Leningradin vapautus ja sen jälkeiset puhdistukset - miksi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämä asia on kiinnostava. Miten voi olla mahdollista että "sankarikaupungin" vapauttamisen jälkeen alkaa välittömästi väestön kuulustelut, pidättämiset, kuljetukset pakkotyöleireille tai teloitukset? Asiaan löytyy selvä syy-yhteys: LENIN JA STALIN VIHASIVAT PIETARIN KAUPUNKIA JA ASUKKAITA.

Albert Akulov ja Pilvikki Kause ovat esittäneet epäsuorasti erään mielenkiintoisen historiallisen näkökulman siihen, miksi Leningradin suunnalla ei heti syksyllä 1941 ja talvella 1941-42 keskitetty kaikkia luoteeseen suunnattuja voimia. Kausen mukaan:

"Lenin ei voinut sietää Pietaria"



ja Akulovin mukaan

"diktaattori Stalin vihasi Leningradia, niin kuin Iivana Julma vihasi Novgorodia."



Molemmat viittaavat Stalinin puhdistuksiin jotka aloitettiin Leningradissa paljon aikaisemmin kuin muualla. Kaupunki oli Akulovin mukaan jo 1930-luvun alussa menettänyt kaikki aatelisensa, kun yli 200 000 hengen eliitti oli karkoitettu kaupungista. Vaikka kaupungin asukkaita ei sotatoimien seurauksena kuollut kuin 16 747 (Ahto 2001b, 52) sieltä evakuoitiin vähintäin miljoona ihmistä. Vuonna 1943 kaupungista oli jäljellä enää n. 600 000 asukasta.

Alpo Juntunen on selittänyt Pietarin ja Moskovan välistä historiallista suhdetta samalla tavalla. Venäläisten suuri enemmistö ei koskaan hyväksynyt Pietaria maan pääkaupungiksi. Slavofiilit eivät pitäneet kosmopoliittisesta Pietarista, vaan korostivat Moskovan merkitystä oikeana venäläisenä kaupunkina. Bolseviikkijohtajat eivät koskaan palanneet vallankaappauksen jälkeen Pietariin, koska vallankumouksella oli Moskovassa laajempi kannatus. Siellä oli enemmän tehdastyöläisiä ja vähemmän sivistyneistöä ja älymystöä sekä yläluokkaa. Moskovasta alettiin jo 1920-luvulla rakentamaan kommunismin näyteikkunaa. Puhdistukset koskivat vuodesta 1918 lähtien aina enemmän Pietaria kuin Moskovaa.

Lähde: Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, s.214-215

Kommentit (2)

Gerson
Seuraa 
Viestejä316
Liittynyt15.10.2010

Neuvostoliiton myöhempi pääministeri Tihonov näytti kiihoittaneen erityisesti leningradilaisia raivoisaan vihaan suomalaisia kohtaan.

"Hyvää ei luvannut Suomelle vuoden 1941 neuvostopropagandakaan, joka sekin tavallaan heijasti maan johdon tahtoa. Neuvostoliiton myöhempi pääministeri Nikolai Tihonov julisti suomalaiset saksalaisiakin pahemmiksi rikollisiksi. Juuri suomalaiset, jotka toivoivat Leningradin pyyhkimistä maan päältä, olivat yllyttäneet saksalaiset piirittämään kaupunkia. Mitään myönteistä ei suomalaisissa Tihonovin mukaan ollut, vaan he olivat salamurhaajia, luonnon kurjia lapsipuolia, järjettömiä ja mielisairaita. Koska Leningradin valtaus ei ollut heille onnistunut, he olivat raivonneet Karjalan kannaksen rauhallisen neuvostoväen seassa tavalla, “joka asetti varjoon alhaisuudessaan, julmuudessaan ja terrorissaan jopa Gestapon julmimmat miehet”.

Niin sanottu valtiollinen erityiskomissio julkaisi kesällä 1944 kommunikean, jossa suomalaisfasistisia maahantunkeutujia syytettiin mitä raskaimmista rikoksista. Suomen hallitus ja sotilasjohto olivat alistaneet Itä-Karjalan väestön “suomalaisten telottajien hirvittävälle kidutukselle” ja 40 prosenttia asukkaista oli kuopattu joukkohautoihin. Tavoitteena suomalaisilla oli ollut koko väestön totaalinen tuhoaminen. Kommunikean liitteenä oli ollut pitkä lista suomalaisia sotarikollisia, joiden sotilasarvot olivat sotamiehestä kenraaleihin saakka. Listassa oli myös koko joukko siviilihenkilöitä."




Lähde: Sampo Ahto

Tosiasiassahan koko NL:n poliittinen johto tiesi jo hyvin aikaisessa vaiheessa ettei Suomi tule hyökkäämään sen paremmin Leningradia kuin Muurmannin rataakaan vastaan. Syvärijoelle suomalaiset pääsivät jo syyskuun puolivälissä 1941 ja lopettivat sillä suunnalla jo etenemisen vaikka he olisivat melkoisella varmuudella edenneet siitä vielä melko pitkälle. Poventsan suunnalla suomalainen osasto puhkaisi aukon venäläispuolustukseen ja viestitti komentoportaaseen ettei mitään vihollisjoukkoja ollut heidän edessään - tie Muurmannin radalle oli loppuvuonna 1941 auki. Nuo suomalaisjoukot komennettiin kuitenkin takaisin, sillä poliittinen johto oli päättänyt jo ajat sitten ettei Muurmannin rataa katkaista.

Nykyisin venäläiset tutkijat tietävät nämä asiat hyvin ja onpa asiasta kerrottu myös venäläislehdissäkin.

Gerson
Seuraa 
Viestejä316
Liittynyt15.10.2010

Leningradin ja Moskovan välillä lienee ollut selkeä kuilu jo pitemmän aikaa. On ehkä niin että Pietarin kaupunki on kosmopoliittisempi kuin Moskova, joka taas on henkisesti enemmän isovenäläinen.

Uusimmat

Suosituimmat