Tuttavat joiden ei pitäisi olla tuttavia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Viimeistään näin Facebookin aikakautena otsikon luulisi avautuvan helpommin monelle lukijalle.

Kaikilla on varmaan jotain sellaisia tuttuja, joita näkee elämässään todella harvoin. On tietysti yksilöllistä, mitä kukin pitää 'harvana' näkemiskertana. Joillekin viikon ero kavereiden kanssa saattaa tuntua pitkältä ajalta, kun taas jonkun skitsoidin tasoisen sooloilijan on vaikea ymmärtää tuollaista kaipuuta ensinnäkään. Silloin kun pysähdyt tapaamaan näitä tuttavia ja rupattelet aikasi, sinulle saattaa tulla tunne, että ilo ei ole molemminpuoleinen. Tarkoitan sitä, että sinä olet kenties iloinen siitä, että juttelet pitkästä aikaa kyseisen ihmisen kanssa, mutta sinulla on negatiivisia tunteita, joita et sillä hetkellä kykene ymmärtämään.

Kun puhutaan ihmisistä, jotka miellät läheiseksi ja tärkeäksi, nuo negatiiviset tuntemukset voivat olla vielä voimakkaampia kuin kavereiden kohdalla. Tilanne herättää kenties kateuden tunteen, koska et voi ymmärtää, miksi toinen on niin onnellinen tästä erosta huolimatta, eikä vastaa sinun kaipuuden tuntemuksiin.

Ensimmäinen kysymys kuuluu, että miten sinä olet jälkeenpäin ymmärtänyt tuon kaltaiset tuntemukset vai oletko ymmärtänyt niitä lainkaan? Oletko tietoisesti vältellyt puuttumasta niihin?

Sosiologiassa yksinäisyyttä pidetään jopa sairautena.

Loneliness is a social disease, study finds

Loneliness is contagious and expressing it can make us even more isolated, according to new research from Harvard, the University of Chicago and the University of California-San Diego.

Sosiaalisesti riippuvaisemmat näyttävät saavan vaikutteita yksinäisemmän - ainakin näennäisesti itsenäisemmän - ihmisen elämäntavoista.

Looking at a longitudinal study of more than 12,000 people, the researchers found that lonely respondents “infected” remaining friends with their loneliness before the relationships crumbled, perpetuating a cycle of isolation.

“Social species do not fare well when forced to live solitary lives,” the authors write, comparing loneliness to hunger, thirst and pain.

Ilmeisesti itsenäisyyttä tavoitellaan ihmisten keskuudessa ilman tarvetta tehdä eroa itsenäisyyden ja yksinäisyyden välillä.

--

Olen itse tällaisia evolutioteoriasta ammennettuja psykologisia selitysmalleja vastaan lähes täysin, sillä niiden perusteella ihmistä pidetään usein olentona, joka vain vaivoin kykenee ymmärtämään objektiivisia totuuksia ja muokkaamaan omaa elämäntapaansa niiden mukaan.

Väitän, että yksinäisempi elämäntapa voi palkita siinä missä sosiaalisempi ja pitää henkilön yhtä terveenä kuin sosiaalisemman verrokkinsa. Me emme ole kaikki ekstroverttejä, miten sosiobiologit näyttävät kuvittelevan. Itsenäisempi elämäntapa voi olla henkilökohtainen valinta, joka palkitsee, mutta ei sosiaalisissa tilanteissa.

Ihminen, joka pohtii miten asiat ovat ja on kiinnostunut jonkin ilmiön objektiivisesta selittämisestä, voi kohdistaa saman varautuneisuuden ja ennakkoluulon muihin ihmisiin.

Eli mitä sairasta on siinä, että on aidosti itsenäinen? Ehkä sinulla on vain vääränlaisia ihmisiä kavereina? Mikä ensinnäkään velvoittaa olemaan kaikkien kaveri?

http://www.sciencedaily.com/releases/2009/02/090215151800.htm
http://www.theglobeandmail.com/life/health/loneliness-is-a-social-diseas...

Kommentit (9)

Vierailija
Shriek
Viimeistään näin Facebookin aikakautena otsikon luulisi avautuvan helpommin monelle lukijalle.

Kaikilla on varmaan jotain sellaisia tuttuja, joita näkee elämässään todella harvoin. On tietysti yksilöllistä, mitä kukin pitää 'harvana' näkemiskertana. Joillekin viikon ero kavereiden kanssa saattaa tuntua pitkältä ajalta, kun taas jonkun skitsoidin tasoisen sooloilijan on vaikea ymmärtää tuollaista kaipuuta ensinnäkään. Silloin kun pysähdyt tapaamaan näitä tuttavia ja rupattelet aikasi, sinulle saattaa tulla tunne, että ilo ei ole molemminpuoleinen. Tarkoitan sitä, että sinä olet kenties iloinen siitä, että juttelet pitkästä aikaa kyseisen ihmisen kanssa, mutta sinulla on negatiivisia tunteita, joita et sillä hetkellä kykene ymmärtämään.

Kun puhutaan ihmisistä, jotka miellät läheiseksi ja tärkeäksi, nuo negatiiviset tuntemukset voivat olla vielä voimakkaampia kuin kavereiden kohdalla. Tilanne herättää kenties kateuden tunteen, koska et voi ymmärtää, miksi toinen on niin onnellinen tästä erosta huolimatta, eikä vastaa sinun kaipuuden tuntemuksiin.

Ensimmäinen kysymys kuuluu, että miten sinä olet jälkeenpäin ymmärtänyt tuon kaltaiset tuntemukset vai oletko ymmärtänyt niitä lainkaan? Oletko tietoisesti vältellyt puuttumasta niihin?

Sosiologiassa yksinäisyyttä pidetään jopa sairautena.

Loneliness is a social disease, study finds

Loneliness is contagious and expressing it can make us even more isolated, according to new research from Harvard, the University of Chicago and the University of California-San Diego.

Sosiaalisesti riippuvaisemmat näyttävät saavan vaikutteita yksinäisemmän - ainakin näennäisesti itsenäisemmän - ihmisen elämäntavoista.

Looking at a longitudinal study of more than 12,000 people, the researchers found that lonely respondents “infected” remaining friends with their loneliness before the relationships crumbled, perpetuating a cycle of isolation.

“Social species do not fare well when forced to live solitary lives,” the authors write, comparing loneliness to hunger, thirst and pain.

Ilmeisesti itsenäisyyttä tavoitellaan ihmisten keskuudessa ilman tarvetta tehdä eroa itsenäisyyden ja yksinäisyyden välillä.

--

Olen itse tällaisia evolutioteoriasta ammennettuja psykologisia selitysmalleja vastaan lähes täysin, sillä niiden perusteella ihmistä pidetään usein olentona, joka vain vaivoin kykenee ymmärtämään objektiivisia totuuksia ja muokkaamaan omaa elämäntapaansa niiden mukaan.

Väitän, että yksinäisempi elämäntapa voi palkita siinä missä sosiaalisempi ja pitää henkilön yhtä terveenä kuin sosiaalisemman verrokkinsa. Me emme ole kaikki ekstroverttejä, miten sosiobiologit näyttävät kuvittelevan. Itsenäisempi elämäntapa voi olla henkilökohtainen valinta, joka palkitsee, mutta ei sosiaalisissa tilanteissa.

Ihminen, joka pohtii miten asiat ovat ja on kiinnostunut jonkin ilmiön objektiivisesta selittämisestä, voi kohdistaa saman varautuneisuuden ja ennakkoluulon muihin ihmisiin.

Eli mitä sairasta on siinä, että on aidosti itsenäinen? Ehkä sinulla on vain vääränlaisia ihmisiä kavereina? Mikä ensinnäkään velvoittaa olemaan kaikkien kaveri?

http://www.sciencedaily.com/releases/2009/02/090215151800.htm
http://www.theglobeandmail.com/life/health/loneliness-is-a-social-diseas...


Kukaan ei ole itsenäinen täysin. Ihminen ei ole tiikerin tai karhun kaltainen eläin joka kykenee selviytymään ongelmitta yksin. Näennäinen itsenäisyys on eriasia. Yksin kaupungissa ja yhteiskunnassa. Kun mennään toisenlaiseen yhteiskuntaan kuin Suomi esim aasia tai latinalaiset kulttuurit niin yhteiskunnan sijalle tulevat perhe ja ystävät.

Täydellinen itsenäisyys on illuusio. Se vaatisi todella paljon. Rakentaisit oman majasi, etsisit juomavetesi, ruokasi, tekisit vaatteesi jne. Fyysisten tarpeiden lisäksi on myös henkiset tarpeet. On kiva jakaa omia ajatuksia toisten kanssa, kuten sinäkin Shriek juuri tässä teet vaikkakin keskustelupalstalla. On myös mukava saada kuunnella toisten mielipiteitä ja ajatuksia. On pirun yksipuolista jutella keskenänsä kaiket päivät elämästään taistelun ohessa.

Asuin kerran Turussa pari vuotta töiden takia ja siellä varmistuin asiasta, että yksinäisyys ei ole minun juttuni ainakaan. Maailman sosiaalisin kaupunki.

Vierailija
Vpää
Kukaan ei ole itsenäinen täysin. Ihminen ei ole tiikerin tai karhun kaltainen eläin joka kykenee selviytymään ongelmitta yksin. Näennäinen itsenäisyys on eriasia.



Eli sinun mielestä kaikki ihmiset tarvitsevat holhoamista läpi elämän kuin sairaat konsanaan? Mainitsin tuon näennäisen itsenäisyyden siksi, että ihaileminen ei ole sama asia kuin toimia ihailemansa kohteen tavalla.

Täydellinen itsenäisyys on illuusio. Se vaatisi todella paljon. Rakentaisit oman majasi, etsisit juomavetesi, ruokasi, tekisit vaatteesi jne.



Ei kai kukaan sellaisesta haaveile? Vai oletko kuullut jonkun haaveilevan tyyliin: "Olisipa hienoa, jos minulla ei olisi yhtään ainutta kaveria?"

En minä sellaista ajanut takaa sillä itsenäisyydellä. Halusin vain että tässä keskustelussa voitaisiin purkaa auki mm. yksinäisyyden ja itsenäisyyden väliset erot. Ne kun eivät ole minun mielestäni sama asia, vaikka ne tavallisten ihmisten keskuudessa rinnastetaan samoiksi asioiksi. Siitä nämä tutkimuksetkin minun mielestäni todistavat. Ei osata tehdä eroa sen välillä, mikä teko on motivoitunutta itsenäisyydestä ja mikä yksinäisyydestä.

Sen lisäksi voisi sanoa vielä sen, että nuo tutkimukset todistavat siitä, että sitä aidosti itsenäistä ihmistä ei ihailla, koska hän ei anna muiden samastua itseensä. Vastaavasti sellainen ihminen, joka vain näyttelee itsenäistä, on riippuvainen ja muut ihmiset pystyvät päättelemään sen intuitiivisesti. Hänen tyylinen yksinäinen itsenäisyys herättää muissa empatian, jolloin halutaan kärsiä hänen kanssaan. Tästä syntyy tuo tarttuvuus.

Aito itsenäisyys herättää useammin kateutta, joka taas ei saisi muita ihmisiä samalla tavalla mukaansa. Toisen itsenäisyys saa ajattelemaan helposti, että omaa itse jotakin henkilökohtaisia puutteita. Toisaalta ihminen voi myös oppia ymmärtämään jonkun toimintatavan merkityksiä matkimalla sokeasti. Tällöin kuitenkin saatetaan tehdä vääränlaisia rinnastuksia, koska ei ymmärretä alkuperäisen toimijan motiiveja.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Shriek
Väitän, että yksinäisempi elämäntapa voi palkita siinä missä sosiaalisempi ja pitää henkilön yhtä terveenä kuin sosiaalisemman verrokkinsa. Me emme ole kaikki ekstroverttejä, miten sosiobiologit näyttävät kuvittelevan. Itsenäisempi elämäntapa voi olla henkilökohtainen valinta, joka palkitsee, mutta ei sosiaalisissa tilanteissa.

Ekstrovertti ei ole sosiaalisen synonyymi eikä introverttiys tarkoita yksinäistä sutta. Ekstrovertti ihminen voi olla hyvin eristäytynyt ja pidättyväinen useimmilla elämänsä osa-alueillaan. Ei ulospäinsuuntautuneisuus tarkoita että olisi vähemmän yksityisyyttään varjeleva tai arvostava.

Hämmentää.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Kyllä mä väitän ihan vakavalla naamalla ihmisistä olleen enemmän haittaa kuin hyötyä itselleni ja jos kykenisin arvioimaan tilannetta täysin analyyttisesti, varmaan oikeuttaisin itselleni muiden ihmisten kylmän hyväksikäytön aina kun mahdollista ja niin moni kaltaisessani tilanteessa elänyt tekeekin. Hyvin moni.

Toki olen kiitollinen niistä ihmisistä jotka ovat seisoneet vierelläni silloinkin kun en itsekkään jaksa itseäni, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin vaikka heidän yksittäinen panostuksensa on ollut huomattavaa, on se ollut kärpäsen paska mustalla taustalla. En minä heitä siitä syytä, koska se ei ole heidän tehtävänsä, mutta kunhan tuon julki asian.
Ehkäpä yksi miljoonasta on ollut elämälleni positiivinen ja 100 miljoonasta haitallinen.
Siitä seuraa paradoksi jossa joko olen itse dominoiva, ja siten hankin ympärilleni persekärpäsiä, mutten yhtään älykästä seuraa, tai alistuva, jolloin suuremmalla todennäköisyydellä saan aitoa kunnioitusta, mutta myös jumalattomasti paskaa. Olen ollut useammin jälkimmäistä vahvojen moraalisten arvojeni vuoksi, jotka olen oikeastaan joutunut ihan tyhjästä kehittämään.
Monen piirteeni toki olen perheeltäni perinyt, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sen vähemmän niitä minusta löytää, ja hyvä niin. Meidän perheessä kun jo pelkkä seksuaalisuus oli tabu, eli ts. se oli passiivista ja todella estynyttä monestakin eri syystä, ja useammastakin varmasti.

TOi tutkimus on aseteltu vain raflaavalla tavalla ja otsikoksi olisi ehkä ollut vähemmän jenkki megahyper-science tyyliä mairittelevasti voinut laittaa

"Independence is contagious"

Onneksi rikolliset ovat idiootteja deterministisesti ajatellen, koska he olivat liian tyhmiä mallikseni. Toisin kävi todella monelle. Minä hain mallini kirjoista, mutta eivät ne elämästäni kyllä ole mitenkään parempaa ole tehneet. Lähinnä pikemminkin hylkiön ja jos saisin valita menneisyyteni sosiaaliluokastani, olisin ihan peruspulliainen joka pöllii stereoita, myy huumeita, kusettaa kavereitaan ja tekee duunia baarilaskujen eteen. Noh, sentään voin aina turvautua väärään ylemmyydentunteeseen tarvittaessa uskotellen sivistyssanoilla ylivertaisuuttani.

Vierailija

Facebookin friends tulisi korvata sanalla contacts. Ja ystävät sitten ovat osa contactseista.

Muuten "ystävä"-sanan merkitys hämärtyy ja latistuu.

Facebook nyt on muutenkin normaalin sosiaalisuuden pahinta myrkkyä, muuttaen hitaasti sosiaalisuuden määritelmää oman tarjoamansa kontekstin mukaiseksi.

Hälyyttävää on se, että ihmiset eivät tunnu huomaavan sitä.

Vaihtakaapa syntymäpäivänne FB:ssä joksikin toiseksi kuin se oikeasti on, ja katsokaa montako onnittelua saatte...

Vierailija
Shriek

Väitän, että yksinäisempi elämäntapa voi palkita siinä missä sosiaalisempi ja pitää henkilön yhtä terveenä kuin sosiaalisemman verrokkinsa. Me emme ole kaikki ekstroverttejä, miten sosiobiologit näyttävät kuvittelevan. Itsenäisempi elämäntapa voi olla henkilökohtainen valinta, joka palkitsee, mutta ei sosiaalisissa tilanteissa.

Eli mitä sairasta on siinä, että on aidosti itsenäinen? Ehkä sinulla on vain vääränlaisia ihmisiä kavereina? Mikä ensinnäkään velvoittaa olemaan kaikkien kaveri?




Tuo yksinäisyyden ja itsenäisyyden rinnastaminen tökkii hieman. Yksinäisyys kun on yksilön subjektiivinen tuntemus ja itsenäisyys enemmän objektiivista laatua.

Ja toisaalta, aloituksessa mainitun kaltainen eristäytyminen voi koskea vain tiettyä osaa tuttavapiiristä. Esimerkiksi itse kun tulin isäksi useamman vuoden ennen kavereitani, oli tämän tapauksen jälkeen hieman hankalaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita.

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009

Pari tuntemaani, ikäistäni pikkukriminaalia pääsi linnasta pari viikkoa sitten. Laittomia päihteitä, tuhopolttoja, paikkojen särkemistä, pahoinpitelyjä... Teenkö siis oikein jos liityn takaisin Facebookiin ja alan kaveraamaan näiden mukavien ihmisten kanssa? Voisin muistuttaa näitä, että viime kahinassa mä olin voitolla siinä vaiheessa kun virkavalta tuli keskeyttämään... Lämmin paluu arkeen pojille.

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Vierailija
jees
Noh, sentään voin aina turvautua väärään ylemmyydentunteeseen tarvittaessa uskotellen sivistyssanoilla ylivertaisuuttani.

Vierailija
Armitage
Facebook nyt on muutenkin normaalin sosiaalisuuden pahinta myrkkyä, muuttaen hitaasti sosiaalisuuden määritelmää oman tarjoamansa kontekstin mukaiseksi.

Hälyyttävää on se, että ihmiset eivät tunnu huomaavan sitä.




Minä taas uskoisin, että kyllä osa ainakin huomaa. Itse väsyin jossakin vaiheessa niihin kaveripiirin facebook-ulisijoihin, jotka mankuivat, kun eivät tienneet mitä oikein tekisivät mm. ystäväpyynnöilleen.

Vaikka näen facebookin laimentavan kaveruuden rajoja, joillakin se näyttää silti vaikuttavan päinvastoin. Facebook pakottaa käyttäjiään organisoimaan ja luokittelemaan ympärillä olevia ihmisiä uudelleen, vaikka sitä ei normaalielämässä tekisi ollenkaan.

bdbdbd
Ja toisaalta, aloituksessa mainitun kaltainen eristäytyminen voi koskea vain tiettyä osaa tuttavapiiristä. Esimerkiksi itse kun tulin isäksi useamman vuoden ennen kavereitani, oli tämän tapauksen jälkeen hieman hankalaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita.



Minusta tuo itsenäistyminen kuuluu osaksi ihmisen biologiaa. Eli syy ei välttämättä ollut siinä, että tulit isäksi, vaikka sillä varmasti tietynlainen merkitys sosiaaliseen kanssakäymiseen onkin. Toisaalta vaikuttaa olevan yleisempää, että henkinen varttuminen jää useammin puolitiehen kuin oltaisiin varhaiskypsiä.

Esimerkiksi kehityspsykologiassa kuvataan elämänvaiheiden päätepisteessä olevan ihmisen ego-integriteetti tärkeimpänä asiana, joka on seurausta individuaatiosta.

8. wisdom - Ego Integrity vs. Despair - old age. Some handle death well. Some can be bitter, unhappy, and/or dissatisfied with what they have accomplished or failed to accomplish within their lifetime. They reflect on the past, and either conclude at satisfaction or despair.

http://en.wikipedia.org/wiki/Erik_Erikson
http://en.wikipedia.org/wiki/Individuation

Uusimmat

Suosituimmat