Torjuttavat pyynnöt ja miten ne torjutaan...

Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Muistan lapsuudestani, että lähiaikuisistani etenkin ne ankarimmat suuttuivat, jos vain pyysinkin jotain, jota en heidän mielestään voi saada. Samantyyppiseen reaktioon törmäsin, jos kysyin jotain aikuisten mielestä outoa - eli kysymykseni kummeksuttivat ja toisinaan selvästi jopa pelästyttivät heitä!

Kuitenkin neuvotaan: älä vältä tyhmiä kysymyksiä, jos voit niiden avulla välttää tyhmät teot. Jos lasta kuitenkin torutaan tai jopa rangaistaan tyhmistä kysymyksistä, niin hän ei vast`edes kyselle vaan toimii - toisinaan tyhmästi.

Aikuisena mietityttää se, mitä uskaltaa kysellä viranomaisilta. Näiden kenties nyreä suhtautuminen ei isoista pelottane samalla tavoin kuin lasta mutta mahdolliset seuraamukset ajatteluttavat. Lienee mahdollista, että viranomainen käynnistää täysimittaisen paperisodan asiakasta kohtaan, vaikka tämä vain kysyy, mitä tapahtuisi jos asiat olisivat niin ja näin. Mainittu paperisota taas aiheellistuisi, kun nämä asiat olisivat niin ja näin.

Kommentit (10)

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
Piru Naiseksi
Lienee mahdollista, että viranomainen käynnistää täysimittaisen paperisodan asiakasta kohtaan, vaikka tämä vain kysyy, mitä tapahtuisi jos asiat olisivat niin ja näin. Mainittu paperisota taas aiheellistuisi, kun nämä asiat olisivat niin ja näin.

Tämä johtuu siitä, että viranomaisilla on aika tarkat toimintaohjeet. Jotta he pysyvät niissä, he varmuuden vuoksi tulkitsevat jos-tilanteen toteutuvan. Viranomaisilla on toisaalta myös neuvontavelvoite eli asian saa ymmärrettyä oikein, kun aloittaa sanoilla "Kysyisin neuvoa, mitä jos..." Silloin he laittavat heti alussa neuvonta-ajatuksen päälle ja ymmärtävät kyseessä olevan vain ei ehkä toteutuva tilanne.

Tapaus menee tähän aiemmin puheeksi ottamaasi viestintään. Viranomaisten pitää puhua niin, että tavallinen ihminen ymmärtää. Uskon kuitenkin, että on helpompaa tavallisen ihmisen puhua viranomaisille niin, että he ymmärtävät, kuten edellä yritin kuvata. Vaikeaa, muttei onneksi mahdotonta.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija

Lait ja velvoitteet ovat virastojen toiminnan väljiä raameja. Toimintatapa/asennekulttuuri on paikkakunta ja virastokohtaista ja uusien asiakkaiden torjunta/kalastelu/vaaniminen oma vaihteleva sektorinsa. Pääsääntö on yleensä torjunta jos voidaan. Siihen riittää pienikin muotovirhe tai aikataulusta myöhästyminen ja voi johtaa jonkuin toisen viranomaisen toiminnan alkamiseen kuten velan kohdalla ulosoton tms.

Älkää koskaan kertoko mitään mitä asian hoito ei välttämättä vaadi ja älkää koskaan vedotko hyväntahtoisuuteen tai joustoon koska olette siviilinä hierarkian pohjalla.

Jos viranomainen hymyilee sinulle, se merkitsee joko:
- Hän luulee sinua joksikin muuksi
- Hän myhäilee päiväunelleen
- Häntä on uhattu viraston kehnoimman pierutuolin saannilla jos ei hymyile
- Hän on jo voittanut matsin kanssasi ja jatko on vqain ajan haaskausta, jota koko toimi on hänen kannaltaan.
- Hän on idiootti

Jos viranomaisen käytös tai päätökset ovat selvästi vääriä, ottakaa todistaja mukaan oikaisuvaatimusta tai kantelua varten.

Vierailija
Piru Naiseksi
Aikuisena mietityttää se, mitä uskaltaa kysellä viranomaisilta.

Hommaa nimetön prepaid liittymä kännyyn ja soita niile viranomaisille. Voit kysyä mitä lystäät eikä tule ongelmia.
Siis jos et suorastaan rikoksella uhkaile, se onkin ainoa seikka mikä saisi viranomaiset edes yrittämään henkilöllisyytesi selvittämistä jonkin kännykän imei:n perusteella.
Ja senkin voit välttää hankkimalla käytetyn kännykän, eivät niitä myyvät tahot yleensä vaivaudu henkilöllisyyttäsi mihinkään kirjaamaan, jos edes sitä tarkistavat jos siis maksat käteisellä halvan kännykän. Käytännössä anonymiteettisi on paljon paremmin turvattu kuin nettiin kirjoittamalla vaihtuvalla IP:llä.

Vierailija

Silloin kun puhelimeen kytketään virta ja siinä on toimiva Sim-kortti, tapahtuu monta asiaa.
Puhelin lähettää tunnistetiedot sekä kortista, että laitteesta verkkoon.
Verkko tutkii ensin Sim-kortin, onko se voimassa oleva ja kelvollinen.
Prepaid kortista haetaan saldo.

Jos kortti on OK, verkko antaa luvan kytkeytyä palvelun tarjoajan järjestelmiin.

Myös itse laitteen tunnistus tapahtuu samalla.
Puhelimissa on IMEI- numero joka yksilöi jokaisen laitteen.
Tämä tallentuu myös operaattorin tietokantoihin.
Näin voidaan seurata tiettyä puhelinta, mikäli halutaan, vaikka siihen vaihdetaan prepaid- kortteja jatkuvasti.

Paikannus tapahtuu peilaamalla lähin tukiasema, johon puhelin on kytketty.
Uudet kännyt, joissa on GPS, voidaan paikantaa ihan tarkasti.

Vierailija
Moelane
Silloin kun puhelimeen kytketään virta ja siinä on toimiva Sim-kortti, tapahtuu monta asiaa.
Puhelin lähettää tunnistetiedot sekä kortista, että laitteesta verkkoon.
Verkko tutkii ensin Sim-kortin, onko se voimassa oleva ja kelvollinen.
Prepaid kortista haetaan saldo.

Jos kortti on OK, verkko antaa luvan kytkeytyä palvelun tarjoajan järjestelmiin.

Myös itse laitteen tunnistus tapahtuu samalla.
Puhelimissa on IMEI- numero joka yksilöi jokaisen laitteen.
Tämä tallentuu myös operaattorin tietokantoihin.
Näin voidaan seurata tiettyä puhelinta, mikäli halutaan, vaikka siihen vaihdetaan prepaid- kortteja jatkuvasti. Paikannus tapahtuu peilaamalla lähin tukiasema, johon puhelin on kytketty.


Joo, mutta käyttäjän henkilöllisyyttä ei noilla tiedoilla välttämättä voida selvittää yhtään mitenkään. Suomessa on mahdollisuus saada käytännössä sekä sim että puhelin haltuunsa ostamalla ne, ilman että henkilöllisyys jää kenenkään tietoon.

Moelane
Uudet kännyt, joissa on GPS, voidaan paikantaa ihan tarkasti.

Mielenkiintoista, onko tälle väitteelle perusteluita ?
(oletan, ettei kyse ole siitä, että kännyä käyttävä paikantaa itsensä, vaan siitä että siihen pystyy jokin muu taho) Operaattori, vai GPS järjestelmää ylläpitävä taho vai jokin radiopeilausta harjoittava taho vai ? ? ?

Vierailija

On.
GPS on siitä paskamainen puhelimessa, että se on AINA haarukoitavissa kunhan puhelin on operaattorin verkossa, eli siis päällä.

Vain poliisi voi pyytää näitä tietoja, mutta ne on saatavilla.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26883
Liittynyt16.3.2005
Moelane
Paikannus tapahtuu peilaamalla lähin tukiasema, johon puhelin on kytketty.
Uudet kännyt, joissa on GPS, voidaan paikantaa ihan tarkasti.



Mutta pienellä järjen käytöllä tuo ongelma on kierrettävissä. GPS nimittäin tietää vain, että puhelin X:llä soitettiin paikasta Y. Jos se puhelin X on ostettu käteisellä yksityiseltä, tai vaikka varastettu, kortti on nimettömänä ostettu prepaid ja soittopaikkana Valtatie Z 15 km:n päässä kaupunki Ö:stä, niin siinäpä sitten ihmettelevät kuka soitti.

Ei tuollaisilla keinoilla torjuta harkittua ammattirikollisuutta vaan lähinnä idioottien tapa- tai hetken mielijohteesta toimivien rikollisten puuhasteluja.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Harmi että aihe oli hautautunut vuosien taakse.

