Outo tulos suhteellisuusteoriasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Moi!
Olen jonkun verran opiskellut teoreettista fysiikkaa 80-luvulla mutta siitä ei tullut minulle
ammattia. Olen muussa työssä ja olen ihan vain harrastuksena miettinyt omia ideoitani
ja jotain laskeskellutkin. Niinpä olen saanut kummallisen tuloksen liittyen yleiseen
suhteellisuusteoriaan. Ehkä olen jotenkin erehtynyt mutta en itse huomaa miten. Siksi
kysyn nyt muiden mielipidettä asiasta. Olen laittanut selostuksen kotisivulleni osoitteeseen:
http://kotisivu.lumonetti.fi/hakapan/index.html

Sivut

Kommentit (30)

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007
Hakapanta
Moi!
Olen jonkun verran opiskellut teoreettista fysiikkaa 80-luvulla mutta siitä ei tullut minulle
ammattia. Olen muussa työssä ja olen ihan vain harrastuksena miettinyt omia ideoitani
ja jotain laskeskellutkin. Niinpä olen saanut kummallisen tuloksen liittyen yleiseen
suhteellisuusteoriaan. Ehkä olen jotenkin erehtynyt mutta en itse huomaa miten. Siksi
kysyn nyt muiden mielipidettä asiasta. Olen laittanut selostuksen kotisivulleni osoitteeseen:
http://kotisivu.lumonetti.fi/hakapan/index.html



Menee pieleen ensimäisessä lauseessa:


Asetetaan kaksi peiliä pystyyn vastakkain yhdensuuntaisesti ja laitetaan valoa pomppimaan edestakaisin vaakasuunnassa peilien väliin. Painovoima tietysti pudottaa valon alas. Odottaisi, että tässä tilanteessa valo putoaa samalla kiihtyvyydellä kuin kaikki muukin.



Fotoneilla ei ole massaa, joten newtonilainen gravitaatio ei vaikuta niihin. Niiden kulkurataan vaikuttaa ainoastaan massan aiheuttama avaruuden kaareutuminen, joka on eri asia. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin lähtökohtasi.

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Miten toi avaruuden kaareutuminen pitäisi käsittää, jos tiheyttä ei saa käyttää?
Jos avaruudelle antaa massan, niin kuvaa katsomalla voisi sanoa, että avaruuden tiheys on suurempi massan läheisyydessä, josta voisi johtaa, että sen lämpötila on pieni ja katsoa tyhjään avaruuteen ja sanoa sen lämpötilan olevan suuri, koska massan läheisyydessä tiheys on suurempi ja kauempana pienempi. Jos pidetään nopeus (lämpö) vakiona, niin silloin tyhjemmän avaruuden keskenäiset reaktiot (ratamuutokset) ovat harvinaisempia ja pää eksyy negatiivisen energian piiriin. Jos näille kuvitteellisille hiukkasille annetaan konkreettinen merkitys, on se olla keskitien hiukkanen, jonka 'funktio' on välittää fysiikan lainalaisuudet kaikkialle.

Ehkä pitäisi sanoa: Universumin lämpötila on pisteestä a, pisteeseen b on se ja se alueella x, kun virtuaalihiukkasjakauma g on tämä, lakonisen; miinus kymmenen sijaan, ja lisätä vielä että intervallia laajentamalla sen ja sen verran, päästään noin miinus kymmenen asteen kirpeään kevätpakkaseen.

Tai sitten minun kannattaisi olla hiljaa.

..Entäpä jos malli on oikea? Mitä merkitystä sillä on, onko lähettämämme fotoni sama kuin vastaanottamamme, kun sillä ei ole informaation kantilta mitään merkitystä? Ei sinänsä mitään muuta kuin että teleporttiin on helpompi hypätä turvallisin mielin. Kuinka niin?

Vierailija

Lainatun kohdan jälkeen siirryn tarkastelemaan geodeettisen viivan
yhtälöitä. Toisin sanoen käsittelen aihetta nimenomaan kaarevan
aika-avaruuden näkökulmasta.

Vierailija
Hakapanta
Moi!
Olen jonkun verran opiskellut teoreettista fysiikkaa 80-luvulla mutta siitä ei tullut minulle
ammattia. Olen muussa työssä ja olen ihan vain harrastuksena miettinyt omia ideoitani
ja jotain laskeskellutkin. Niinpä olen saanut kummallisen tuloksen liittyen yleiseen
suhteellisuusteoriaan. Ehkä olen jotenkin erehtynyt mutta en itse huomaa miten. Siksi
kysyn nyt muiden mielipidettä asiasta. Olen laittanut selostuksen kotisivulleni osoitteeseen:
http://kotisivu.lumonetti.fi/hakapan/index.html

En nyt äkkiseltään näe (enkä hirveästi jaksa perehtyä) missä kohtaa esitystäsi on virhe, mutta väärin tuo loppupäätelmäsi joka tapauksessa on. Tunnettu tulos on, että valo putoaa kuvailemassasi tilanteessa alaspäin kiihtyvyydellä g. Toisin sanoen valo putoaa joka peiliinosumiskerran välillä matkan δ=½*g*t² = g*L²/(2c²), missä L on peilien välinen etäisyys. Tuloksen "johtamiseksi" ei tarvita yleisen suhteellisuusteorian hienoja (vaiko kaameita) yhtälöitä, vaan Einsteinin ekvivalenssiperiaate riittää.

http://www.phy.syr.edu/courses/modules/ ... lence.html
http://www.phy.syr.edu/courses/modules/ ... equv-m.gif

Eusa
Seuraa 
Viestejä13403
Liittynyt16.2.2011
Hakapanta
Olen laittanut selostuksen kotisivulleni osoitteeseen:
http://kotisivu.lumonetti.fi/hakapan/index.html

Rajanopeudella c kulkevan valon oletetaan tosiaan noudattavan geodeeseja hiukkasekvivalenssiperiaatteella. Tutkielmasi on kuitenkin mielenkiintoinen. Todennäköisesti metriikkaa voi joutua kehittelemään ennen kuin sen saisi antamaan todellisia tuloksia nopeudella c liikkuvan objektin suhteen.

Entäpä jos valon vuorovaikutuskenttä onkin tulkittava sylinterimäisenä eikä pallomaisena kuten massallisten hiukkasten? Se siis koostuisi 2-ulotteisista "slaisseista", jotka asettuvat leikkaamiensa massapisteiden aiheuttaman momentin mukaiseen kaarevuuteen - silloin momentin tuottaman kiihtyvyyden tulisikin olla muutamia kertaluokkia suurempi jotta valo ehtisi kaareutua havaittavasti ohittaessaan massakeskittymää. Kolmiulotteisen määrän derivoiminen kaksiulotteiseen projektioon muuten tuottaa nimenomaan kertoimen 3...

Jos tällainen geometria toteutuu käytännössä, luulisi sitä voivan testata tutkimalla gravitaatiolinssien taivuttamaa valoa.

Aiheeseen liittyvää: http://www.mathpages.com/rr/s6-03/6-03.htm

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Vierailija

Juuri se on kummallista, että yhtälöistä saa tuloksen, joka on
ristiriidassa ekvivalenssiperiaatteen kanssa. Herää ihmetys,
mikä on laskuissa vikana.

