Idean jalostaminen tuotteeksi ja tuotoksi.

Seuraa 
Viestejä3395
Liittynyt6.9.2006

Koska meikäläisellä on taiteilijan mielikuvitus; impulsiivinen ja "hullu", niin aina välillä koen keksineeni varsin eteviäkin businessideoita, mutta koska itsestäni ei ole niiden tekijäksi, niin mitä tulisi oikein tehdä että asian voisi jotenkin testata, mutta kuitenkin ilman että joku heti varastaa sen idean? Tiedän kyllä, miten tulee toimia jos keksii jonkun fiksun keksinnön, mutta nyt ei ole kyse aivan siitä.
Tälläkin hetkellä mielessäni notkuu potentiaalinen älypuhelinsovellus, mutta itse kun en sovelluksia osaa tehdä, niin homma tuppaa kaatuilemaan jo alkumetreille. Tai jos jollekin kerron, niin vastaus voi olla: "No toi vois kyllä olla ihan jees, sun pitäis nyt jotenkin päästä kehittämään tota..". Kehittämään?

Nykyäänhän on muotia perustaa ihan jopa yrityksiä, joiden asia on keksiä uusia liiketoimintamalleja ja konsepteja ja jalostaa ne sitten tuottavaksi liiketoiminnaksi.
Tosin sen kaltaisella yrityksellä luulisi olevan itsellä melko kovia paineita oman tuottonsa suhteen?

Luulisin, että kaltaisiani on moniakin ja varmasti useat loistavat ideat kuolevat jo ennen syntymäänsä jossakin Alepan kassajonoissa. Ja taas on rahat loppu, mutta miljoonan idea on silti koko ajan hatussa.

Sivut

Kommentit (140)

Vierailija

Jos on ideaa, mutta ei osaamista (etenkin kun kyse on softatuotteesta), niin itse toimisin seuraavanlaisesti:

Dokumentoi ideasi kunnolla. Aloita kirjoittamalla ihan vapaatekstimuotoinen dokumentti joka kuvaa ohjelman "käyttöidean", eli mitä sillä tehdään ja miten. Lisäksi kannattaa piirtää yksinkertainen kuva ohjelman suunnitellusta käyttöliittymästä.

Jos viitsii nähdä vähän enemmän vaivaa, niin hakee kirjastosta/netistä jonkin UML:ää käsittelevän opuksen/tutoriaalin, sekä jonkin ilmaisen UML-työkalun jolla saa kuvattua "standardimuotoiset" Use Case-kaaviot ohjelmalle, eli visuaalinen ja tekstuaalinen kuvaus mitä käyttäjä missäkin tilanteessa ohjelmalla tekee, sekä myös mielellään mitä itse ohjelma noissa käyttötilanteissa tekee. Voi kuulostaa hankalalta, mutta yhden hyvän alan opuksen luettuaan se ei sitä kuitenkaan ole. Tarkoitus kun ei tässä kohtaa ole tuottaa virheetöntä speksiä, vaan saada dokumentoitua se softan "ydinajatus".

Näiden dokumentaatioiden jälkeen vainoharhaisempi (tai kaukaa viisas, mene ja tiedä) kaveri käy hakemassa notaarilta leiman papereihin, jotta saadaan keksinnön "syntyhetkelle" virallinen päivämäärä.

Tuon dokumenttinipun turvin voikin sitten alkaa ottamaan yhteyksiä alan yrityksiin ja yrittää markkinoida ideaansa. Liian yksityiskohtaista tietoa ei kannata siihen ensimmäiseen sähköpostiin (sähköposti siksi, että siitä jää "kirjallinen" dokumentti lähettäjälle) laittaa. Itse en laittaisi oikeastaan mitään tietoa, vaan kertoisin että minulla on hyvä idea sovellukselle joka on konseptitasolle asti dokumentoitu. Korkeintaan mainitsisin sen "ylätason idean" joka softalla toteutetaan, tyyliin "mobillimainonnan kohdistaminen", "joukkoliikenteen reititys" tms. tarpeeksi epämääräista, mutta kuitenkin kuvaavaa.

Sitten vaan sormet ristiin ja toivomaan, että yritystä kiinnostaa yhteistyö kanssasi. jos kiinnostusta riittää, niin tarjoavat varmaan jonkinlaista sopimusta jonka pitäisi myös turvata sinun oikeutesi. Tarjottua sopimusta kannattanee vielä näyttää puolueettomalle lakimiehelle ennen sen hyväksymistä, mutta jos kaikki on kunnossa, niin sen jälkeen sinun pitäisi päästä nauttimaan ideasi hedelmistä, mikäli ne koskaan sellaisia kantavat...

Vierailija

Tästä tulis juttua vaikka kuinka pitkästi.

Muutama perusjuttu:

1. Kukaan ei ole kiinostunut keksinnön teknisestä hienoudesta, paitsi toinen keksijä. Jopa asiakas ostaa keksintösi pelkän markkinoinnin tai pakkauksen värin mukaan. Surullista.

2. kaikki mitataan rahassa tai kappalemäärissä. Montako olet myynyt, paljonko on kate, jne

3. Idea on eri kuin keksintö. Keksintö on jo valmiimpi, ja sitä on kokeiltu käytännössä.

4. Bisnesmaailma puhuu tuotekehityksestä. Vaikka keksintö olisi kuinka valmis, niin se ei ole vielä valmis tuote. Valmiin tuotteen löytää kaupasta paketissa, ja siinä on viimeistelty pakkaus, sen markkinointi on hanskassa, jne.. Kaikki on paperilla laadittuna ja budjetoituna tarkoin. Eli tuotekehitys on aivan eri juttu, kuin keksinnön tekeminen.

5. Rahoitusyhtiöt ei ymmärrä mitään keksinnön tekniikan päälle. Ne koittaa punnita luotettavuuttasi luottotiedoista ja papereiden täyttämiskyvystä. Eli pilkut kohdalleen, jos rahoitusta hakee. Ja mahdollisimman suuret suunitelmat ulkomaankauppaa myöden.

6. Rahaa ei saa, ellei ole osakeyhtiö perseen alla. Tietenkin pankista saa omalla nimellä "kovaa rahaa" siis lainaa, jos on kykyä maksaa.

7. lopunperin itse keksinnön tekeminen, proton rakentaminen ja kokeileminen käytännössä edustaa jotain 10 prossan osaa koko hommassa. Nin ajankäytöllisesti kuin rahallisestikin. Siis jos ajatellaan keksinnön tuottavan liiketoimintaa, eli rahaa.

8. Kukaan prosessissa oleellinen ihminen ei ymmärrä impulsiivista hullua (itsekin lukeudun niihin). Ongelma on se, että impulsiivinen humanistinen hullu keksijä kokee tyydytystä, kun saa ratkaistuksi jonkin maailmassa olevan ongelman, tai helpotettua omaa tai kanssaihmisten elämää. Käy ehkä kilpaa itsensä kanssa. Bisnesmaailmassa tälläinen tyyppi on epäluotettava,koska on tunteidensa vietävissä, ja hänellä ei ole tavoitteena ja intohimona raha. (juuri tätä ei ymmärretä) Tämän takia bisnes ja keksijät eivät kohtaa juurikaan. Ja hyviä keksintöjä ei voi tehdä ihminen, jolla on intohimona raha. Hän ei ole esim fyysikko.

9. Jos itse ei pysty tekemään yli puolta keksinnöstä, niin kannattaa unohtaa koko juttu. Sillä keksinnön tekeminen johtaa aina ko. aiheen syvälliseen opiskeluun. Ja kokonaan uuden aiheen opiskelu saattaa turhauttaa.

10. Aika on paha vihollinen. Yhden keksintöni kanssa olin tekesin mielestä etuajassa n. 4 vuotta sitten, ja nyt se alkaakin olla jo liian vanha. Maailma muuttuu pirun nopeasti.

11. Aika on myös paras turva, ettei keksintöäsi kaapata. Sillä jos keksit jotain uutta, niin kannattaa parantaa sitä jatkuvasti, niin kilpailijat ei pysy perässä.

12. Patenttihakemuksen jättäminen suomessa maksaa nykyisin 400 egeä. Tuotteella on suoja jo silloin, kun lähetät hakemuksen (saat palupostissa numeron), vaikka et olisi maksanut hakemusta, tai hakemus olisi puutteellinen. Olet kuitenkin jättänyt hakemuksen päivänä xx, ja jos joku muu koittaa jälkeenpäin tehdä samaa, niin hopealle jää.

13. Julkistaminen tuo suojaa. Eri lehtien uutuuspalstoille pieni jutunpätkä. N. 10 50:stä julkaisee, riippuen keksinnön kiinostuksesta. Paha siinä on sitten keksintövarkaan mennä selittelemään omakseen, jos on julkisesti lehdissä kirjoitettu, kuka on keksijä. Olen käyttänyt tätä kerran, ja hyvin hillitsi mm. patentin kiertämishalut.

14. Keksintösäätiö. Siellä on neuvojia. Ja sieltä saa hyvät neuvot.

15. Kantsii miettiä tarkkaan mitä haluaa. Jos haluaa bisnestä, niin todennäköisesti et ole keksijä. Jos haluaa olla tutkija/keksijä, niin ei pysty tekemään todennäköisesti bisnestä. Oma kokemus siitä, kuinka keksijän/tutkijan kiva elämä muuttui vähemmän kiinostaviksi toimistohommiksi ja tuotteen pakkaajaksi.

16. Hyviä yhteistyökumppaneita on todella harvassa.

Tossapa jotain mieleen juolahtanutta.

Muoks: piti vielä lisätä.
Monessa kohtaa koko tuotteistaminen ja rahoituskuviot on kuin Tsehovin näytelmä: mistään oleellisesta ei puhuta, sen vain voi aistia ilmapiiristä. Ennen kuin nimi on paperissa.

Vierailija

Penttisen "teesit" ovat varmasti hyviä "oikeille" keksinnöille, mutta kun AP:n viestissä puhuttiin älypuhelinsoftasta, niin ihan noin masentavaa ei sen lanseeraus taida kuitenkaan olla. Puhutaan kuitenkin "aineettomasta hyödykkeestä", eli vähän kuten hittibiisin säveltämisestä.

Vierailija

Joo, voi olla. Ajattelin hieman suppesti varmaankin. En tunne softapuolta. Mut keksintösäätiöön kantsii ottaa yhteyttä mielestäni. Oikeita ne kaikki keksinnöt ovat.

Vierailija
Penttinen
Mut keksintösäätiöön kantsii ottaa yhteyttä mielestäni



Tuo on varmaankin hyvä idea, oli se oma innovaatio miltä tahansa alalta.

Vierailija

Olen minäkin lukenut aikoinani yrittäjyyttä sellaisesta näkökulmasta että teki mieli lopettaa käynnit siihen. Ei tarvitse osata vastata täydellisesti kysymykseen "mitä, kelle ja miten?". Riittää että joku ostaa. Katsokaa noita kannattavia kebabiloita, tai vielä paremmin kannattavia pikvip...siis mikrolainan myöntäjiä!

Tuo aloittajan esittämä tilanne vaatii suhteita. Jos niitä ei ole, niin sitten voi isolla riskillä väsätä sen loppuun ja toivoa että joku ostaisi. Muutoin ottaisin vain rahoittajia ja toivoisin että jossain vaiheessa firman voi myydä voitolla johonki helevettiin

---
Seuraa 
Viestejä3395
Liittynyt6.9.2006

Kiitos neuvoista ja kannanotoista. Osa ideoista on sellaisia, jotka voisivat hyvinkin tuottaa. Osa taas on sellaisia, että ne voisivat olla markkina-arvoltaan lähinnä hauskoja, oivaltavia, omalla tavallaan nerokkaita, mutta toisaalta niiden käyttökelpoisuus rajoittuu lähinnä esim. tapaan jolla jotain tiettyä tuotetta voisi markkinoida.
Ei siis sellaisenaan kovin tuottavia, ellen sitten omistaisi mainostoimistoa. Väitän olevani jopa siinä määrin pyyteetön tapaus, että osa ideoistani jää harmittamaan ainoastaan sen vuoksi, että jos joku muu ei keksisikään sitä, niin se jäisi ikään kuin ihmiskunnalta paitsi. Vähän samaan tapaan kuin hyvä vitsi. Se naurattaa parhaassa tapauksessa miljoonia, mutta jos kukaan ei kuunaan keksisi sitä, kukaan ei suoranaisesti mitään häviäisi. Vitsi = turha tuote!
Ajatuksenani on lähinnä saada koottua jokin mekanismi, joka osaisi punnita idean hyödyn paikallisella tai globaalimmalla tasolla, sekä pelkästään viihteellisenä argumenttina, tai tuottavana konseptina. Ihan sama, mutta kummassakaan tapauksessa idea ei menisi hukkaan kuten se itseltä menee (Alepan kassajonossa).
Kuka hyötyy vitseistä? Ei kai rahallisesti kukaan (vitsikirjoja kaiketi ostetaan todella vähän, ainakin toivon niin), mutta kaippa ne jonkinlaista henkistä pääomaa pitävät sisällään.
Pienestä ajatuksesta syntyy toisinaan jokin idea, mutta kuten työyhteisössäkin usein huomataan, se pelkkä idea ei yksin riitä vaan työyhteisön panostuksella siitä leivotaan tuote. Toisaalta työyhteisö itsessään ei ole mikään konseptikone, ellei joukossa ole heitä jotka kylvävät sen hullun siemenen.
Minä en ole työyhteisö, eikä taas oman työyhteisöni toimenkuvaan kuulu tämän tason ideointi lainkaan. Raakaa duunia siis. Joten jostain olisi lydettävä filtteri johon voisin ideoitani suoltaa ja joka jollain kompetenssilla osaisi arvioida idean kannatavuuden jatkojalostamiseen ja jolloinka sen hyödystä voisivat nauttia mahdollisimman monet.
Tarkoituksenani ei siis ole se, että keksin kultamunan ja ryöstän sen avulla puoli planeettaa vaan se, että hyvä idea itsessään ansaitsee tulla julki ja jalostetuksi ja kaikki prosessissa mukana olleet saisivat siitä jossain määrin ansaitsemansa palkan sille työmäärälle jonka ovat sen eteen nähneet (tai toisaalta jos idea on riittävän uniikki, se palkitsee myös sitä kautta). Näen siis asian siten, että idean hyöty tai ilo ihmiskunnalle itsessään on jo suurempi palkka, kuin sen tuottama rahallinen hyöty itselle.
En jaksa edes oikolukea typoja, koska peruskoulu, tylsähkö elämä + mitallinen Bushmillsiä on tämän tuotannon takana. Silti olen tosissani!

Vierailija

Tulikin jo ihan päteviä neuvoja tuosta kehittämispuolesta, patentoimisesta jne.

Itse kuin olen bisnespuolen ihmisiä, niin:

Entäs myyntipotentiaali? Mikä on sinun suurin mahdollinen teoreettinen ostajakuntasi? Entä käytännössä? Paljonko voit ottaa softastasi hintaa, että saavutat tuon käytännön markkinaosuutesi?

Entä kilpailu ja kilpailjat? (Älä yritä väittää, ettei sitä ole. Sitä on käytännössä nykyään AINA.)

Maailmassa on paljon hyviä ideoita ja keksintöjä. Valitettavasti monien niiden kaupallistettavuus on liian huono, jotta ne voisivat lentää. Joten älä toista sitä yleistä virhettä, että lähdet tekemään suurella vaivalla keksintöä jolla ei pysty tienaamaan. Ainakin omat + 15% tuotto pitää saada pois. Useimmiten paljon enemmän, mutta miinuksella ei kannata tehdä mitään!

Vierailija
Jäärä

Tarkoituksenani ei siis ole se, että keksin kultamunan ja ryöstän sen avulla puoli planeettaa vaan se, että hyvä idea itsessään ansaitsee tulla julki ja jalostetuksi ja kaikki prosessissa mukana olleet saisivat siitä jossain määrin ansaitsemansa palkan sille työmäärälle jonka ovat sen eteen nähneet (tai toisaalta jos idea on riittävän uniikki, se palkitsee myös sitä kautta). Näen siis asian siten, että idean hyöty tai ilo ihmiskunnalle itsessään on jo suurempi palkka, kuin sen tuottama rahallinen hyöty itselle.



Joo ei. Se on bisnes ja hyväntekeväisyys kaksi eri asiaa, jotka pitää ymmärtää pitää erillään.

Jos jo itsekin tajuat, ettei ideasi liiketoimintamielessä kanna - niin voit käytännössä unohtaa yhteistoimintakumppanit ja bisnesenkelit.

Ei sen kultakaivos tarvitse olla - mutta kyllä sen pitää omat kustannuksensa kantaa - niin että jokainen joka siihen osallistuu saa asiallisen siivun. Se sinällään on jo kova vaade.

Talkoilla töitä tehdään nykyään enää jehovalaisten kokouksissa. Kysele sieltä apua projektiin.

Vierailija

Keksaintöpiirien liepeillä vaanii rosvoja iskemään huolettoman keksijän ideaan tai rahoihin. Tavallisesti uhri hölöttää ideastaan kaikille jotka pysähtyvät kuuntelemaan ja myötätuntoista ja avuliastakin näyttelevä rosvo nappaa idean ja osatessaan prosessin saa tilaisuuden viedä se nimiinsä ja tuottoisaan sopimukseen jonkin ulkolaisen tahon kanssa.

Palkan toivossa kärkkyvät tunnistaa siitä että he ovat käsi ojossa heti alusta häpeämättä tunnustaa sitä. He ovat lojaaleja niin kauan kuin rahaa riittää. He ovat vain osa organisaatiota jota keksijän on valvottava muttei useimmiten älyä eikä osaa ja vastuu ei ole kellään mistään kuin keksijällä ja rahoittajilla omista intresseistään. Suulliset sopimukset eivät paina mitään, koska keksintö on oikeusprosessi jossa muoto ratkaisee eikä sisältö.

Tuotteella ja keksinnöllä on lähinnä viitteellinen yhteys, kuin vain oikeusmielessä. Tuote on tuottajan oletus käyttäjän tarpeista, joita tulkitaan oikukkaasti. Jos ajatukset ei kohtaa, ei ole tuotantoa eikä tuottoa. Niin se osakeyhtiö suojaa ettei viedä kalsareitakin jalasta kun maksun aikaa erääntyy.

On hyvä ottaa oikeasti selvää mitä potentiaaliset käyttäjät oikeasti kaipaa ja onko tuote vastaus rukouksiin vai vain uusi outous jonka käyttö vaatisi käyttöohjeen lukemisen. Esittely on tehtävä niin ettei käyttäjä kysy mitään vaan hyväksyy tai hylkää ja epäröiviä kääntää usein yleinen hyväksyntäkin, jonka tuote on muka saanut, ehkä.

Valmiit tuotannossa olevat keksinnötkin saavat kimppuunsa rahaa kärkkyviä oikeustaistelijoita, kun uutuustutkimusta ei ole onnistuttu tekemään ja avataan markkinointi alueelle jossa on patenttisuoja likimäärin samalle keksinnölle. Keksintökirjausten kasvaessa vaikeutuu uutuuden arviointi ja pian se on mahdotonta. Arkistoja hyvin selaava hakurobotti olisi hyvä keksiä. Niin mutta kun arkistot on kansallisia ja paperimuodossa ja vaikeaselkoiseksi tahallaan tehtyjä jotta se kattaa mahdollisimman laajasti. Missään muuten ei kouluteta uutuustutkimuksen tekoon.

Vierailija

Lainailen HoX:ia
"Joten älä toista sitä yleistä virhettä, että lähdet tekemään suurella vaivalla keksintöä jolla ei pysty tienaamaan. Ainakin omat + 15% tuotto pitää saada pois. Useimmiten paljon enemmän, mutta miinuksella ei kannata tehdä mitään!"

Tässä on juuri se oleellinen ero. Keksijä/tutkija ei ajattele näin. Hänellä on intohimo ja mielenkiinto saada jokin asia selvitetyksi, tai jokin laite/ratkaisu toimimaan. Raha siinä näyttelee sivuosaa prioriteettijärjestyksessä.Olen usein törmännyt bisnesmiehiin, jotka ei sitten mitenkään ymmärrä tätä.

Otetaan vaikka esimerkki: jos annat mulle tonnin, niin varmasti ostan sillä osia tutkimuksen kohteena nyt olevaan keksintööni. Ja minulla ei ole todellakaan mitään muuta tietoa siitä, kuin että sen pitäisi teoriassa toimia. Eli en osaa ajatella, että olisi järkevää sijoittaa tonni johonkin varmempaan juttuun, koska se tuntuu rahan tuhlaukselta minusta.

Keksintösäätiön, ja muidenkin ulkopuolisten kanssa kannattaa tehdä salassapitosopimus. Niitä taitaa löytää valmiinakin netistä. Mut omasta mielestäni keksintösäätiö on aika luotettava. Jotkin muut keksintöklubit tapaus kerrallaan..

Itse olen etsiskellyt "manageria", joka pyörittäisi bisnespuolen, myynnin ja kaikenlaista muutakin avukseni. Kaikenlaisia maakareita on käynyt itseään kehumassa, mutta kellään ei ole ollut kunnollista otetta hommaan. En kuitenkaan ihan vihree ole, yrittäjänä kohta 20 vuotta.

"Jos jo itsekin tajuat, ettei ideasi liiketoimintamielessä kanna - niin voit käytännössä unohtaa yhteistoimintakumppanit ja bisnesenkelit."

Tämä on aivan totta. Kukaan ei rahoita pelkkää tutkimusta tai kokeilua, vaikka sillä saavutettaisi ilmastomuutoksen poistava keksintö, jos sitä ei voi suojata tai sillä ei voi tehdä bisnestä. Tämä oikeus on vain valtion rahoilla elävillä yliopiston tutkijoilla, joiden tuottavuudesta voidaan olla monta mieltä.

1 pointti vielä: Keksintöön ei kannata rakastua. Sillä jos pystyy tekemään yhden keksinnön, niin todennäköisesti pystyy toiseenkin. Siis jos eka vaikka varastetaan, tai menee mönkään muuten ulkopuolisista tekijöistä johtuen.

"Talkoilla töitä tehdään nykyään enää jehovalaisten kokouksissa. Kysele sieltä apua projektiin." Reps...

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665
Liittynyt7.8.2007
hOx

Maailmassa on paljon hyviä ideoita ja keksintöjä. Valitettavasti monien niiden kaupallistettavuus on liian huono, jotta ne voisivat lentää. Joten älä toista sitä yleistä virhettä, että lähdet tekemään suurella vaivalla keksintöä jolla ei pysty tienaamaan. Ainakin omat + 15% tuotto pitää saada pois. Useimmiten paljon enemmän, mutta miinuksella ei kannata tehdä mitään!




Aika hyvä meedio saa olla, että tietää tuoton etukäteen. Käytännössä kuitenkin keksinnöstä pitää tehdä edes uskottava prototyyppi sijoittajien vakuuttamiseksi, meni syteen tai saveen. Se on tietysti sitten miehestä kiinni, käyttääkö siihen 100 euroa vai 100 tuhatta.

Vierailija
Denzil Dexter
Aika hyvä meedio saa olla, että tietää tuoton etukäteen.



Ei sitä meediolta kysyä kannatakkaan vaan busineksen ammattilaiselta.

Ehkä tuottopotentiaalin arviointi tuntuu sinusta vaikealle, mutta eipä sinun pidä sitä tehdäkkään. Kyllä nykyään pystytään aika hyvin arvioimaan jopa yllätyksellisten kuluttajatuotteiden potentiaaleja.

Hieman hommaa tosin helpottaa keksinnön tapauksessa se, että periatteessa tarvitsee kyetä arvioimaan ns. kynnysmyynti. Tietty määrä tuotetta on saatava myytyä, jotta saadaan kehityskustannukset + pikkasen laardiakin siihen päälle.

Aika usein näkee näiden Keksijä Pelle Pelottomien olevan businessajattelussaan melkoisia raakileita. Ei pienintäkään käsitystä kaupallistamisen lainalaisuuksista.

Ennenkuin suureen ääneen kerrot maailmalle, että kuinka hirvittävän tärkeä keskintösi se Parempi Hiirenloukku v. 33.1 onkaan, niin anna ammattilaisen tehdä ensin potentiaalikartoitus. Jos osoittautuu, että Tärkeää Keksintöäsi nimeltä Gilavitkutin 2.0 voi periaatteessa myydä vain Pihtiputaalaisille homoille, jotka ontuvat vasenta jalkaansa, niin tajuat varmaan että emme puhu Toyotan autotehtaiden liukuhihnan varaamisesta sen tuotteen tuotantoon? Ja jos osoittautuu, että pihtiputaankin vasenta nilkuttavat homot ostavat Gilavitkuttmesi vain JOS Hilavitkutin 1.0 on ostamatta, niin homma typistyy pahasti.

Ehkä tuntuu hebrealta sinulle kun asiaa sanotaan Gilavitkuttimeksi. No otetaan vaikka eräs hittituote: Marioffin vesisumusammutusjärjstelmä laivoihin. On aika helppo ammattilaiselle arvioida myyntipotentiaali. Laivoja, varustamoja ja tietyntyyppisiä invesntointirahoja kun on maailmassa liikkellä kunakin vuonna vain rajallinen määrä. Jos joku älypää keksii väittää, että Marioffin vesisumujärjstelmää myydään miljardi kappaletta 6 vuodessa, niin voin varmuudella kumota: Ei muuten tasan myydä...ei ole edes laivoja sen vertaa mihin asentaa niitä kaikkia.

Näin helppoa se on kun sen osaa. Ei tarvitse olla meedio.

Suurimpaan osaan tuotteista on mahdollista laskea jonkinnäköinen kalkyyli. Joskus on poikkeuksellisia tuotteita, joille se ei onnistu, myönnän. Mutta ne ovat harvinaisia ja yleensä kuluttaja sektorilta. En usko, että useimmilla teillä on merkittäväiä uusia Iphoneja siellä idea putken päässä

Vierailija
Penttinen
Raha siinä näyttelee sivuosaa prioriteettijärjestyksessä.Olen usein törmännyt bisnesmiehiin, jotka ei sitten mitenkään ymmärrä tätä.



Jaa. Pitäisikö muka? Veikkaan, että businessmiehet ovat aika äkkiä entisiä businessmiehiä, jos rupeavat liikaa "ymmärtämään".

Penttistä kiteyttäen: Keksijä on siis sellainen surkea olento, joka silmät kiiluen haluaa tuottaa maailman paskaa, jota hän nimittää "ainutkertaisen tärkeäksi keksinnöksi". Kyseinen tekele ei kuitenkaan omaa sellaista hyötyä ihmiskunnalle, että kykenisi itse kantamaan siitä koituvat taloudellisen rasituksen. Sen sijaan viirusilmä nimeltä Keksijä vonkaa toisilta rahaa, jota hän haluaa hassata päättömiin projekteheinsa. Kun bisinesmies tunnetusti ei oikein ihastu ajatuksesta, että hassahtanut Pelle Peloton aikoo hassia hänen vaivalla tienaamansa fyrkkansa keksintöjen tuuliin, niin tästäpä Pelle Peloton moittii bisinesmiestä "kylmäksi ja ymmärtämättömäksi".

On se vaan niin väärin joo.

Penttinen
Otetaan vaikka esimerkki: jos annat mulle tonnin, niin varmasti ostan sillä osia tutkimuksen kohteena nyt olevaan keksintööni. Ja minulla ei ole todellakaan mitään muuta tietoa siitä, kuin että sen pitäisi teoriassa toimia. Eli en osaa ajatella, että olisi järkevää sijoittaa tonni johonkin varmempaan juttuun, koska se tuntuu rahan tuhlaukselta minusta.



Mitäs jos kuitenkin pistäisit ihan omistasi sen tonnin, niin kenelläkään ei ole asiaan mitään sanomista. Ymmärrän kyllä, että toisilta sen tonnin saaminen ja tuhlaaminen on kivaa - varsinkin kun säästää omat rahansa fiksumpaan. Mutta mutta...

Penttinen
Itse olen etsiskellyt "manageria", joka pyörittäisi bisnespuolen, myynnin ja kaikenlaista muutakin avukseni. Kaikenlaisia maakareita on käynyt itseään kehumassa, mutta kellään ei ole ollut kunnollista otetta hommaan. En kuitenkaan ihan vihree ole, yrittäjänä kohta 20 vuotta.



Ja mitäs sinä muka tekisit siinä yhtälössä? Kaivelisit napaasi ja naattisit elämästä vai?

Vierailija

Heh, eipä navan kaivelu kiinnosta. Järkevä ja tarpeellinen työ mieluuminkin.

Taisi mennä vähän väärin tämä juttu. Bisnesmiehen intohimo on kaiketi tehdä bisnestä. Eli pyörittää rahaa. En oleta, että kaikki bisnesmiehet tekevät bisnestä vain kääriäkseen itselleen mahdollisimman suuren omaisuuden, vaan yleensäkin haluavat olla rahan ja bisneksen kanssa tekemisissä.

Esim. fyysikon intohimo on tehdä fysiikkaa, pyörittää kaavoja ja tehdä kokeita, mahdolliseti löytää jotain uutta tai ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin.

Fyysikko/jonkin keksijä ymmärtää, että hän ei osaa tehdä bisnestä. Mutta tietää, että hänen työnsä on arvokasta. Ilman bisnesmiestä hänen työllään ei olisi rahoittajaa. Vastaavasti ilman fyysikkoa ja hänen tuotoksiaan vastaavasti bisnesmiehellä ei olisi hommia. Yritän tarkoittaa, että ilman tuotteita ei voisi tehdä bisnestäkään.

Eli kumpikin tarvitsee toistaan. Yritin tarkoitaa sitä, että olisi mahtavaa, jos bisnesihminen osasi arvostaa myös tuotteen keksijää. Kummankin ammattitaito mitataan siinä, että miten tuote lähtee menemään markkinoille.

Se, että bisnesmies pitää rahaa liiallisesti kaiken napana, ei tuota haluttua lopputulosta. Ja bisnesmiehenä olisin vaan tyytyväinen, mikäli keksijä on intohimoinen vain omalla osa-alueellaan. Silloin tulee parasta ulos.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat