Mikä tekee sinusta sen mitä olet?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

En nyt tiedä onko tämä oikea palsta kysymykselleni (riippunee vastauksesta).

Kysymys siis kuuluu, mikä sinusta tekee juuri sinut? Onko kysymys puhtaasti elämänkaaren aikana kokemistasi asioista? Jos muistosi/kokemuksesi "asennettaisiin" toiseen ruumiiseen, kokisitko edelleen olevasi sinä?

Aiheesta jatkaen, olisiko/kuinka olisi teoriassa mahdollista taltioida muistot/kokemukset ihmisaivoista?

Pohdintaa.

Sivut

Kommentit (41)

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
frankie123
Jos muistosi/kokemuksesi "asennettaisiin" toiseen ruumiiseen, kokisitko edelleen olevasi sinä?

Ihmisruumis taitaa olla mieleen verrattuna se toissijainen. Naisen ruumis muuttuu raskausaikana nopeasti paljon, siinä ei mieli ehdi mukana, tulee usein tunne, että on oudossa ruumiissa. Tosin sama tapahtuu hitaasti vanhetessa, mutta ei siihenkään mieli ehdi mukaan. Minusta siis ihminen tuntee olevansa itse, vain ruumis on väärä. Siitä ei ole haittaa, se on vain outoa.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija
Wiisas
Ihmisruumis taitaa olla mieleen verrattuna se toissijainen. Naisen ruumis muuttuu raskausaikana nopeasti paljon, siinä ei mieli ehdi mukana, tulee usein tunne, että on oudossa ruumiissa. Tosin sama tapahtuu hitaasti vanhetessa, mutta ei siihenkään mieli ehdi mukaan. Minusta siis ihminen tuntee olevansa itse, vain ruumis on väärä. Siitä ei ole haittaa, se on vain outoa.



Olen ehdottomasti eri mieltä - vaikka olen käynyt läpi raskauden tuomat muutoksetkin. Eivät ne niin isoja ole, etteikö oma keho silti olisi selkeän tunnistettavissa omaksi. Kyllä minuus - ainakin itselläni - on varsin tiiviisti sidoksissa myös kehollisuuteen. Eivät ne ole toisistaan irrotettavissa. Tosin ani harvoin kovin syvällisesti ajattelemme, kuinka kokonaisvaltaisen kehollisesti tietoisuutemme mudostuu. Silti mm. tunteet - jotka kai ovat jotakin hyvin tyypillisen henkiökohtaisena koettua - ovat nimenomaan surelta osin kehollista reagointia: hengitystiheyttä, adrenaliinin aiheuttamia muutoksia, sydämen lyöntitiheyttä, ihokarvojen pystyynnousua jne. Voisiko edes sanoa tuntevansa kiihkeästi mitään, ellei kehossa tapahtuisi vastaavia muutoksia? Aika laimeata taitaisi kiukku olla, jos sydämen lyöntitiheys ei lainkaan muuttuisi.

Lisäksi nämä keholliset muutokset tuottavat tuntemuksia, ja on tutkittu, etteivät ihmiset oikein osaa olla iloisia, jos he samalla asettautuvat tuttuun alakuloa ilmaisevaan asentoon ja ilmehtivät sen mukaisesti. Me olemme taitavia lukemaan toistemme kehollista ilmaisua tarkasti ja teemme toisista pitkällekin meneviä päätelmiä heidän kehollisen viestintänsä ja olemuksensa kautta. Miksi, jos näillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa ja vilkaalla, eloisalla persoonallisuudella voitaisiin yhtä lailla varustaa hidas ja vain rauhallisen verkkaisesti työskentelevä lihaksisto? Kyllä eidän persoonaamme takuuvarmasti myös "tuottaa" kehollinen olemuksemme, joka tietyllä lailla rakentuvana on taipuvaisempi tietynlaisiin toimintamalleihin ja liikkumisen tapoihin. Puheäänemmmekin on kehollisen rakenteen tulosta. Tuntisitko itsesi todella ihan samaksi, vaikka entinen matala sointuva alttosi muuttuisikin yhtäkkiä korkeaksi sopraanoksi vailla kaikupohjaa?

Itse en usko moiseen kehon ja mielen erillisyyteen, vaan siihen, että ne ovat hyvin toisiinsa kietoutuneita ja on vain henkisyyttää painottavan kulttuurimme tuotosta nähdä keho mielen temmellyskenttänä ja ohjauksen alaisena alamaisena. Suljemme silmämme tehokkaasti kaikelta toiseen suuntaan tapahtuvalta vaikutukselta. Vaikka tiedämme, että vaikkapa serotoniinitasojen ongelmat aiheuttavat ongelmia käyttäytymisessä, uskottelemme, että ns. normaali yksilö on muka vain henkisistä ominaisuuksista rakennettu. Todellisuudessa erilaiset persoonallisuudetkin ovat ties kuinka suurelta osin myös itselleen tyypillisen sisäerityksen tuotosta ja juuri vastaavia erilaisten hormonien yms. tasojen vaihtelun tulosta.

Kyllä ehdottomasti esim. omaan persoonaani osaltaan vaikuttaa se kehollinen ominaisuuteni, ettei kuukausittainen hormonitasojen vaihtelu tuota havaittavia mielialamuutoksia. Koen sen olevan osa ominaislaatuani, joten mieleni siirtäminen kehoon, jossa hormonivaihtelut ovatkin merkittäviä olisi mielestäni myös muutos persoonassani. Vastaavasti kaikki omikseni kokemani piirteet voidaan "jäljittää" myös kehollisiin perusteisiinsa. Jos tällaista perkaamista jatkettaisiin riittävästi, kävisi minuudelleni kuin sipulille: Riittävästi kuoriessa kerros kerrokselta ei lopulta jäisi käteen mitään. Minuudella ei ole kehosta täydellisesti irrallista ydintä.

Samoin käsitys siitä, että voisi olla jokin lapsuudesta saakka muuttumatn persoonallisuuden ydin, joka säilyy muuttumattomana läpi eri ikävaiheiden ja elää samanlaisena niin nuoressa kuin vanhassakin kehossa, on mielestäni vastaavasti harhaa. Jos ei ruumiini olekaan samanlainen kuin nuoruuden loistossaan, ei kyllä tasan ole mielenikään. Mieli tosin ei kehon tapaan samalla lailla tuntuisi rappeutuvan, mutta kyllä sekin muuttuu koko ajan. Murrosikäisen ailahtelu tasaantuu aikuisuuteen mennessä, pahimmat jyrkkyydet laimenevat. Toisaalta mieli jäykistyy helposti ja rupeaa vastustamaan muutosta. Muisti ei pelaa yhtä hyvn kuin ennen, mutta kompensaationa tietoa on paljon, jonka avulla yksittäiset informaation muruset on helppoa asettaa asiayhteyksiinsä.

Muutokset ovat radikaaleja, merkittäviä ja jopa persoonasta aivan uusia puolia esiin nostavia. Vaikka pohjalla olisi tunnistettava ominaislaatu, niin näkyvissä saattaa olla lähes vastakkaisia ominaisuuksia. Ihan vastaavasti se vanhentunut keho muuttuneenakin on selvästi tunnistettavissa edelleen samaksi ja jokin tuttu kädenliike on vanhuksenakin entisensä. Riippuu katsojan näkökulmasta, haluaako ensisijaisesti katsoa iän tuomia muutoksia vai nähdä sen, mikä on säilynyt samana. Tämä koskee aivan yhtä lailla henkisiä kuin fyysisiä ominaisuuksia.

Eipä ole tainnut tapahtua nin, ettei mies olisi tunnistanut vaimoaan vaimokseen raskauden aiheuttamien fyysisten muutosten vuoksi. Miksi vaimo itse kokisi ne radikaalimmin ja vertaisi tilannetta kokonaan uuteen vieraaseen kehoon joutumiseksi? Toisaalta vaikkapa murrosiässä tapahtuvat henkiset muutokset luultavasti ovat yhtä lailla sen suuruisia, ettei nuori välttämättä oikein tunnista itseään itsekseen. Siksipä käytös onkin ailahtelevaa, kun päässä liikkuu "toisen ihmisen" ajatuksia ja kehossa hyrräävät uudenlaiset hormonaaliset tilanteet. Siihenkin sopeutuminen lopulta onnistuu useimmilta ja nämä toisistaan aika tavallakin poikkeavat persoonat yhdistyvät lopulta osaksi samaa yksilöä. Väittäisin olevan vähintään saman veroinen esim. muutos ylikierroksilla aamusta iltaan pörräävästä pikkupojasta lähes liikkumattoman laiskaksi ja puhumattomaksi teiniksi, kuin muutos raskauden aikana naisen kehossa.

Kylläkai
Seuraa 
Viestejä323
Liittynyt25.2.2010
Feminine
...Itse en usko moiseen kehon ja mielen erillisyyteen, vaan siihen, että ne ovat hyvin toisiinsa kietoutuneita ja on vain henkisyyttää painottavan kulttuurimme tuotosta nähdä keho mielen temmellyskenttänä ja ohjauksen alaisena alamaisena.



Olen täsmälleen samaa mieltä. Meille opetetaan hengen hallintaa ruumiista, koska se vielä katsotaan turvallisemmaksi; pelätään kai, että muuten pääsisi piru irti. Sitten on tietenkin aidot dualistit, joille ei kai ole mitään tehtävissä - varsinkaan sitten kun ovat yli neljäkymppisiä.

Vierailija

Missä suomalaisessa kulttuurissa henkisyyttä painotetaan?
Ruumiin erotteleminen henkisestä epähenkiseksi, mitä henkistä siinä on?

Vierailija

On väärin sanoa, että ruumis ja henki ovat symbioosissa, mutta vähän sinne päin.
Useinkin mieli ja keho riitelevät ja mielen/ hengen on motivoitava ja jopa pakotettava ruumista liikkeelle, ylös kirjoituspöydän äärestä, lenkille, kuntosalille, siivoamaan, pyykkiä pesemään ja ruokaa laittamaan.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32682
Liittynyt6.12.2009
frankie123
En nyt tiedä onko tämä oikea palsta kysymykselleni (riippunee vastauksesta).

Kysymys siis kuuluu, mikä sinusta tekee juuri sinut? Onko kysymys puhtaasti elämänkaaren aikana kokemistasi asioista? Jos muistosi/kokemuksesi "asennettaisiin" toiseen ruumiiseen, kokisitko edelleen olevasi sinä?

Aiheesta jatkaen, olisiko/kuinka olisi teoriassa mahdollista taltioida muistot/kokemukset ihmisaivoista?

Pohdintaa.





En tiedä ja oletan etten ikinä todella tule tietämänkään....

Mutta...mielestäni se ei ole olellista..asioista tietäminen on ihan OK mutta ei se ole elämän tapahtuman vaatimus. Elämän kokeminen on elämää kaikessa monimuotoisuudessaan ja "ikuisessa" muutoksessaan. Se että tiedänko mikä ja kuka se on joka kokee ja miten teroreettisesti pystyn selittämään sen ei paranna sitä elämän aitoa kokemusta voi kaydä jopa toisinpäin. Kuvitteellinen teorisoitu rakenne tulee aidon tilalle mielessä.

Voisin kysyä , Tiedätko miltä suklaa maistuu?

Vierailija

Tyhmä kysymys, kaikki mitä olet kokenut/sinulle on tapahtunut on jollain tasolla vaikuttanut siihen mitä olet. Ja jos tuo kaikki siirrettäisiin toiseen ruumiiseen niin kyllä tuntisit olevasi sinä, vain eri kehossa.

Vierailija
homo
Tyhmä kysymys, kaikki mitä olet kokenut/sinulle on tapahtunut on jollain tasolla vaikuttanut siihen mitä olet. Ja jos tuo kaikki siirrettäisiin toiseen ruumiiseen niin kyllä tuntisit olevasi sinä, vain eri kehossa.



Aika moni asia on koettu keholla ja se on myös kehoa muokannut. Aika suuri osa muistoista ja kokemuksista siis jäisi uupumaan, jos vain aivot siirrettäisiin toiseen kehoon, jossa näitä ei ole. Saattaisi yllättää, jos käsi ei enää osaisikaan pesäpallosyöttöä tai polkupyöräily olisi täysin unohtunut. Noinkohan sitä tuntisi itsensä itsekseen, jos todella kaikki kehossa muistettu ja opittu olisi poissa ulottuvilta? Itse en ainakaan tuntisi itseäni itsekseni, sillä niin voimakkaasti minuuteni on myös kehollista. Kuinka edes käveleminen tai istuminen voisi tuntua omalta, jos mittasuhteet olisivat ihan toiset ja vieraat? Entä jos myös aistien tuoma informaatio olisi hieman entisestä poikkeavaa? Ehkä maut olisivat laimeampia tai voimakkaampia tai äänet hiljaisempia / kovempia? Mitä jos hormonaalinen tasapaino olisi täysin erilainen - ehkä jopa sukupuoli?

Vierailija
Feminine

Aika moni asia on koettu keholla ja se on myös kehoa muokannut. Aika suuri osa muistoista ja kokemuksista siis jäisi uupumaan, jos vain aivot siirrettäisiin toiseen kehoon, jossa näitä ei ole. Saattaisi yllättää, jos käsi ei enää osaisikaan pesäpallosyöttöä tai polkupyöräily olisi täysin unohtunut. Noinkohan sitä tuntisi itsensä itsekseen, jos todella kaikki kehossa muistettu ja opittu olisi poissa ulottuvilta? Itse en ainakaan tuntisi itseäni itsekseni, sillä niin voimakkaasti minuuteni on myös kehollista. Kuinka edes käveleminen tai istuminen voisi tuntua omalta, jos mittasuhteet olisivat ihan toiset ja vieraat? Entä jos myös aistien tuoma informaatio olisi hieman entisestä poikkeavaa? Ehkä maut olisivat laimeampia tai voimakkaampia tai äänet hiljaisempia / kovempia? Mitä jos hormonaalinen tasapaino olisi täysin erilainen - ehkä jopa sukupuoli?

Tällöin olisit edelleen "sinä", vain muuttunut.

Kuten yllä sanoin, "sinuuden" määrittelee kaikki mikä on jollain tasolla vaikuttanut "sinuun". Nuo muutokset olisivat kyllä todellisia, mutta ne vain hieman muuttaisivat "sinuuden" käsitettä. Jokin käsi ei mitenkään olennaisesti vaikuta sinuun, sinulla on vain käden liikuttelemiseen yms. vaadittavat osaset aivoissa. Pian kyllä oppisit uuden kehon vastaavat. Samoin joku maku/haju kysymys on vain väliaikainen eikä mitenkään olennainen "sinuudessa". Toki jokainen käsittää asian omalla tavallaan, mutta minulle ei olisi niin kauheaa vaikka pihvi hieman erilaiselta maistuisikin.

Vierailija
Feminine
. Aika suuri osa muistoista ja kokemuksista siis jäisi uupumaan, jos vain aivot siirrettäisiin toiseen kehoon, jossa näitä ei ole.

En ymmärrä. Muistot ja kokemukset ovat aivoissa. Jos aivot siirretään, tai vaikka vain aivojen sisältö niin että "sinuus" siirtyisi, ei siinä tulisi mitään muutosta, minne ne muka katoaisivat?

Feminine
. Saattaisi yllättää, jos käsi ei enää osaisikaan pesäpallosyöttöä tai polkupyöräily olisi täysin unohtunut. Noinkohan sitä tuntisi itsensä itsekseen, jos todella kaikki kehossa muistettu ja opittu olisi poissa ulottuvilta?



Miten niin poissa ulottuvilta? Edelleenhän ne siellä aivoissa on, osana "sinuutta"? Tuolla logiikalla katoaisi kaikki, niin myös "sinuuskin" ja trala lolo kikeri tämä olisi siten turhaa hölötystä.

Vai luuletko että esim. taito vuolla puuta tallentuu jotenkin käteen?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
Feminine
Aika moni asia on koettu keholla ja se on myös kehoa muokannut. Aika suuri osa muistoista ja kokemuksista siis jäisi uupumaan, jos vain aivot siirrettäisiin toiseen kehoon, jossa näitä ei ole. Saattaisi yllättää, jos käsi ei enää osaisikaan pesäpallosyöttöä tai polkupyöräily olisi täysin unohtunut. Noinkohan sitä tuntisi itsensä itsekseen, jos todella kaikki kehossa muistettu ja opittu olisi poissa ulottuvilta?



Tuollaisia muutoksia tapahtuu äkillisesti onnettomuuksien ja neurologisten sairauksien kohdalla ja hitaasti vanhetessa. Ei kai pelkkä liikuntarajoitteisuus yleensä vaikuta minuuden kokemukseen, vaikka voi muuten olla vaikea asia sopeutua.

homo
Vai luuletko että esim. taito vuolla puuta tallentuu jotenkin käteen?



Liikunnalliset ja muuta lihaskoordinaatiota vaativat suoritukset muuttavat koko hermostoa. Esimerkiksi sitä miten aivoista tulevat hermoimpulssit vaikuttavat lihaksiin. Käsittääkseni ainakin urheilijoilla on hyvin tärkeää, että tuota "hermotusta" kehitetään oikein eikä pilata väärillä harjoitteilla. Jos nyt laitettaisiin ne aivot toiseen kehoon ja kytkettäisiin hermot täydellisesti aivojen päässä, niin varmasti ainakin tuossa suhteessa etevälle ihmiselle olisi edessä pitkä treeni ennen kuin se toinen pää harjaantuisi ja hän kokisi lihastensa vastaavan käskyihin tottumallaan tavalla.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9008
Liittynyt20.6.2009
Feminine
Aika moni asia on koettu keholla ja se on myös kehoa muokannut. Aika suuri osa muistoista ja kokemuksista siis jäisi uupumaan, jos vain aivot siirrettäisiin toiseen kehoon, jossa näitä ei ole. Saattaisi yllättää, jos käsi ei enää osaisikaan pesäpallosyöttöä tai polkupyöräily olisi täysin unohtunut. Noinkohan sitä tuntisi itsensä itsekseen, jos todella kaikki kehossa muistettu ja opittu olisi poissa ulottuvilta?

Tämä on puhtaan hypoteettisen luonteensa vuoksi hieman ongelmallinen kysymys, mutta todennäköisesti pyörällä ajon ym. taidot eivät kovinkaan paljon muuttuisi. Hienomotoriikka ja tasapaino ovat ensisijaisesti pikkuaivojen ja niiden kortikaalisten takaisinkytkentöjen funktio. Muutos ensimmäisestä opettelukerrasta taidon sujuvaan hallintaan tapahtuu siis keskushermostossa, ei niinkään kehossa. Jos uusi keho olisi mittasuhteiltaan suunnilleen samanlainen, muutos motorisissa taidoissa olisi melkoisen pieni; muistot eivät jäisi edelliseen kehoon.

Itse en ainakaan tuntisi itseäni itsekseni, sillä niin voimakkaasti minuuteni on myös kehollista. Kuinka edes käveleminen tai istuminen voisi tuntua omalta, jos mittasuhteet olisivat ihan toiset ja vieraat? Entä jos myös aistien tuoma informaatio olisi hieman entisestä poikkeavaa? Ehkä maut olisivat laimeampia tai voimakkaampia tai äänet hiljaisempia / kovempia? Mitä jos hormonaalinen tasapaino olisi täysin erilainen - ehkä jopa sukupuoli?

Hormonaalinen tasapaino on pitkälti - mutta ei täysin - aivojen säätelemä ominaisuus. Esim. "stressiakselin" (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen) viimeinen komponentti muuttuisi ja saattaisi aiheuttaa poikkeamia etiseen verrattuna. Samoin myös aistit voisivat olla terävämmät tai tylsemmät, mutta en oikein katsoisi minuuden kokemuksen samalla muuttuvan. Kysymys tosin on subjektiivinen ja tämä on vain minun näkemykseni. Joillekin keholliset muutokset ovat merkittävämpiä kuin toisille. Laihtuminen, arvet tai hiustenlähtö saattavat kyllä radikaalistikin muuttaa tapaa, jolla henkilö itsensä mieltää.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat