmistön katsantokannasta ja ns. varmuusmarginaaleista mikä heidän mielestään on moraalitonta ja mikä ei (lait edustavat siis osittain subjektiivista näkemystä moraalisesta näkökulmasta).

Moraalinen oikeus ja laillinen oikeus eivät siis välttämättä kulje ns. käsi kädessä. Moraalin normittaa käsittääkseni ihmisen toiminta yhteisössä. Jos yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän toiminta rikkoo yhteisöllisyyttä ja/tai yhteiskuntarauhaa vastaan niin sitä voidaan pitää moraalittomana. Tietysti myös minkälainen rikkomus tahansa, yksittäistä ihmstä tai ihmisryhmää kohtaan, on moraalitonta ellei siihen liity hyvittämistarkoitus ( mielenkiintoinen kysymys onkin, onko kosto moraaliton vai ei jos sillä on vain tarkoitus saada tasapuolinen hyvitys suhteessa vastapuolen rikkomuksiin - ellei samanaikaisesti rikota yhteisöllisyyttä ja yhteiskuntarauhaa vastaan).

Nämä vain pohdintoina, ei minään moraalijulistuksena.

Edit: Edellä olevasta näkökulmasta (riisto)kapitalismi on jo lähtökohtaisesti moraalitonta, kun kommunismi on vastaavasti moraalia rapauttava. Tällaisena "aivopieruna" liittyen tuhon kapaitalismikeskusteluun.

Vierailija
David
Yhteiseksi koettujen sääntöjen rikkominen on moraalitonta, nämä säännöt voivat olla kirjoittamattomia tai vaikka kiveen kirjoitettuja (vrt. Mooseksen lait). Sitä vastoin joidenkin kirjoitettujen lakien rikkominen ei ole sellaisenaan moraalitonta (en esim. itse pidä lievää ylinopeutta moraalittomana, jos on samalla erittäin tarkkaavainen liikenteen tapahtumisen osalta). Laithan säädetään jonkin vähemmistön toimesta, joten riippuu tuon vähemmistön katsantokannasta ja ns. varmuusmarginaaleista mikä heidän mielestään on moraalitonta ja mikä ei (lait edustavat siis osittain subjektiivista näkemystä moraalisesta näkökulmasta).



No mutta: Nimenomaan täysin subjektiivinenhan on juuri tuo esimerkkisi siitä, että sinä tulkitset pienet ylinopeudet ihan hyväksyttäviksi. Mistä voit tietää, että juuri tuo tulkinta kuvaa "objektiivisesti" yhteisiksi koettuja sääntöjä? Entäs, jos sittenkin tulkitset asiaa väärin? Lakia säätämässä on sentään ollut edes joukko ihmisiä, eikä kyse ole vain yhden yksilön päätelmistä ja tulkinnoista yleisestä mielipiteestä. Väitätkö, että kaikki pystyvät aina sisäisesti todella ymmärtämään ne kirjoittamattomatkin yhteiset moraalisäännöt? Silti niistä jatkuvasti väitellään ja ollaan erimielisiä?

Vierailija
David
Yhteiseksi koettujen sääntöjen rikkominen on moraalitonta, nämä säännöt voivat olla kirjoittamattomia tai vaikka kiveen kirjoitettuja (vrt. Mooseksen lait). Sitä vastoin joidenkin kirjoitettujen lakien rikkominen ei ole sellaisenaan moraalitonta (en esim. itse pidä lievää ylinopeutta moraalittomana, jos on samalla erittäin tarkkaavainen liikenteen tapahtumisen osalta). Laithan säädetään jonkin vähemmistön toimesta, joten riippuu tuon vähemmistön katsantokannasta ja ns. varmuusmarginaaleista mikä heidän mielestään on moraalitonta ja mikä ei (lait edustavat siis osittain subjektiivista näkemystä moraalisesta näkökulmasta).

Moraalinen oikeus ja laillinen oikeus eivät siis välttämättä kulje ns. käsi kädessä. Moraalin normittaa käsittääkseni ihmisen toiminta yhteisössä. Jos yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän toiminta rikkoo yhteisöllisyyttä ja/tai yhteiskuntarauhaa vastaan niin sitä voidaan pitää moraalittomana. Tietysti myös minkälainen rikkomus tahansa, yksittäistä ihmstä tai ihmisryhmää kohtaan, on moraalitonta ellei siihen liity hyvittämistarkoitus ( mielenkiintoinen kysymys onkin, onko kosto moraaliton vai ei jos sillä on vain tarkoitus saada tasapuolinen hyvitys suhteessa vastapuolen rikkomuksiin - ellei samanaikaisesti rikota yhteisöllisyyttä ja yhteiskuntarauhaa vastaan).

Nämä vain pohdintoina, ei minään moraalijulistuksena.

Edit: Edellä olevasta näkökulmasta (riisto)kapitalismi on jo lähtökohtaisesti moraalitonta, kun kommunismi on vastaavasti moraalia rapauttava. Tällaisena "aivopieruna" liittyen tuhon kapaitalismikeskusteluun.




Voihan yksilö pitää "yhteiseti sovittuja normeja" väärinä ja näinollen joskus myös moraalittomina.
Esim. historiassa Brasiliassa oli täysin hyväksyttävää tappaa intiaaneja.
Jokin asia on muuttunut niistä ajoista eli ainakin laki ja moraali, jotka eivät läheskään aina kulje käsi kädessä.
Onko moraali lähtökohtaisesti yksilöstä vai yhteiskunnasta lähtöisin?
Onko esim Pohjois-Koreassa luotu oma moraalikäytäntönsä?
Parhaimmillanhan moraali on heikompia ihmisiä ja ryhmiä tukeva koodi, mutta tuntuu, että vallanpitäjät kulloisenakin aikana käyttävät "moraalia" omien valtapyrkimystensä välikappaleina.

Uusimmat

Suosituimmat