Verenluovutus, valkosolut, immuniteetti

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Valkosolujen elinikä elimistössä on niiden tyypistä riippuen parista tunnista useisiin vuosiin. Mitä siis säännöllinen verenluovutus aiheuttaa niiden pitkäikäisten valkosolujen kannalta? Mitä se tekee elimistön puolustuskyvylle, jos pitkäikäisten valkosolujen määrä tippuu vähitellen murto-osaan tavanomaisesta. Ja eikö niihin myös varastoidu tietoa torjutuista taudinaiheuttajista?

Ylimääräistä matematiikkaa:

Laskin huvikseni saatavilla olevilla tiedoilla, kuinka paljon pitkäikäisiä valkosoluja on jäljellä luovutusten jälkeen verrattuna alkuperäiseen. Jos uusiutuvuus on 1 vuosi niin pitkän ajan jälkeen jäljellä on noin 63% alkuperäisestä, jos 2 vuotta niin 46% ja jos 3 vuotta niin 36%. Alla laskut ja oletustiedot.

Alkutiedot (lähteenä wikipedia ja veripalvelu):
luovutusmäärä = 0,45l/kerta
luovutustiheys = 1 kerta/2kk
verta elimistössä = 5l

oletukset:
pitkäikäisten valkosolujen määrä elimistössä = A
pitkäikäisten valkosolujen uusiutuvuustiheys = A/vuosi = A/6 per 2kk

laskut:
verta/valkosoluja lähtee luovutuksessa (osuus elimistön verestä/valkosoluista) = 0,45l / 5l = 9%
valkosoluja jää jäljelle ensimmäisen kerran jälkeen = (1A-0,09A) = 0,91A

yhdistellään ylläolevat tiedot ja saadaan kaava solujen määräksi luovutuksen jälkeen:

1 luovutus (juuri jälkeen): (1-0,09)A = 0,91A
2 luovutus (juuri jälkeen): (0,91A + (1A-0,91A)/6) * 0,91 = 0,84175A
seuraavien kertojen jälkeen (ans tarkoittaa edellistä vastausta): (ans + (1-ans)/6) * 0,91
edellinen sanallisesti: (määrä edellisen jälkeen + vajeesta korvautuva määrä) * jäljelle jäävä määrä uuden luovutuksen jälkeen.

Edellinen laskutoimitus lähenee (suhteellisen nopeasti) lukua 0,63A luovutuskertoja kertyessä.

Kommentit (7)

creep
Seuraa 
Viestejä292
Liittynyt10.9.2009

Varmasti hyvin laskettu, mutta valitettavasti (tai oikeastaan onneksi) immuniteetin takaavat B-muistisolut majailevat imusolmukkeissa, joten niiden määrä tuskin laskee verenluovutuksen yhteydessä

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen ajatellut kokeilla verenluovutusta. Kannattaisikohan syödä tukevasti ennen tätä, vaiko mieluummin kevyemmin? Luovutuksen jälkeen pitäisi samalla reissulla hoitaa asioita ja siihen liittyen kävelläkin pidempi matka. Vai kannattaako huimauksen vuoksi unohtaa nämä askareet?

Hemoglobiinini on aina ollut hyvä, mutta verenpaineeni on ilmeisesti matala koska olen nuoresta asti toisinaan huomannut silmissä pimenevän jos nousen nopeasti kyykystä tai istumasta. Mittauksissa paine on kyllä ollut ennemminkin normaalin ylärajalla, mutta taidan kärsiä mittausjännityksestä. Vaikka tiedän ettei mittaus minua vahingoita, tunnen kumminkin aina miten pumppu alkaa takoa kun mittaukseen valmistaudutaan. - Josko näillä sitten verenluovutuksessa merkitystä on?

kytoann
Seuraa 
Viestejä1906
Liittynyt16.3.2005

Ei mitenkään erityisen tukevasti kannata syödä ennen luovutusta, mutta luovutuksen jälkeen ainakin ne voileivät mitä siellä tarjotaan, myöhemmin jossain vaiheessa vielä kunnon ateria.  Ja jos on muutenkin alhainen verenpaine, kannattaa uskoa kun ne sanovat että lepää vähän aikaa luovutuksen jälkeen ja nouse varovasti sitten. 

Jos se kävelymatka on niin pitkä että se muutenkin hengästyttäisi, niin ehkä kannattaa jättää huomiseen. 

Tosin, olen luovuttanut monet kerrat, eikä se juuri ole tahtia haitannut. Köyhänä opiskelijana kun kävin luovuttamassa, en sitten sinä päivänä syömässä käynytkään, kun siellä sai ottaa niin monta voileipää kuin halusi. Ja kävelin kyllä ainakin pari kilometriä yliopistolta kämpälle. Kaksi kertaa vuodessa järjestettiin  silloin Helsingin yliopistolla verenluovutus, en tiedä miten nykyisin. 

Yhden kerran myöhempinä vuosina on ruvennut heikottamaan kun menin päivällä luovutettuani kuntojumppaan illalla, enkä ollut kerennyt kunnolla syömään ennen sitä.  Nyt eivät ole huolineet verta ikäni vuoksi, paitsi juuri tuli muutos siihen, joten voisin taas mennä.

En oikein ymmärrä miksi tuo verenluovutus on monille ihmisille jotenkin vaikea ja vastenmielinen asia. Mitä kummallista siinä on? Tuntevatko ne menettävänsä jotain itsestään, ettei sitten enää olisi kokonainen ihminen?  Siinähän pystyy auttamaan muita ihmisiä, ilman että varsinaisesti tekee itse mitään tai menettää mitään. Eikä koskaan tiedä milloin itse tarvitsee luovutettua verta. 

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ok. Eipä ne minun aktiviteetit taida sen rasittavampia olla kuin sinulla oli tuossa, että eiköhän ne onnistu. Mutta jos tosiaan siellä on pöytä koreana, niin en syö edeltäpäin tukevasti.

Varmaan monilla se suurin ongelma luovuttamisen suhteen on neulakammo. Itselläni ei moista ole. Eihän se pistäminen tietysti kivalta tunnu fyysisessä mielessä, mutta psyykkisesti ei ongelmaa asian suhteen ole.

Toinen mikä ihmisiä voi inhottaa on varmaan se että joutuu kertomaan intiimejä asioita seksuaalielämästään ja lääkkeiden syömisistään.

kytoann
Seuraa 
Viestejä1906
Liittynyt16.3.2005

Niin tietysti, se neulakammo. Ja vielä se veren näkeminen, kaipa se joitakin oikeasti  kauhistuttaa nähdä oman verensä valuvan muovipussiin. Vaikka eihän sitä ole pakko katsoa. 

Silloin aikoinaan ei kyselty mitään noista seksisuhteista,  olisi tainnutminulta jäädä jonkunen luovutuskerta väliin kun tuli harrastettua lyhyitä suhteita jossain elämänvaiheessa. Silloin ei aidsia oltu vielä keksitty. 

Myöhemmin sitten ei ole kysymykset häirinneet, kun vastaukset ovat oikeita. 

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Luovutin verta, ihan ok kokemus. Enemmän se sattui kun otettiin sormenpäästä verinäyte (sormea särki vielä seuraavana päivänäkin, taisi olla eka kerta kun napsaistiin jollain napsulaitteella eikä tuikattu neulalla?) Itse verenluovutus käsivarresta ei pahemmin tuntunut, reikä hyytyi todella nopeasti umpeen eikä tullut edes mustelmaa, vaikka session jälkeen kannoin kaksi raskasta muovikassillista kamaa kaupasta.

Miinusta tulee siitä että pitopöytä ei ollut häävi, kuivaa leipää ja pullaa.

Henkisessä mielessä luovutuksessa oli sellainen voittajan fiilis kun kykenee tällaista tekemään ilman jotain ihme ongelmia, kaikille kun se ei niin vaan suju. Vasta kun ensiluovuttajalle iskivät käteen kassin missä luki "hengenpelastaja" tajusin että tämä asia koskee muitakin kuin vain minua ja kokeilunhaluani.

Saatan luovuttaa toistekin, kun ei tämä tämän kummoisempaa ole, eikä pahemmin edes huipannut jälkikäteen. Hb tosi hyvä aina ollut, jos sillä sitten merkitystä lie. Paitsi tietysti jos tulee se seksi mukaan elämääni jossain vaiheessa, niin tiedä sitten kelpaanko enää luovuttajaksi.

Uusimmat

Suosituimmat