Infrapunalämpömittari

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Noissa paremmissa infrapunalämpömittareissa on säädettävä eminssiokerroin välillä 0.1 - 1 (0.01 askelin) miten tuon oikean kertoimen osaa valita oikein mitattavan pinnan mukaan ?

Kommentit (4)

Vierailija

Parhaan mittaustarkkuuden varmistamiseksi mitattavan kohteen emissiokertoimen tulisi olla lähellä arvoa 0,95 eli mahdollsimman tummien pintojen mittaaminen antaa parhaat tulokset.

Esimerkkejä emissiokertoimista:
• Kiillotettu messinki: 0,03
• Hapettunut messinki: 0,61
• Päällisin puolin kiillotettu kupari:
0.07
• Mustaksi hapettunut kupari: 0,78
• Musta lakkamaali: 0,96
• Kaupallinen alumiinilevy:
0,09
• Hapettunut lyijy: 0,43
• Ruostunut rauta: 0,78
• Hapettunut rauta: 0,84

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665
Liittynyt7.8.2007
Einheri
Parhaan mittaustarkkuuden varmistamiseksi mitattavan kohteen emissiokertoimen tulisi olla lähellä arvoa 0,95 eli mahdollsimman tummien pintojen mittaaminen antaa parhaat tulokset.

Esimerkkejä emissiokertoimista:
• Kiillotettu messinki: 0,03
• Hapettunut messinki: 0,61




Tuossa hyvä esimerkki siitä, että koska metallien emissiivisyys vaihtelee hyvin voimakkaasti pinnanlaadun mukaan, ei sitä voi mitenkään mittaamatta tietää. Kerroin vaihtelee jopa samassa kappaleessa, joten kalibrointi olisi tehtävä oleellisesti samasta kohdasta, kuin mistä mittaa.

Kalibroinnin voi tehdä seuraavasti silloin, kun mitattavan kappaleen ja ympäristön välillä on selvä lämpötilaero (käytännössä kappaleen pitäisi olla vähintään parikymmentä astetta ympäristöä lämpimämpi):

Liimaa pinnalle esim sähköteippi, tai maalaa pieni kohta vedellä pestävällä maalilla. Mittaa lämpötila tästä pisteestä. Irrota teippi (tai mittaa teipin vierestä) ja säädä mittarin emissiivisyyskerroin siten, että mittarin näyttämä lämpötila on sama kuin teipistä mitattu.
En kyllä suosittele lainkaan käyttämään ir-mittaria kiiltäville pinnoille, mutta jos niin haluaa tehdä, niin tuo auttaa hieman.

Sen sijaan mittari toimii hyvin lähes kaikilla muilla pinnoilla ja materiaaleilla, esim maalatut pinnat, puu, betoni, tiili, jne...

Jonkinlaista osviittaa pinnan soveltuvuudesta saa mittaamalla lämpötiloja eri kohdista. Jos lämpötiloissa on eroja vaikka kappale on tasalämpöinen, on ongelmia luvassa.

Vierailija

Kiitoksia tuo kalibrointi homma selvisi.
Toinen mieltä askarruttava seikka on miten tuo mitattavan pinnan suunta vaikuttaa tarkkuuteen pitäisikö pyrkiä mittaamaan kappaletta mahdollisimman kohtisuoraa, mitä vaikuttaa saatuun tulokseen jos mittaa vinosta kulmasta kappaletta ?

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665
Liittynyt7.8.2007
VPeltonen
Kiitoksia tuo kalibrointi homma selvisi.
Toinen mieltä askarruttava seikka on miten tuo mitattavan pinnan suunta vaikuttaa tarkkuuteen pitäisikö pyrkiä mittaamaan kappaletta mahdollisimman kohtisuoraa, mitä vaikuttaa saatuun tulokseen jos mittaa vinosta kulmasta kappaletta ?



Aivan kohtisuoraan itsestä katsottuna ei kannata mitata, koska silloin voit joissain tapauksissa mitata oman peilikuvasi lämpötilaa. Heijastumia on kyllä käytännössä hankala löytää ir-lämpömittarilla ja joku takaviistossa pohottava lamppu tms saattaa vääristää tuloksia paljonkin.
Myöskään liian viistosta ei kannata mitata, koska silloin laskee sellaisenkin materiaalin emissiivisyys, jolla emissiokerroin on korkea (pintalämpötila laskee näennäisesti).
Eli mittaa joko siten, että mittari on kohtisuorassa, muttet itse ole suoraan takana tai jossain 5-10 asteen kulmassa kohtisuoraan nähden. Mittaa lisäksi useasta kohdasta jotka tiedät samanlämpöisiksi, niin voit arvioida virhettä.
Hyvään alkuun pääsee kun muistaa, että mittari mittaa ir-säteilyn voimakkuutta, eikä lämpötilaa. Säteily voi taas olla peräisin melkein mistä vain.

Uusimmat

Suosituimmat