Miksei regeneroiduta?
klo 15:49 | 14.1.2011
Miksei meillä ole kykyä kasvattaa poistettuja elimiä/raajoja/muita ruumiinosia takaisin? Joillakin otuksilla vissiin on jossain määrin. Onko tuollainen regeneroituminen meidän kokoluokassamme yksinkertaisesti biologinen mahdottomuus vai onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä?
くそっ！
Se ei ole koskaan haitannut lajin menestystä ja vaatisi varmasti energiaa liikaa kuten mainitsit. Sisäelimen kasvaminen takaisin olisi luultavasti liian hidasta ja verenvuoto, tulehdus ym. ongelmana.
Näinpä se taitaa olla. Nopea arpeutuminen on ilmeisesti ollut hidasta regeneraatiota edullisempi vaihtoehto.
Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turunen arvostaa rehellisyyttä: "Minä en todellakaan kuse housuuni vaan sinun silmääsi."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"
Regeneraatio vaatisi erilaistuneiden solujen palaamista kantasolumaisiksi, tai olemassa olevien kantasolujen jakaantumispotentiaalin huimaa aktivoitumista. Solujakautuminen ja niiden erilaistumisen säätely ovat tarkkaan säädeltyjä tapahtumia, ja säätelyn pettäessä uhkana on usein syöpä.
Joillakin lajeilla, selkärankaisillakin, toki on kyky mittavaan regeneraatioon. Miksi ei kaikilla? Ehkä sille ei ole tarvetta, kuluttaisi liikaa energiaa, tai haitat (syöpä) ovat mittavammat kuin hyöty. Yksilönkehityksen aikana ihmisilläkin on kyky rajalliseen regeneraatioon; sikiön ihoon tehdyt haavat eivät muistaakseni arpeudu, vaan "regeneroituvat" umpeen. Ja tietty vielä aikaisemmissa vaiheissa (morula-blastula) kaikkien solujen ollessa vielä kaikkikykyisiä regeneraatiopotentiaali on täydellinen. Tämä on tosin hieman eri asia.
Geneettinen koneisto regeneraatiota varten on siis jossain määrin meillä ihmisilläkin vielä olemassa, mutta syystä tai toisesta se ei ole aktiivinen. Hiirikokeissa hiiret on saatu ainakin rajallisesti regeneroitumaan, mihin ne eivät siis luonnostaan kykene. En näe syytä miksei moinen olisi ihmiselläkin mahdollista, vaikka tapahtuman kaikkia yksityiskohtia ei vielä tunneta, eikä nykyteknologialla sitä pystyttäisi toteuttamaankaan.
Eikös ihmisen maksa ole ainakii semmonen elin joka kasvaa takasin?
Eli jos oikeen nyt muistan niin siitähän pysty poistamaan puolet ja se siis kasvaa takasin.
Ei saa puhua noin, se antaa mielikuvan alkkiksille että maksa pystyy korjautumaan kaikesta dokaamisesta huolimatta.
くそっ！
Muistelisin lukeneeni joskus että kolmasosa maksasta kasvoi entisiin mittoihinsa. Voin olla väärässäkin.
Ei ole mahdotonta, mutta vielä menee jonkin aikaa. Tuolla englanniksi tietoa regeneroituvista hiiristä.
http://singularityhub.com/2010/05/11/th ... ing-mouse/
Miksei siis maksasta voisi ottaa puolet pois, laittaa irroitettu puolikas johonkin säilöön kasvamaan.. ja sitten kun henkilön jäljelle jäänyt maksa ottaa loparit liiasta ryyppäämisestä niin vaihdetaan se siihen kasvatettuun puhtaaseen maksaan? Tuollainen "maksavakuutus" voisi maksaa vaikka tonnin..
くそっ！
Olen muuten kuullut, että lapsilla on aktiivisena regenerointi sormenpäissä n. 10 vuotiaaksi asti.
Lainaan ketjua, kun on vain yksi pikkukysymys.
Onko nykytekniikalla mahdollista korjata ihmisen rikkinäinen c-vitamiinin valmistamiseen tarvittava geeni?
"There are those to whom knowledge is a shield, and those to whom it is a weapon. Neither view is balanced, but one is less unwise."