Miten perustella että jokin on huvittavaa?

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Joskus törmään ihmisiin joille ei sitten niin mikään ole hyvä. He takertuvat johonkin seikkaan mitä olen sanonut, ja jos yritän heidän mielikseen sitä sitten jotenkin liudentaa ja varsinkin jos minua sattuu naurattamaan jokin mitä itse olen sanonut tai mitä joku toinen sanoo kun yrittää panna aiemmin sanomaani halvalla, niin sittenhän vasta saankin kuulla kunniani. Tuntuu oudolta että jotkut ovat niin täytisen vakavia että jos itse on valmis myöntämään olevansa naurettava tai omien sanojensa olleen naurettavia, että sekään ei saa heitä leppymään. Syntyvätkö tuollaiset ihmiset näkymätön nuttura päässään tai pipo korvilla, vai mikä on?

Yritin sitten ymmärtää taas kerran asiaa näiden tosikoiden puolelta, ja niiden jotka ovat joskus hermostuneet esim. chatissa huulenheittooni täydellisesti päreensä polttaen. Ilmeisesti he eivät miellä samoja asioita huvittaviksi kuin minä itse.

Ongelmaksi muodostuu että miten perustella tosikolle miksi joku asia on tai mahdollisesti voisi olla huvittava. Toinen ongelma on että jospa se onkin huvittava koko maailmassa pelkästään minulle, ja kukaan ei voi seurata ajatuksenjuoksuani...?

Tänään tuli eteen esimerkki. Tutkiessani tulevien tv-ohjelmien listaa havaitsin että Jimpalta tulee sellainen (tod.näk.) hömppädoku kuin Hyvän ja pahan taistelu, osa 1/2. Minua alkoi tuo nimike kovin huvittaa. Hyvän ja pahan taistelu osa 1... Mitenkähän selittäisin että miksi se on mielestäni hauska?

Lähinnä mieleen tulee se että kaikki maailman, kenties koko maailmankaikkeuden hyvyys ja pahuus on tungettu kahteen tuntiin ja heitetään mahtavana vyörynä katsojan silmille. Amerikkalaiset tuntien mainostauon jälkeen jankutetaan kaikki siihen mennessä läpikäyty aina uudestaan kohta kohdalta.

Tämä selitys miksi koen kyseisen ohjelman nimikkeen huvittavana ei pysty täysin kuvaamaan tuntojani. Ei ole eka kerta että näin käy. Ja jos nyt joku nutturapää keksisi suuttua siitä että menen sanomaan jotta "Hyvän ja pahan taistelu osa 1" on huvittava asia, niin en osaisi tyhjentävästi ilmaista mikä siinä on huvittavaa. Ja sitten tämä nutturapää taas vihaisi minua maailman loppuun asti aamen ja minä kun en voi sietää ihmisiä jotka suuttuvat sanomisistani ja ivailevat siitä eteenpäin kaikkea mitä sanon, niin vuosisadan vihatarinahan siinä olisi taas syntynyt.

Miten oppisin täsmällisemmin määrittelemään hauskuuden, tai jos en opi niin onko tehtävä johtopäätös että olen vähämielinen tyhjännaureskelija joka vaan yrittää mielistellä ihmisiä nauramalla joskus silloinkin kun omaa itseä solvataan?

Onpahan taas ongelma.

Kommentit (11)

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008
Rousseau
Toinen ongelma on että jospa se onkin huvittava koko maailmassa pelkästään minulle, ja kukaan ei voi seurata ajatuksenjuoksuani...?

Tuo on täysin mahdollista muttei ollenkaan vaarallista.

We're all mad here.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Taannoin joltakin tv-kanavalta (Teema?) tuli dokumentti naurusta ja siinähän heitettiin sellaista matskua että aikoinaan naureskelu on ollut jopa kielletty, koska se on sopimatonta käytöstä kun ihminen ei pysty hallitsemaan itseään.

Joskus vähän harmittaa muutenkin että huumoria pidetään niin yhdentekevänä asiana että se ei muka ole oleellisen tärkeä ja olennainen osa ihmisen elämää. Onpa näitä kaikenlaisia oppirakennelmia jotka tuntuvat heti pahastikin horjuvan jos vähänkin nauruun vääntyy suu. Ei mikään ihme että jotkut ovat valmiita vähättelemään tai jopa kieltämään ilonpidon, ettei näennäisen tärkeät asiat kuten uskonto, politiikka yms. mene aivan läskiksi. Vaikka jos ne menisivät, niin tässä maailmassa olisi ollut paljon vähemmän kärsimystä ja riehumista.

Vierailija
Rousseau
Ongelmaksi muodostuu että miten perustella tosikolle miksi joku asia on tai mahdollisesti voisi olla huvittava. Toinen ongelma on että jospa se onkin huvittava koko maailmassa pelkästään minulle, ja kukaan ei voi seurata ajatuksenjuoksuani...?

Jos se on noin hirmuinen tosikko niin en minä ainakaan jaksaisi nähdä vaivaa perusteluun. Eikä todennäköisesti hänelle riittäisi se, että perusteleekin. Kannattaa vain ottaa rennommin, ei sillä niin ole väliä mitä muut ajattelevat eikä heitä tarvitse kaiken aikaa miellyttää.

Huumori on hyvin hienovarainen asia, minulla tosin harvoin on sen kanssa ongelmia kun tuttavapiirissäni kaikilla on melko samanlainen huumorintaju.

Rousseau
Tänään tuli eteen esimerkki. Tutkiessani tulevien tv-ohjelmien listaa havaitsin että Jimpalta tulee sellainen (tod.näk.) hömppädoku kuin Hyvän ja pahan taistelu, osa 1/2. Minua alkoi tuo nimike kovin huvittaa. Hyvän ja pahan taistelu osa 1... Mitenkähän selittäisin että miksi se on mielestäni hauska?

Tuo on kieltämättä melko huvittava nimi. Minua tuossa huvittaa varmaankin eniten se, että siellä on jotkut tosissaan kehittäneet tuollaisen nimen, joka juurikin ilmentää tuota koko kanavan jotenkin miehisiä tai äijämäisiä intressejä tietynlaisella lapsenomaisella tasolla. Jotenkin pidän tuollaista machoilua melko typeränä, tässä tapauksessa tuon voi vielä ottaa joviaalisti mutta jotkut moottoripyöräjengit vain ärsyttävät, niinkuin nyt se uusi yhteenliittymä.

"United Brotherhood"

Oikeasti, eivätkö he tajua kuinka NOLOA tuollainen on? En voi lainkaan ymmärtää miten aikuiset miehet tosissaan pelleilevät tuolla tavalla.

JIMillä on paljon muitakin ohjelmia joiden nimet itseäni huvittavat, mieleen on jäänyt mm. "Miehiset Luolat", "Valtavat Vehkeet" yms.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Avausviesti oli milestäni sangen huvittava, mutten oikein osaa sitä perustella. Ehkä korkeintaan toteamalla että pieniäpä ovat ongelmansa...

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Voi sitä Jimiä...

Kieltämättä sellainen tuottaa minulle tyydytystä että ihminen osaa isotella ja samaan aikaan nauraa isottelulleen. Jotkut miehet taitavat sen taitolajin, en tiedä taitaako kukaan nainen. Ehkä sen vuoksi että naiset eivät yleensä isottele. Mutta ei kai se tietoinen pelleily välttämättä kauhean yleistä taida olla.

Onneksi ON olemassa myös henkisiä oppeja kuten zen jotka eivät ole huumorille täysin vastahankaisia. Perustanahan tietenkin on se että ihmisen ei ole syytä ottaa itseään kauhean vakavasti, jos mielii jonkinlaista sisäistä työtä oman psyykensä kanssa painaa jotta saavuttaa jonkun pyrkimyksensä N.

Pelkkä pelleily pelleilyn itsensä takia ehkä onkin sitten jo vähän surullisempi ilmiö, usein kytköksissä siihen ettei mitenkään muuten ole kokenut tulleensa hyväksytyksi kuin hauskuuttajana.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Kosh
Avausviesti oli milestäni sangen huvittava, mutten oikein osaa sitä perustella. Ehkä korkeintaan toteamalla että pieniäpä ovat ongelmansa...



Juu. Kun ei ole sitä riesaa elämässä että pitäisi kuokkia kivistä suota kuokalla paskaksi, niin täytyy ne ongelmat kaivaa vaikka mistä että on minkä kanssa tapella hampaat irvessä ja verenmaku suussa.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Rousseau

Miten oppisin täsmällisemmin määrittelemään hauskuuden



Moinen määritelmäorientoitunut paketointi luultavasti tappaa hauskuuden mistä tahansa. Iso osa hauskuutta on odottamattomuus ja spontaanius, vapaat ja yllättävät assosiaatiot ynnä muu normeja rikkova.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
Rousseau
Joskus vähän harmittaa muutenkin että huumoria pidetään niin yhdentekevänä asiana että se ei muka ole oleellisen tärkeä ja olennainen osa ihmisen elämää.



Kuka pitää ja missä? Huumorintaju mainitaan suoraan tai epäsuorasti liki joka paikassa, missä listataan ihmisiltä haluttuja ominaisuuksia. Työpaikkailmoituksissa haetaan avointa hyvää jätkää, joka pärjää rennolla huumorilla, naiset listaavat huumorintajun täysin peittelemättä puolisonsa välttämättömäksi ehdoksi, ja kavereitakin on vaikea saada, jos ei ole yhteisiä naurunaiheita. Itseäni heikon huumorintajun ihmisenä harmittaa se, että typerä tyhjännauraminen on ihmisille niin tärkeää, että ellei sitä ymmärrä, on auttamatta suljettu ulos porukoista, tai ainakin ulkojäseneksi. Tai nyt siihen on tottunut ja elämänsä järjestänyt niin, ettei siitä ole haittaa, mutta lapsena se jo harmitti, kun kaikki toistelivat apinana jotain tyhmiä vitsejä ja huumoriohjelmien lausahduksia.

Kuten Kosh jo sanoi, ei huumoria voi määritellä loogisesti pätevästi. Se on inhimillinen ominaisuus, jota ei voi tajuta jos ei siihen ole lahjoja.

ID10T
Seuraa 
Viestejä1680
Liittynyt3.10.2007

Ei huumoria voi määritellä kovinkaan tarkasti. Kullakin ihmisellä on oma käsityksensä siitä mikä on hänen mielestään hauskaa, joten oikeita määritelmiä on yhtä monta kuin on määrittelijöitäkin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kieltämättä huumorintajua tarvitaan ja kaipaillaan ihmissuhteissa sosiaalisen kanssakäymisen liukasteeksi, mutta jostain olen saanut sellaisen käsityksen ettei huumoria sinänsä oikein pidetä kauhean arvokkaana ja tärkeänä asiana ainakaan tiedemaailmassa. En tiedä sitten, voihan olla että olen saanut väärän vaikutelman.

Jos nyt sitten miettii noita huumorintajuja, niin eihän se mitään loistavaa tajua osoita että osaa matkia muita. Äyts töks töks -jankutukset ovat sieltä pahimmasta päästä. Lisäksi erityisesti miehillä vaikuttaisi olevan jostain syystä hinkua imitointiin, niin että gubbe kuin gubbe luulee olevansa valtava suksee kun osaa heittää spedet, tai mitä näitä tunnistettavia hahmoja onkaan. Mutta aika monihan osaa.

Silloin kun kahta ihmistä naurattavat aivan eri asiat, ärtymystä syntyy. Huomasin tuossa taannoin että kun minulle aika tärkeä huumorinlaji oli yhdelle ihmiselle vain "hymähdyksen" arvoinen, koin sen hivenen loukkaavana. Kun sama tyyppi itse kuitenkin komediaelokuvia katsoessa oli kuin naurukone, eli nauroi kaikissa niissä kohdissa missä joku tyypillinen amerikkalainen nauramaan palkattu yleisökin kuuliaisesti nauraisi, plus lisäksi vielä muutamassa ekstrakohdassa, niin olinhan kyllä henkisesti haavi auki että apua... Itseltäni ei siis välttämättä oikein kai luonnistu tuo kuuliaisuusnauraminen eli että nauraisin kun esitetään jotain minun aisteilleni "mietoa" huumoria jolle "kuuluu" nauraa. Tarvitsen vähän kovempaa kamaa. Siksi on olemassa sata ja tuhat tv-sitcomia jotka vain ärsyttävät minua.

Ehkä onkin helpompi perustella miksi jokin ei ole huvittavaa. Asia ei ole huvittava (itselleni) mikäli sama juttu on tullut vastaan useampia kertoja, asiaan ikäänkuin yllytetään tai pakotetaan (nyt naurat kun muutkin naurukonekin nauraa!!!), tai tsoukki tahi paremminkin sketsi perustuu loppumattomaan venytykseen ja vanutukseen tyyliin Laurel & Hardy tai Uuno. Jankuttaminen ja silinterihatun kanssa tumpulointi NOT FUNNY.

Ainoa hauska "Laurel & Hardy" minkä olen ikinä nähnyt on tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=GXEKb7-Bkwg

...koska olen vaan niin kieroutunut?

Uusimmat

Suosituimmat