Sananvapaudesta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aasinsiltaa pitkin uskonnoilla ratsastan...

Hakemalla googlesta "kansainvälisesti tunnustetut uskonnot" tai "kansainvälisesti tunnustettuja uskontoja" ei yllätys yllätys löydy mitään täsmäävää.

Lähimmät haut korvaavat sanan "kansainvälisesti" jonkun valtion tms. nimellä.
Suoritin kyseisen haun siksi koska halusin selvittää onko sen suhteen mitään globaalia yhtenäistä linjaa, sillä tuo jatkuvasti enemmän huomiota saava uskonrauhan rikkominen ja siihen liittyvät seikat alkavat yksinkertaisesti käymään naurettaviksi.

Mitkä vaatimukset tulee täyttää että jokin uskonto tunnustettaisiin "virallisesti",
jotta sen taakse voisi piiloutua, kuin se olisi jokin mielivaltainen, kuvitteellinen diplomaattinen koskemattomuus? Maksaa jokin rekisterimaksu? Kerätä tietty määrä kannattajia?

Sosiaalisessa, varsinkin digitaalisessa mediassa, säännöissä tulee usein vastaan kohtia joissa paheksutaan ko."uskonrauhan rikkomista", "uskonnollisten hahmojen pilkkaamista" yms., mitkä itsessäni aiheuttavat suurta turhautunutta hämmennystä sekä raivoisaa verenpaineen nousua.

Miten voidaan vaatia tai olettaa, että kukaan tietäisi kaiken kaikista maailman eri uskonnoista, mitä joku toinen pitää loukkaavana "uskontojen" suhteen ja mitä ei?
Tuollainen pykälä säännöissähän ei ole mitään muuta kuin terroristikortti jota käytetään sodassa, jotta voidaan ajaa omia etujaan ja oikeuttaa siihen liittyvät teot. Ja sosiaalisessa mediassa käytettynä se toimii vain pelotteena, sananvapauden rajoittavana tekijänä juuri määrittelemättömän luonteensa, ja siihen kytkettyyn rangaistavuutensa takia.

Jos joku siis haluaa toisen pois kuvasta, ei tarvitse muuta kuin saada hänet sanomaan jotain negatiivista, ihan sama mistä, jotta voi mennä sitten itkemään ylemmille tahoille että "hei toi halveksii mun uskontoa, rangaiskaa sitä",
sillä mistä tahansa negatiivisen kritiikin kohteena olevasta abstraktista tai konkreettisesta, asiasta tai persoonasta, voi mennä väittämään tämän olevan enemmän tai vähemmän suoraan yhteydessä "omaan pyhään uskontoonsa".

Hyvänä esimerkkinä voisin etsiä käsiini ihmisiä jotka vihaavat pastaa, ja alkaa kyynel silmässä vaatimaan korkeammilta tahoilta rangaistusta heille, sillä he herjasivat minun lentävää spagettimonsterijumalaani.
Mutta mun uskonnolla ei ole tarpeeksi potentiaalia,
kiihkoilevat jäsenet sekä rahoitus puuttuvat, joten en olisi kenellekään uhaksi.

Mitäs jos löytyiskin oma valtio, sata miljoona asukasta, kova elintaso sekä ydinaseita,
eli paikka isojen poikien pokeripöydästä ja värisuora kädessä?
Voitte olla varmoja että koko maailma ottais "spagettimonsterijumalan" ja kaikki sen pyhään kunnioittamiseen liittyvät (nyt vielä naurettavilta kuulostavat) säännöt vakavasti.
Pilapiirroksista eli mainoksista joissa joku syö spagettia nousis hirvee kohu jne.

Joten eikö olis aikaa säätää kansainvälinen sopimus joka... miten sen nyt muotoilisi,
kieltäisi uskontojen käyttämisen suojakilpenä? Sillä jos koko maailma oikeasti muka kunnioittaisi tasa-arvoisesti jokaisen yksilön vakaumuksia, niin sen vaatimuksena ei tarvitsisi olla se, että piipusta löytyy kovat panokset.

Tässä mielikuva tilanteesta jossa kourallinen ihmisiä on haaksirikkoutuneina autiolla saarella, mikä ärsyttää aina yhtä paljon:
Kaikista tunnetuista uskonnoista löytyy edustajia sekä yks ateisti, he sitten keskustelevat ja vaihtavat ajatuksia sivistyneesti kunnes joku vetää esiin aseen ja käskee kaikkia pitämään turpansa kii, sanoo että "minun mielipiteeni (uskonto) on se ainut oikea" ja muut alistuvat pelkästään olosuhteiden pakottamina.

Mielipide ei ole koskaan syypää mihinkään eikä ketään siihen assosioitunutta pitäisi saada tuomita. Joku voi alkaa lahtaamaan ihmisiä aseella jonka osti sun kaupasta, mutta olet silti täysin syytön. Voit sanoa että kokemasi viha tiettyä ihmis- tai uskonryhmää kohtaan on olematon, lähes olematon, hyvin lievä, lievä, kohtalainen, kova tai erittäin kova, mutta sillä ei saisi olla mitään rangaistavaa arvoa, sillä mielipide on vain sanoja, eivätkä ne itsessään voi aiheuttaa vahinkoa.

Jos esim. kävelet sillalla ja kerrot kaverilles kuinka oot kuullut jonkun hypänneen tästä, ja joku tarpeeks herkkä vaikutusaltis tyyppi kuulee sen ohimennen ja tekee itsarin hyppäämällä, miten helvetissä se voisi olla sun syy?
Mutta silti löytyisi joku joka tulisi syyttämään sua itsemurhaan yllyttämisestä.
Ei mikään paras esimerkkitapaus mutta ymmärrätte varmaan pointtini.

Mielestäni koko laki koskien "viha- yms.rikoksiin yllyttämistä" on myös täysin turha,
sillä tekijäthän itse vastaavat viime kädessä teoistaan.
Toiseksi, miten edes osoittaa yllyttäjän osallisuutta?
Voisin sanoa etten halua kääntyä kristityksi, joku vetää siitä omat johtopäätöksensä,
kokee etten pidä kristityistä tai jopa vihaan heitä, ja räjäyttää sitten täyden kirkon sunnuntaina "minun nimeen" luettuaan blogistani olevani ateisti.
Jep, ei ole kärjistyneen esimerkin voittanutta.

Uhkailut tietysti erikseen, jos kertoo yksityiskohtaisesti aikovansa tehdä jotain,
ja olosuhteet huomioiden tilanteella on suuri todennäköisyys toteutua, silloin voidaan ryhtyä varotoimenpiteisiin, tutkia asiaa, jne. Mutta koko tää yliampuva liike missä kaiken pitää olla
poliittisesti täysin korrektia ja ylisuojelevaista on paisunut liian suureksi.

Tämä ilmapiiri jossa jokainen kuvittelee voivansa haastaa kenet tahansa haluaa,
mistä tahansa käy sietämättömäksi. Eihän sitä edes uskalla kohta enää päätään kääntää kadulla kun pitää pelätä että sattuuko nenän eteen vahingossa joku hyvännäköinen muija, täysin verhoutunut muslimi, pieni lapsi tai pikimusta pakolainen
(vaikka katsoisikin jonnekin aivan muualle),
sillä siitähän seuraa välitön leimautuminen seksuaaliseksi ahdistelijaksi, uskonvihaajaksi, pedofiiliksi tai rasistiksi.

Varsinkin mun kohdalla kun on lievää likinäköisyyttä ja lasienkin kanssa silmät siristää aina hiukan ihan kuin häikäisisi, eli päällä on aina todella helposti ahdistelevaksi, agressiviseksi ja epäilyttäväksi tulkittavissa oleva ilme, mikä usein aiheuttaa turhaa hämmennystä ja vääriä ennakkoluuloja muissa.

Mitä mä nyt loppujen lopuks haluan sanoa tällä koko vuodatuksella?

Oon niin lopullisen kyllästynyt siihen miten yhteiskunta pitää kaikkia täysin avuttomina ja estää heitä siten tulemasta omavaraisiksi, pääsemästä pois siitä kierteestä.
Sosiaalinen media on vaihtoehtoinen, valinnanvarainen.
"Jos et pidä jostain, älä syö sitä, kukaan ei pakota"- maalaisjärki on kadonnut.

Mutta ehei... maailma on pullollaan huomionkipeitä valittajia joilla ei oo mitään parempaa tekemistä kuin valittaa vain valittamisen ilosta. Aina löytyy jotain mikä ei miellytä, mikä koetaan henk.koht. tasolla loukkaavaksi. Ja oletetaan että kaikki tietäisivät mitkä nuo asiat olisivat yksilöllisellä tasolla?

Siinä sitten eri valtioiden ja medioiden (eli lyhyesti yritysten) PR tahot ovat maineen ja mainosrahojen menettämisen pelossa lämmin tuttipullo kädessä valmiita rientämään paikalle aina kun joku näistä herkistä asiakkaista alkaa vähäsenkin närkästymään milloin mistäkin hyttysen paskasta, vaikka kukaan ei ole sitä heidän eteensä tuonut, vaan he ovat itse hakeutuneet sen pariin ja kaivaneet sen esiin.

En ole ikinä loukkaantunut mistään.
Jos luen, näen, tai kuulen jotain mistä en pidä, lopetan siihen enkä enää hakeudu ko.sisällön ja mielipiteiden pariin. Yksinkertaista. Vastuu on minun, ei kenenkään muun.

Kuinka tautisen jälkeenjäänyt pitää olla, että olettaa voivansa valittaa jokaisesta asiasta mistä ei pidä, jonka pariin on itse hakeutunut?
Tästä päästäänkin aluejakokysymykseen.
Missä ja miten saa tehdä ja mitä?

Olipa juttu (jenkeissä, yllätys) miehestä joka omassa kodissaan liikkui alasti.
Joku äiti meni siitä talon ohi tyttärensä kaa ja he näkivät miehen,
jotain minkä he olisivat voineet välttää yksinkertaisesti olemalla katsomatta ikkunasta sisään toisen asuntoon (ellei heillä olisi niin ylitsepääsemätön tarve tuijottaa alastomia miehiä, mille he tietysti eivät missään nimessä voineet mitään). Joten syypääksi joutui tämä mies, sai sakot itsensä paljastamisesta tms. jos oikein muistan.

Onhan se vähän veteen piirretty viiva kun yritetään eritellä julkisia ja yksityisiä tiloja.
Mitä jos tahtoo ottaa alasti aurinkoa omakotitalonsa pihassa? Ei voida yleistää, sillä tilanne on aika erilainen esim. syrjässä metsän laidassa olevan talon pihassa verrattuna sellaiseen joka on lähiössä aivan vilkkaan lastentarhan vieressä. Tapauskohtaista harkintavaraa siis.

Mutta takaisin sosiaaliseen mediaan.

Maailmasta löytyy aina vastustajia kuin kannattajia kaiken suhteen.
On täysin absurdia väittää että toinen mielipide olisi parempi toista
(ellei kyse ole matemaattisesti todistettavissa olevasta asiasta).
Aina on jokin mikä loukkaa toista pelkällä olemassaolollaan, varsinkin uskontojen kohdalla.

Niin kauan kun on kykenevä jatkamaan omaa toimintaansa ilman että toisen mielipide tai aktiviteetit sitä rajoittaa, ei ole mitään perusteita rangaista ketään.
Varsinkin digitaalisessa mediassa on helppo säätää asetuksiaan,
keneltä vastaanottaa ja mitä, audiona, videona tai tekstinä.

Nyt tuli vaahdottua sen verran et ajatuksen kulkukin jo takkuilee...
Lisää aiheesta jossain kohtaa. Fiddu kun fiduddaa.

Kommentit (2)

Vierailija

Aasinsiltaa pitkin uskonnoilla ratsastan...

Hakemalla googlesta "kansainvälisesti tunnustetut uskonnot" tai "kansainvälisesti tunnustettuja uskontoja" ei yllätys yllätys löydy mitään täsmäävää.

Lähimmät haut korvaavat sanan "kansainvälisesti" jonkun valtion tms. nimellä.
Suoritin kyseisen haun siksi koska halusin selvittää onko sen suhteen mitään globaalia yhtenäistä linjaa, sillä tuo jatkuvasti enemmän huomiota saava uskonrauhan rikkominen ja siihen liittyvät seikat alkavat yksinkertaisesti käymään naurettaviksi.

Mitkä vaatimukset tulee täyttää että jokin uskonto tunnustettaisiin "virallisesti",
jotta sen taakse voisi piiloutua, kuin se olisi jokin mielivaltainen, kuvitteellinen diplomaattinen koskemattomuus? Maksaa jokin rekisterimaksu? Kerätä tietty määrä kannattajia?

Sosiaalisessa, varsinkin digitaalisessa mediassa, säännöissä tulee usein vastaan kohtia joissa paheksutaan ko."uskonrauhan rikkomista", "uskonnollisten hahmojen pilkkaamista" yms., mitkä itsessäni aiheuttavat suurta turhautunutta hämmennystä sekä raivoisaa verenpaineen nousua.

Miten voidaan vaatia tai olettaa, että kukaan tietäisi kaiken kaikista maailman eri uskonnoista, mitä joku toinen pitää loukkaavana "uskontojen" suhteen ja mitä ei?
Tuollainen pykälä säännöissähän ei ole mitään muuta kuin terroristikortti jota käytetään sodassa, jotta voidaan ajaa omia etujaan ja oikeuttaa siihen liittyvät teot. Ja sosiaalisessa mediassa käytettynä se toimii vain pelotteena, sananvapauden rajoittavana tekijänä juuri määrittelemättömän luonteensa, ja siihen kytkettyyn rangaistavuutensa takia.

Jos joku siis haluaa toisen pois kuvasta, ei tarvitse muuta kuin saada hänet sanomaan jotain negatiivista, ihan sama mistä, jotta voi mennä sitten itkemään ylemmille tahoille että "hei toi halveksii mun uskontoa, rangaiskaa sitä",
sillä mistä tahansa negatiivisen kritiikin kohteena olevasta abstraktista tai konkreettisesta, asiasta tai persoonasta, voi mennä väittämään tämän olevan enemmän tai vähemmän suoraan yhteydessä "omaan pyhään uskontoonsa".

Hyvänä esimerkkinä voisin etsiä käsiini ihmisiä jotka vihaavat pastaa, ja alkaa kyynel silmässä vaatimaan korkeammilta tahoilta rangaistusta heille, sillä he herjasivat minun lentävää spagettimonsterijumalaani.
Mutta mun uskonnolla ei ole tarpeeksi potentiaalia,
kiihkoilevat jäsenet sekä rahoitus puuttuvat, joten en olisi kenellekään uhaksi.

Mitäs jos löytyiskin oma valtio, sata miljoona asukasta, kova elintaso sekä ydinaseita,
eli paikka isojen poikien pokeripöydästä ja värisuora kädessä?
Voitte olla varmoja että koko maailma ottais "spagettimonsterijumalan" ja kaikki sen pyhään kunnioittamiseen liittyvät (nyt vielä naurettavilta kuulostavat) säännöt vakavasti.
Pilapiirroksista eli mainoksista joissa joku syö spagettia nousis hirvee kohu jne.

Joten eikö olis aikaa säätää kansainvälinen sopimus joka... miten sen nyt muotoilisi,
kieltäisi uskontojen käyttämisen suojakilpenä? Sillä jos koko maailma oikeasti muka kunnioittaisi tasa-arvoisesti jokaisen yksilön vakaumuksia, niin sen vaatimuksena ei tarvitsisi olla se, että piipusta löytyy kovat panokset.

Tässä mielikuva tilanteesta jossa kourallinen ihmisiä on haaksirikkoutuneina autiolla saarella, mikä ärsyttää aina yhtä paljon:
Kaikista tunnetuista uskonnoista löytyy edustajia sekä yks ateisti, he sitten keskustelevat ja vaihtavat ajatuksia sivistyneesti kunnes joku vetää esiin aseen ja käskee kaikkia pitämään turpansa kii, sanoo että "minun mielipiteeni (uskonto) on se ainut oikea" ja muut alistuvat pelkästään olosuhteiden pakottamina.

Mielipide ei ole koskaan syypää mihinkään eikä ketään siihen assosioitunutta pitäisi saada tuomita. Joku voi alkaa lahtaamaan ihmisiä aseella jonka osti sun kaupasta, mutta olet silti täysin syytön. Voit sanoa että kokemasi viha tiettyä ihmis- tai uskonryhmää kohtaan on olematon, lähes olematon, hyvin lievä, lievä, kohtalainen, kova tai erittäin kova, mutta sillä ei saisi olla mitään rangaistavaa arvoa, sillä mielipide on vain sanoja, eivätkä ne itsessään voi aiheuttaa vahinkoa.

Jos esim. kävelet sillalla ja kerrot kaverilles kuinka oot kuullut jonkun hypänneen tästä, ja joku tarpeeks herkkä vaikutusaltis tyyppi kuulee sen ohimennen ja tekee itsarin hyppäämällä, miten helvetissä se voisi olla sun syy?
Mutta silti löytyisi joku joka tulisi syyttämään sua itsemurhaan yllyttämisestä.
Ei mikään paras esimerkkitapaus mutta ymmärrätte varmaan pointtini.

Mielestäni koko laki koskien "viha- yms.rikoksiin yllyttämistä" on myös täysin turha,
sillä tekijäthän itse vastaavat viime kädessä teoistaan.
Toiseksi, miten edes osoittaa yllyttäjän osallisuutta?
Voisin sanoa etten halua kääntyä kristityksi, joku vetää siitä omat johtopäätöksensä,
kokee etten pidä kristityistä tai jopa vihaan heitä, ja räjäyttää sitten täyden kirkon sunnuntaina "minun nimeen" luettuaan blogistani olevani ateisti.
Jep, ei ole kärjistyneen esimerkin voittanutta.

Uhkailut tietysti erikseen, jos kertoo yksityiskohtaisesti aikovansa tehdä jotain,
ja olosuhteet huomioiden tilanteella on suuri todennäköisyys toteutua, silloin voidaan ryhtyä varotoimenpiteisiin, tutkia asiaa, jne. Mutta koko tää yliampuva liike missä kaiken pitää olla
poliittisesti täysin korrektia ja ylisuojelevaista on paisunut liian suureksi.

Tämä ilmapiiri jossa jokainen kuvittelee voivansa haastaa kenet tahansa haluaa,
mistä tahansa käy sietämättömäksi. Eihän sitä edes uskalla kohta enää päätään kääntää kadulla kun pitää pelätä että sattuuko nenän eteen vahingossa joku hyvännäköinen muija, täysin verhoutunut muslimi, pieni lapsi tai pikimusta pakolainen
(vaikka katsoisikin jonnekin aivan muualle),
sillä siitähän seuraa välitön leimautuminen seksuaaliseksi ahdistelijaksi, uskonvihaajaksi, pedofiiliksi tai rasistiksi.

Varsinkin mun kohdalla kun on lievää likinäköisyyttä ja lasienkin kanssa silmät siristää aina hiukan ihan kuin häikäisisi, eli päällä on aina todella helposti ahdistelevaksi, agressiviseksi ja epäilyttäväksi tulkittavissa oleva ilme, mikä usein aiheuttaa turhaa hämmennystä ja vääriä ennakkoluuloja muissa.

Mitä mä nyt loppujen lopuks haluan sanoa tällä koko vuodatuksella?

Oon niin lopullisen kyllästynyt siihen miten yhteiskunta pitää kaikkia täysin avuttomina ja estää heitä siten tulemasta omavaraisiksi, pääsemästä pois siitä kierteestä.
Sosiaalinen media on vaihtoehtoinen, valinnanvarainen.
"Jos et pidä jostain, älä syö sitä, kukaan ei pakota"- maalaisjärki on kadonnut.

Mutta ehei... maailma on pullollaan huomionkipeitä valittajia joilla ei oo mitään parempaa tekemistä kuin valittaa vain valittamisen ilosta. Aina löytyy jotain mikä ei miellytä, mikä koetaan henk.koht. tasolla loukkaavaksi. Ja oletetaan että kaikki tietäisivät mitkä nuo asiat olisivat yksilöllisellä tasolla?

Siinä sitten eri valtioiden ja medioiden (eli lyhyesti yritysten) PR tahot ovat maineen ja mainosrahojen menettämisen pelossa lämmin tuttipullo kädessä valmiita rientämään paikalle aina kun joku näistä herkistä asiakkaista alkaa vähäsenkin närkästymään milloin mistäkin hyttysen paskasta, vaikka kukaan ei ole sitä heidän eteensä tuonut, vaan he ovat itse hakeutuneet sen pariin ja kaivaneet sen esiin.

En ole ikinä loukkaantunut mistään.
Jos luen, näen, tai kuulen jotain mistä en pidä, lopetan siihen enkä enää hakeudu ko.sisällön ja mielipiteiden pariin. Yksinkertaista. Vastuu on minun, ei kenenkään muun.

Kuinka tautisen jälkeenjäänyt pitää olla, että olettaa voivansa valittaa jokaisesta asiasta mistä ei pidä, jonka pariin on itse hakeutunut?
Tästä päästäänkin aluejakokysymykseen.
Missä ja miten saa tehdä ja mitä?

Olipa juttu (jenkeissä, yllätys) miehestä joka omassa kodissaan liikkui alasti.
Joku äiti meni siitä talon ohi tyttärensä kaa ja he näkivät miehen,
jotain minkä he olisivat voineet välttää yksinkertaisesti olemalla katsomatta ikkunasta sisään toisen asuntoon (ellei heillä olisi niin ylitsepääsemätön tarve tuijottaa alastomia miehiä, mille he tietysti eivät missään nimessä voineet mitään). Joten syypääksi joutui tämä mies, sai sakot itsensä paljastamisesta tms. jos oikein muistan.

Onhan se vähän veteen piirretty viiva kun yritetään eritellä julkisia ja yksityisiä tiloja.
Mitä jos tahtoo ottaa alasti aurinkoa omakotitalonsa pihassa? Ei voida yleistää, sillä tilanne on aika erilainen esim. syrjässä metsän laidassa olevan talon pihassa verrattuna sellaiseen joka on lähiössä aivan vilkkaan lastentarhan vieressä. Tapauskohtaista harkintavaraa siis.

Mutta takaisin sosiaaliseen mediaan.

Maailmasta löytyy aina vastustajia kuin kannattajia kaiken suhteen.
On täysin absurdia väittää että toinen mielipide olisi parempi toista
(ellei kyse ole matemaattisesti todistettavissa olevasta asiasta).
Aina on jokin mikä loukkaa toista pelkällä olemassaolollaan, varsinkin uskontojen kohdalla.

Niin kauan kun on kykenevä jatkamaan omaa toimintaansa ilman että toisen mielipide tai aktiviteetit sitä rajoittaa, ei ole mitään perusteita rangaista ketään.
Varsinkin digitaalisessa mediassa on helppo säätää asetuksiaan,
keneltä vastaanottaa ja mitä, audiona, videona tai tekstinä.

Nyt tuli vaahdottua sen verran et ajatuksen kulkukin jo takkuilee...
Lisää aiheesta jossain kohtaa. Fiddu kun fiduddaa.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
elemenz
Aasinsiltaa pitkin uskonnoilla ratsastan...

Hakemalla googlesta "kansainvälisesti tunnustetut uskonnot" tai "kansainvälisesti tunnustettuja uskontoja" ei yllätys yllätys löydy mitään täsmäävää. blablabla




*Huoh*

Mikä motiivi sulla on kategorisoida nuo juurikin uskovaisiin?

Kiviniemi: "Perusturva on Keskustan ydinteema" (Ei suora lainaus)
Miten se välittyy?
(nyt suora lainaus)
Keskusta on perheiden luottopuolue. Perheille me annamme lupauksen: perusturvan ohella perheiden etuudet, lapsilisät, kotihoidontuki ja vanhempainrahat pysyvät. Keskusta ei suostu niiden leikkaamiseen, Kiviniemi julisti.

Ikäihmisten asemaa Kiviniemi parantaisi muuttamalla omaishoidon maksatusta. Kunnat maksavat tukea vuosittain noin 150 miljoonaa euroa.

- Haluamme siirtää omaishoidon tuen Kansaneläkelaitoksen vastuulle ja hoitoon.

Helsinkiläinen Kiviniemi lämmitti kokousväkeä julistamalla, että "on uuden, vieläkin vahvemman keskustalaisen aluepolitiikan, koko Suomen politiikan aika".

Perhe- ja aluepolitiikan lisäksi Kiviniemi korosti yrittäjyyden merkitystä. Uudemman ajan keskustateesejä oli kaksi. Kiviniemen mielestä Suomi tarvitsee "työelämän reformin". Toinen tuoreempi keskustan kohderyhmä on Kiviniemen mukaan yksinelävät, joiden määrä on voimakkaasti kasvanut.

Porvarihallituksen pääministeri nosti politiikan syntipukiksi keskustan pitkäaikaisen hallitus- ja kiistakumppanin. Kiviniemi lohkaisi, että köyhän asia ei kiinnosta vasemmistoa.

- Sosiaalidemokraattien hallituskaudet ovat olleet hallaöitä perusturvalle.

- Myöntäkää SDP, te ette ole perusturvapuolue. Teille saavutetut edut ovat tärkeämpiä kuin köyhimpien asia.

Perussuomalaisia Kiviniemi ei maininnut. Huoli kannatuksen valumisesta tuli läpi, kun hän vakuutti keskustan puhuvan "asiaa".

- Taikatemput voivat olla viihdyttäviä ennen vaaleja, mutta eivät vie Suomea yhtään eteenpäin.
http://www.pohjalainen.fi/teemat/kulttu ... +teemoiksi

Guzenina vastaakin mielestäni hyvin:
"PS. Sinun ja muiden keskustalaisten viime viikon äänestyskäyttäytyminen herätti kummastusta. Äänestitte koko joukollanne (Risto Autiota lukuun ottamatta) alle 25-vuotiaiden nuorten perusturvan leikkaamisen puolesta. Siinäpä oli teko, jolla nuorten yhteenkuuluvuuden tunne muun väestön kanssa varmasti vain vahvistui. Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 27.11.2010 linjasit vahvoin sanoin perusturvan puolueenne keskeiseksi vaaliteemaksi. En minä muuten vanhoja kaivelisi, mutta kun itse aloitit."
http://blogit.iltalehti.fi/maria-guzenina-richardson/

Uusimmat

Suosituimmat