Mutta näinhän se on. Alusta asti ihminen kasvatetaan sillä tapaa että pyytäminen on ärsyttävää ja vastenmielistä. Kaupassakaan ei uskalla kysyä missä on mitäkin, kun pelkää että sillä rasittaa jo muutenkin tympiintynyttä myyjää entuudestaan lisää. Eikä halua mainostaa toiselle ihmiselle miten ääliö sitä itse onkaan, voihan olla että se tuote mitä etsii onkin juuri siinä hyllyssä joka on suoraan nokan edessä, mutta ei vaan sitä siittä jostain syystä näe. (Itselleni tällainen sokkous ei ole mitenkään harvinaista.)

Itselläni se että miehiltä ei saa näemmä (isästäni lähtien) pyytää ikinä mitään on vaikuttanut parisuhteisiin ja niiden etsintään. Oikeastaan tämä seikka ettei saisi olla tippaakaan ikinä apua vailla pahimmillaan aiheuttaa sen että tekee mieli sanoa miehille että pitäkää tunkkinne. Tässä maassa itsenäisyydestä ja omin voimin pärjäämisestä on tehty sellainen pyhä tehtävä että sen takia olen itse jo repinyt itseni aivan paskaksi koska pitää roudata kaikenlaista raskasta kotiin ja apuahan ei saa pyytää - eipä toisaalta olisi ketään jolta pyytäisikään, kun ei huvita alkaa maksamaan luonnossa, tai muutenkaan, tuikituntemattomille.

All time kamalimpia kokemuksia tylyssä avunpyynnön torjunnassa taitavat olla pari kokemusta kissaväen kanssa. Vuosia sitten olisin kiihkeästi tarvinnut apua muutaman kissoihin liittyvän ongelman takia, ja kyllähän nämä kissoista itselleen pääasiallisen harrastuksen tehneet oikein suuttuvat ja loukkaantuvat jos heille mitä hyvänsä kissoista menee sanomaan. Vähän samantapaista taitaa olla koiraharrastajien keskuudessa, että siellä niitä riitoja puhkeaa tuon tuostakin kun ollaan niin eri mieltä asioista ja kaikki tietysti mielestään oikeaa mieltä ja muut väärää.

Erityisen ihmeissäni olin kuitenkin tässä viime vuonna kun kuulun erääseen yhdistykseen jonka jäsenlehteä ei sitten yhtäkkiä enää tullut. Kirjoitin sinne s-postia ja esitin epätietoisuuteni siitä että olenko maksanut jäsenmaksun vai en (eipä ollut karhuakaan tullut), ja luvattiin tutkia asiaa. Mitään ei kuulunut. Otin yhdistykseen yhteyttä toisen kerran toiseen henkilöön, taaskaan ei irtoa mitään. Kolmannella kerralla mainitsin nyt jo kahdesta puuttuvasta lehdestä, ja niistä toinen tuli postissa, mutta ei mitään tietoa siitä olenko sen prkl jäsenmaksun maksanut vai ei, vai mistä se nyt kiikastaa. Tänä vuonna ei ole sitten tullut ensimmäistäkään lehteä ja olen tästä päätellyt että minä en heidän yhdistykseensä enää kuulu. Olisi ollut kiva saada viime vuoden vuosikerta täyteen, ja olisinhan minä sen jäsenmaksun maksanut jos se maksamatta oli, mutta kun ei suostuta kertomaan miten on.

Kaiken kaikkiaan ihmettelen että minkä takia joku hakeutuu sellaiseen tehtävään missä hänen kuuluisi vastailla ihmisille näiden kyselyihin yms. jos häntä ei kerran kiinnosta. Jos on omassa elämässä jotain häppeningiä ettei ehdi tai pysty, niin eikös ne tehtävät kuulu siirtää jollekin toiselle?

Sivumennen sanoen jos kaupassa joku kysyy minulta neuvoa, olen aina hivenen imarreltu koska tästä voinee päätellä etten näytä niin vittuuntuneelta ja yrmeältä etteikö minulta uskaltaisi kysyä neuvoa... Harmittaa vain jos en osaa neuvoa.

lokki
Seuraa 
Viestejä4069
Liittynyt3.1.2010
Rousseau
Kirjoitin sinne s-postia ja esitin epätietoisuuteni siitä että olenko maksanut jäsenmaksun vai en

Pienen yhdistyksen maksujen tarkistaminen on yleensä yhden vapaaehtoisen vastuulla, eikä siihen ole mitään tietojärjestelmää, jolla se kätevästi onnistuisi. Homma tehdään listoja selaamalla. Jäsenmaksun maksainen tai maksamattomuus on sinun itsesi pajon helpompi tarkastaa itse. Sitten kun tiedät päivän, jolloin se on maksettu, on asian varmistaminen jo helpompaa ja voit paremmalla perusteella vaatia lähettämätöntä lehteä.

Sellaiseen asiaan avun pyytäminen, joka on vähemmällä kokonaisvaivalla itse tehtävissä on epäkohteliasta ja ilmeisesti se seikka, jonka takia näytät toistuvasti joutuvan vaikeuksiin. Kaikessa vuorovaikutuksessa pitää muistaa kohtuullisuus ja tasapuolisuus ja parisuhteessa vielä vastavuoroisuuden periaate.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
lokki
Rousseau
Kirjoitin sinne s-postia ja esitin epätietoisuuteni siitä että olenko maksanut jäsenmaksun vai en

Pienen yhdistyksen maksujen tarkistaminen on yleensä yhden vapaaehtoisen vastuulla, eikä siihen ole mitään tietojärjestelmää, jolla se kätevästi onnistuisi. Homma tehdään listoja selaamalla. Jäsenmaksun maksainen tai maksamattomuus on sinun itsesi pajon helpompi tarkastaa itse. Sitten kun tiedät päivän, jolloin se on maksettu, on asian varmistaminen jo helpompaa ja voit paremmalla perusteella vaatia lähettämätöntä lehteä.

Sellaiseen asiaan avun pyytäminen, joka on vähemmällä kokonaisvaivalla itse tehtävissä on epäkohteliasta ja ilmeisesti se seikka, jonka takia näytät toistuvasti joutuvan vaikeuksiin. Kaikessa vuorovaikutuksessa pitää muistaa kohtuullisuus ja tasapuolisuus ja parisuhteessa vielä vastavuoroisuuden periaate.




En löytänyt kuittia mistään joten oletin etten ole sitä maksua maksanut, mutta koska minulla ei ole tapana nakella postiani pusikkoihin, ongelma alunperin lienee siinä etten ole mitään laskua edes saanutkaan. Enkä ole saanut tiedotetta että he olisivat siirtyneet jonkinlaiseen nettisysteemiin niin että paperilaskua ei enää tule. Jos se tiedote olisi kätkettynä esim. jäsenlehteen johonkin nurkkaan josta en ole sitä hoksannut, tokihan noin yksinkertaisen tiedon olisi voinut kertoa vastaukseksi jo ensimmäiseen yhteydenottooni? Sensijaan sanottiin vain että asia tarkistetaan (olenko maksanut vai en) ja mitään en sen koommin sitten siltä taholta kuule.

Kyseessä on varsin suuri yhdistys jolla on useita yhteyshenkilöitä ja asioiden hoitajia, joten ei tämän näin ylivoimaisen vaikeaa pitäisi olla. Tämä ei ole sellainen yhdistys jota pyöritetään keskenään tuttujen kaverusten kautta ja rampataan tapaamisissa, vaan sellainen jossa on paljon jäseniä ja nämä eivät välttämättä ole toistensa kanssa tekemisissä, eli asiat pitäisi pystyä kyllä hoitamaan etänä netin kautta. Puhelimitse en ala perään kyselemään mitä tässä nyt on tapahtunut.

Tästäpä tulikin mieleeni eräs valtakunnallisesti iso asuntoyhtiö jonka asukkaana aikoinaan olin. Oli mikä tahansa asia niin sen hoito oli aina vaikeaa, ja juuri sen takia että pulju oli niin iso. Asioista ei tiedotettu eri tahojen keskenkään millään tavalla, joka johti kerran melkeinpä tulipaloon sen takia että remontissa olevan saunan kiuasta ei oltu kytketty pois päältä, vaan se tuli automaattisesti päälle jokaikinen viikonloppu ja remonttimiesten jäljiltä kiukaan päälle jätetyt laudat syttyivät palamaan tyhjässä saunassa. Savuntulo sitten sai jonkun kutsumaan palokunnan.

Ehkäpä siis isoudessa on haittansa. Kun on paljon väkeä voi aina olettaa että "ei tämä minulle kuulu", jolloin se ei lopulta kuulu kellekään. Ja jää hoitamatta.

Ei se minulle maailmanloppu ollut jos jäsenyyteni nyt katosi, en vain pidä mysteereistä eli siitä että vaikka miten pidän yhteyttä ihmisiin, mikään ei johda mihinkään jostain käsittämättömästä syystä. "Avautumaan" en sille taholle ryhdy, kun ei riitely kiinnosta sillä taholla. Jos millään...

Uusimmat

Suosituimmat