Onko sotaveteraaneja kunnioitettava?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

En kunnioita. Mutta en halveksukaan. Tekivät niin kuin oli omalle nahalle suotuista. Sankaruus kerrottiin jälkeenpäin. Tappajiakin oli joukossa, mutta valtaosaa pelotti ja vitutti. Eivät he tahtoneet tappaa. Eivätkä kaikki tappaneetkaan kuin itsepuolustukseksi. Tahallaan ohi sohivat, laskettelivat puihin ja tantereeseen.

Se minua on aina ihmetyttänyt, että miten veli venäläinen on saatu maalattua mustaksi. Ei sekään rotu riemumielin tänne yrittänyt. Käskettyinä kävivät, laahustivat raskain päin. Mutta sankareita oli silläkin puolella. Niin kai se sodassa aina on. Sankareita on. Yhden paha on toisen hyvä ja päinvastoin. Järjetöntä hommaa.

No, joka tapauksessa sotaveteraanien kunnioitus tulisi minusta lakkauttaa. Sen voisi korvata yleisellä ihmisten kunnioituksella. Olen jotenkin väsynyt veteraanien kunnioittamiseen, jos nyt olen koskaan heitä kunnioittanutkaan. Sitä on vain pitänyt sanoa niin, koska Suomessa elän.

Sivut

Kommentit (134)

Vierailija

Koska sotaveteraanit taistelivat meille torjuntavoiton "ikiaikaisesta vihollisestamme", sinullakin on oikeus laukoa mielipiteitäsi ja minulla on oikeus pitää niitä väärinä.

Tällaista mielipiteenvapautta ei olisi sotien jälkeen ollut moneen vuosikymmeneen, jos "iivana" olisi meidät miehittänyt.

Vierailija

On.
Tekivät niinkuin käskettiin. Sankaruutta on ylipäätään tuollaiseen järjettömyyteen osallistuminen. Ja sen myötä tulee automaattisesti kunnioitus.

Etkö kunnioita ylipäätään vanhempia ihmisiä, auktoriteettejä jne. Yleisessä ihmisten kunnioituksessa menee varmasti jäljellä olevat sotaveteraanitkin, ilman että siitä tarvitsee erikseen ongelmaa tehdä itselleen.

RaahenTiikeri
Seuraa 
Viestejä973
Liittynyt18.2.2009

aloittaja ehkä tarkoittaa tässä,että onko sankari,joka vastentahtoisesti pakotettiin sankaruuteen oikea sankari?
ELi tuolta näkökulmalta tarkasteltuna sotaveteraanit oli tavallisia miehiäketkä vallitsevan politiikan paineessa tekivät mitä tekivät.Ei sinänsä mitään kunnioitettavaa sen enempää kuin palomies joka työkseen pelastaa itselleen tuntemattomia ihmisiä palavista taloista.
Sen sijaan sotaveteraneita voi/pitää(ja näin minä ainakin teen)kunnioittaa siitä,että onnistuivat ylivoimaisessa tehtävässä.Jälkikäteen talvisodan ihmettä on koitettu mustamaalata,mutta kyllä siinä ripaus ihmettä varmasti oikeastikin oli.

Sen sijaan en usko,että ko.ihmisryhmä mitenkään erityisesti olisi ollut poikkeuksellisen uhrautuvaa ja oman edtunsa unohtavaa väekä.Varmasti jokainen olisi mieluummin ollut(harvoja poikkeuksia lukuunottamatta)omaa kotitorppaa laittamassa ja viljeelemässä.
He nyt olivat ikäluokka joka sinne pakotettiin ja uhristaan he sitten ovat saaneet kunnioituksen.Mutta saman olisi tehnyt jokainen ikäluokka.Nykyinen ikäluokka vaan ei onnistuisi samassa tehtävässä vaikka olisivatkin "yhtä valmiita" uhrautumaan.

Vierailija
Carum carvi
Etkö kunnioita ylipäätään vanhempia ihmisiä, auktoriteettejä jne.



En.

Kunnioitan ihmisiä lähtökohtaisesti ihmisinä ja yritän olla heille hyvä, mutta mielestäni kunnioitus tulee ansaita. En kunnioita vanhusta vain siksi, että hän on vanhus. Ilkeä ihminen on ilkeä vanhanakin, enkä kunnioita vanhaakaan ilkeyttä. En kunnioita lääkäriä, koska hän on lääkäri. Kunnioitan häntä vasta, jos hän osaa elää myötä ihmisten suruissa ja iloissa. En kunnoita oppinutta professoria, jos hänen oppineisuutensa ei ilmene inhimillisenä sydämen sivistyksenä.

Syihin ja seurauksiin perustumaton autoritäärinen maailma on minulle vieras. Siksi en osaa kunnioittaa sotaveteraanejakaan. Tappajiahan he yhdestä näkökulmasta olivat. Kunnioitan ehkä enemmän heitä, jotka uskalsivat kieltäytyä pahasta ja jotka sen vuoksi ammuttiin.

Laajassa perspektiivissä sillä ei ole paskankaan väliä, miten Suomen kävi. Sodassa vastakkain olivat ihmisten keskinäinen sietäminen ja alistuminen poliittisiksi pelinappuloiksi. Sota sodittiin, koska ihmisillä ei ollut ryhtiä kieltäytyä sotimisesta. He eivät olisi tahtoneet sotia, mutta auktoriteettiuskoisina ja kuolemanpelkoisina sotivat.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Mielestäni sotaveteraaniutta on kunnioitettava.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Sotaveteraanimme jos ketkä ovat nimen omaan ansainneet kunnioituksen. Sanan varsinaisessa merkityksessä.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Minua hämäsi tuo 'yleinen ihmisten kunnioitus'. Hyvä kun selvensit näkökantasi.
Olen samaa mieltä, ettei jokainen ihminen ole automaattisesti ansainnut kunnioitusta pelkän statuksensa mukaan.

Mutta sotaveteraanit ovat, ainakin minun osalta.

Vierailija
DedMoroz
Sotaveteraanimme jos ketkä ovat nimen omaan ansainneet kunnioituksen. Sanan varsinaisessa merkityksessä.



Pakotettua on vaikea kunnioittaa. Vapaaehtoiset taas olivat sielultaan murhaajia. Vaikea noista ryhmistä on sankareita nimetä.

Lisäksi kunnioituksen syntymiseksi pitäisi uskoa se täysin sokea väite, että isänmaa on jotenkin arvokas. Jos olisin syntynyt venäläiseksi, olisin venäläinen. Ihan sama. Ei suomalaisuus minulle sinällään mitään hyvää ole tuonut, kun juhlapuheiden kliseet haudataan.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Sankari ja kunnioitus eivät ole synonyymejä.

Jos sinusta se, että puolustaa kotiaan, kieltään ja varsinkin omia läheisiään on jotenkin epäkunnioitettavaa, niin no, minkä mä sille mahdan. Vapaa maa, vapaat vaalit, kiitos veteraanien

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
Ploho

Pakotettua on vaikea kunnioittaa. Vapaaehtoiset taas olivat sielultaan murhaajia. Vaikea noista ryhmistä on sankareita nimetä.

Jos lapsen henkeä uhataan ja äiti tappaa ulkopuolisen uhan, kun siihen vain tulee tilaisuus - tekeekö se äidistä sielultaan murhaajan?

Ploho
Lisäksi kunnioituksen syntymiseksi pitäisi uskoa se täysin sokea väite, että isänmaa on jotenkin arvokas. Jos olisin syntynyt venäläiseksi, olisin venäläinen. Ihan sama. Ei suomalaisuus minulle sinällään mitään hyvää ole tuonut, kun juhlapuheiden kliseet haudataan.

Minä näkisin, että asiat ovat täällä yleisesti hyvin. Pystyt elämään tekemättä edes mitään. Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoa tällaistenkaan kirjoitteluiden takia.

Vierailija
DedMoroz
Jos sinusta se, että puolustaa kotiaan, kieltään ja varsinkin omia läheisiään on jotenkin epäkunnioitettavaa, niin no, minkä mä sille mahdan.



Jos sekä venäläisillä että suomalaisilla haluttomilla olisi ollut munaa kieltäytyä sodasta, koko sotaa ei olisi tullut. Kieltäytymisen sijaan auktoriteettipelkoiset pelkurit lähtivät sotimaan. Seuraus oli mikä oli.

On se ihmeellistä, että vielä nykyäänkin on ihmisiä, jotka tahtovat sotaa. Ilmeisesti suomalainen sotaa r omantisoiva asenneympäristö on tehhyt tehtävänsä.

Vierailija

Ploho, käsityksesi on minusta kyllä liian romantisoitu. Tietenkään tavalliset ihmiset eivät halua sotaa, mutta puna-armeijalaistenkin oli hiukan hankala kieltäytyä, kun rintaman takana politrukit odottivat pyssyineen kieltäytyjiä.

Olisiko sinun mielestäsi sitten suomalaisten pitänyt antautua taistelutta niin kuin esim. virolaiset tekivät? Palkkioksi he pääsivät useiksi vuosikymmeniksi "onnelaan" nimeltään Neuvosto-Viro ja huomattava osa kansasta pääsi oikein ulkomaillekin, Siperiaan.

Vierailija
Ploho

Jos sekä venäläisillä että suomalaisilla haluttomilla olisi ollut munaa kieltäytyä sodasta, koko sotaa ei olisi tullut.

Niin.. Kai ymmärrät ettei tämä olisi toiminut ikinä oikeassa maailmassa.

Miten tästä keskustelusta voi päätellä, että ihmiset tahtoisivat sotaa?

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Ploho
Jos sekä venäläisillä että suomalaisilla haluttomilla olisi ollut munaa kieltäytyä sodasta, koko sotaa ei olisi tullut. Kieltäytymisen sijaan auktoriteettipelkoiset pelkurit lähtivät sotimaan. Seuraus oli mikä oli.

Neukkulassa moni haluton tappoi itsensä, tai antautui sotavangiksi heti tilaisuuden tullen. Suomalaiset rintamakarkurit teki sitten mitä teki. Kyllä noitakin sakissa oli osa. Ja juu, sota olisi vältetty, mutta miehitystä ei.

Sotaa pitääkin pelätä, oikein tosissaan. Ja toki, pelkäsivät pääosin ketkä rintamalle lähtivät. Lähtivät silti.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Mitähän se kunnioittaminen mahtaisi olla. Pääasiassa koen sen niin että huomaa jonkun ihmisen olevan keskimääräistä viisaampi, lahjakkaampi tai enemmän lajitovereitaan (tai elämän monimuotoisuutta!) toiminnallaan huomioiva, jolloin häntä kohtaan voi tuntea luontaista kunnioitusta. Joskus tulee kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia kun kuulee jonkun fiksun tyypin menneisyydestä, miten risainen se on saattanut olla. Mutta harvahan on luonnostaan viisas ja oppirahat on maksettava jokaisen.

Kunnioitusta palvontamielessä en ymmärrä, jotkut ovat aivan lääpällään heti kun kuulevat että ihminen on lääkäri, poliisi tms. Hieno homma, mutta eihän kukaan ole ketään pakottanut ryhtymään lääkäriksi tai poliisiksi jne. Nekin hommat pystyy hoitelemaan leipätyönä läpi ilman että on erikoisemmin sydän mukana. Ei jokainen ole Reinikainen.

Jos kunnioitus on sitä että erityisesti huomioidaan joku erityisryhmä, niin mikäpä siinä. Tällöin lähinnä tulee mieleen elämän helpottaminen niille joilla se on vaikeaa, tai jonkinlainen hyvitys siitä että on merkittävällä tavalla osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen, ylläpitoon tai suojeluun ja kenties vikuuttanut oman terveytensä siinä pysyvästi. Tässä tulevat tietenkin nämä sotaveteraanit mieleen. Kyllä he mielestäni ovat helpotuksia ja muistamista ansainneet. Jos vanhus keuhkoaa että pitää lähteä pyssy tanassa jälleen itärajalle, ei sellaista tarvitse kunnioittaa, mutta en näe mitään mieltä alkaa hänen kanssaan riitelemäänkään, sillä ne on sen verran traumaattisia kokemuksia ne sotakokemukset ettei mikään ihme jos jää kostomieliala päälle ja vainikset yms.

Lähtikö joku sotaan vapaaehtoisesti vai pakotettuna... Mitä sen enää on väliä? Pääasia on että nyt on nyt, eivätkä nämä veteraanit tässä enää niin kauaa elä että se olisi joltakin jotenkin pois jos helpotetaan heidän loppuvuosiaan. Tietysti jos Suomessa olisi jotain natseja jotka ovat pyörittäneet keskitysleiriä, niin sellaiset rikoksethan eivät vanhene koskaan, mutta kansamme osa oli vähän toinen kuin monen muun kansan.

Yksilötasolla voi nähdä aina jotain arvokasta mitä erilaisimmissa näkemyksissä. Voi kunnioittaa halua suojella ja pelastaa läheisensä, voi kunnioittaa periaatteellista pasifismiakin. Mutta sitten kun maailmalla alkaa kollektiiviset voimat jyllätä, niin siinä ei oikein enää ole sellaisen luksuksen mahdollisuutta että voisi tarrata siihen omaan periaatteeseensa vaikka väkisin, oli se mikä hyvänsä. Tai voi tietysti, jos oma henkikultakaan ei merkitse mitään periaatteen rinnalla. Kyllähän jotkut menevät vaikka roviolle aatteensa puolesta. Itse en ehkä menisi. Saatan uskoa vaikka mihin, mutta pitäisin uskoni visusti salaisena mikäli uhkailtaisiin nirrinlähdöllä, rusikoinnilla yms. Elämä tulee aina etusijalla kaikkeen nähden, mielestäni.

Ja siinä mielessä ymmärrän että jotkut haluavat varjella nimenomaan rakkaidensa elämää, koska se on heille konkreettista ja tärkeää. Onhan se vaikea ajatella jonkun tuhansien kilometrien päässä asuvan ventovieraan ihmisen elämää ja hyvinvointia samoissa määrin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat