Laajeneminen kohti singulariteettiä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Oletetaan, että maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella. Tällöinhän laajenemisnopeus tietyn ajan kuluessa ylittää valon-, eli käytännössä informaation kulun kattonopeuden ja jokaisen universumin pisteen näkökulmasta havaittavissa oleva maailmankaikkeus alkaa supistua. Äärettömällä aikajanalla supistuminen jatkuu, kunnes yksikään maailmankaikkeuden piste ei enää ole yhteydessä toiseen. Jo ennen tätä havaittavissa oleva maailmankaikkeus on kutistunut pienemmäksi kuin mikään (sen nykyään tunnettu) rakenneosa.

Eikö tämän voisi nähdä niin, että jokaisesta maailmankaikkeuden pisteestä tulee kiihtyvästi laajenevassa maailmankaikkeudessa lopulta singulariteetti? Mitä tästä seuraisi? Ääretön määrä uusia maailmankaikkeuksia?

Kommentit (13)

Vierailija

Nopeus ei kiihtyvässä liikkeessä liikkeessä kasva välttämättä
yli kaikkien rajojen.
Olkoon esim. v(t) = (t-1)/t = 1-1/t.
Tässä nopeus kasvaa koko ajan kohti rajanopeutta 1,
mutta ei koskaan saavuta sitä.

Vierailija

Tästä asiasta oli juuri joku videopätkä youtubissa, piru kun en vain muista että millä nimellä pitää etsiä. Pääpointti oli kuitenkin että kun maailmankaikkeus laajenee tarpeeksi niin kaukaiset galaksit siirtyvät vain yhä kauemmaksi ja tulevaisuuden tähtitieteilijät luulevat että tämä meidän galaksi on koko maailmankaikkeus yms. Yritän etsiä josko löytyisi pätkää.

Vierailija
joo
Tästä asiasta oli juuri joku videopätkä youtubissa, piru kun en vain muista että millä nimellä pitää etsiä. Pääpointti oli kuitenkin että kun maailmankaikkeus laajenee tarpeeksi niin kaukaiset galaksit siirtyvät vain yhä kauemmaksi ja tulevaisuuden tähtitieteilijät luulevat että tämä meidän galaksi on koko maailmankaikkeus yms. Yritän etsiä josko löytyisi pätkää.

Niin kyllähän tuo teoreettinen prosessi on ihan yleistä tietoa. Mielestäni ajatusta ei kuitenkaan ainakaan missään tuntemassani lähteessä ole viety loppuun saakka.

Haluaisin jauhaa aiheesta lisää ja kuulla enemmän fysiikkaa, kosmologiaa ja äärettömyyttä ymmärtäviltä ihmisiltä, onko esittämäni ajatus pätevä, millaisia välivaiheita prosessissa mahdollisesti voisi olla ja esim. pysähtyykö se johonkin pisteeseen tms. oman ymmärrykseni ulkopuolelle jäävästä syystä. Erityisesti kiinnostaisi miettiä prosessin mahdollista lopputulosta; esim. kuinka pitkälle tuo supistuminen voi jatkua? Loputtomiin? Millainen on maailma, jossa mikään piste ei ole yhteydessä toiseen? Mitä tapahtuu prosessin teoreettisessa loppupisteessä, kun olemassa on vain ääretön määrä vuorovaikutukseen kykenemättömiä singulariteettejä?

Teesini on siis:
Jos maailmankaikkeus laajenee valoa nopeammin, supistuu sen jokaisen pisteen näkökulmasta havaittavissa oleva maailmankaikkeus kohti olemattomuutta.

xork
Seuraa 
Viestejä383
Liittynyt6.11.2010
joo
Tästä asiasta oli juuri joku videopätkä youtubissa, piru kun en vain muista että millä nimellä pitää etsiä. Pääpointti oli kuitenkin että kun maailmankaikkeus laajenee tarpeeksi niin kaukaiset galaksit siirtyvät vain yhä kauemmaksi ja tulevaisuuden tähtitieteilijät luulevat että tämä meidän galaksi on koko maailmankaikkeus yms. Yritän etsiä josko löytyisi pätkää.

Onko kyse tästä: http://www.youtube.com/watch?v=7ImvlS8PLIo

Vierailija
Guarani River Oil
Lopulta kaikkeus on hyvinsyöneitä mustia aukkoja täynnä, jotka kaikessa rauhaisuudessaan hiljalleen höyrystyvät pois. Aika tylsä paikka tämä kotimme sen jälkeen...

Niin. Tämänkaltaisiin skenaarioihin laajenemista kuvaavat tekstit yleensä päättyvät (esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Future_of_ ... g_universe). Näissä skenaarioissa laajeneminen tapahtuu kuitenkin alivalonnopeudella, eikä havaittavissa olevan kaikkeuden - käytännössä mahdollisen vuorovaikutuspiirin supistumista käsitellä lainkaan.

EDIT:

http://en.wikipedia.org/wiki/Big_Rip

No ohhoh. Oli tätäkin näköjään joku miettinyt. Edelleen kiinnostaisi kuitenkin miettiä, mihin tuo tapahtumaketju lopulta johtaa? Tuon xorxin pätkän voisi katsoa.

EDIT2:

Huhhuh, olipas kerrankin aivan uskomattoman hyvä luento. Tuossakaan ei kuitenkaan päästy esittämääni ongelmaan asti.

Vierailija
Korpi
Oletetaan, että maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella. Tällöinhän laajenemisnopeus tietyn ajan kuluessa ylittää valon-, eli käytännössä informaation kulun kattonopeuden ja jokaisen universumin pisteen näkökulmasta havaittavissa oleva maailmankaikkeus alkaa supistua. Äärettömällä aikajanalla supistuminen jatkuu, kunnes yksikään maailmankaikkeuden piste ei enää ole yhteydessä toiseen. Jo ennen tätä havaittavissa oleva maailmankaikkeus on kutistunut pienemmäksi kuin mikään (sen nykyään tunnettu) rakenneosa.

Eikö tämän voisi nähdä niin, että jokaisesta maailmankaikkeuden pisteestä tulee kiihtyvästi laajenevassa maailmankaikkeudessa lopulta singulariteetti? Mitä tästä seuraisi? Ääretön määrä uusia maailmankaikkeuksia?




Ei se ala supistua, horisontti, jonka taakse ei voi nähdä, on n. 20 miljardin valovuoden päässä.
Valo punasiirtyy ja himmenee eksponentiaalisesti kun tavarat lähestyvät horisonttia, jonka jälkeen ne poistuvat näkyvistä, eli laajeneminen on 20 miljardin valovuoden matkalla niin nopeaa, ettei mitään informaatiota saavu tänne.
Avaruus ei myöskään hajoa pisteiksi, niitä kyllä riittää jatkossakin.
Vajaa 200 miljardin vuoden päästä näkyvissä on enää oma galaksijoukkomme, näkyvän kaikkeuden halkaisija on silloin n. 50 miljoonaa valovuotta.

Guarani River Oil
Seuraa 
Viestejä467
Liittynyt19.8.2010

Minä kun olen ollut siinä uskossa että jo nyt jotkin kohteet etääntyvät meistä yli valonnopeudella kun tarpeeksi kauaksi mennään. Mitä sitten jos vaikka Andromeda etääntyisi meistä yli valonnopeudella? En ole taitanut oikein ymmärtää Korpin singulariteetin ideaa.. Voisiko joku selittää tyhmälle.

Vierailija
Korpi
Edelleen kiinnostaisi kuitenkin miettiä, mihin tuo tapahtumaketju lopulta johtaa?



Laajenemisnopeus saavuttaa valonnopeuden planckin skaalalla? Jos jostain kumman syystä laajenemisnopeus saavuttaisi valonnopeuden jopa alle planckin pituuksilla, eikö silloin juurisyntyvät virtuaalihiukkaset revittäisi heti syntyessään erilleen "sytyttäen" maailmankaikkeuden uudelleen?

Ihan puhtaasti vain pähkäillen tämä, ei mitään muita perusteita tuolle oletukselle ole kuin "mutu".

Vierailija
Korpi
Teesini on siis:
Jos maailmankaikkeus laajenee valoa nopeammin, supistuu sen jokaisen pisteen näkökulmasta havaittavissa oleva maailmankaikkeus kohti olemattomuutta.
Kaikki laajenevat maailmankaikkeudet laajenevat valoa nopeammin. Ehkä teesiisi voisi lisätä sanan kiihtyvästi tai jonkin muun oleellisen määreen.

Uusimmat

Suosituimmat