Fotonin vuorovaikutuskenttä on vieras asia minulle. Opiskelin vain
luonnontieteen kandidaatiksi asti eikä sellaista asiaa kuulunut
opintoihini. Yritän miettiä linkkissä olevia asioita, kun kerkeän.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
Seppo_Pietikainen
Hakapanta
Moi!
Olen jonkun verran opiskellut teoreettista fysiikkaa 80-luvulla mutta siitä ei tullut minulle
ammattia. Olen muussa työssä ja olen ihan vain harrastuksena miettinyt omia ideoitani
ja jotain laskeskellutkin. Niinpä olen saanut kummallisen tuloksen liittyen yleiseen
suhteellisuusteoriaan. Ehkä olen jotenkin erehtynyt mutta en itse huomaa miten. Siksi
kysyn nyt muiden mielipidettä asiasta. Olen laittanut selostuksen kotisivulleni osoitteeseen:
http://kotisivu.lumonetti.fi/hakapan/index.html



Menee pieleen ensimäisessä lauseessa:


Asetetaan kaksi peiliä pystyyn vastakkain yhdensuuntaisesti ja laitetaan valoa pomppimaan edestakaisin vaakasuunnassa peilien väliin. Painovoima tietysti pudottaa valon alas. Odottaisi, että tässä tilanteessa valo putoaa samalla kiihtyvyydellä kuin kaikki muukin.



Fotoneilla ei ole massaa, joten newtonilainen gravitaatio ei vaikuta niihin. Niiden kulkurataan vaikuttaa ainoastaan massan aiheuttama avaruuden kaareutuminen, joka on eri asia. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin lähtökohtasi.



No jospa tuo valo putoaakin, mutta huonot peilit hukkaavat fotonit ennen kuin ehtii havaintoa tehdä. Ainakin kaukaisen tähden valo "putoaa" hieman ohittaessaan meikäläistä lähimpänä olevan tähden todistetusti.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Eusa
Seuraa 
Viestejä13403
Liittynyt16.2.2011
Hakapanta
Fotonin vuorovaikutuskenttä on vieras asia minulle.

Huono käsitehän tuo - massallisen kappaleen gravitaatiomuutoksen tiedonvaihtoympäristö on 3-ulotteinen ja tässä kohti tuli mieleen, että jos vastaavaa hakee nopeudella c liikkuvalle valolle, se ehkä olisikin 2-ulotteinen taso kohtisuorassa valon oletettua vaikutuskäyrää vasten. Eli valo alkaisi kaareutua vasta kun sen kohtisuora etenemisrintama leikkaa massakeskittymää, mutta voisi tosiaan olla 3-kertainen suuruudeltaan - vaikka yhtäkkiä ajatellen vuorovaikutuksen määrän voisi luulla siten olevan kääntäen verrannollinen etäisyyteen, valon tapauksessa täytynee tarkastella koko tapahtumaa kuitenkin 3-ulotteisessa avaruudessa ja vuorovaikutuskin tulee ymmärtää koko emission ja absorption väliseksi kausaaliseksi yksiköksi - eli edelleen puhutaan kääntäen verrannollisuudesta etäisyyden neliöön...

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Vierailija
Hakapanta
Juuri se on kummallista, että yhtälöistä saa tuloksen, joka on
ristiriidassa ekvivalenssiperiaatteen kanssa. Herää ihmetys,
mikä on laskuissa vikana.

Voisitko vaikka näyttää, miten päädyt lopputulokseesi viimeisessä kohdassa, jossa toteat vain, että

"Kun yhtälöt kuvissa 3 ja 4 täydennetään kuvien 5, 6 ja 7 tiedoilla, saadaan tulokseksi, että yleisen suhteellisuusteorian ja Schwarzildin metriikan mukaan tässä "kokeessa" valo putoaa kolminkertaisella kiihtyvyydellä verrattuna lepomassalliseen kappaleeseen. Tämä on siis voimassa heikossa painovoimakentässä kuten täällä maan pinnalla."

Mikä on siis lopullinen yhtälö, johon päädyt? Entä mistä oletus (7) on peräisin?

En jaksa itse alkaa vääntää noita yhtälöitä yksityiskohtien tasolla (ei ne kyllä itselläkään ole ihan tuoreessa muistissa, kävin yleisen suhteellisuusteorian kurssin n. 5 vuotta sitten, eikä teoreettisesta fysiikasta tullut minunkaan ammattiani mutta jonkinlainen harrastus kylläkin ), mutta kannattaa nyt ainakin tarkistaa, oletko laskenut nuo Christoffelin symbolit ja geodeettisen viivan yhtälöt oikein. Kyllä ne äkkiseltään katsottuna saattaisi oikeinkin olla, mutta sulla on vähän eri merkinnät kuin esim. seuraavassa (Carroll: Spacetime and Geometry: An Introduction to General Relativity; huom c=1):

Geodeettisen viivan yhtälöt Schwarzschildin geometriassa on seuraavanlaiset (affiinilla parametrilla λ):

Nuo yhtälöt taitaa yleisessä tapauksessa olla mahdotonta ratkaista ilman tiettyjä symmetriasta johtuvia liikevakioita, joita ainakin Carrolin kirjassa käsitellään Killingin vektoreiden avulla, mutta palaan siihen myöhemmin jos tarvetta on. Liikevakioiden kannalta on huomioitava mm. ero massattomien ja massallisten partikkelien välillä siinä, että massattomat partikkelit kulkevat nollageodeesia pitkin, kun taas massalliset eivät.

Tuossa kirjassa on kyllä esitetty myös, miten lasketaan fotonin liikerata heikossa gravitaatiokentässä, jolloin käytetään häiriöteoriaa metriikan osalta. Tällöin metriikka voidaan lausua muodossa

ds² = -(1+2Φ)dt² + (1-2Φ)(dx²+dy²+dz²),

missä potentiaali Φ noudattaa tavanomaista Poissonin yhtälöä

∇²Φ = 4πGρ.

-----------
Vielä helpommalla taitaa päästä, kun käyttää tasaisen gravitaatiokentän metriikkaa

ds² = -(1+gz/c²)d(ct)² + dx² + dy² + dz².

http://arxiv.org/pdf/physics/0204044

Vierailija
Mikä on siis lopullinen yhtälö, johon päädyt? Entä mistä oletus (7) on peräisin?



Olen laittanut tarkennusta kotisivulleni.
http://kotisivu.lumonetti.fi/hakapan/Tarkennus.html

ds² = -(1+2Φ)dt² + (1-2Φ)(dx²+dy²+dz²),

missä potentiaali Φ noudattaa tavanomaista Poissonin yhtälöä

∇²Φ = 4πGρ.




Ylläoleva on mielenkiintoinen. Yritän perehtyä tuon metriikan ominaisuuksiin.

ds² = -(1+gz/c²)d(ct)² + dx² + dy² + dz²
.

Tämä tietysti antaa oikean kiihtyvyyden mutta on liian yksinkertainen.
Siinä ei ole ollenkaan mukana avaruuden kaareutumista.

Ilmeisesti oikean tuloksen saamiseen riittää metriikan "virittäminen",
kuten Eula kirjoitti ja se toinen Eulan ehdotus on tarpeeton.

Vierailija

Olen nyt selvitellyt seuraavan metriikan ominaisuuksia.

Siinä on ds:n neliön lausekkeessa t koordinaatin kohdalla kerroin -(1+2f(x)) ja x, y ja z koordinaattien kohdalla kerroin 1-2f(x). Yritin kirjoittaa sen tähän yhtälönä mutta potenssit eivät onnistuneet.

Se siis kuvaa x:n suuntaista painovoimaa likiarvona, kun painovoima on heikko. Samanlaisella tarkastelulla kuin oudossa tuloksessa tällä saadaan valolle kaksinkertainen kiihtyvyys lepomassalliseen kappaleeseen verrattuna. Toisaalta tässä on uusi piirre. Avaruudelle tapahtuu jotain myös kohtisuorassa suunnassa kenttään nähden eikä vain kentän suunnassa kuten Schwarzschildin metriikassa. Tämän uuden piirteen avulla voi päästä oikeaan tulokseen, että valo putoaa peilikokeessa samalla kiihtyvyydellä kuin massallinen kappale. Kiinnostaisi tietää, miten Carrolin kirjassa on sitä käytetty. Toinen asia on, että tämä metriikka ei ole Einsteinin yhtälöiden ratkaisu. S:n metriikka siis on E:n yhtälöiden ratkaisu mutta antaa väärän kiihtyvyyden peilikokeessa. Siis mikäli en ole jotenkin erehtynyt. On kyllä tiedossa sellainenkin metriikka, joka on E:n yhtälöiden ratkaisu ja antaa oikean tuloksen peilikokeessa. Siinä on hyviä ominaisuuksia verrattuna S:n metriikkaan mutta on ongelmakohtiakin. Se on todellakin eri ratkaisu kuin S:n metriikka ja antaa voimakkaan painovoimakentän tapauksessa erilaisia tuloksia. Erityisesti: sen mukaan voi olla mustan aukon tapaisia kohteita mutta niissä ei ole tapahtumahorisonttia, jolloin nimitys musta aukko ei ole oikeutettu.

Eusa
Seuraa 
Viestejä13403
Liittynyt16.2.2011
Hakapanta
Samanlaisella tarkastelulla kuin oudossa tuloksessa tällä saadaan valolle kaksinkertainen kiihtyvyys lepomassalliseen kappaleeseen verrattuna. Toisaalta tässä on uusi piirre. Avaruudelle tapahtuu jotain myös kohtisuorassa suunnassa kenttään nähden eikä vain kentän suunnassa kuten Schwarzschildin metriikassa. Tämän uuden piirteen avulla voi päästä oikeaan tulokseen, että valo putoaa peilikokeessa samalla kiihtyvyydellä kuin massallinen kappale. Kiinnostaisi tietää, miten Carrolin kirjassa on sitä käytetty. Toinen asia on, että tämä metriikka ei ole Einsteinin yhtälöiden ratkaisu. S:n metriikka siis on E:n yhtälöiden ratkaisu mutta antaa väärän kiihtyvyyden peilikokeessa.

Olen edelleen taipuvainen ajattelemaan, että eroa tulee nollageodeesin määrittelyssä t-koordinaatin suhteen. Kun käsitellään valoa, tulee huomioida, ettei valo ole kuten lepomassallinen kappale ja jos haluaa saada yleisen suhteellisuusteorian yleisesti hyväksytyn tulkinnan mukaisen ratkaisun, joutuu Schlierin viittaammin ratkaisemattomiin tilanteisiin ja käsitykseni mukaan heikon gravitaation nollageodeesin saa niistä vain riittävin oletuksin liikevakioista jne...

Periaatteellisen kysymyksen esitin jotain 25 vuotta sitten itselleni tutkaillessani vastaavia tilanteita: "Voisiko visuaalinen valonluonteinen geometria ja massapisteiden inertiaalinen geometria poiketa toisistaan kausaliteetin säilyttämisen pohjalta perustellen?" En silloin nähnyt siihen teoreettisia tai empiirisiä esteitä. Annoin kuitenkin asian olla ja arvelin piankin törmääväni tekstiin, joka valottaisi asiaa. Kuitenkin opinnot muuttuivat teoreettisen fysiikan osalta harrastukseksi, kun siirryin toiseen opinahjoon. Eipä ole tullut vastaavaa näkökulmaa vastaan. Gravitaatiolinssien dataa olisi tietysti tänään paljon enemmän saatavissa - osaisikohan joku kertoa, mistä löytyisi paljon erilaisia havaintoraportteja?

Joka tapauksessa valon kaartuminen gravitaatiokentässä kun todettiin hyväksyttiinkö liian äkkiä myös sotkuista matematiikkaa ja sokeuduttiin variaatioille? - kaartumisen määrän osoittaminen on kai veläkin varsin epämääräistä ja laskelmia näyttäisivät karakterisoivan haluttuun lopputulokseen ohjaavat apuneuvot...

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Vierailija

Kauan olen minäkin näitä asioita miettinyt. Jo opiskeluaikana löysin metriikan, joka on mielestäni parempi kuin S:n metriikka, ja tein siitä luonnontieteen kandidaatin tutkielman. Silloin kuitenkin puuttui perustelu, joka olisi saanut muutkin kannattamaan sitä metriikkaa.

Jos on kaksi kilpailevaa metriikkaa, niin silloin tarvitaan tilanne, jossa ne antavat erilaisen ennusteen ja sitten tehdään tilanteesta kokeita tai tähtitieteen havaintoja. Voimakkaassa painovoimassa kuten mustien aukkojen tapauksessa tulee eroja mutta mahdolliset mustat aukot ovat kaukana avaruudessa, joten on vaikea havaita kumman metriikan mukaan aika-avaruuden kaarevuus todella menee. Niin pyrin löytämään tilanteen, jossa eroa tulisi jo heikossa painovoimassa ja voitaisiin tehdä kokeita laboratoriossa.

Kun tulin muutama vuosi sitten ajatelleeksi oudon tuloksen peilikoetta, niin ajattelin siinä olevan ratkaisevan perustelun. Siinä on selvä ero heikossakin painovoimakentässä ja S:n metriikan antama ennuste on sellainen, että sen tietää vääräksi ilman kokeitakin.

Vaan nyt tuntuu siltä, ettei se outo tulos ehkä olekaan tarpeeksi vakuuttava eikä se löytämäni metriikka voisikaan saada kannatusta.

Vierailija

Hei,
katselin katselin laskelmaasi ja se oli mielenkiintoinen. Mallissasi siis kappale putoaa kohtisuoraan ja valon rata on alkuhetkellä vaakasuuntainen.

Hakapanta
Niinpä olen saanut kummallisen tuloksen liittyen yleiseen
suhteellisuusteoriaan. Ehkä olen jotenkin erehtynyt mutta en itse huomaa miten.



Laskusi vaikuttaa oikealta, tosin approksimoinnissa on aina se vaara jos että approksimoi liikaa, jolloin tulee epärealistisia lopputuloksia. Mielestäni kuvan 6) approksimaatio on llian raju raju, sillä (jos c = 1) konnektiokerroin L{1,22} on aina negatiivinen, kun ollaan Schwartzhildin säteen (2a) ulkopuolella, eli r>2a ja kun a -> 0, saadaan rajalla

L{1,22} = - r

Tämä konnektiokertoimen jäljelle jäävä osa tulee koordinaatiston valinnasta (pallokoordinaatit), ja ei siten liity gravitaatioon, vaan valittuun geometriseen koordinaatistoon, ja siten approksimaation tulisi mielestäni olla sellainen, jossa olisi tämä koordinaatiston valinnasta johtuva osuus (= - r ) + gravitaation osuus ( = f ) eli

L{1,22} = -r + f

, missä sitten f - > 0, kun massa a -> 0.

Toinen sudenkuoppa on säteen r toiset derivaatat parametrin suhteen. Massallisen hiukkasen geodeesi voidaan parametrisoida itseisajan s suhteen, niinkuin olet tehnytkin. Kuitenkin valolle täytyy käyttää jotain muuta parametria, kuten myös olet tehnyt. Tärkeä pointti on se, että nämä parametrit ovat eri parametreja ja eivät ole lineaarisesti toisistaan riippuvia, jolloin derivointi s ja p suhteen ei ole sama asia (yksikkömuunnosta vaille ), siten derivointien tulokset eivät ole suoraan keskenään vertailtavissa ( esimerkiksi derivaatat r'' valolle ja massalliselle hiukkaselle ). En ainakaan näe syytä sille miksi parametrit olisivat lineaarisesti riippuvia toisistaan.

Lisäksi, vaikka oltaisiin klassisen mekaniikan puitteissa, ei säteen r toinen derivvaatta r'' ajan suhteen ole sama kuin kiihtyvyyden radiaalinen komponentti a_r, vaan (esimerkiksi napakoordinaatistossa):

a_r = r'' - r w ^2, (1)

, missä w on napakoordinaatin aikaderivaatta. Esimerkiksi tasaisessa ympyräliikkeessä r''= 0, jolloin a_r = r w^2. Yhtälö (1) voidaan kirjoittaa vielä hieman toisessa muodossa konnektiokertoimen avulla:

a_r = r'' + L{1,22} w ^2.

Tästä näkyy se mitä tapahtuu, jos konnektiokerrointa L{1,22} approksimoidaan liikaa: rajalla saatava klassisen mekaniikan kiihtyvyyden lauseke antaa virheellisen kiihtyvyyden. No, tämä oli massalliselle hiukkaselle, mutta samalla tavalla valon tapauksessa konnektiokertoin L{1,22} vaikuttaa valon rataan.

Jos tarkastelee esimerkiksi valon sijasta massallista hiukkasta klassisesti , niin silloin mallisi termi, joka sisältää kertoimen L{1,22} on osa radiaalikiihtyvyyttä jolloin saataisiin kuvaa 3) ja 4) vastaava tutumman näköinen tulos:

a_r = r'' = - L{1,00} t 't'( pystysuora putoaminen )

a_r = r'' + L{1,22} w^2 = - L{1,00} t' t' ( vaakasuora alkunopeus)

Tästä nyt voisi tulkita että mallissasi kummallakin hiukkasella on sama putoamiskiihtyvyys, noin periaatteessa. Mutta, kuten aikaisemmin sanottu, jos jälkimmäinen yhtälö kuvaa valoa, on siinä käytetty parametri eri kuin putoamisen parametri, joten tässäkään ei voi suoraan vertailla putoamisen ja vaakasuoran termejä a_r keskenään.

Ohman
Seuraa 
Viestejä1637
Liittynyt17.10.2010
Hakapanta
Moi!
Olen jonkun verran opiskellut teoreettista fysiikkaa 80-luvulla mutta siitä ei tullut minulle
ammattia. Olen muussa työssä ja olen ihan vain harrastuksena miettinyt omia ideoitani
ja jotain laskeskellutkin. Niinpä olen saanut kummallisen tuloksen liittyen yleiseen
suhteellisuusteoriaan. Ehkä olen jotenkin erehtynyt mutta en itse huomaa miten. Siksi
kysyn nyt muiden mielipidettä asiasta. Olen laittanut selostuksen kotisivulleni osoitteeseen:
http://kotisivu.lumonetti.fi/hakapan/index.html



Aina silloin tällöin tulee näitä kirjoituksia, joissa erikoisesta tai yleisestä suhteellisuusteoriasta löydetään virhe tai "outoja tuloksia". Teoriat ovat kuitenkin sen verran vankalla pohjalla ja myös kokeellisesti sen verran hyvin verifioituja, että ennemminkin on syytä olettaa kirjoittajan tehneen ajatus- tai laskuvirheen.Ei ole kovin mielenkiintoista ruveta etsimään näitä virheitä mahdollisesti sivukaupalla kaavoja sisältävästä kirjoituksesta.

Voi tietenkin olla,että joskus tulee näiden tilalle uusia,vielä parempia teorioita.Mutta kuten Newtonin teoria pitää hyvin paikkansa tietyillä alueilla, on näitten uusien teorioidenkin ennustusten sovittava yhteen suhteellisuusteorioiden ennustusten kanssa.

Muistelen että yliopistojen matematiikan laitoksilla ruvettiin panemaan suoraan roskakoriin niille lähetetyt esim. Fermat´n probleeman ja Goldbachin konjektuurin todistukset. Kukapa niistä viitsisi virhettä ruveta etsimään?

Myös osa näistä Big Bang - ja musta- aukkojutuista ovat vähän sitä kategoriaa, ettei niitä oikein viitsi lukea tai ainakaan ruveta miettimään, missä kirjoittaja on hairahtunut.

Niinhän se on, että yksi hullu osaa kysyä enemmän kuin kymmenen viisata vastata.

Ohman (vähän kriittisellä tuulella nyt).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat