Isän merkitys?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näin isänpäivänä aloitin tällaisen ketjun. Millainen isän merkitys on ollut teille? Onko isällä mitään virkaa?
Entä isättömyyden, ne joilla isää ei ole ollut? Kaipasitteko isäänne,vai oliko parempi, että hän pysyi poissa sotkemasta elämäänne?

Tässä linkissä on hyvä huomio, että isättömiä lapsia voi kasvaa myös ydinperheessä, jos isä ei ole koskaan läsnäoleva perheen elämässä.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suom ... 5247428585

Isyys kannattaa psykologi Virpi Kiviharjun mukaan joka tapauksessa selvittää:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/i ... 38200.html

YLEn Aamu-TV:ssä vieraillut psykologi Virpi Lahtiharju Lastensuojelun keskusliitosta painottaakin, että isyys kannattaa aina selvittää.

- Isä on korvaamaton ja ainutlaatuinen, eikä hänen olemassaoloaan voi kieltää tai unohtaa. Tämän takia isä-asia pitää käsitellä, oli hän läsnä lapsen elämässä tai ei. Lapsen elämään voi muuten jäädä valtava aukko, minkä seurauksia ei voida etukäteen takasti ennustaa.

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Äidin ja lapsen suhteen kypsyys ratkaisee onko isämielikuva terve, eikä epäluulojen ja traumojen värittämä. Etsittävän etäinen isä voi olla haavoittava kokemus molemmin puolin, vaikka hyviäkin kohtaamisia on. Isyyden menettämisen tuskasta ei juuri puhuta. Mies saa usein kärsijän roolin.

Vierailija
tietää
Äidin ja lapsen suhteen kypsyys ratkaisee onko isämielikuva terve, eikä epäluulojen ja traumojen värittämä. Etsittävän etäinen isä voi olla haavoittava kokemus molemmin puolin, vaikka hyviäkin kohtaamisia on. Isyyden menettämisen tuskasta ei juuri puhuta. Mies saa usein kärsijän roolin.

Isäsuhde ja äitisuhde ovat kaksi eri asiaa. Yleensä lapsi identifioituu jompaan kumpaan. Jos poika on identifioitunut isään, äidin on melko turha nakertaa ja haukkua selän takana ja yrittää sitä poikaa saada näkemään isä jotenkin "huonona mallina", ellei tämä sitä todellisuudessa ole. (Mulla on kokemusta.)

Vierailija

Usein puhutaan vain isättömistä pojista, mutta entäs isättömät tytöt?
Kai isä on yhtä tärkeä lapselle, riippumatta siitä, onko hän tyttö vai poika?

Kun vanhempien suhde on hyvä, tytär näkee, että naisia tulee kohdella arvostavasti parisuhteessa ja yleensäkin syntyy jonkinlainen kuva miehistä. Jos lapsuudessa ei ole tuntenut kunnolla ketään miespuolista henkilöä, miten heitä osaa arvioida aikuisena?

Vierailija
väläys
Usein puhutaan vain isättömistä pojista, mutta entäs isättömät tytöt?
Kai isä on yhtä tärkeä lapselle, riippumatta siitä, onko hän tyttö vai poika?

Kun vanhempien suhde on hyvä, tytär näkee, että naisia tulee kohdella arvostavasti parisuhteessa ja yleensäkin syntyy jonkinlainen kuva miehistä. Jos lapsuudessa ei ole tuntenut kunnolla ketään miespuolista henkilöä, miten heitä osaa arvioida aikuisena?




Miehet ja naiset, miehet ja naiset.. Miehemmalli ja naisemmalli ? Eikö ihmisen malli riitä?

Lapselle on tärkeää olla asiallisesti kohdeltu ja rakastettu.

Se että venhemmat on eri sukupuolta ei sinällään merkkaa yhtään mitään.
Sukupuoli ei estä valitettavasti kumpaakaan, ei miestä eikä naista sairastumasta henkisesti, käyttäytymästä typerästi, olemasta julma, jne.

