Sokeripalan liukeneminen lasilliseen vettä

Seuraa 
Viestejä169
Liittynyt18.2.2010

Muistan jostain kuulleeni että sokeripalan liukeneminen lasilliseen n. 20 C vettä ilman eksogeenistä energiaa (lue sekoittamista tai muuta manipuloimista) voi kestää useita vuosia.

Voiko olla näin? Miksi?

Vastaukset on siellä mistä ne löytää

Kommentit (10)

Vierailija

Minulle kemia on ihmeellistä mutta uskoisin sokeriliuoksen vettä raskaammaksi joten liuennut sokeri jää pohjalle jolloin väkevyys nousee liian suureksi kaiken sokerin liuottamiseen.

Vierailija
korant
Hankala kokeilla koska välttämättä ainakin alkuun syntyy liukenemista tehostavaa virtausta.

Ennen vastaustani kokeilin tuota huvikseni vielä kysyttyä kylmemmällä vedellä (en mitannut lämpötilaa joten varmuuden vuoksi otin selvästi kylmempää). Pudotin sokeripalan maltillisesti lasiin. En usko tässä vaiheessa tapahtuneen mitään kokeen lopputuloksen kannalta oleellista, kun ajatellaan että lähtökohtana oli parin vuoden odotus. Sokeripala liukeni noin 20 minuutissa.

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5294
Liittynyt9.1.2011

Jos laittaa pari kolme palaa sokeria kuumaan kahvikuppiin niin yleensä on puolet sokerista vielä jäljellä kun on saanut kahvin juotua. Kahvin juonti saattaa kestää sen 20 minuuttiakin. Voisi arvata että liukenemisnopeus riippuu sokerin konsentraatiosta. Sokerin diffuusio on puolestaan hidasta nesteessä joten sokerin ympärille jää helposti korkean konsentraation alue mikä hidastaa liukenemista. Sekoittaminen auttaa juuri tähän ongelmaan.

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26871
Liittynyt16.3.2005

Sokeri diffusoituu tosiaan huonosti, minkä jokainen sokeria kahviin tai teehen laittava lienee huomannut. Mutta ei se vuosikausia sentään kestä.

Diffuusio on siis ilmiö, jossa molekyylien lämpöliikkeen vaikutuksesta aineet sekoittuvat. Siihen vaikuttaa aineiden ominaisuudet hyvin voimakkaasti. Diffuusion yksityiskohtainen fysiikka on vaikeaa, enkä osaa siinä juuri auttaa. Yleensä laskuissa käytetään ensimmäisenä approksimaationa tietyissä oloissa mitattua diffuusiokerrointa.

Tuota voi tosiaan kokeilla laittamalla sokerinpalan vesilasiin tasalämpöiseen paikkaan. Liukeneminen on niin hidas, että alun virtaukset tasoittuvat eivätkä vaikuta kokonaisuuteen. Perstuntumalta veikkaan, että jos käynnistää kokeen illalla, aamulla ei pysty havaitsemaan konsentraatiossa epähomogeenisyyttä.

miilu
Seuraa 
Viestejä571
Liittynyt25.1.2011

Useat sokerit on myös hydroskooppisia ja imevät ilmasta vettä, kuten kalumhydroksiidi joka liukenee siihen itsekseen. Joten sokeri kyllä liukenee helposti.
Luulisin että kyse on juuri tuosta diffuusion hitaudesta. Toinen vaihtoehto olisi kyllästyminen, eli pohjalle muodostuisi kylläinen liuos ja iso sokeripala ei kokonaan liukenisikaan.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26871
Liittynyt16.3.2005
miilu
Luulisin että kyse on juuri tuosta diffuusion hitaudesta. Toinen vaihtoehto olisi kyllästyminen, eli pohjalle muodostuisi kylläinen liuos ja iso sokeripala ei kokonaan liukenisikaan.



Nuo ovat sama asia. Jos diffuusio ei kuljeta liuennutta sokeria pois pinnan läheltä, siihen muodostuu paikallisesti kylläinen liuos ja liukeneminen pysähtyy. Käytännössä muodostuu tasapainotila, jossa ainetta liukenee sitä mukaa kun diffuusio kuljettaa sen ympäröivään nesteeseen. Sekoittaminen nopeuttaa liukenemista vain siksi, että se kuljettaa tuon väkevämmän kerroksen pois.

Tip Vortex
Seuraa 
Viestejä679
Liittynyt10.3.2009

On kokemuksia kahdesta eri sokeripalatyypistä. Se normaali sokeripala sekoittuu inhimillisessä ajassa, mutta juppi-sokeripalat ei sula millään. Niitä pitää laittaa kuppiin tuplaten jotta makua tulisi eikä aina sittenkään.

miilu
Seuraa 
Viestejä571
Liittynyt25.1.2011

Tuli tuosta diffundoitumisesta mieleen asia jota pohdin aikoinaan. Jos nyt sekoilen hieman ja vaihdan sokerin tinaan ja veden kuparilevyyn. Eli ohut kuparilevy oli kastettu sulaan tina-astiaan. Näinhän ennen tehtiin piirilevyillekkin. Oli tärkeätä määrittää ko kupariliuskan sähkönjohtokyky ja sen stabilisuus. Tina diffundoituu hiukan kupariin etenkin sulassa tinassa ollessaan, mutta jäi selvittämättä kuinka diffuusio edistyy kymmenessä vuodessa?

Ongelman ydin oli siinä että 20mikonia paksu kuparikerrokseen diffundoituu tinaa. Kuparin epäpuhtaudet (tässä tina) romahduttaa sen sähkönjohtokyvyn. Näin ollen diffuusion edetessä myös kupariliuskan sähkönjohtokyky huononee.

Uusimmat

Suosituimmat