Veikko Huovinen, kansakunnan kaapin päälle

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kirjailijoiden ja kirjojen laittaminen paremmuusjärjestykseen on hölmöjen hommaa, olen hölmö.
Makuasioista voi aina kiistellä ja siitäkin huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että Veikko Huovinen ansaitsisi tulla nostetuksi suomalaisen kirjallisuuden parissa paljon korkeammalle, kuin mihin hänet yleensä noteerataan.

Huovinen on jäänyt monessa mielessä vähän jalkoihin, ei kulkenut koskaan muodin mukana ja valtavirroissa. 50-luvulla rauhan mies, kun se ei vielä ollut muotia, perinteisen tyylin taitaja, kun modernistit ruletti, 60-70 luvuilla ei-vasemmistolainen, mitä taas kulttuurieliitti oli, kainuulainen eli ei kehä kolmosen sisältä,yms yms.

En tiedä johtuuko Huovisen ”sivuraiteelle” joutuminen myös siitä, että hänen kielensä ei puhuttele samalla tavalla etelän urbaaneja city-juppeja kuin pohjois-suomalaisia maalaisjuntteja(huom. termeihini ei negatiivisia tai positiivisia arvolatauksia, ne ovat vain yleistäviä kuvauksia). Se on täysin mahdollista. Kainuulainen salaoveluus ei välttämättä avaudu kovin helposti.

Huovisen kirjat ovat vailla vertaa ja tyylitaiturina Huovinen on erehtymätön. Myös lasten kuvaajana hän kunnostautuu, hänen piirtonsa lapsista esim Havukka -ahon ajattelijassa ovat herkkiä ja hienoja.
Siellä suomalaisen kirjallisuuden kaapin päällä on jo muutama paikkansa lunastanut (niin, ketä siellä muuten itseoikeutetusti olisi, Runeberg, Kivi, Leino, Sillanpää… en todellakaan tiedä) niin joka tapauksessa Huovis Veikko pitäisi sinne laittaa. On paikkansa ansainnut.

Vuonna 2009 kuollut Veikko Huovinen todennäköisesti hymyilisi tällekin kirjoitukselle aika vinosti, saattaisipa sanoa jotain vaikeasti tulkittavaa.

Lämmin kuiva tuuli pani männynkävyt rapsahtelemaan. Käpysuomut aukenivat. Muutamien millimetrien pituiset siemenet, joita ympäröi pihtimäisesti siemensiipi, lähtivät matkaan. Ne olivat pieniä, mutta niissä asui suuri tulevaisuus!
(Puukansan tarina, 1984)

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija
fyyrikko
Kirjailijoiden ja kirjojen laittaminen paremmuusjärjestykseen on hölmöjen hommaa, olen hölmö.
Makuasioista voi aina kiistellä ja siitäkin huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että Veikko Huovinen ansaitsisi tulla nostetuksi suomalaisen kirjallisuuden parissa paljon korkeammalle, kuin mihin hänet yleensä noteerataan.

Huovinen on jäänyt monessa mielessä vähän jalkoihin, ei kulkenut koskaan muodin mukana ja valtavirroissa. 50-luvulla rauhan mies, kun se ei vielä ollut muotia, perinteisen tyylin taitaja, kun modernistit ruletti, 60-70 luvuilla ei-vasemmistolainen, mitä taas kulttuurieliitti oli, kainuulainen eli ei kehä kolmosen sisältä,yms yms.

En tiedä johtuuko Huovisen ”sivuraiteelle” joutuminen myös siitä, että hänen kielensä ei puhuttele samalla tavalla etelän urbaaneja city-juppeja kuin pohjois-suomalaisia maalaisjuntteja(huom. termeihini ei negatiivisia tai positiivisia arvolatauksia, ne ovat vain yleistäviä kuvauksia). Se on täysin mahdollista. Kainuulainen salaoveluus ei välttämättä avaudu kovin helposti.

Huovisen kirjat ovat vailla vertaa ja tyylitaiturina Huovinen on erehtymätön. Myös lasten kuvaajana hän kunnostautuu, hänen piirtonsa lapsista esim Havukka -ahon ajattelijassa ovat herkkiä ja hienoja.
Siellä suomalaisen kirjallisuuden kaapin päällä on jo muutama paikkansa lunastanut (niin, ketä siellä muuten itseoikeutetusti olisi, Runeberg, Kivi, Leino, Sillanpää… en todellakaan tiedä) niin joka tapauksessa Huovis Veikko pitäisi sinne laittaa. On paikkansa ansainnut.

Vuonna 2009 kuollut Veikko Huovinen todennäköisesti hymyilisi tällekin kirjoitukselle aika vinosti, saattaisipa sanoa jotain vaikeasti tulkittavaa.

Lämmin kuiva tuuli pani männynkävyt rapsahtelemaan. Käpysuomut aukenivat. Muutamien millimetrien pituiset siemenet, joita ympäröi pihtimäisesti siemensiipi, lähtivät matkaan. Ne olivat pieniä, mutta niissä asui suuri tulevaisuus!
(Puukansan tarina, 1984)





Kyllä Veikko Huovinen ilman muuta kuuluu kansakunnan kaapin päälle kirjailijana ja ennen kaikkea suurena humoristina. Ongelma vain on se, että Huovinen kirjoitti aikoinaan myös paljon satiirisia ja poliittisesti epäkorrekteja "lyhyitä erikoisia". Minusta ne ovat hänen parasta tuotantoaan toki hänen muun kirjallisen tuotantonsa ohella. Moisia poliittisesti epäkorrekteja satiireja tuskin edes julkaistaisiin nykyisessä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä.

Vierailija

Hyvä oivallus, juuri noin. Huovinen on itse asiassa aika pirullinen kirjoittaja. Oikeastaan en ole läheskään kaikista asioista hänen kanssaan samaa mieltä, siitä viis. Osaa kirjoittaa.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Veikko on jo kansakunnan kaapin päällä. Hän on Valtion Virallinen Humoristi. Leimakirveellä lyöty metsäinsinöörin otsaan. Vaikka joskus Veikko turhaantuneena piti sitä jopa pilkkakirveenä. Suuttui mokomasta ja kirjoitti Puukansan tarinan. Mikäpä jottei tietokirjoituskin häneltä sujunut. Hienon luottamuksen eleen ja käden ojennuksen lukijoilleen ja rohkean uhrautumisen hän teki kirjassaan Pojan kuolema.

Itse olen aina pitänyt Huovisesta talvella ja talven kuvaajana. Kylän koirat ja Koirankynnen leikkaaja kun lukee niin ihan itseäkin palelee peiton alla ja kuulee kuinka lumi narskuu. Pakkashöyry tiivistyy neulasiksi poskipäille kun kuvittelee kahta aikuista miestä helmikuussa petäjässä neulasia syömässä. Tai kuinka pariskunnalla on kiepissään hyvä talven yli köllötellä. Nainenkin marinoitiin pystyyn talvella. Ja milloinka se Lentsu pahiten iskee? No talvella!

Hämmentää.

RaahenTiikeri
Seuraa 
Viestejä973
Liittynyt18.2.2009

En tiedä,millä sinne kaapin päälle pääsee?Varmaan oikeaan aikaan oikeista asioista menestyksellisesti kirjoittaen?
Huovisesta olen kyllä aina tykännyt,mutta en mitenkään laajasti ja tietoisesti tuotantoa kahlaten.
Vatkaimen kanssa samaa mieltä.Osasi kuvata talvea paikka paikoin kouriin tuntuvasti.Ehkä sen siellä nälkämaassa oppi?
Myös persoonana pidin,sen mitä sitä nyt näki vaikka televisiossa.

Vierailija

Ai, mikä aihe!

Huovinen on jatkuva ilon ja itkun aihe minulle. Joskus itken pelkästään siksi, etten muuhun pysty -kateuttani sanovat jotkut - toisinaan siksi, etten muuta voi.

Huovisen novellit ja niiden tarinankehittely ovat ainutlaatuisia. Huovinen on myös paras Matikanopettaja!

Vierailija

Kun lentoemot taannoin lakkoilivat, tuli mieleen novelli vanhasta lentoemännästä. Siinä ei ilmojen tarjoilijattaret liikoja hienostelleet ...

Vierailija
Ilja Nastanen
Huovisen kirjat ovat vailla vertaa ja tyylitaiturina Huovinen on erehtymätön. quote]

Näin on. Esimerkiksi käyköön oheinen nimiluettelo, jossa huumoripitoisuus lienee suurimmillaan 1970-luvun tienoilla ...

http://www.uukki.info/Nimet.htm


Olipa mukava listaus, itse en ole aiheeseen tuolta kannalta perehtynyt. Itse asiassa en miltään muultakaan kannalta, olen vain lukenut Huovisen kirjoja ja pitänyt niistä.

Linkkisi kuva oli myös mukava, puhutteli minua. Usein on tullut siitä vierestä ajeltua.

Vierailija

][/quote]
Linkkisi kuva oli myös mukava, puhutteli minua. Usein on tullut siitä vierestä ajeltua.[/quote]


Jaa. Minulle tuo patsas ei ole tuttu, mistä se on?

Vierailija
Ilja Nastanen
]

Linkkisi kuva oli myös mukava, puhutteli minua. Usein on tullut siitä vierestä ajeltua.[/quote]


Jaa. Minulle tuo patsas ei ole tuttu, mistä se on?[/quote]


Sotkamosta löytyy. Kun lähtee kirkolta Kajaaniin päin niin heti kohta siitä tien vierestä Hirvensaaresta. Jos oikein muistan veistos taiteilija Nina Ternon, nimi mahtoi olla Havukka-ahon ajattelija, ja on siis omistettu Huovisen tuotannolle.

Olen muuten Veikko Huoviselle kiitoksen velkaa. Pari kertaa olen päässyt esiintymään rehtoreille, ja silloin olen käyttänyt allaolevaa tekstiä. Rehtoreiden kunniaksi sanottava, että ovat olleet huumori-ihmisiä, eivät ole ottaneet nokkiinsa, päinvastoin, siitä on lähtenyt tilaisuus jouhevasti liikkeelle...

"Konsta valitsi kainaloonsa kartaston ja maantieteen oppikirjan. Muut kirjat hän asetteli huolellisesti takaisin, läpsäytti kannen kiinni ja lukitsi matkalaukun. Avaimen hän solautti rahakukkaroonsa ja yskähti hieman ylpeänä. Hän lähes punastui mielihyvästä nähdessään talonväen uteliaat katseet.

Hän asteli arvokkaasti Iitan luo ja ilmoitti virallisella, ystävällisellä äänellä:

-Tänään minulla on rokulipäivä, kun satelee vettä. Menen tuonne vintille lukemaan ja tutkimaan isoja asioita. Voitasko me nytkin sopia siitä, ettei sinne tarvihe kenenkään tulla kurkkimaan. Ja voisko se Iita vähän hillitä lapsia, jos ne kovin yltyvät huutamaan pihalla ja täällä sisälläkin. Päiväkahville minä tulen tavalliseen aikaan, ja sen saa keittää väkevämmäksi kuin viime sunnuntaina.

Arvokkaasti hän asteli ovea kohti, ja irvokkaasti vilkkui lanellinen vaate päällyshousujen repeämästä. Havukka-ahon ajattelija rymysi tikapuita pitkin ullakolle ja ryki kumeasti mennessään.

Mutta Iitan huulilla hyppi tuhat kiukkuista pirua ja silmistä säihkyi keltainen sappi. Hänen rystysensä puristuivat valkeiksi leipäveitsen kahvan ympärille.

-Rehtori, hän sanoi myrkyllisesti. –Paskanärhi, kouho…"

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. 1952.

Vierailija

Itselleni lemppareita ovat Havukka-ahon ajattelija, Hamsterit ja Puukansan tarina.

Hamstereissa parasta on ajatus, että voi hyytävän ja runsaslumituiskuisen talven ajaksi eristäytyä mitä parhaimpien varastojen turvin viettämään itsensä ja ystäviensä kanssa laatuaikaa. Huovinen kirjoittaa satiiria, jossa teksti ja todellisuus eivät tietenkään kohtaa - ja aivan sama idea on Havukka-ahossa; luodaan mielikuva, joka on enemmän kuin rujo todellisuus.

Puukansan tarina on sitten noiden satiirien riisuminen; hän kuvaa luonnon kiertoa, josta ihminen on vieraantunut; ihmisestä on tullut syklittömän (sykleistä nautitaan muualla) talouden orja.

Vierailija
fyyrikko

Mutta Iitan huulilla hyppi tuhat kiukkuista pirua ja silmistä säihkyi keltainen sappi. Hänen rystysensä puristuivat valkeiksi leipäveitsen kahvan ympärille.

-Rehtori, hän sanoi myrkyllisesti. –Paskanärhi, kouho…"
.




Tuttua tekstiä, vaikka tuota rehtoriksi mainintaa en muistanutkaan. Opettajiahan VH sanoi jossain yhteydessä "lullukkaväeksi", josta tuli kieleen uusi termi.

Mutta yhteiskuntakritiikkiäkin löytyy, tässä hieman malliksi:

”Koulu mullistettiin tasapäistämisen ja poliittisen saastutuksen merkeissä, luotiin mahdollisimman kallis sosiaaliturva, jaettiin puoluetukea julkisesti ja erittäinkin salassa, perustettiin kymmeniä tuhansia valtionvirkoja ja ujutettiin niihin häpeämättömästi jäsenkirjaihmisiä, pystytettiin kallis terveyshuolto, annettiin periksi ammattijärjestöjen ahneille vaatimuksille, jotka veivät teollisuuden saati pienyrittäjien kilpailukyvyn ja tehtiin tieliikenne veroilla niin kalliiksi, että työmatkakustannukset vievät kohta tavalliselta kansalta ne vähätkin rahat, mitkä verottaja taskuun jättää. – Ja eikö muka ole kukaan varoittanut, rähisee Kake Kurkkumaa kädellään ankarasti huitoen. - […] Mutta poliitikot ovat rähmineet kuuroina kuin siat paskassa ja röhkineet latteita jankutuksiaan televisiossa ja radiossa, joissa heillä on ylivalta.”

Veikko Huovinen: Lentsu (1978)

RaahenTiikeri
Seuraa 
Viestejä973
Liittynyt18.2.2009
Pubi
Hamstereissa parasta on ajatus, että voi hyytävän ja runsaslumituiskuisen talven ajaksi eristäytyä mitä parhaimpien varastojen turvin viettämään itsensä ja ystäviensä kanssa laatuaikaa. Huovinen kirjoittaa satiiria, jossa teksti ja todellisuus eivät tietenkään kohtaa - ja aivan sama idea on Havukka-ahossa; luodaan mielikuva, joka on enemmän kuin rujo todellisuus.



-hamsterit on silkkaa tunnelmaa.Pakkasen narinan kuulee niitten kirjojen sivuilta.Ja sittenkin ne äijät taitaa olla vähän tyhmiä?En loppujen lopuksi tiedä mistä siinä kirjassa on kyse?Ystävistäkö,ketkä onnistuvat lietsomaan toisensa "muinaisten tarinoiden" tunnelmaan vai kahjosta naapurista kuka saa uuden naapurustoon muuttavan naapurin mukaan leikkinnsä?
Yksi mun lempparista koko maailman kirjallisuudesta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat