Se, mikä on ja on olematta mahdollista...

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Normaalius lienee se, mihin suurin osa populaatiostamme pyrkii. Useimmat eivät halua selittää miksi ovat sellaisia kuin ovat, koska todennäköisesti eivät sitä edes itse ymmärrä, lähipiiristä puhumattakaan. Normaalius, se ikuinen myytti.

Jos katsotaan hieman pintaa syvemmälle, voidaan kehityspsykologiaan nojaten havaita, että turvantunteen järkkyminen varhaislapsuudessa aiheuttaa vakavia seurauksia myöhempään elämään. Sosiaalisten tilanteiden vaikeutuminen, luottamuksen puute, alhainen itsetunto ja joissain tapauksessa täysi tunteettomuus herättävät uhrissa häpeää, alemmuutta, syyllisyyttä ja surua, vaikka kehityspsykologia selkeästi osoittaa, että näiden kaikkien tai osan tunteminen tiettyjen kasvuolosuhteiden jälkeen, on normaalia.

Koska mennyttä ei voi muuttaa, voidaan olettaa että uhrin hyvinvointiin vaikuttaa isossa määrin oman, normaali – minän hyväksyminen. Minusta on tullut tällainen, koska olosuhteet ja ihmissuhteet elämässäni ovat olleet sellaisia kuin ovat. Minä en voi muuttaa heidän toimintatapaansa enkä mennyttä, mutta hyväksymällä sen tiedon, että suurin osa tunnekäyttäytymisestämme on opittua, voin suunnata katseeni kohti tulevaisuutta ja parempaa minää. Sellaista, kuin olisin halunnut olla. Sellaista, kuin voin olla.
Mieli rakentaa olosuhteisiin sopivat selviytymiskeinonsa, jotka toisinaan poikkeavat fyysisesti ja tunnepohjaltaan ratkaisevasti perusturvatussa ympäristössä kasvaneeseen yksilöön. Kaltoinkohdellun on vaikeaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, koska hän on oppinut, että ulkopuolinen ärsyke, tässä tapauksessa hyväksikäyttäjä, on määritellyt hänen sisimpänsä.
Lapsi on menettänyt kontrollin omaan kehoonsa ja mieleensä, jolloin aivot oppivat asian olevan ”ikuisesti” näin. Tunne tästä kyvyttömyydestä on niin vankkumaton, että omavastuun hyväksyminen kestää vuosia.

Omassa elämässäni, minulle tuottaa ajoittaista vihaa ja katkeruutta se, että joudun siivoamaan toisten minulle aiheuttamaa paskaa. Tässäkin kohtaa, näitä tuntiessani, kallistan mieleni menneeseen, tuttuun ja turvalliseen sekasortoon, jonka varjolla annan itselleni kaiken ja en mitään anteeksi. Annan anteeksi kyvyttömyyteni. Kyvyttömyyden, joka on mieleni luoma illuusio, päähäni istutettu ajatus. Vihaan itseäni siitä, että koen olevani kyvytön ja sitä en voi antaa enää anteeksi.

On päätös parantua, päästä yli. On päätös hymyillä ventovieraalle junassa ja avata vanhukselle ovi. On päätös nähdä hyvää meissä kaikissa. Negatiivinen mieli keskittyy negatiivisiin piirteisiin, ikään kuin etsien lisää syitä vihata tätä elämää ja maailmaa, heitä muitakin ihmisiä, jotka vain satuttavat. Tässä pelissä lipsuu niin helposti puolitehoille, kyyneliin ja suruun, epäonnistumiseen ja siinä vellomiseen. Kuinka minulle kävikin taas näin?

Ihminen alkaa toistaa itseään. Nähdä samankaltaisuuksia tilanteissa, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Negatiivisista tapahtumista tulee jatkumo. Henkilölle muodostuu käyttäytymiskaava, rutiininomainen pelkotila ja varuillaan olo. Jokaisesta uudesta sosiaalisesta tilanteesta etsitään alitajuisesti jotain ennestään tuttua. Tähän päädyttäessä voidaan todeta, että hetkellisestä suojelumekanismista on tullut krooninen rajoite.

Lapsella ei syntyessään ole valmista minää, sitä persoonallisuuden osaa, joka ohjaa ihmisen toimintaa, vastaa hänen tekemisistään ja ratkaisuistaan. Rakkaus, jota lapsi hyväksikäyttösuhteessa luulee saavansa miellyttäessään, totellessaan ja alistuessaan hyväksikäyttöön on vääristynyttä ja ehdollista. Lapselle syntyy huolenpidosta, rakkaudesta ja kiintymyksestä vääristynyt, pelkoon ja ahdistukseen liittyvä käsitys, joka voi seurata häntä aikuisuuteen saakka. Puhumisen sijaan hyväksikäytetty voi yrittää viestiä pahaa oloaan vahingoittamalla toistuvasti itseään tai käyttäytymällä muuten poikkeuksellisesti ja huomiota herättävästi.

Hyväksikäytetyltä vaatii suurta voimaa ottaa vastuu omasta itsestään, sillä jo pelkkä hyväksikäyttökokemus on tuhonnut tätä osa-aluetta mielestä ratkaisevasti. Hyväksikäyttö opettaa lapselle, että sinulla ei ole sanavaltaa, sinulla ei ole valtaa ja kun ei ole valtaa, ei ole vastuuta. Juurikin edellä mainittujen syiden tähden, aikainen puuttuminen asiaan on oleellisen tärkeää. On ratkaisevaa keskeyttää mielen rutinoitumisprosessi niin pian kuin mahdollista, jotta henkilö voisi saada itsemääräämisoikeudentunteensa takaisin ja rakentaa sen päälle terveempää minäkuvaa.

On ymmärrettävä, että minä on valmis vasta sitten, kun sydän lakkaa hakkaamasta. Se, miten matka alkaa, ei määrittele sitä, miten se loppuu. Vanhatkin koirat oppivat uusia temppuja ja mieltään tarkkailemalla voi päästä hyvinkin pitkälle, kauemmaksi, kuin olisi osannut koskaan kuvitellakaan. Voi oppia ymmärtämään omia toimintamallejaan ja muuttamaan niitä. Kuten Tony Robbins sanoo; "if you can´t, then you must". Se, mikä on ja on olematta mahdollista, on täysin oman mielesi luoma illuusio.

http://taivi.blogspot.com/

Kommentit (4)

Vierailija
Dredex
Ihminen voi muuttua, mutta muutos vaatii ponnisteluja. Usein muutos tulee vasta kun on pakko muuttua.



Ihminen on kuin tietokoneen käyttis. Jos se on alkujaan paska niin sitten on. Sen päälle voi rakennella kaikenlaista korjaavaa, mutta vaihtaa sitä ei voi.

Valitse lapsuudessasi Windows 95. Sujuvia arjen haasteita.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32682
Liittynyt6.12.2009
Dredex
Ihminen voi muuttua, mutta muutos vaatii ponnisteluja. Usein muutos tulee vasta kun on pakko muuttua.



Perustavanlaatuinen havainto on se että ihminen ei voi olla muuttumatta. Muutos ei vaadi mitään "ylimääräistä energiaa" se/sitä tapahtuu koko ajan, elämme loppuun asti, ihan itsestään

Et voi astua samaan jokeen kahdesti

Uusimmat

Suosituimmat