Burn Out

Seuraa 
Viestejä58
Liittynyt26.12.2007

Osaako joku selittää mitä aivoissa tapahtuu, kun iskee Burn Out? Mitä se on käytännössä?
Entä kuinka kauan Burn Outin oireet kestävät?
Minulla oli 2 vuotta sitten burn out, ja vaikka olen tehnyt töitä tällä välin oltuani 6 kuukautta sairaslomalla niin silti huomaan yhä elimistössäni tiettyjä asioita ja reaktioita joita ei varmasti ollut ennen burn out:ia.
Oireita ovat esimerkiksi ahdistus sekä se että tulee tietynlainen outo reaktio tietynlaista epävarmaa työtä kohtaan. Esimerkiksi reaktiota ei tullut, kun tein työtä jossa oli varmasti 40h/viikko, mutta oireita tuli kun piti ostaa epämääräinen työ vastaan.
Ihmettelenpä vaan.

Kommentit (12)

Japetus
Seuraa 
Viestejä9006
Liittynyt20.6.2009

Burnout on aika laaja-alainen ilmiö, mutta se on liitetty erityisesti pitkäaikaiseen HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen) aktivaatioon, mikä johtaa kohonneeseen kortikosteroiditasoon ja vaikuttaa siten haitallisesti etenkin hippokampuksen toimintaan. Hippokampus on olennainen etenkin muistin ja oppimisen kannalta. Emotionaaliset oireet johtunevat enemmän kortikosteroidien vaikutuksesta amygdalaan ja prefrontaalin korteksin toimintaan. Toistaiseksi ei tarkalleen tiedetä miten ne lisääntyneeseen kortikosteroidituontantoon reagoivat, mutta niissä on havaittu reseptoreja lisämunuaisen erittämille hormoneille.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija

Burn out on äärimmäinen stressireaktio, joka on pitkään johtuneen stressin ja ehkä masennuksenkin huipentuma. Tämä voi periaatteessa vaurioittaa aivoja.

Vierailija

En tiedä auttaako neurologisen prosessin ymmärtäminen burn outin kokenutta toipumisessa. Burn outissa ihminen huomaa haavoiuttuvuutensa ja löytää rajansa. Aiemman jaksavan ja "kaikkeen pystyvän" minäkäsityksen rinnalle pitääkin yllättäen sisällyttää kuva itsestä haavoittuvana, puutteellisena, ehkä sairaana ja heikot puolet omaavana ihmisenä. Tämä ristiriita vanhan minäkuvan ja uuden kokemuksen välillä herättää kriisin, joka tuo ahdistuneisuutta ja epävarmuuden tuntemuksia.

Psyykkisen hyvinvoinnin yhtenä avaimena on minäkuvan joustavuus, eli että kykenee hyväksymään myös hyvin epätoivottuja ominaisuuksia osaksi itseä. Tämän kriisin onnistuneessa ratkaisussa ihminen voi lopulta kokea itsensä aiempaa vahvemmaksi; ei pakonomaisen vahvuuden vaatimuksen kautta, vaan sen ymmärtämisen myötä, että ihmisyyteen kuuluu puutteellisuus ja että ihminen ei enää pelkää näitä puolia itsessään.

xjaja
Seuraa 
Viestejä58
Liittynyt26.12.2007
Juha
En tiedä auttaako neurologisen prosessin ymmärtäminen burn outin kokenutta toipumisessa. Burn outissa ihminen huomaa haavoiuttuvuutensa ja löytää rajansa. Aiemman jaksavan ja "kaikkeen pystyvän" minäkäsityksen rinnalle pitääkin yllättäen sisällyttää kuva itsestä haavoittuvana, puutteellisena, ehkä sairaana ja heikot puolet omaavana ihmisenä. Tämä ristiriita vanhan minäkuvan ja uuden kokemuksen välillä herättää kriisin, joka tuo ahdistuneisuutta ja epävarmuuden tuntemuksia.

Psyykkisen hyvinvoinnin yhtenä avaimena on minäkuvan joustavuus, eli että kykenee hyväksymään myös hyvin epätoivottuja ominaisuuksia osaksi itseä. Tämän kriisin onnistuneessa ratkaisussa ihminen voi lopulta kokea itsensä aiempaa vahvemmaksi; ei pakonomaisen vahvuuden vaatimuksen kautta, vaan sen ymmärtämisen myötä, että ihmisyyteen kuuluu puutteellisuus ja että ihminen ei enää pelkää näitä puolia itsessään.




Minun luonteeseeni kuuluu se että pyrin ymmärtämään erilaisia tapahtumaketjuja. Minulla on masennustausta ja jo kauan sitten on tullut ilmi että yksi tapa projetoida masennustani on se että yritän ymmärtää sitä.

Mutta mitä tulee omaan tilanteeseeni. On mielenkiintoista huomata miten päivä päivältä voin paremmin. Nyt voin ihan kivasti ja tuntuu että pää sekä muisti toimivat taas normaalisti.
Aloitin työt muutama kuukausi sen jälkeen kun olin joutunut sairaslomalle masennuksen takia. Aluksi puhuin ihmisille ihan höpöjä sillä ajattelukyky oli hemmetin hidasta. Ajattelukyky itsessään oli hidasta, mutta kun yritti niistä harvoista ajatuksistaan muodostaa lauseita tuntui kuin ei olisi löytynyt lausetta ollenkaan vaan jos oli tarkoitus puhua vaikkapa siitä että työ on tehokasta niin käytin ihan ihme sanoja.
Vuosi sitten pää toimi jo paremmin, mutta sosiaaliset taidot olivat kuin ne olisi pitänyt opetella uudestaan. Tuntui kuin se mitä sanoin ja tarkoitin ei muotoutunut kuulijan mielessä sellaiseksi kuin tarkoitin.
Nyt tuntuu että puhekyky ja ajattelukyky ovat palailemassa Pärjäilen ihmisten kanssa ja tunnen olevani ns. oma itseni.
Kun koin tätä kaikkea en silloin tajunnut, mutta nyt kun jälkikäteen mietin niin tajuan että työuupuksen ja tämän hetken välillä on ollut peitto päällä. On kuin olisin vähitellen herännyt syvästä unesta. Elin elämää, mutta en oikeastaan tajunnut mistään mitään. Oli jonkin verran pakkomielteitä ja ajatteluja.
Voisi sanoa että vaikka 2-3 vuotta sitten olin huonossa kunnossa työuupumukseni kanssa, niin olen oikeastaan ensimmäistä kertaa oma itseni sen jälkeen kun isäni kuoli 2005 tai kun parisuhteeni katkesi syksyllä 2005.
Sen jälkeen elin ylikierroksilla, jonka jälkeen tämä työuupumus. Tuntuu että tosiaan olisi nukkunut tän viisi vuotta ja nähnyt unta.
AIvojen toiminta on kieltämättä mielenkiintoista ja jännittävää.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32500
Liittynyt6.12.2009
Juha
En tiedä auttaako neurologisen prosessin ymmärtäminen burn outin kokenutta toipumisessa. Burn outissa ihminen huomaa haavoiuttuvuutensa ja löytää rajansa. Aiemman jaksavan ja "kaikkeen pystyvän" minäkäsityksen rinnalle pitääkin yllättäen sisällyttää kuva itsestä haavoittuvana, puutteellisena, ehkä sairaana ja heikot puolet omaavana ihmisenä. Tämä ristiriita vanhan minäkuvan ja uuden kokemuksen välillä herättää kriisin, joka tuo ahdistuneisuutta ja epävarmuuden tuntemuksia.

Psyykkisen hyvinvoinnin yhtenä avaimena on minäkuvan joustavuus, eli että kykenee hyväksymään myös hyvin epätoivottuja ominaisuuksia osaksi itseä. Tämän kriisin onnistuneessa ratkaisussa ihminen voi lopulta kokea itsensä aiempaa vahvemmaksi; ei pakonomaisen vahvuuden vaatimuksen kautta, vaan sen ymmärtämisen myötä, että ihmisyyteen kuuluu puutteellisuus ja että ihminen ei enää pelkää näitä puolia itsessään.




Olisiko näin että vakavan fyysisen vamman aiheuttamana elimistäomenee koomaan ja pyrkii maksimoimaan vamman korjausaktiviteetit muiden aktiviteettien kustannuksella.. Jos burn outissa aivoilla on vastaavanlainen mekanismi jolla se vaimentaa aktiviteettitasoaan suojatakseen aivoja/psyykettä ja fokusoituu korjaamaan "vaurioita" aivojen aktiviteettitason kustannuksella?

tootired
Seuraa 
Viestejä805
Liittynyt8.11.2009

Löysin tän vanhan ketjun ja itsellänikin juuri tästä "epämääräisestä" asiasta kyse. Mulla siis aamuisin kortisolin arvo jopa 850 jonka seurauksen yöunet jää liian lyhyeksi ja syytä tähän korkeaan arvoon ei ole muuta tiedossa kuin uniapnea ja "stressi"?!

Viimeisimpänä arveluinani haimatulehdus koska usein tulehduskipulääke auttaa yöunta ja vatsahaavakin selittäsi kivut ja kipulääkeen avun? Lisäksi käytän (koukussa) bentsoa iltaisin (tai kohtaukseen) Opamaox 30 tai 15 mg

Joulun aikaan podin aika kovan flunssan ja senjälkeen on tullut pikkasen takapakkia eli "kohtauksen" aikaan brainfog'ia selvästi havaittavissa.
-esim. kohtauksesta tänään kun kokeilin hiilarikestävyyttää (herne, mustikka, porkka, omena jne) ja tulos "kohtauksena" raju väsytila

Onko monikin nykyisistä kirjoittajista kokenut "burnoutin"? Itselläni taisi olla lievempänä jo 10 v sitten...

Hoitona lepo ja proteiinipitoinen ruoka sovellettuna välimeren "dieettiin".

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kortisoli
"Kortisolia kutsutaan toisinaan stressihormoniksi, koska henkinen, psyykkinen ja fyysinen rasitus nostavat kortisolin tuotantoa.[4]
Kortisolin vaikutukset ovat glukokortikoidivaikutuksia. Kortisoli esimerkiksi lisää glukoneogeneesiin tarvittavien maksaentsyymien määrää, jolloin glukoosin pitoisuus veressä kasvaa. Kortisoli voi aktivoida myös mineralokortikoidien reseptoreja, mutta mineralokortikoidien kohdesoluissa nefronissa on 11β-hydroksisteroididehydrogenaasi-entsyymiä (11βHSD I ja 11βHSD II), joka muuttaa kortisolin kortisoniksi. Kortisonilla ei mineralokortikoidivaikutusta ole, joten kortisoli ei pääse vaikuttamaan mineralokortikoidin tavoin"

Don't give up!

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Itselleni oli jo kertynyt vuosia yli sietokykynsä raatamista, vaikea parisuhde, läheisen kuolema, kaksi samanaikaista asuntolainaa ynnä muuta kaukaisempaa yhteen läjään siinä vaiheessa kun aloin fantasoimaan itseni hirttämisestä työpaikalle ja sitten päätin lähteä ennen totaalista romahdusta. Mikäli en olisi onnistunut pääsemään eroon niin asuntolainoista kuin silloisesta kumppanistanikin, plus lopuksi työstä, en tiedä miten olisi käynyt. (Ja minullekin tuli vatsavaivoja tuossa ahdistumisprosessissa.)

Kuntoutumaan en sitten oikein koskaan päässyt kuitenkaan tuosta ammoisesta vyyhdistä, koska senkin jälkeen on kertynyt kaikenlaista ikävää. Mutta hengissä heilutaan vieläkin - jos ei muuten niin sen takia ettei jäisi kukaan suotta suremaan.

Olettaisin että aloittaja haluaa tosiaankin tietää ja tuntea ettei ole yksin burn outinsa kanssa. Ei ole. Ja minäkin tiedän muitakin kuin minä jotka ovat sen kokeneet. Siinä vaiheessa kun töistä tultuaan ei jaksa tehdä kotona enää yhtään mitään muuta kuin istua sohvassa ja vihata ajatustakin seuraavasta työpäivästä, niin hälytyskellojen pitäisi soida. Tai jos ei saa enää unta. Jos jokaiseen myönteiseen asiaan mikä työpaikalla mahdollisesti kuitenkin on tai sanotaan suhtautuu kyynisesti tai suorastaan aggressiivisesti, koska voimavarat eivät riitä enää ollenkaan myönteisiin reaktioihin. Jos muisti tai keskittymiskyky pätkii, jos läheisilleen vain äyskii ja rähjää. Jos "miehellä on jatkuvasti kuukautiset tulossa". Onhan näitä merkkejä. Harmillisen moni jättää reagoimatta niihin, ja pahimmassa tapauksessa voi varmaan iskeä vaikka psykoosi. Mutta yleensä "onneksi" kroppa pettää ennen sitä, eli voi käydä niin että yksi aamu ei vaan pääse enää sängystä ylös tai sydän oireilee siihen malliin että ambulanssi kutsutaan.

Meiltä ihmisiltä unohtuu niin helposti että emme ole koneita. Ei voi vain vääntää lisää onkaa sitä mukaa kuin tarvis. Psyykkinen stressi voinee olla jopa kamalampaa kuin fyysinen rasitus, koska konkreettisissa hommissa rajat tulevat selkeästi ja helposti vastaan. Jos ongelma on lähinnä työilmapiiri, tai sitten työ on sellaista mitä tehdään korvien välissä, ihmiset helpommin kuvittelevat että heidän kapasiteettinsa on rajaton, että resursseja on vaikka muille jakaa. Kuitenkin aivotkin ovat vain elin. Ei käytössä oleva mieli ole rajaton elementti.

Vierailija
Rousseau

Psyykkinen stressi voinee olla jopa kamalampaa kuin fyysinen rasitus, koska konkreettisissa hommissa rajat tulevat selkeästi ja helposti vastaan. Jos ongelma on lähinnä työilmapiiri, tai sitten työ on sellaista mitä tehdään korvien välissä, ihmiset helpommin kuvittelevat että heidän kapasiteettinsa on rajaton, että resursseja on vaikka muille jakaa. Kuitenkin aivotkin ovat vain elin. Ei käytössä oleva mieli ole rajaton elementti.



Usein kai se burn out tulee siitä, että työ on organisoitu huonosti, omat vaikutusmahdollisuudet sen järjestelyihin ovat huonot, työtä ei pysty annetuissa olosuhteissa tekemään kunnolla, suhteet työtovereihin tai pomoon ovat tulehtuneet. Itse työmäärä ei välttämättä ole se laukaiseva tekijä. Burn outin voi saada myös siitä, ettei saa riittävästi työtehtäviä (vaikkapa työpaikkakiusaamisen takia), mutta silti pitää pilkullleen noudattaa paikallaolosääntöjä tms. joilla sitten kyykytetään ja osoitetaan valtaa. Palkitsevaa ja kiinnostavaa työtä hyvissä olosuhteissa jaksaa tehdä itse asiassa käsittämättömiä määriä. Toki siinäkin on rajansa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
emp
Rousseau

Psyykkinen stressi voinee olla jopa kamalampaa kuin fyysinen rasitus, koska konkreettisissa hommissa rajat tulevat selkeästi ja helposti vastaan. Jos ongelma on lähinnä työilmapiiri, tai sitten työ on sellaista mitä tehdään korvien välissä, ihmiset helpommin kuvittelevat että heidän kapasiteettinsa on rajaton, että resursseja on vaikka muille jakaa. Kuitenkin aivotkin ovat vain elin. Ei käytössä oleva mieli ole rajaton elementti.



Usein kai se burn out tulee siitä, että työ on organisoitu huonosti, omat vaikutusmahdollisuudet sen järjestelyihin ovat huonot, työtä ei pysty annetuissa olosuhteissa tekemään kunnolla, suhteet työtovereihin tai pomoon ovat tulehtuneet. Itse työmäärä ei välttämättä ole se laukaiseva tekijä. Burn outin voi saada myös siitä, ettei saa riittävästi työtehtäviä (vaikkapa työpaikkakiusaamisen takia), mutta silti pitää pilkullleen noudattaa paikallaolosääntöjä tms. joilla sitten kyykytetään ja osoitetaan valtaa. Palkitsevaa ja kiinnostavaa työtä hyvissä olosuhteissa jaksaa tehdä itse asiassa käsittämättömiä määriä. Toki siinäkin on rajansa.



Tulee tosiaan muistaa että syyt burn outiin voivat olla vaihtelevia, eli kaikilla se ei mene aina saman kaavan mukaan. Omalla kohdallani työtä oli liikaa; oli äärimmäisen turhauttavaa että vaikka raatoi itsensä puhki ja pähki ja sai jatkuvasti kiitoksia siitä miten ripeä ja hyvä työntekjiä oli, työ ei kuitenkaan tullut "tekemällä valmiiksi". Asia olisi helposti järjestetty sillä että meitä olisi ollut samassa työssä kaksi. Papereilla jopa kummittelikin avoin virka jonka täyttäminen olisi asettanut kyseisen työn järjellisiin mittakaavoihin, mutta eihän sitä tietenkään täytetty koska a) minä ja b) lama. Kun villit huhupuheet alkoivat liikkua että koko systeemi menee nurin ja kaikki joutuvat työttömiksi, ei jotain yhtä ainutta työtä ja sen tekijää alettu pähkäilemään sen kummemmin kun kaikki pelkäsivät itsensä puolesta. Ja samaan aikaan harmittelivat sitä että aina sai nähdä ylimääräistä vaivaa sen takia että minun työstäni oli järjestetty pullonkaula joka hidasti kaikenlaisia toimintoja. Kaksi naista ennen minua oli lähtenyt siitä työstä kumpikin 2 v sitä jaksettuaan, itse jämähdin laman takia paikoilleni.

Minkäänlaista työhönopastusta ei tietenkään ollut ekana päivänä, ja sairauspoissaoloista joutui kuulusteluun ja selän takana haukuttavaksi. Ja niin edelleen. Ilmeisesti ihmisillä on pahoinvoidessaan luontainen tarve sysätä sitä pahaa oloaan muiden niskoille, käyttää muita jonkinlaisena ukkosenjohdattimena, olivat nämä sen ansainneet tahi eivät.

Toisen tietämäni keissin mukaan ongelmana oli mm. työnjohtaja joka vittumaisuuttaan jakeli töitä diktaattorin elkein, eikä suostunut siihen että niitä olisi tehty sen mukaisesti kuin mistä kukin työntekijä itse eniten piti. Eli piti tehdä väkisin jotain mistä ei pitänyt vaikka joku toinen olisi voinut oikein haluta tehdä sen, ja päinvastoin. Pelkkää kiusantekoa se tuntui olevan johtajan puolelta kun sitä tarinaa kuuli toisenkäden tietona. Työ muuttui selkeästi toisenlaiseksi kun työnjohtaja vaihtui.

Yritysten korkeimmilla palleilla vaikuttavien tahojen luulisi jo nykypäivänä ymmärtävän että omaa egoaan kiusanteolla pönkittävät väliportaan pikkujohtajat tekevät yritykselle vain hallaa. Väliportaaseen pitäisi valita edes jonkinlaiset ihmissuhdetaidot omaavia oikeudenmukaisia yksilöitä joilla ei oman minän alleviivaaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa ole elämän pääasia. Jos työ olisi vain sitä että tehdään se työnsä, ei enempää eikä vähempää, eikä tapella kokoajan kuin lapsikatras muiden ihmisten kanssa niin tuskinpa se kauhean monelle ongelmaksi muodostuisi jos ei muuta kautta tule sairauksia ja vastuksia elämässä.

Vierailija

Lyyskähdin siinä vaiheessa, kun olin päässyt eroon ex-miehestäni. Aktiivisuuteni oli melkein nollilla useita vuosia. Vain unissa ponnistelin kovasti ja näin painajaisia, joille yhteistä oli, että selvisin täpärästi.
Jälkeen päin ymmärrän olleeni myös psykoosissa.

xjaja
Seuraa 
Viestejä58
Liittynyt26.12.2007

Tästä Burn outista eli romahtamisesta on kulunut kohta 4 vuotta. Olen edelleen kuntoutunut. Muisti alkaa jo toimiaan ihan kiitettävästi. Ajattelukykykin on palautunut lähes normaaliin. Havainnoin ja opin asioita taas kuten tein vuosia sitten.
Mielestäni olen ollut oikeassa. Se kaikki mitä psykiatrit väittivät ihan muuksi. Jotkut väittivät skitsofreniatyyppiseksi ongelmaksi, toiset kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi tuntuu olevan väärin ajateltu.
Jos minulla olisi vastaavia tauteja, ne olisivat ilmenneet ennen burn outiksi nimeämääni tilannetta ja olisivat edelleen olemassa.
Todennäköisesti psykiatrit ovat nähneet yhden oireen siellä, toiseen täällä. Mutta eivät ole nähneet kokonaisuutta, joka liittyy burn outin jälkiseurauksiin.
Ehkä lääketiede on tältä osin vielä uutta ettei näitä asioita vaan ymmärretä.
Kuitenkin olen palautunut aika hyvin.
Vielä on jonkin verran häiriötä mm. rohkeudessa. En enää osaa olla yhtä rohkea kuin aiemmin. AIemmin otin enemmän riskejä ja olin luottavaisempi tulevaisuuteen.
Nykyään tuntuu siltä että en uskalla enää elää.
Mutta ehkä tämäkin on vaihe, joka kuntoutuu vähitellen.
Olen edelleen kiinnostunut siitä mitä oikeastaan tapahtui pääni sisällä. Miksi burn out heikentää muistia. Miksi reaktiot sekä ajattelu rajoittuu hyvin kapealle sektorille? Ehkä asia on niin kuten joku viestilistassa totesi, eli aivot asettuvat lepotilaan ja pyrkivät minimoimaan kaikki riskit ja ärsykkeet jotta ne pystyvät perehtymään itse asiaan eli parantumiseen.
'
Tämä herättää kritiisen minäni lääkkeiden käytön suhteen jos aivot todella toimivat niin että ne rajoittavat kaikkea mahdollista ylimääräistä jotta ne voisivat parantua. Onko siis mahdollista, että lääkkeiden käyttö väärässä vaiheessa on katastrofaalista.
Onko mahdollista, että tilanteessa jossa aivot vetäytyvät kaikelta ylimääräiseltä ärsykkeeltä tulee lisäongelmia kun aivojen toimintaan puututaan lääkkeillä. Onko mahdollista, että piristävät tai masennukseen vaikuttavat lääkkeet auttavat ylirasittamaan aivoja vielä senkin jälkeen, kun aivot itse ovat todenneet että nyt levätään?
Onko mahdollista että suomessa on nyt eläkkeellä ihmisiä, jotka olisivat voineet parantua jos aivot olisivat saaneet rauhoittua itse?

Uusimmat

Suosituimmat