Periaatteessa isän merkitys on yhtä tärkeä lapselle kuin äidin.
Se että on vanhempia, jotka ei pysty maksamaan elatusmaksujaan tjms. on tietenkin surullista, mutta siks on olemassa yhteiskunta, joka auttaa niiden lasten elatuksesta, joiden vanhemmilla on taloudellisia oikeuksia.

Näin isänpäivänä koen että isän roolia halutaan paremmaksi kuin se on enne ollut. Äidit on nostettu jonain marttyyreinä jalustoille ja isistä on luotu kuvaa puolestaan narsisteina, jotka ei piittaa kuin itsestään. Molemmat roolit on ihan yhtä syvältä ja samaa tautia.

Pitäiskin siirtyä vanhempainpäivän viettoon.
Johan tuo pyhäinmiestenpäiväkin on muutettu pyhäinpäiväksi.
Sukupuolittaminen on tavallaan historiaa nykyaikana.

Vierailija

Kyllä mä olen pienenä ollut enemmän isän kuin äidin tyttö. Isä on kuskannut harrastuksiin ja auttanut läksyissä. Hiihtolenkit kahdestaan isän kanssa ovat ehkä olleet sellaisia kokemuksia joista on jäänyt kipinä omatoimiseen urheiluun. Edelleen käydään kahdestaan hiihtämässä pari kertaa talvessa.

Isän kanssa on yleensä voinut keskustellu filosofisista ja tieteellisistä kysymyksistä mielekkäästi. Tosin isä olisi voinut joskus perustella kantansa paremmin kasvatuskysymyksissä. Aina välillä lapsena tai teininä pyytäessäni perusteluja johonkin kieltoon oli vastaus vain "koska se ei nyt käy" tai "koska mä nyt sanon niin". Sellainen ei vakuuta, kyllä kiellot pitäisi pystyä perustelemaan lapselle niin että lapsi itse ymmärtää, miksi jotain ei voi tehdä.

Isän kanssa on mukavaa se ettei aina tarvitse puhua. Voidaan ajaa kahdestaan pitkiä automatkoja niin, ettei kumpikaan puhu tuntiin. Ja silti on ihan luonteva olo.

Vierailija

Pönni:

Miehet ja naiset, miehet ja naiset.. Miehemmalli ja naisemmalli ? Eikö ihmisen malli riitä?



Seurustelusuhteissa sillä voi olla merkitystä. Jos on ollut hyvä isä, häneen tyttö voi verrata seurustelukumppaniaan. Mistä tietää miten olla parisuhteessa, jos ei tiedä, millaista se on? Tytöt kun usein ottavat mallia myös äidin tavasta toimia ihmissuhteissa. No tietty niitä malleja tulee muualtakin, mutta jotkut isättömät tytöt voivat olla vähän ummikkoja miesten suhteen, jos ei ole koskaan miesten kanssa samassa talossa elänyt.

Tässä linkissä on juttua isän roolista kasvatuksessa ja perheessä, sekä ihmisen rakkaussuhteen perustasta:
http://www.unet.fi/laura/rakkaus/love1.html

Aikaisemmin isän rooli perheessä oli perheen elättäjän, lapselle aika etäisen henkilön rooli. Näissä olosuhteissa lapsi kohdisti isäänsä lähes yksinomaan varauksetonta ihailua, hän halusi tulla isän kaltaiseksi. Psykoanalyyttisen teorian mukaan isästä tulee oidipuskompleksin aikana pojan kilpailun ja tytön rakkauden kohde. Tämän vaiheen onnistunut läpikäyminen johtaa jo aiemmin mainitun kolmiosuhteen syntymiseen, jossa lapsi kokee rakkauden olevan jaettavissa useammalle henkilölle ilman rakkauden vähenemistä. (Juntumaa & Juntumaa 1984) Tämä kyky on tärkeä aikuisen rakkaussuhteessa, jotta suhde voisi olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen ilman turhaa mustasukkaisuutta. Winnicott (1981) korostaa isän merkitystä myös äidin kannalta katsottuna: isän tärkeä tehtävä on tukea äitiä raskaudenajasta lähtien ja näin mahdollistaa tulevalle äidille onnellinen raskausaika ja myönteinen suhtautuminen tulevaan perheenjäseneen.



Pertti Andersson oli avioton lapsi ja isäpuoli/adoptioisä kaatui sodassa:

http://www.hs.fi/juttusarja/perhe/artik ... 5261479598

"Naiset ovat minut kasvattaneet. Lapsena tunsin itseni ulkopuoliseksi. Tuntui pahalta, kun halusi jakaa jotain isän kanssa, mutta siinä ei ollutkaan isää paikalla."




väläys:
Millainen isän merkitys on ollut teille?



Tärkeä, isäni on kantanut vastuuta perheestä jopa äitiä enemmän.

Vierailija

Oma isäni on hirvenpyytäjä, metsämies ja kalamies. Korjaa talossa ja puutarhassa - ja laittaa toisinaan myös ruokaa. Innostunut ja aikaansaava ihminen ja oletan vahvasti, että itseenikin on tätä piirrettä runsain mitoin periytynyt, joskin mielenkiinnonkohteeni poikkeavat ja olen jonkinverran järjestäytyneempi ja teoreettisempi. En silti koe tarvinneeni "miehen" tai "naisen" malleja keneltäkään, pyrin kulkemaan omat polkuni.

Mainittakoot, että isästäni löytyy myös aimo annos empaattisuutta ja jämäkkyyttä. Tätä tukevat erinäiset anekdootit, jotka kuitenkin jätän mainitsematta.

Toisaalta napinanaiheeksi asti voisi jäärää syyttää "itsekurin puutteesta", mitä tulee terveydestään huolehtimiseen . Se lienee vanhempien herrojen keskuudessa ilmenevä yleisluontoinen puute - kun ei luutnantti ole käskemässä, niin vaimon on tätä roolia toimitettava ja tässä tapauksessa myös minun ja kahden sisarukseni.

Vierailija
väläys
Usein puhutaan vain isättömistä pojista, mutta entäs isättömät tytöt?

Jos on ollut hyvä isä, häneen tyttö voi verrata seurustelukumppaniaan. Mistä tietää miten olla parisuhteessa, jos ei tiedä, millaista se on? Tytöt kun usein ottavat mallia myös äidin tavasta toimia ihmissuhteissa.




Suomalaisessa kulttuurissa kyllä huomaa helposti sen, kenellä(naisella) on hyvät välit isänsä kanssa ja samaan aikaan surkeat tai epäselvät välit äitinsä kanssa.

No tietty niitä malleja tulee muualtakin, mutta jotkut isättömät tytöt voivat olla vähän ummikkoja miesten suhteen, jos ei ole koskaan miesten kanssa samassa talossa elänyt.



Väittäisin ihan päinvastaista. Sellaisten naisten kanssa, joilla on ongelmia äitinsä suhteen, ovat surkeampia parisuhteissa. Toisaalta jos parisuhteen intiimisyys on sitä luokkaa, että ollaan parisuhteessa ja harrastetaan seksiä, niin hyvä suhde isään riittää. Tätä kutsutaan usein toimivaksi parisuhteeksi, mutta itse en näe sillä olevan hirveästi tekemistä parisuhteen kanssa.

Väittäisin, että äidin kautta tyttäret oppisivat monia asioita etukäteen ilman tarvetta murskata miehiä henkisesti elämänsä aikana. Mutta koska miehet kokevat velvollisuudekseen antaa naisille asiat helpommin anteeksi, jotkut naiset käyttävät räikeästi tätä asiaa hyväksi. Etenkin feminismissä sille haluttaisiin myöntää moraalinen oikeutus.

--

Kaikesta huolimatta, onnea vain kaikille niille, joilla on mahdollisuus toimia isukkina. Teillä on mahdollisuus muuttaa kehityksen suunta kohti parempaa.

Vierailija
väläys
Pönni
Miehet ja naiset, miehet ja naiset.. Miehemmalli ja naisemmalli ? Eikö ihmisen malli riitä?

Seurustelusuhteissa sillä voi olla merkitystä. Jos on ollut hyvä isä, häneen tyttö voi verrata seurustelukumppaniaan. Mistä tietää miten olla parisuhteessa, jos ei tiedä, millaista se on? Tytöt kun usein ottavat mallia myös äidin tavasta toimia ihmissuhteissa. No tietty niitä malleja tulee muualtakin, mutta jotkut isättömät tytöt voivat olla vähän ummikkoja miesten suhteen, jos ei ole koskaan miesten kanssa samassa talossa elänyt.



Riippuu miehestä joka siellä samassa taloudessa elää. Parisuhteita on niin paljon erilaisia ettei ole olemassa mitään ainoaa oikeaa parisuhdemallia. Eikä ylipäätään edes oikeaa perhemallia. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Neurostauksen kautta määräytyy onko ihminen sosiaalinen, sietääkö hän muita vai ei. Toki se voi olla perinnöllistä ja kun luullaan että avioeroperheitten lapsilla on ongelmia solmia suhteita sen takia että kotoa puuttuu esmes isän malli, tai lapsista tulee rikollisia kun puuttuu hyvä miehenmalli niin siinä te neurotyypilliset keskinkertaisuudet astutte niin isoon omatekoiseen miinaanne ettei ole hyväkään tosi! Tuijotatte asioita niin omanne kautta ettei teille eedes kelpaa muunlainen.

Kun neurotyypillisellä on hirvee tarve olla jatkuvasti sosiaalisessa kontaktissa toiseen ihmiseen niin luulette että se on joku must. Kirkossa kuulutettu juttu ja onneton on sitten se ken ei siitä tykkää ja ihan pialle menee sen lapset siksi ettei siellä kotona ole parisuhdetta. Erehdys arvon neutotyypilliset, suuri erehdys ajatella niin. Jo olette muka sosiaalisia niikuin väitätte niin koittakaa asettua sellaisen asemaan joka kärsii siitä että joku on aina läsnä ja vaatimassa sitä ja tätä, selittämässä, ohjaamassa, jne.

Mä luulen niinkin että neurologisesti tyypilliselle vanhemmalle jäänyt sosiaalisesti rajoittunut lapsi voi vaikka vammautua pysyvästi jos ei saa sen itsensälaisen ihmisen seuraa tai tarpeitaan tyydytettyä, esmes olla ruhassa. Ei oo ihme että sitten päätyy paskoihin parisuhteisiin jos muut asioita ymmärtämättömät painostaa tai on itte niin rikki ettei pysty tai ei edes halua. ei kaikki edes halua!

Vankilaan voi päätyä myös sellainen poika jolla on superhuolehtivat vanhemmat, joilta ei saa pahaakaan rauhaa, jotka yliholhoaa, jotka ei kunnioita sen lapsen omaa.
Eivät ehkä osaa kasvattaa pienenä.
Kun niitä suoernanny juttuja kattelee niin on sitä niin järkkyjä ´vanhempia ettei mitään rajaa.
Voi puuttua johdonmaukaisuus ja systeemintaju tyyten. Elämä on pelkkää hilinaa ja hillumista. Vanhemmat ei osaa ottaa vastuuta vaanb pallottelevat sitä toinen toisilleen.
Ykisnhuoltajuudessa on se puolensa ettei siinä voi pallotella. Eri asia sitten osuuko huoltajaksi se järkevämpi tai onko kumpikaan vanhemmista riittävän järkeviä ja aikuisia.

Kaikenkaikkiaan ydinperheessä on se onglma että se on liian suppea.
Yksinhuoltajille tarjoutuu paljon enemmän ja useammin mahdollisuusksia ammattiauttajien apuun, myös kaveriporukan ja sekin etu on ettei tarvitse jäädä mihinkään nyrkin ja hellan väliin siks että puoliso ei halua kodin asioita leviteltävän kodin ulkopuolelle. Useinhan on juuri niin. Jompikumpi hannaa siellä himassa vastaan ja asiat jää selvittämättä. Sitten niitä samoja ongelmia siirretään sukupolvelta toiselle.

Yleensä neurotyypilliset normiheterot pitää omaa elämäntyyliään ainoona oikeena.
Sitten kun jälkikasvu ei olekkaan sitä mitä on laskelmoitu näinä yksityisomistuksen ja yrittäjyyden "kulta-aikoina", niin on piru irti ja lapset on todella lujilla omien vanhempiensa kanssa, vaikka just niitten pitäis olla niitä, jotka auttaa elämässä eteenpäin. Sitävartenhan vanhemmat on.

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

En jaksa nyt kirjoittaa pitempään mutta Väläys on jo kirjoittanut aika paljon omia mielipiteitäni vastaavia viestejä tähän enkä tähän keksi vielä mitään lisättävää.

Hyvä isä on valtavan tärkeä lapsille.

Huono isä taas on huonompi vaihtoehto kuin ei isää lainkaan.

Itselläni on ihan hyvä isä- ja äitisuhde. Vanhempani eivät ole eronneet. Näiltä olen oppinut aikapaljonkin asioita.

Vierailija
Sakarias
En silti koe tarvinneeni "miehen" tai "naisen" malleja keneltäkään, pyrin kulkemaan omat polkuni.
Senhän se isän malli tekee: itsevarmaksi kun on miljoona kohtausta nähnyt ja puntaroinut, nähden jatkokertomuksenakin, löytää oman tyylinsä. Jos asia on karrikoitujen viihteen antamien mallien varassa, on heikoilla.

Vierailija

Mihin ikään saakka teidän lapset osallistuivat isänpäivän viettoon? Esim. lähtivät lounaalle ym? Meillä poika 20 v ei enää välitä asiasta ja tyttö 18 v vaan kun "kuuluu osallistua".

Vierailija
väläys
Jos lapsuudessa ei ole tuntenut kunnolla ketään miespuolista henkilöä, miten heitä osaa arvioida aikuisena?



Onhan muitakin miespuolisia perheissä kuin isät. Entäs tytöt, jotka kasvavat isoveljien tai pikkuveljien kanssa? Taitavat oppia mieheydestä siinäkin yhtä ja toista. Aivan vastaavasti veljet oppinevat sisariltaan vähän enemmänkin naiseudesta kuin vain äitiä tarkkailemalla. Kovin on kapea maailma, jos ajatellaan, että ainoat tarkasteltavat henkilöt ovat vanhemmat ja se yksi heidän lapsensa. Harva perhe on niin muista eristäytynyt, että edes läheiset ihmissuhteet aivan noin rajoittuneet olisivat.

Vierailija
väläys

Jos on ollut hyvä isä, häneen tyttö voi verrata seurustelukumppaniaan.

Lapset näkevät sen, että isä on tietynlainen suhteessa äitiin ja äiti on tietynlainen suhteessa isään.
Tyttö on lapsen asemassaan tottunut odottamaan isältään ja äidiltään aivan eri asioita kuin aviomieheltään, joten isää ja aviomiestä ei voi verrata toisiinsa.
Jos aviomieheen pitäisi vertailla jotakuta, niin veljetkin saman sukupolven edustajina sopisivat paremmin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat