Miten kuvailisit sinun maailmankuvaa?

Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Minua kiinnostaa tietää että miten sinä hahmotat maailman jossa elämme. Eli miten sen koet - tunnetko itsesi turvallisena ja onko ihmiset kokonaisuudessaan minkälaisia?

Minä itse tunnen uhkaavaa fiilistä kun mietin maailmaa ja muita ihmisiä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (39)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Maailmankuvani liikkuu ja muuttuu.
Juuri nyt en koe kokevani paljoakaan.
Ihan arkea vain.
Sitten taas viedään enemmän.

No on sentään jotain pysyvämpää.
Se on vain enemmän arkaluontoista

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vierailija
Javert
Maailmankuvani on, että kaikki tapahtuva on luonnonlakien alaisuudessa olevaa kaaosta.



Toisaalta, lait kait hillitsevät kaaosta..

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Maailmankuvani sisältää eri katsontatapoja, joita yritän seuraavaksi kuvailla. Ne eivät ole keskenään ristiriitaisia vaan muodostavat yhdessä maailmankuvani. Niinkuin metsäkin on toisin ajateltuna tiheä joukko puita.

Uskon determinismiin, koska se tuntuu minun järkeeni loogiselta, enkä ymmärrä muunlaista mahdollista maailmankaikkeuden olemismuotoa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen tiettyjen sääntöjen, luonnonlakien mukaan, ja kaikki menee juuri yhdellä ainoalla mahdollisella tavalla. Minun elämäni oli "kirjoitettu" jo bigbängissä, ja se mikä tulee tapahtumaan vuonna 2145, on määräytynyt jo alusta alkaen, eikä sille mahda mitään. Kuitenkaan emme sitä voi selvittää etukäteen koska ilmiöt ovat liian kaaoottisia, joten sillä ei periaatteessa ole edes väliä.

Ihmiskuntaa pidän vastenmielisenä. Liian suuri osa ihmisistä kykenee olemaan kuvottavan ilkeitä, pahantahtoisia ja välinpitämättömiä. Pelottaa elää täällä. Suren ja ahdistun ajatuksesta mitä kaikkea pahaa ihmiset tekee toisilleen. Pelkään huomista ja ajatusta siitä että saatan kuolla milloin tahansa, tai joku läheisistäni. Yritän vissiin turruttaa liikaa pohdiskelua alkoholilla.

Yhteiskunta rakentuu oman edun tavoittelulle eri keinoin. Jopa järjestöt jotka toiminnallaan tukevat eri kohteita, vaikka Afrikan nälänhätäisiä, tekevät sitä koska saavat siinä voittoa. Vain harvat ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä ilman vilpillisiä motiiveja. Loppupeleissä kukaan ei minun eikä kenenkään perään katso paitsi perheensä, ehkä. Täytyy pitää kiinni oikeuksistaan itse. Edunvalvojatkin maksavat.

Maailma on masentava paikka jossa eläminen tuntuu loppupeleissä ahdistavalta ja ikävältä. Ilonaiheita löytyy kyllä, mutta yleensä pelko erinäisistä asioista peittää ne nopeasti alleen. Näen maailman ihmisineen kieroutuneen skitsona kylmänä paikkana jossa hyvyyskin on jotain pahuuden sairasta vittuilua. Vähän kuin pellet.

くそっ!

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26848
Liittynyt16.3.2005

Liian pessimistiseksi ja turvallisuushakuiseksi. En minä mitään suoranaista uhkaa hysteerisesti pelkää, mutta arkana kuitenkin pelkään enemmän uusia ihmisiä kuin koen tarvetta tutustua heihin ja taloudellisestikin elelen mieluummin varmistellen kuin rajoja rikkoen.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Hei Ronron - oon samaa mieltä kanssasi - hieno tiivistelmä myös omasta maailmankatsomuksestani, ten points!!!

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Vierailija

Ite uskon karmaan, hyvät teot palautuvat sinulle aina. Ainakin meikälle palautuvat.

Ihmisiin on aika ristiriitainen suhde, huomaan äkkiä jonkun tyypin huonot puolet mutta myös hyvät puolet, ihmiset on sekä hyviä tai pahoja,raivostuttavia jne. Tuntuuki senvuoksi että löytääköhän sitä kettään sopivaa naista tuon vuoksi.

Tällähetkellä maailmassa oikeastaan kaikki tuntuu mahdolliselta jos vain haluan, ja kun haluan jotain, teen sen eteen paljon työtä ja aina yleensä saankin sen... Sen lisäksi meikällä tuntuu olevan ihan hyvä tuurikin asioiden suhteen, ehkä johtuu karmasta ja yleensä positiivisesta asenteesta.

EDIT: Ronronin kommenttiin, osasta ajattelen samaa mutta vain eri asenteella. En ahdistu tuosta tiedosta vaan pidän sitä enemmänkin mahdollisuutena... kun tietää miten homma oikeasti pelaa.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32560
Liittynyt6.12.2009
deep'n'dark
Minua kiinnostaa tietää että miten sinä hahmotat maailman jossa elämme. Eli miten sen koet - tunnetko itsesi turvallisena ja onko ihmiset kokonaisuudessaan minkälaisia?

Minä itse tunnen uhkaavaa fiilistä kun mietin maailmaa ja muita ihmisiä.




Minä hahmotan maailman päässäni/päähäni joten siellä kaikki koetaan. Se riippuu sitten minusta miltä se maailma milloinkin näyttää. Minähän voisin luoda päähäni ns helvetin tai taivaan maailmasta mutta nyt on oikein mukavan paljon "tyhjää" ja seesteisen rauhallista. On tilaa ajatusten / tunteiden tulla ja mennä. Ei ne kauaksi aikaa jää kun ei tartu niihin, "kaffet tarjoan" ja sitten jatkavat matkaa. Ne välit on sitä parasta kun on vaan

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Elämä on aivan ihanan mahtava seikkailu jossa koko ajan tapahtuu jotain siistiä ja mielenkiintoista. Ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia jokainen on erilainen ja kuinka noihin kaikkiin kerkeää edes tutustua, ihania ihmisiä. Bileet bileet bileet! Kokeilen kaikkea ja voin kokeilla kaikkea ja olen kuolematon. Velat muuttuu saataviksi, vaikka ei ole etes päissään mitä kyllä ollaan ja paljon. Menee lujaa! Maailma on kaunis ja täynnä henkeäsalpaavia värejä ja minä olen sen jumalatar ja kaikki on yhteydessä minuun ja minä kaikkeen ja elämä on jännää ja meikä on paras!!!

Elämä on pahaa rumaa ja ahdistavaa. Elämä on musta verkko joka tulee päälle ja kaikki ihmiset katsovat minua ja näkevät kuinka viallinen minä olen. Koska ainakin ruma ja inhottava ja saastainen minä olen ja kaikki näkevät sen ja halveksivat minua. Olen olemassa vain jotta muut voivat inhota minua. Minua saa piestä ja pitää koska olen sen ansainnut ja sisälläni on niin suuri tuska ja tyhjyys ja musta että minä katoan sinne sisään ja pyörin pyörin pyörin alemmas ja sitten en enää tunne mitään ja minun on satutettava itseäni jotta tietäisin olevani yhä elossa. Ja minä. Kuka minä olen ja missä, olenko edes elossa ja miksi olisin olen paha ja saastaa ja huora. Kuolema.

Hämmentää.

Vierailija

Omaa maailmankuvaani asetuin miettimään kunnolla vasta kuluneena vuonna. Maailmani selkeytyi melkein oitis siksi samaksi deterministin kaltaiseksi kuvaksi, jonka orastavan idean oivalsin lapsuudessani ennen kouluikää kymmeniä vuosia sitten. Silloin jo olin pohtinut, että kaikki olemassa oleva saattaisi käyttäytyä dominon tavoin.

Näen erilaisia evoluutioita: on atomitason ja sitä pienemmän tason evoluutiota. On molekyylitason evopluutiota, planeettojen muostumista, eroosioita yms. Sitten vielä eliökunnan evoluutiot ja niiden päällä kulttuurievoluutiot. Tekniikan kehityksessäkin on evoluutio, samoin politiikassa jne. .Jokaisella evoluutiolajilla oma, omanlaisensa liittyen hengissä säilymiseen muuttuvassa ympärisössä.

Tunteet.Kulttuurievoluutioissa vaihtelevat itsekkyys ja toisten huomioiminen. Empatian määrä selittyy empatian tarpeeseen jaetussa selviytymistilanteessa. Samalla tavalla selittyvät kaikki muutkin tunteet. Mitään tunnetta ei olisi olemassa jos ao tunnetta ei olisi tarvittu nykytilanteeseen pääsemiseksi. Hyödyttömät ominaisuudet voivat säilyä vain siihen asti kunnes ne muuttuneessa tilanteessa alkavat haitata selviytymistä.

Hiukkas, -atomi ja korkeampien tason evoluutiot ovat järjestelmällisä prosesseja jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Kaaosta ei ole millään tasolla vaikka siltä näyttäisi.

Ajattelumme on osa kokonaisprosessia ja minkäänlaista itsenäistä ajattelua ei ole. Ei vapaata tahtoa, ei sieluja.

Aikaa ei ole olemassa. Aika on pelkkä kokemus, joka syntyy kun aivoihin kehittynyt "ohjelma" tutkii aivon hetkellistä rakennetta ( "muistijälkeä") ja muodostaa rakenteesta kuvitelman siitä mitä oli ollut joskus olemassa. Aikakokemuksen rinnalla tämä kuvitelma uudistaa aivorakennetta niin, että seuraavalla kerralla voidaan kokea jo tätä samaa aika-tapahtumaa muistellun. Aivoissa toimiva toinen ohjelma tai edellisen ohjelman toinen osaohjelma kuvittelee tulevaisuuden.
Tulevaisuutta ei oikeasti ole. Ei ole menneisyyttäkään. On vain nykyisyys. Maailma on kuin sukkahousun nailonkudos,joka on nyt ja tässä venytettynä johonkin jännitteiseen muotoon. Silmukat ovat jännitteiset ja keskinäisten vuorovaikutustensa ajamina hakeutuvat itsestään uusin asemiin. Prosessi etenee kohti tilannetta missä jänniteitä ei enää ole. Nyt vielä toistaiseksi on ja siksi meillä elämää elettävänä. Elämää tässä muodossa osana tuota jännitteiden purkautumisprosessia.

Onko elämällä tarkoitus. Ei. Elämä on väistämätön osaprosessi. Kuka loi kaiken. Ei kukaan. Jos olisi ollut luoja, olisi luojalla tarvinnut olla luoja ja se ensimmäinen luoja olisi syntynyt tyhjästä itsekseen.

Mutta luojaa on tarvittu pitämään yhteiskunnat koossa.

Aivan hyvin tämä olemassa oleva maailma ja muut vastaavat ovat syntyneet tyhjästä. Mutta kukaan ei voi tietää eikä tulekkaan tietämään, että miten kaikki alkoi. On mahdollista selvittää mitä kaikki on ja miten kaikki toimii. Ei sitä, että miten kaikki alkoi.

Yksi on pessimisten toinen on optimisten. Kukin kokee omalla tavallaan. Sen mukaan miten on tähän maailmaan kiinnittynyt. Tunteet voi kokea ja ne vaikuttavat tekoihin, muihin. Kaikki on tyylipuhdasta dominoa.

Ihmeellisintä on tietoisuus. Miten hiukkasista atomien kautta kehittynyt biomekaaninen olento voi olla tietoinen itsestään? Tietoisuuden syttyminen on ollut tavallaan psykologinen Big Bang.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32560
Liittynyt6.12.2009
deep'n'dark
Hei Ronron - oon samaa mieltä kanssasi - hieno tiivistelmä myös omasta maailmankatsomuksestani, ten points!!!



Kysyn nyt tällaisen suoran kysmyksen, Miksi koet että negatiivisesti vrittyneet maailmankuvat ovat hienoja ja niistä saa "ten points". Jos kuvailisin tässä ns vastakkaisen maailmankuvan jossa leijailisi enkeleitä ja pelkkää rakkautta..oksettaisiko? ja miksi?

Eli tiivistettynä.. Miksi kanttaa/kannustaa värittynyttä maailmankuvanäkemystä alunperinkään oli se sitten positiivinen tai negatiivinen? Molemmissahan on "edollistamisleima" päällä. Eli todelliseen olevaiseen on liitetty ehdollinen hyvä tai paha päälle, eli illusoorinen osa staattisena ei jatkuvasti muuntuvana.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32560
Liittynyt6.12.2009
Vatkain
Elämä on aivan ihanan mahtava seikkailu jossa koko ajan tapahtuu jotain siistiä ja mielenkiintoista. Ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia jokainen on erilainen ja kuinka noihin kaikkiin kerkeää edes tutustua, ihania ihmisiä. Bileet bileet bileet! Kokeilen kaikkea ja voin kokeilla kaikkea ja olen kuolematon. Velat muuttuu saataviksi, vaikka ei ole etes päissään mitä kyllä ollaan ja paljon. Menee lujaa! Maailma on kaunis ja täynnä henkeäsalpaavia värejä ja minä olen sen jumalatar ja kaikki on yhteydessä minuun ja minä kaikkeen ja elämä on jännää ja meikä on paras!!!

Elämä on pahaa rumaa ja ahdistavaa. Elämä on musta verkko joka tulee päälle ja kaikki ihmiset katsovat minua ja näkevät kuinka viallinen minä olen. Koska ainakin ruma ja inhottava ja saastainen minä olen ja kaikki näkevät sen ja halveksivat minua. Olen olemassa vain jotta muut voivat inhota minua. Minua saa piestä ja pitää koska olen sen ansainnut ja sisälläni on niin suuri tuska ja tyhjyys ja musta että minä katoan sinne sisään ja pyörin pyörin pyörin alemmas ja sitten en enää tunne mitään ja minun on satutettava itseäni jotta tietäisin olevani yhä elossa. Ja minä. Kuka minä olen ja missä, olenko edes elossa ja miksi olisin olen paha ja saastaa ja huora. Kuolema.





Huh huh..

Entä jos olet tuossa tekstiosioiden välissa, ns. harmaalla alueella.."ei kaunista ei rumaa"..Onko sellaista vaihtoehto ollenkaan ja miltä se tuntuu/tuntuisi?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat