Voiko vauvaiän uni jättää pysyvät jäljet ihmiseen? Trauma?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Otsikointi tuntui aika hankalalta ja muutenkin ajatuksen kasaan saaminen mutta juu:

Jos vauva näkee unta (jonkinlaisella tasolla) että tulee hylätyksi tai jotain muuta yhtä pelottavaa tuon ikäiselle niin...

Uni on vauvalle niin uusi asia että entä jos se ei tee mitään eroa unien ja valveen välille

Voisikohan pikkuskidi traumatisoitua pysyvästi pahan unen vuoksi? Voi kai sitä traumatisoitua tavallaan siitäkin että napanuora kuristaa syntyessä.

Voisko tässäkin olla jotain perää ja syytä erilaisille pelkotiloille?

Kommentit (3)

Vierailija
eka kosmonautti

Jos vauva näkee unta (jonkinlaisella tasolla) että tulee hylätyksi tai jotain muuta yhtä pelottavaa tuon ikäiselle niin...



Jos vauva ei tietäisi mitään hylätyksi tulemisen mahdollisuudesta eikä sitä esiintyisi hänen kokemusmaailmassaan, ei hän voisi siitä untakaan nähdä. Mutta hylätyksi tulemisen pelko on erittäin olemassaoleva asia vauvoilla. He kokevat sitä jatkuvasti. Mutta sen vastapainoksi asettuvat kokemukset siitä, että vanhemmat ovat läsnä ja tulevat apuun. En ymmärrä, miksi yksi kokemus unessa ei "parantuisi" näillä kokemuksilla huolenpidosta aivan vastaavasti kuin ne hereillä ollessa tapahtuneet hyläyksi tulemisen kokemukset "parantuvat". Niitähän ajantajuton vauva kokee jotakuinkin päivittäin, kun äiti ei tulekaan salamana paikalle jokaisesta itkusta.

Voisikohan pikkuskidi traumatisoitua pysyvästi pahan unen vuoksi? Voi kai sitä traumatisoitua tavallaan siitäkin että napanuora kuristaa syntyessä.

Voisko tässäkin olla jotain perää ja syytä erilaisille pelkotiloille?




Tuosta oma kokemukseni on, että pitkittynyt ponnistuvaihe juuri parilla napanuoran kiekauksella kaulan ympäri vahvistettuna mitä todennäköisimmin aiheutti omalle pojalleni ahtaanpaikankammon. Se oli varsin selvä vauvana ja leikki-ikäisenä, jolloin esim. kapalointi, vatsallaan makaaminen ja myöhemmin putkimalliset liukumäet saivat aikaan lähes paniikin. Olen kuullut aivan samaa toisilta äideiltä, joiden lapset ovat joutuneet kestämään pitkän ponnistusvaiheen. Mutta tuo pelko kyllä sittemmin helpotti, eikä esim. jatku hissin käytön välttelynä tms.

Näkisin tuon kuitenkin hieman erilaisena tilanteena kuin hyljätyksi tulemisen pelon, koska tosiaan sitä lapset ja vauvat kokevat ikäänkuin "tehdasasennuksena" joka tapauksessa.

Miten vauva osaisi unessa keksiä ilman mitään todellista kokemusta jonkin hyvin traumaattisen tilanteen? Sellaiselle pitäisi käsittääkseni olla olemassa jokin todellisuuden vastine. Tuskin vilkkaimmallakaan mielikuvituksella varustettu pystyy unessa kehittelemään voimakkaita tunnetiloja, joille ei ole mitään pohjaa valveillaoloajan kokemuksissa. Jos tällainen eskaloituu traumatisoivaksi, niin eiköhän se trauma oikeastaan pohjaudu siihen lähtökohtana olevaan valvemaailman tapahtumaan liittyvään tunnereaktioon? Sellaisiahan esim. painajaiset useimmiten ovat: valveilla esiintyvästä - ehkä tiedostamattomastakin - pelosta kehitelty unimaailman versio. Yleensä itsekin osaa sen lähteen nimetä, vaikka unen toteutustapa olisikin mahdoton, liioteltu, epätodellinen ja jopa absurdi.

Vierailija
Feminine
Miten vauva osaisi unessa keksiä ilman mitään todellista kokemusta jonkin hyvin traumaattisen tilanteen? Sellaiselle pitäisi käsittääkseni olla olemassa jokin todellisuuden vastine. Tuskin vilkkaimmallakaan mielikuvituksella varustettu pystyy unessa kehittelemään voimakkaita tunnetiloja, joille ei ole mitään pohjaa valveillaoloajan kokemuksissa.



Toisaalta ihmisen täysin tieteelle arvoituksena pysynyt mieli-aivo-järjestelmä ei varmaan ole mikään tyhjä taulu missään elämän vaiheessa, vaan sisältää suuren joukon valmiuksia, mm. valmiuden tuntea kaikenlaisia tunteita ja aistia kaikenlaisia aistimuksia sopivien ympäristö-reunaehtojen vallitessa. Todelliset aistimuksethan eivät synny valokuvamaisesti ulkoisesta ärsykkeistöstä, vaan aivot tai aivoista erillinen mieli täysin tuntemattomalla tavalla rekonstruoivat esim. näköaistin tapauksessa noin kahdentoista erityyppisen hermoaktiivisuuden perusteella mielensisäisen aistikuvan. Tuollaiset aktiivisuuskomponentit saattavat olla evo-devon paljastamia "ikiaikaisia" rakenteita ilmeten vain vähäisin muunnoksin kaikessa elävässä. Niinpä näköaistikuvia voi ehkä syntyä heti, kun nuo kaksitoista hermoaktiivisuustilaa vallitsevat, oltiinpa unessa tai valveilla. Vastaavanlainen virittymisjärjestelmä koskee varmasti myös tunnekokemuksia, jotka ovat eräänlaisia aistimuksia nekin. Onpa mahdollista, että jo sikiöaikana käydään läpi erilaisia aistimusyhdelmiä tunne-elämyksineen. Nämä voivat edustaa universaaleja suhdejärjestelmiä, eräänlaisia mandaloita. Nämä puolestaan voivat ryhmittyä spesifeiksi neuroneiksi, mm. peilisoluiksi. Voi olla, että syntymänjälkeinen fyysinen "vankeus" verrattuna kohdun vapaisiin olosuhteisiin aiheuttaa helposti taantuman paitsi kognitiivisiin funktioihin, myös unimaailmaan. Tätä taantumaa voi luullakseni loiventaa kommunikoimalla monipuolisesti sikiön kanssa. Joka tapauksessa vastasyntyneellä ja sikiöllä saattaa olla paljon tieteen nykykäsitystäkin rikkaampi unielämä ja kognitiivinen taso

Uusimmat

Suosituimmat