Seuraa 
Viestejä4922

Istumisen ergonomia

Köpösen vaihdettua koulua törmäsin taas aiheeseen, josta olen tuloksettomasti valittanut koko opiskeluelämäni ajan. Suomalaiset ihmiset vietävät suuren osan elämästään koulunpenkillä. Siitä huolimatta istuimet, ja työskentelypöytä ovat pääsääntöisesti aivan perseestä ergonomisesti ajatellen.

Opettajalle on hienosti nykyään laitettu työskentelyyn sopivat kalut. Jos heille asiasta reklamoi, ilmoituksena on pääsääntöisesti: ”Kun minun pitää tehdä tätä työtä koko ajan, ja teidän vaan 4-5 vuotta.”

Juttu ei mene niin, joka koulussa sama juttu. Pitää ottaa huomioon, että koulut vaihtuu, eikä tilanne opiskelijoiden suhteen muutu. Ala-aste kestää kuulemma 6v, yläaste 3v tai neljä sanoi, lukio tai amis 3v. Sitten Lipasto tai Amk >5v. Helposti tulee parikymmentä vuotta istuttua pulpetissa.

Sitten ihmetellään kun kaikkia selkäsairauksia on niin paljon. Niille luodaan pohja jo ala-asteen huonoissa istuimissa!

Lierikki Riikonen

Sivut

Kommentit (32)

Totta töriset!

Tässä on vuosien varrella saanut väännellä ruotoaan milloin minkäkinlaisissa tuoleiksi nimetyissä kidutuslaitteissa. Pahin oli malli, jossa lyhyenä ihmisenä en saanut edes selkää kiinni selkänojaan, tai jalat roikkuivat ilmassa. Eikä mitään säätömahdollisuuksia. Ja luokan kalusto oli muka uusittu...

Nyt olet Lierik asian ytimessä. Silloin kymmeniä vuosia sitten, kun minä olin koululainen, ei oppilas ollut ihminen ollenkaan. Välttämätön paha opettajien arjessa. Kun kiemurtelin penkissä ristiselkäkipujen vuoksi, ensin ärjyttiin, että mitäs vatkaat, ja lopulta pantiin terkkarin puheille, joka totesi, ettei noin nuorella voi selkä olla kipeä. On vieläkin. Kävin tänään muuten hakemassa pari piikkiä pakaraan aiheeseen liittyen.

Luulisin, että ainakin osittain tilanne on parantunut, mutta ergonomiaan ei varmaankaan ole paljoa paneuduttu. Rahan puutehan se yleisin tekosyy aina kunnilla on, mutta lyhytnäköistä on säästää rikkomalla ihmisen fysiikka jo lapsena, kun hän kuitenkin tulevaisuudessa käyttää yhteiskunnan resursseja vaivojensa hoitoon. Toki muuttotappiokunnillahan ongelmaa ei ole, koska vartuttuaan oppilaat muuttavat muualle selkäänsä marisemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joitakin vuosia sitten sain muutamalla kolikolla duunipaikalta muutoin jätelavalle päätyvän lyhyellä selkänojalla varustetun toimistotuolin - pyörät ja kaikki - josta ajattelin kunnostaa sitten joskus parilla ruuvilla kunnollisen istuimen mm. kotona tapahtuvaa päätetyöskentelyä varten.

Tuoli lojui nurkassa, oli monta kertaa lähdössä sinne minne sen alunperin pitikin, mutta nyt pidän sitä aarteena.

Aikoinaan jonkun suuripyllyisemmän alla katkennut mekanismi ei tarvitse korjausta, vaan se mahdollistaa istuimen keinahtelun juuri sopivasti lantion, painopisteeni alla. Selkänoja on valahtanut tuonne ristiselän tiimoille ja tukee mukavasti jos on tarvetta hetkeksi nojata, ja koska siitäkin on jokin ruuvi hukassa mutta akseli kunnossa, se sallii selän taivutuksen taaksepäin juuri oikealta kohdalta, jopa niin että TV:tä voi voi vilkaista ylösalaisin.

Vaakalaakeri on myös kunnossa, joten sivutaivutukset ja -kiertämiset tietokoneen ja telkkarin välillä hoituvat kitisemättä, molemmn puolin. Ei tule toispuolista niskakulumaa. Ja kun yhdistää nämä kolmen akselin liikkeet, niin tätäkin kirjoittaessa tulee tehtyä hyötyliikuntaa.

Toisaalta: ennen vanhaan ainakin kansakoulussa oli tapana viitata ja nousta seisomaan vastatessa, vaihtaa istumajärjestystä ynnä muuta.

Ei siitä että ruuvi on hukassa ole välttämättä haittaa. Eikä siitäkään, että katselee maailmaa eri näkökulmista. Paikallaan voi olla ja silti liikkua.

49

satunnainen joogaharrastaja

EDIT: jotta siis että moni on todellakin pilannut selkänsä koulussa ennen vanhaan valistumattomien opettajien vuoksi. Se on tosiasia. Onpa moni katkonut myös luitaan urheilutunneilla jne. mutta virheitä voi tehdä aikuisenakin ja ihan itse linjalla sohvaperuna-extremeharrastukset. Joitakin asioita voi myös jossain määrin korjata: peili on olemassa.

Se, että millainen tuoli on ergonomisesti hyvä, onkin jänskä juttu. Aikoinaan, kun "pääsin" konttorihommiin, vaadin työtuolikseni kunnon kapteeninpenkin. Hieronta ja lämmitys puuttuivat, lähes kaikki muu siinä oli (on vieläkin). Pari kuukautta, ja selkä oli aivan lukossa ristiselästä niskaan asti. Pohdin asialle syytä, ja tulin siihen päätelmään, että tuoli oli liian hyvä. Pystyin tekemään päätetyötä vaikka koko päivän liikuttamatta mitään muuta kuin ranteitani. Kun istuin tavallisella halpistyötuolilla, jouduin vähän väliä korjaamaan asentoani. Eli liikuin edes vähän.

Nyttemmin istun ajoittain saman konttorin eri nurkassa. Jätin vaatimatta ko. tuolia käyttööni.

Missähän kassakaapissa säilytetään näitä normi-ihmisen mittoja? Siis niitä, jonka mukaan kalusteet mitoitetaan.

Etenkin ylkoulussa oppilaat venähtävät pituutta kovin eritahtisesti, mutta onko täysi mahdottomuus kiikuttaa luokkaan kolmen kokoisia kalusteita, joista oppilaat voisivat valita kokoonsa sopivimmat?

Nykyisin manailen keittiönormeeraajia. Aika pätkä olen itsekin, mutta sisareni ja tyttäreni ovat taskukokoa, hiukan päälle 150 senttisiä. Normikalustetussa, uudessa keittiössä vain varvistamalla ylettävät tiskikaapin toiselle hyllylle. Kaupoissa ei ole nojatuolia, jossa peppu ylettäisi istuimen perälle ilman että sääret sojottavat suoraan eteenpäin kuin nukella.

Omat jalkani eivät HKL:n busseissa yletä lattiaan.Äärimmäisen epäeleganttia!

Kompensaatiota saamme vain turistiluokan lennoilla. Siellä voi vahingoniloisena seurata pitempiensä kiemurtelua istuen kerrankin mukavasti. Löytyisiköhän Japanista meille sopivia keittiokalusteita tai tuoleja?

Mummo
puolituisten sukua

Maximilian
Se, että millainen tuoli on ergonomisesti hyvä, onkin jänskä juttu. Aikoinaan, kun "pääsin" konttorihommiin, vaadin työtuolikseni kunnon kapteenintuolin

Niinpä. Tein saman virheen, oikein niskatuellisen. Heikkoa tekoa, ja kun se houkuttelee nostamaan jalat pöydälle tulee ongelmia papereitten, kahvikupin ja ovesta tulevien alaisten kanssa. Olen kokeillut aikanaan myös polvilla istuttavaa, sinänsä ergonomista satulamallia, mutta esimiestyössä ja prässihousut jalassa se ei jotenkin istunut yksinäisen ratsastajan mielikuvaan... kurkistelua kirjoituspöydän takaa vastoin kaikkia oppeja pää 25 cm keskustelukumppania alempana.

Kun vanhan kansakouluni irtaimistoa myytiin, ostin huutokaupasta puisen paripulpetin, jonka annoin sittemmin rippilahjaksi kummipennuille.

Että naurua riitti. Hyvin paloi juhannuskokossa.

49

Ainakin AMK:ssa on jo enin osa muinaisista muovituoleista korvattu muotoillusta vanerista valmistetulla ja takamuksen ja selän kohdalta kankaalla ja pehmusteella varustetuilla malleilla. Pulpetit nyt ovat mitä ovat. Joisskain luokissa on joitakin futuristisia ufopulpetteja, joissa muotoilu on mennyt pöydän pinta-alan edelle. Eli kaikki tarvittavat tavarat ja kirjat eivät aina mahdu pöydälle.

Jostakin olen kuullut, että tavallisella jakkaralla istuminen olisi selälle parempaa kuin selkänojaa vasten röhnöttäminen. Ja omat kokemukseni tukevat tätä. Jos olen istunut useita tunteja tietokoneella varsinaista, mukavasti pehmustettua työtuoliani käyttäen, ovat paikat varmemmin kipeät kuin tavallisella jakkaralla istuskelun jälkeen. Onko minulla sitten vain huono tuoli?

Sitä neljäysin mainitsemaa rodeosatulaa ovat kehuneet. Sopii koodaajille ja konttoristeille, mutta kuten mainittua, ei tj:lle eikä respantädille. Imagon vuoksi siis ei.

Ns. hyvät tuolit ovat markkinavoimien keksintöjä. Maksavat peijoonisti ja laiskistuttavat. Ergonomiaa toki arvostan koska päätetyöskentelyn haittapuolia on tullut koettua monella tapaa, niin itse kuin alaisetkin. Mutta eivät ne psykofyysis-sosiaaliset ongelmat lepotuolissa ratkea. Jalat pöydällä mietiskellessä ovelle kengänpohjia ja sukkia katselemaan saattavat alaisten lisäksi tulla Lenita, arabi, somali tai esimies, tai MOT:n kuvausryhmä, ellei peräti Karpo.

Tai kummallinen tunne omassa kropassa: onko tässä liian hyvä olla? Tarvitsenko mahdollisesti vastapainoksi liikuntaa henkilökohtaisen ohjaajan avulla? Kun selkä kipeytyy, niin työterveyshuolto saa rahansa... ynnä muuta.

Nojaamalla selkä ei pysy kunnossa, vaikka nojailulla on hyvätkin ominaisuutensa

Olen nukkunut öitä kovilla patjoilla, lukenut vähäisessä valossa, kuullut Nina Hagenia live-konsertissa, mutta enemmän olen kokenut vahinkoa liian mukavista olosuhteista, joista työtuoli taitaa olla pahimpia.

Mummolle: jos oltaisiin aiemmin tunnettu, niin oltaisiin perustettu yhtiö ja myyty koko koulun puupulpettiparit lentoyhtiöille!

49

EDIT nimi lisää edelliseen

Kiitos ystävällisestä avuntarjouksesta meille pätkille : 49

Vielä on ratkaisematta hyllyongelma, aina ei jaksa raahata taloushommissa jakkaraa perässään. Toisaalta pätkät dokkaa tykimmin eli ponnistus + kahvikupin heittö kuivauskaapin hyllylle tekee meistä hyviä kääpiösarjan koripalloilijoita.

Nuorena käytin kymmensenttisiä korkkareita juuri pituusongelman takia. Silloin bussien pysähtymisnappulat olivat katossa ja oli todella nöyryyttävää pyytää pitempää vierustoveria painamaa nappulaa puolestani.

Samaan ongelmaan törmään nykyisin marketissa. Pitää minuuttikaupalla vaania pitempää asiakasta, jotta saisi tavaran ylähyllyltä tai pakastekaapin perukalta.

Mummo

Kerran työmaalla marisin kaksimetriselle sähkärille, että olisinpas minäkin pitkä, enkä pelkästään komea. Tuo siihen, että "kyllä mä mieluummin olisin käytännön syistä lyhyempi, pitkät miehet kun tehtiin tarpeettomiksi jo silloin, kun tikkaat keksittiin".

lierik
Istumisen ergonomia

Opettajalle on hienosti nykyään laitettu työskentelyyn sopivat kalut. Jos heille asiasta reklamoi, ilmoituksena on pääsääntöisesti: ”Kun minun pitää tehdä tätä työtä koko ajan, ja teidän vaan 4-5 vuotta.”

Palataanpa aiheeseen jonka aloitit.

Opettajille on varmasti hankittu hienot kalut. Heistä valtaosa tekee työtään seisten, luokkien välillä juosten, kokouksissa ja kursseilla istuen (auditorioissa sitten ne toisenlaiset penkit), ja kotonahan se varsinainen työ tehdään. Oppilaat hallitsevat ATK:n paremmin kuin opettajaparka, joka kotonaan käy läpi opetus- ja tulossuunnitelmia.

Se istumapaikka luokan edessä ei ymmärrykseni mukaan a) ole lepo- tai mietiskelypaikka b) tarjoa rentoutumishetkeä luokan edessä näiden kirjoitellessa jotain päätteillään c) anna mahdollisuutta ainakaan minihameen kanssa nostaa jalkoja pöydälle ainakaan jälki-istunnon ("Istumisen") aikana (onko sellaisia enää?) tai tukiopetustunneilla.

Toistan teesini: markkinavoimat jyllää ja rahoja haaskataan. Oppilaitokset hankkivat tuoleja imagonsa vuoksi.
Valtaistuimia ei tarvita.

49

Niin, Mummolle vielä tiedoksi, että Tekniikan Maailma on säilönyt erään autotestinsä kuljettajan penkin säätöjen tulokset perustuen monen vuoden kokemukseen. Numeroa en muista, mutta standardi on JSA.

49

toista rotua ja hyvää yötä!

Nyt otit Ierik hyvän asian puheeksi. Kolulaisille pitäisi ehdottomasti saada ergonomiset tuolit ja homekoulut pitäisi sulkea.

Ergonomisesti hyviä tuoleja toimistokäyttöön ovat mm. satulatuolit, polvituolit ja jotkut ihan tavalliset mutta hyvät toimistotuolit jos niillä istuu oikein.

1) esimerkki satulatuolista (tätä mallia voi mieskin istua pitkään)

2) esimerkki polvituolista

3) esimerkki hyvästä ns. tavallisesta tuolista

http://www.slate.com/id/2131646/?nav=tap3

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Se istumapaikka luokan edessä ei ymmärrykseni mukaan a) ole lepo- tai mietiskelypaikka b) tarjoa rentoutumishetkeä luokan edessä näiden kirjoitellessa jotain päätteillään c) anna mahdollisuutta ainakaan minihameen kanssa nostaa jalkoja pöydälle

Meillä oli sellainen ruotsinopettajatar keskikoulussa, ei nyt mikään minihame ollut Hänellä, mutta kun istui estraadilla opettajanpulpetin päällä vapautuneesti, niin ei tahtonut jäädä mieleen en ja ett artikkelit.

Edit: Ainakaan minulla, tiiä muista.

Lierikki Riikonen

Lisättäköön tähän vielä se, ettei koulujen puutuolitkaan kunnolla kestä opiskelijoiden käsittelyä. Joskus yläasteen 7. luokalla silloiseen kouluuni tuotiin uudet tuolit ynnä pulpetit ja parin vuoden päästä ne olivat aivan täynnä reikiä ja kaiverruksia. Mitä mahtaisikaan tapahtua kangaspinnoitteisille pehmustetuille ergonomiahärpäkkeille?

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Palk0
Lisättäköön tähän vielä se, ettei koulujen puutuolitkaan kunnolla kestä opiskelijoiden käsittelyä. Joskus yläasteen 7. luokalla silloiseen kouluuni tuotiin uudet tuolit ynnä pulpetit ja parin vuoden päästä ne olivat aivan täynnä reikiä ja kaiverruksia. Mitä mahtaisikaan tapahtua kangaspinnoitteisille pehmustetuille ergonomiahärpäkkeille?

Voisi ehkä auttaa, jos olisi sellaiset jalkapuut, missä kirkkojen edessä ennenvanhaan syntisiä, avionrikkojia ja muita huoraajia rangaistiin. Sellaisia olisi koululuokassa vain rivissä ja pennut kytkettäisiin niihin jo aamusta. Katekismus kouraan. Latinantunnilla kreikan tai armeniankielinen. Oppisivat perkeleet. Hämähäkkien kuvien kaiverrus yhteiskunnan omaisuuteen vähenisi. Jotkut ovat kyllä niin nokkelia, että en usko tuonkaan auttavan. Pakko niiden on ollakin etevämpiä kuin vanhempansa, muutenhan älykkyysevoluutio ei kehittyisi. "Lunttaamalla lukioon, yllättäen ylioppilaaksi."

Kaikki tussit ja muut sotkemisvälineet voitaisiin kieltää. Liitu ja taulu voisi olla geometrian opiskelun vuoksi. Varttuneemmille voisi jo antaa metrin pätkän rautatiekiskoa, jos se olisi pitempi, vääntelisivät sen mutkalle, jos lyhyempi se joutuisi varmaan hukkaan.

Peruskoulua pidän hyvänä järjestelmänä, mutta tuollaisia esittämiäni motivointikeinoja opiskeluun voisi kyllä vielä kehitellä. Joku nurkkaan seisomaan laittaminen aasinlakki päässä on nöyryyttävää ja ihmisarvoa loukkaavaa. Jos jotenkin pitää rangaista, voitaisiin pahimmat järjestyksen rikkojat pakottaa vaikka tunniksi, pariksi pakottaa kuuntelemaan Lenita Airiston haastatteluja. Taustamusiikkina voisi soida vanhoja työvenlauluja kasvatuksen vuoksi, kyllä purisi pahaankin koulukiusaajaan kun kaksi tuntia peräkkäin vain kuuluisi Lenitan lässytyksen taustalla : " Hallitus on vankka, kätyrilauma sankka, raakaa sortolaumaa vastaan, nostaa maasta armeijastaan, jalon kansan parhaat pojat taistelohon..."

Lierikki Riikonen

Täällä Salossa otettiin käyttöön aivan uusi lukio (http://www.salonlukio.fi) tämän lukuvuoden alkaessa ja sen rakennuksen yhteydessä työasemien ergonomiaan pyrittiin panostamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Lopputuloksena me opiskelijat saimme tuoleja, joiden selkänojat ovat noin 90 asteen kulmassa istuintasoon nähden ja joissa on pirullisen inhottava istua. Ratkaisua perusteltiin sillä, että mikäli opiskelija osaa istua oikein, niin tuolit tukevat erinomaisesti selkämystä - kuinka monen lukioikäisen (pätee varmaankin myöskin vanhempiin) arvelette istuvan 36 tuntia viikossa reilussa suositusasennossa?

Herää kysymys, mihin tarvitsemme ergonomisesti oikein muotoiltuja penkkejä? Parhain tuki istunnalle ovat hyvin muokatut (käytetyt) selkälihakset. Joskus aikoinaan kerrottiin, että mm. tv-toimittajat säilyttävät hyvän ryhtinsä istumalla pöytänsä ääressä tuolin reunalla toinen jalka edempänä toista. Tämän saman tavan olen itse omaksunut, eikä selkäkipuja ole koskaan ollut. (Sorry, en halua elvistellä) Eli siis löytäkää lihakset, käyttäkää niitä ja ne kehittyvät kuin itsekseen.

Eräs asiantuntija (Pilates- menetelmän kehittäjä) on mm. sanonut vatsalihaksista, ettei vatsalihasliikkeistä ole juuri apua, ellei jokapäiväisessä elämässään säilytä sisäistä, syvää ryhtiä. Eli toisinsanoen jos kulkee lysyssä, mutta treenaa vatsalihaksia, ei sanottavaa edistymistä tapahdu. Siis vatsa- ja selkälihakset käyttöön in everyday life! Skool!

Tämä siis perseellään istumisen ergonomiasta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

iisakka
Seuraa 
Viestejä848

Vastaan vanhaan:

s&s&s
Herää kysymys, mihin tarvitsemme ergonomisesti oikein muotoiltuja penkkejä? Parhain tuki istunnalle ovat hyvin muokatut (käytetyt) selkälihakset.

Nimenomaan siihen niitä ergonomisia istuimia tarvitaan, että ne ohjaisivat meitä istumaan oikein ja juuri sitä kautta säilyttämään sen ryhdin ja lihaskunnon.

Ja nyt kysynkin kenellä olisi ihan omakohtaisia kokemuksia satula- polvi- tai muista erikoisemmista tuoleista? Selkävaivoja minulla nimittäin on, eikä asiaa yhtään auta että töissä ja vapaa-ajalla tulee istuttua paljon. No, eipä siinä, kyllä liikuntaakin tulee aika paljon harrastettua.

Olen harkinnut satulatuolin hankkimista kotiin tai töihin. Se vaatii ilmeisesti pöydän korotuksen, joka on pieni hidaste, mutta tuskin kuitenkaan este.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat