Miksi uskoa liian hyvää toisesta tai ryhtyä diplomaatiksi?

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Joskus ärsyttää seurata sivusta miten joku ihminen roikkuu vuosikausia toisessa ihmisessä kiinni vaikka kaikille muille on selviö ettei sillä toisella ole rahtuakaan myönteistä vaikutusta siihen joka ei vaan saa lähdetyksi. Jos roikkuja sattuu olemaan nainen, niin varmaan tiedättekin monta tarinaa jossa nainen selittelee aina kaiken parhain päin siitä ah niin jurosta rujosta ressusta eli aviomiehestään. Monta kertaa nämä naiset vikisevät ja uikuttavat siellä sun täällä että miten he saisivat sen Kalle-Eemelin parantamaan tapojaan kun se muuten olisi niin ihqu, ja nämä samat naiset loukkaantuvat kun kuuntelijoista yksi, aika usein mies, tokaisee että jätä se retku.

Mikä saa ihmiset luulemaan että toinen on parempi ihminen kuin mitä hän on? Tietenkään kukaan meistä ei voi olla läpeensä paha tai yltympäriinsä hyvä, mutta on ihmisiä joiden seurassa joutuu syöksykierteeseen jossa ei lopussa ainakaan kiitos seiso. Paremminkin häämöttää musta aukko. Jokaisen normaalin ja järkevän ihmisen luulisi omaavan sen verran kykyä varjella itseään, ja itsetuntoa, ettei kehen tahansa haksahda. Mutta eivät ne jotka jäävät retkuloukkuun välttämättä aina idiootteja ole. Mistä siis syntyy ylenmääräinen luottamus siihen että toisen, pahaa tekevän ihmisen, läsnäolo on "oikeasti" jotenkin hyväksi? Tulee suorastaan mieleen pilakuva jossa isäntä hakkaa hurttaansa ja koira sanoo että ei isäntä vihainen ole, kunhan vaan tomuttaa turkkia.

Uskooko jokainen hyvää uskova ihminen että on ihan oikeasti ansainnut sen kohtelun minkä kielteisen ihmisen taholta saa? Jos uskoo muista hyvää, luulisi olevan itsekin sen verran hyvä että ei todellakaan ole ansainnut. Vai hölmöydestäkö pitää rangaista?

Kun kuuntelin aikoinaan miehen raivoamista liikenteessä, kaupassa, missä hyvänsä, aloin usein diplomaatiksi joka yritti selittää tilanteita ja löytää jotain järkevää sanottavaa millä osoittaa miehelle että muillakin on oikeus olla olemassa ja samaan aikaan jopa juuri siellä missä me olemme menossa. Tietenkään erinäisiä vaaratilanteita liikenteessä ei välttämättä voinut selitellä hyvinpäin kun joku oli selkeästi tehnyt jotain sekopäistä, mistä mies sitten otti pultit. Joskus kyllä ihmettelin että mitä helvettiä minä tässä oikein selitän muiden tekemisiä tai yritän rauhoitella toista, enhän minä ole syypää näihin tapahtumiin tässä. Muuta selitystä en tälle keksinyt kuin että toisen ihmisen raivotila on niin pelottavaa seurattavaa että sitä pyrkii rauhoittelemaan toista.

Onhan meitä, selittäjiä. Olen muidenkin naisten kuullut yrittävän vaikka väkisin keksiä jotain millä rauhoitella muita. Ja on näitä miehiäkin, joiden on vaikea olla reagoimatta selittävästi, tyynnyttelevästi, toisten ihmisten äärireaktioita vaimentamaan pyrkien.

Mutta jos raivoajan jättäisi vain raivoamaan, niin huomaisiko hän ehkä itse millainen hän on?

Ei aikuista ihmistä voi kouluttaa. Ja miksi olisi syytäkään. Ehkä jos ihmisten kaikkien kielteisimpiä piirteitä ei enää siedettäisi vuodesta toiseen ja täten annettaisi hänen ymmärtää että hän on ihan ok sellaisenaan, tai heitä ei lepyteltäisi kun riehuvat heille kävisi nopeammin itselleen selville millaisia he todella ovat. Mutta tähänhän tämä kai onkin jo menossa, kun aika harva enää jaksaa katsella 40 v ajan jonkun kusipään temppuilua?

Kommentit (3)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

[size=50:2kwnn14x]Meinasin aloittaa uuden ketjun, mutta päähäni paukahtanut ajatus sopiikin tähän.
[/size:2kwnn14x]
Olisikohan niin että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan sen vuoksi että he kierrättävät kaiken saamansa informaation itsensä kautta ja olettavat että muilla on samoja motiiveita kuin heillä itsellään?

Tällöinhän voi toisista saada aivan vääristyneen kuvan mikäli heillä on täysin erilaisia pyrkimyksiä kuin omalla itsellä. Tai luonne. Eihän ihminen aina johonkin "pyri", ei kaikki mitä sanotaan ja tehdään ole tietoista.

Itselläni hirttää päässä hihna kiinni aina silloin kun kohtaan ihmisissä epäoikeudenmukaisuutta. Oikeastaan ensimmäinen konkreettinen kokemus tuolla saralla 17-vuotiaalla oli kuin jonkinlainen initaatio ilmeisesti koko loppuelämän kestävään pähkäilyyn että miksi jotkut ihmiset sanovat tai tekevät tahallaan jotain ilkeää, vai tekevätkö he sitä tahallaan - ovatko he kuin skorpioneja jotka eivät mahda mitään itselleen?

Ongelma eivät ehkä ole nuo ihmiset ja eihän minun tarvitse heidän motivaatiotaan tietää (kunhan voin välttää heidät tai jotenkin selviytyä elävänä kidutuksista), vaan se että se kaikki paska jää aina oman pääni sisälle pyörimään. Jotkut ihmiset ovat huokoisia ja kaikki heihin kohdistuva menee heistä läpi kuin vesi seulasta, toiset taas ovat sitä sorttia joka ottaa kaiken vastaan muttei pääse siitä eroon. Aivoista puuttuu viemäröinti.

Yksi syy miksi lässytän netissä on juuri tuo että olen elämän kestoisella matkalla jossa yritän ymmärtää muita, enkä ymmärrä. Netissä näitä juttuja kertyy tietysti lisää niin kauan kuin minua jaksaa ihmetyttää miksi mitäkin tapahtuu ja sanotaan.

Joskus kun ei tiedä miten johonkin ihmiseen pitäisi suhtautua, kun sieltä tulee niin uskomatonta läppää, alkaa naurattaa. Nyttemmin kun olen tutustunut pariin assimieheen, niin toinen tuntee kuulema häntäkin autistisemman kaverin joka sosiaalisesti stressaavissa tilanteissa pyrkii piiloutumaan kaverinsa taakse ja hihittelee sieltäkäsin kaikelle.

Ja jos ei naurata niin sitten tietysti suututtaa, tai itkettää. Niitä ihmisiä jotka eivät osaa käsitellä toisilta saamaansa informaatiota, syystä tahi toisesta. Jos tätä nyt laajentamaan lähtisi, niin voihan kokonainen kulttuuri saada kohtauksen kun se ei osaa suhtautua toisen kulttuurin edustajien toimenpiteisiin (tapaus Muhammed-pilakuvat).

Ymmärtämättömyyttä löytyy yksilötasolta ja laajemmalta tasolta, terveiden ja sairaiden ja aivovammaisten taholta ja kaikessa on ongelmana se että ei osata ymmärtää toista ihmistä tai tahoa koska yritetään ymmärtää omasta itsestä käsin. Sitä ei ikäänkuin niin kuin pysty takomaan omaan päähänsä että muut ovat ihan oikeasti erilaisia ja jos ei itse pysty muuttumaan joksikin muuksi kuin mitä on, toista ihmistä ei pysty koskaan oikeasti käsittämään.

Sitten pitänee kai vain yrittää edes pystyä elämään täysin käsittämättömien ihmisten joukossa.

Ekstrovertimpi, huokoisempi ihminen ehkä sanoisi että höpö höpö...?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
qaz
http://www.aal.fi

----------

Tuolla voisi olla sinulle jotain..




No jaa... Vaikea sanoa. Tai vaikeaahan siinä on se että asiat joiden kokee olevan jo poissa päiväjärjestyksestä voivat toki vaikuttaa taustalla. Olen kyllä kuullut kaikenlaisista tyypillisistä piirteistä joita alkkareiden lastenkin luonnerepertuaariin kuuluu, ja onhan ne pirun tuttuja.

Mutta hyvä kun toit esille, jos sattuu varsinkin joku ihminen hollille jolle asia on totisen heurekan paikka. Ehkä minunkin kannattaisi tuota vielä uudemman kerran käydä läpi, kuitenkin samoja juttuja tulee veivattua vuosi vuoden jälkeen uudestaan ja tulee ehkä uusia ideoita uusilla kierroksilla.

Uusimmat

Suosituimmat