Dopingin käyttö moraalisesta näkökulmasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Dopingin käyttö on ollut viime vuosina pinnalla mediassa. Kiellettyjä aineita käyttävät sekä ammattiurheilijat että amatöörit. Suomen laki ei kiellä dopingia ihmiskäytössä, mutta lähes kaikki urheiluliitot kieltävät sen säännöissään.

Huippu-urheilussa on nykyään kyse lähes ainoastaan siitä, kuinka hyvin peittää jälkensä ja jääkö näinollen käytöstä kiinni. Urheilun puhtaus on historiaa.

Onko mielestänne oikein käyttää dopingia, mikäli on tiedossa että lähes kaikki kanssaurheilijat käyttävät myös? Dopingin käyttö on kiellettyä, mutta ilman sitä mahdollisuudet voittoon pienentyvät radikaalisti. Onko kilpailijalla tavoitella menestystä sääntöjen rikkomisen ja terveytensä kustannuksella?

Nykyinen doping-kielto luo hämäräbisneksiä, ja aineita tuodaan Suomeen keinoja kaihtamatta. Isot rahat liikkuvat mm. uusien doping-aineiden kehittelyssä. Mitä mieltä olette tästä? Mihin suuntaan tilanne muuttuisi, mikäli doping-aineet sallittaisiin?

Kommentit (6)

Äemänkäki
Seuraa 
Viestejä1161
Liittynyt20.11.2006

Olen sitä mieltä, että doping pitäs sallia, tietyissä raameissa (terveydelliset seikat). Mitä ne kikkailee julkisuuskuvan kanssa, kun kaikki kuitenkin käyttää jotain. Eipä oikein tule muita lajeja, kuin autourheilu mihin emmeet ei ole vielä yltänyt.

Dopingin musta kirja kannattaa lukea! Ei paljon jää sanomista puhtaista urheilijoista.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005

Ei se tieysti oikein ole, jos rikkoo sääntöjä joita on sitoutunut noudattamaan. Jos on sitä mieltä, että kaikki muut fuskaavat, pitäisi olla selkärankaa olla osallistumatta koko touhuun. Mutta aika älytön vaino nykyajan dopingkontrolli tuntuu urheilijalle olevan. Ei se ihme ole, että moni lahjakas lopettaa nuorena jo siksi, että urheilijana pitää joka hetki olla jonkun kyylän tavoitettavissa.

Kyllä minä kannatan dopingin sallimista huippu-urheilussa. Se on kuitenkin puhdasta viihdeteollisuutta, jossa pellen viran ottava tietää mitä se maksaa ja voi itse aikuisena ihmisenä valita riskit.

Mutta se johtaa toisaalta ristiriitaan nuorisotoiminnan kanssa. En haluaisi tukea itse tai myöskään yhteiskunnan kautta enää sellaista toimintaa, jossa lapsia tai nuoria valmennetaan määrätietoisesti kilpauralle, koska he eivät vielä pysty päättämään järkevästi onko terveys vai pieni mahdollisuus hetken kunniaan arvokkaampi. Sitten pitäisi liikunta erottaa kilpaurheilusta ja sulkea jälkimmäinen yhteiskunnan tukien ulkopuolelle. No, minusta niin pitäisi tehdä riippumatta dopingin sallimisesta.

ID10T
Seuraa 
Viestejä1676
Liittynyt3.10.2007

Käyttäköön dopingia ken tahtoo, mutta järkeähän siinä ei ole. Kun ura huippu-urheilijana on kuitenkin suhteellisen lyhyt verrattuna koko ihmisikään, niin paluu normaalielämään voi olla entistäkin vaikeampaa jos on jäänyt koukkuun mömmöihin joita ei enää "taviksena" tarvitsekaan.

Lisäksi ihmisen suorituskyvyllä on tarkoituksella rajat. Jos näitä rajoja aletaan dopingin avulla rikkomaan, niin riski paikkojen hajoamiselle on entistä suurempi. Dopingaineet eivät kuitenkaan tee luista ja nivelistä yhtään kestävämpiä

Tip Vortex
Seuraa 
Viestejä679
Liittynyt10.3.2009

Antidopingtyö pitää käytettyjen aineiden annoskokoja aisoissa kun puoliintumisaikoja pitää laskelmoida ennen kisoja, ihanteellisesti ajateltuna.

Aineiden salliminen moninkertaistaisi käyttömäärät, samoin dopingin aloitusikä laskisi 18-20-vuotiaista viiteentoista.

Puhtaaseen urheiluun ei tarvitse uskoa mutta sen puolella voi olla. Urheilun ja kuntoilun miljoonalukuiset harrastajat saavat fysiologisen hyötynsä harjoittelusta ilman nappeja. Urheilun harrastajalla on usein esikuva, malli-ideaali, vähän samoin kuin luontoretkeilyn harrastajalla joka suosii puhdasta luontoa.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Puhtaan utilitaristisesta näkökulmasta vapaaehtoiset ihmiskokeethan ovat mitä näppärin keino testata erilaisten aineiden haittavaikutuksia ja annoskokoja. Suurin osa dopingaineistahan on laillisia lääkkeitä, tosin ylisuurin(?) annoksin ja terveille ihmisille (tai ainakin lääkettä tarvitsemattomille). Jos doping laillistettaisiin, ja käytettyjen aineiden annoskoot ja vaikutukset saataisiin yleisesti lääketieteen käyttöön, siitä voisi olla välitöntä hyötyä esim. joidenkin lihasrappeumasairauksien hoidossa. (Joku enemmän alaa tunteva voisi esittää enemmän esimerkkejä dopingiin käytetyistä lääkkeistä, mutta tuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen.)

Ongelmia toki tulisi siitä, että huippu-urheilijoiksi valmennettavat nuoret tuupattaisiin ihmiskokeiden piiriin mahdollisesti jo alaikäisinä. Kenties systeemiin voisi tehdä väliportaan, eli ns. puhtaat kisat? Kukaan ei kuvittelisikaan, että puhtaissa kisoissa tehtäisiin oikeasti uusia maailmanennätyksiä, mutta saataisiin jotakin osviittaa puhtaan, boostaamattoman suorituskyvyn rajoista. Kontrolli olisi suhteellisen tiukka näissä kisoissa, ja ensimmäisestä kärystä lentäisi avoimiin kisoihin. Avoimissa taas mikään aine tai boosti ei olisi kielletty, mutta kaikki tieto olisi ainakin semijulkista tutkimuksen nimissä. (Toki parhaiden tarkat aineet ja annoskoot yms. olisivat suorastaan valtionsalaisuuksia, mutta lääketiede kenties hyötyisi.)

En elättele kuvitelmia, että puhtaat kisat saisivat mediajulkisuutta juuri paralympialaisia enempää, mutta olisipahan jokin puhtaan urheilun tapainen johon tähdätä. Muutoin olen sitä mieltä, että kaikki ammattilaisurheilun valtiollinen tukeminen pitäisi lopettaa ja siirtää varat liikuntaharrasteiden tukemiseen. Kansantaloudelle luultavasti paljon parempi asia.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

Oikeastaan jonkin sortin nollatoleranssi dopingin suhteen voisi muuttaa urheilun suuntaa parempaan. Esimerkiksi elinikäiset kilpailukiellot varmaan pitäisivät suurimman osan roinaajista kurissa ja muutamat varoittavat esimerkit hiljentäisivät dopingbisneksen hyväksi aikaa kenties kokonaan.

Nykyiset muutavan vuoden kilpailukiellot mahdollistavat kärähtäneen urheilijan paluun kisakentille, vaikka helposta comebackistä ei nyt puhutakkaan.

Jos dopingin käyttö kilpaurheilussa taas sallittaisiin, olisivat urheilijat tavallaan vain kilpa-auton runkoja, joita raa rukata ja kunnostaa huippukuntoon mielensä mukaan. Tällaisessa tapauksessa ihmisarvotkin olisivat tiessään oikeasta urheilusta puhumattakaan.

Uusimmat

Suosituimmat