Alitajunnasta ja päivätajunnan suhteesta siihen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämä saattaa kuullostaa skitsofreeniseltä, mutta uskoisin että tähän on olemassa fysiologinen peruste, eli kaksi aivopuoliskoa sisältävät kaksi tajunnan tasoa, ja niiden välinen yhteys muodostuu aivokurkiaisen välityksellä. Tämä koetaan "sisäisenä äänenä", sydämellä ajatteluna.

Esim. "Alien hand syndrome" on todiste tämän puolesta. Googlatkaa jos ette tiedä mistä siinä on kyse... (okei, eli kyseessä tapaus jossa aivopuoliskojen välisen kommunikaation katkaisu aiheutti motorisen jaon piilotajunnan ja päivätajunnan välillä, johtaen siihen, ettei henkilö kyennyt hallitsemaan itseään täysin).

Tässä hetken pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että alitajunta muodostaa ihmisessä eräänlaisen piilopersoonan, joka kommunikoi päivätajunnan kanssa "sisäisen äänen" kautta. Päivätajunta ja piilotajunta sijaitsevat eri aivopuoliskoissa.

Ja omin kokemuksiin pohjautuen olen oppinut tajuamaan sen, että piilotajunta on monella tapaa päivätajuntaa viisaampi, sillä se pohjautuu enemmänkin vuosimiljardien geneettiseen viisauteen, joka selviytymisen kautta on säilynyt taustalla. Päivätajunta taas koostuu kokemastamme, joka on niin lyhyen aikajänteen kautta tapahtunut prosessi, että se ei juurikaan pysty haastamaan evoluution kautta jalostunutta piilotajuntaa.

Mutta piilotajunnan ja päivätajunnan välinen suhde on eräänlainen parisuhde, jonka ylläpitoa ihmisille ei opeteta. Se on itse asiassa samanlainen ihmissuhde kuin kahden eri yksilön päivätajunnan välinen suhde, mutta huomattavasti mystisempi.

Ja se on ihmisen tärkein suhde, jos mielii oppia ajattelemaan itsenäisesti, ja saamaan jotain tolkkua tästä kaikesta.

Tunne itsesi.

Ihmisen tulee tuntea itsensä kaikki puolet, ja ymmärtää, että taustalla on olemassa eräänlainen itsenäinen prosessi, alitajunta, joka on sekä eri persoona, että myös osa ihmistä itseään.

Jos ihminen ei tätä sisäistä, eikä kuuntele sisäistä ääntään, piilotajunta loukkaantuu. Loukkaantunut piilotajunta ei enää kommunikoi päivätajunnan kanssa, vaan vaipuu apatiaan. Tämä johtaa myös päivätajunnan asteittaiseen apatiaan vaipumiseen. Sen seurauksena katoaa luovuus ja inspiraatio, elämän liekki.

Tämän lauseen perustan omakohtaiseen kokemukseen ja muistiini mitä oli ennen ja jälkeen mieleni sisällä. Kun en kuunnellut selkeätä sisäistä ääntä, joka sanoi: "teollasi tulee olemaan merkittävät karmiset seuraukset.", niin yhteys sisäiseen ääneen hiljeni huomattavasti. Meni melkein vuosikymmen ennen kuin tajusin mistä on kyse. Siitä, että alitajuntani loukkaantui verisesti siitä, etten totellut, vaikka tiesi evoluution ja vuosimiljardien viisaudellaan sen, että syytä olisi totella. Tottelemattomuus kostautui, vuosien myötä tilanne melkein on korjautunut, mutta edelleenkin sisäisen äänen kuuleminen on heikompaa kuin aiemmin. Onneksi suhde sisimpään ei ole kokenut totaalista välirikkoa.

Tästä taas tulee mieleen spekulaatio mielenterveyshoitajista, jotka eivät tiedosta tätä yhteyttä, ja kyselevät ihmisiltä kuulevatko he ääniä. Jos joku vastaa myöntäväsi, koska kuulee sisäisen alitajuntansa äänen, niin merkitään hulluksi ja lääkitään. Mikä seuraus tällä on ihmiskunnalle, jos alitajunnan kanssa kommunikointi supressoidaan erheellisesti yhteiskunnan toimesta, kun ihminen, joka kokee syviä ristiriitoja alitajuntansa kautta suhteessa nykymaailmaan, luokitellaan harhaiseksi, vaikka kyseessä voi olla äärimmäisen realistinen tulkinta kaikesta siitä hulludesta, jota ympärillämme tapahtuu. Tämä siis arvailua pitkälti, ja tuttavien kautta kuultujen pohdintojen kautta syntynyttä ajatusvirtaa. Tarkoitus ei ole loukata ketään. Välillä vaan tulee sellainen olo että ovatko psykiatrit niin perillä toisen psyykeen tialsta, että voivat oikeasti päättää onko kyseessä mielenterveyden ongelma vai muiden kykenemättömyys ymmärtää toisen ajatuksenjuoksua, joka voi olla sinänsä rationaalinen kokijasta itsestään.

En puhu nyt harhoista ja oikeasti vakavista skitsofreenisistä oireista, vaan siitä "sydämen äänestä", alitajunnan viestinnästä päivätajunnalle.

Pelkään, että moni ihminen diagnosoidaan väärin sen takia, että kuulevat alitajuntansa äänen voimakkaana. Toivottavasti näin ei tapahdu. Tietääkö joku mielenterveysalalta sen, miten erotellaan vahva yhteys alitajuntaan siitä, että kokee harhoja?

Tämä on erittäin tärkeä kysymys, jonka olen saattanut muotoilla epäselvästi.

Pelkään nimittäin, että ne, joiden apua ihmiskunta tarvitsee, lääkitään hiljaiseksi yhdessä niiden kanssa, joilla on todellisia mielenterveyongelmia.

Tämä kuulostaa kyllä, kun itse luen läpi, joltain skitsofreenikon puolustuspuheenvuorolta, myönnän, mutta en koe harhoja, harmi kyllä, vilkkaan mielikuvituksen ehkä omaan, ja yhtään kappaletta psyykelääkkeitä en ole koskaan syönyt. Korjaan heti - kerran söin yhden kun tarjottiin.

Harmin paikka. En tiedä kuinka selittää tämä ero jakomielisyyden ja alitajunnan ja päivätajunnan yhteyden välillä. Uskonnollisessa terminologiassa tilanne helpottuu, kun voi sanoa että Jumala puhuu ihmisen kautta. Mutta tämä on mielestäni kovin ylimielistä sellaista väittää. Tämä "Jumaluus", joka siis mielestäni on geneettistä alkuperää oleva aivojen ominaisuus, eli alitajunta, on mielestäni selitettävissä evoluution viisaudella, joka itsessään on selviytymisen kautta kehittynyt lähes jumalalliseksi ominaisuudeksi, jolle jokaisen tulisi nöyrästi osoittaa kiitostaan, sen sijaan että pitää itseään pöpinä jos meinaa kuunnella sydäntään.

Tosin varmaan sitä löytyy maanantaikappaleita alitajunnankin joukosta. Ehkä se on pahin skenaario että on älykäs ja sitten omaa sekaisin olevan alitajunnan, joka uskottelee ihmisen pahoille teille tahtomattaan... näitähän historia on pullollaan...

EDIT: Yllä olevalla tarkoitan tiivistettynä sitä, että ihmisen kuuluu kuunnella "sisäistä ääntään" , mikäli sisäinen ääni on "vireessä", eli kykenevä realistisempaan tulkintaan maailmasta kuin päivätajunta on, kaiken kokemansa perusteella. Jos kykenee säilyttämään välit alitajuntansa kanssa, alitajunta voi olla verraton opastaja elämän tiellä. Edelleen olettaen, että alitajunta on enemmän messissä kuin päivätajunta. Alitajuntaa ei voi suggeroida median ja muun hömpötyksen kautta, sillä se on ihmismielen, aivojen ominaisuus, toisin kuin päivätajunta, joka taas ohjaantuu pitkälti kokemusten kautta. Moraali ja etiikka ovat terveen alitajunnan piirteitä, jotka informoivat käyttäjäänsä, eli päivätajuntaa, sisäisen äänen kautta.

Kommentit (2)

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Aiemmin tuli syvennyttyä enemmän ja herkemmin fantasia pohjaiseen elämän mahdollisuuteen. Siihen liittyi myös näitä pakkoajatuksia, joidenkin asioiden olemassa olemisesta. Osa ihmisistä elää lähempänä alitajuntaansa ja käsittelee sen maailman asioita silloin aivan kuin syvällisemmin ja se luonnollisesti kuullostaa mystisemmältä puheelta, vaikka ei "päivätajunnalla" ymmärtäisikään mistä todellisuudessa on kysymys.

Asioista muodostuu umpinaisempi näkemys ja siihen liittyy tavallaan tajuaminen siitä, että on olemassa ns. lauseiden varastokin, josta ne kuplahtelee todellisuuteen tai suoraan sanoiksi ilman, että ihmisen tarvitsee juurikaan ajatella, että miten se lause sieltä nyt taas pulpahti sanoiksi. "Pintaliitopaikoissa" saatettaisiin käydä "keskustelua" vahvojen persoonien välillä. He kertovat toisilleen vain sen, mitä ovat kokeneet.

Toisaalta taas, kun mennään pintaa syvemmälle. Ei voi juurikaan muuta, kun esitelmöidä siitä miten kaikki mahdollisesti tapahtuu, mutta ei osaa enää ottaa factuaalista kantaa suoraan tapahtuman hermoon, vaikka se onkin entistä tiukemmin nähtävissä ja mahdollisempaa, mutta vaihtoehtojen määrä eli luonnollinen päiväolemus ei laukaise tiettyä sanaa, niin silloin syntyy sisämietintökierto, mikä taas lähentelee sitä alitajuntansa liiallisen näkyvyyden kanssa kamppailua.

En usko alitajunnan jaonnaisuuteen, mutta varmasti uskon siihen, että pintatajunta voidaan paremmin nähdä ja myös hylätä tarpeettomana ennakkotoiminnan lähteenä ja sen synnyttäjänä, mikä taas juurikin on sitä mihin ihminen halutaan saattaa, jotta hänellä olisi mukava olla ja elää, että ei olisi liialliseen viisailuun taipuvainen ja puhuisi toimintojen synnystä enemmän kuin toimisi itse maailmansa parhaaksi. (Siksi suosittelen ihan sitä lääkettäkin aloittajalle, että oppimisi näkemään sen arkihuoli_puolen asioista ja samalla yllätys, yllätys viisastuisi edelleen ja näkisi tyhmyyden entistä paremmin, samalla ehkä eräänlaisena pätemättömyytenä ja yksittäisiin historiallisiin ykkösiin asettuvana, mikä ei pidä paikkaansa sekään, kun on oikeasti hiffannut vähentää kunnolla kakkaa pois aivosivuiltaan .)

Edelleenkään ei voida sanoa, että tämä tässä on se oikea tyyli elää. Ennen kuin on edes kokeillut normaaliksi yhdistettyä elämää, jossa ei todellakaan tarvitse pohtia kokoajan sitä miten jotkin asiat syntyy todellisuuteen, vaan elää sitä tiettyjen nimittäjien valossa, vaikka järkevintä on myös havainnoidat tietyt pakkotoiminnot vain opittuina asioina ja ulkoistaa itsensä monesta sellaisesta perusjutusta, jotta voisi olla tavallaan vapaampi, mystikompi.

En usko aivojen suoraan sanalliseen ilmoitteellisuuteen, koska se on vain jäänne siitä, mitä voisimme sanoa, jos olisimme pintaliitopaikassa kaljalla ja puhuisimme sitä, mitä mieleemme juolahtaa aivojemme sopukoista toisen ihmisen antaessa siihen tiettyjä valmiuksia. Se on erittäin helppo tapa elää ja toimiva tapa myöskin. On kuitenkin jokaisella viisauden hetkiä, joilloin he tulevat kuin ymmärtämään syvällisemmin asioita eli jotkut kolaukset pintaliidokkielämässä pudottaa syvällisempään pohdintaan, mutta ei se edelleenkään heti mahdollista sitä, että alkaisi puhumaan asioiden synnystä.

Mielestäni asioiden synnystä puhuminen on alitajunnan kanssa fantasioimista, kun osataan tai ollaan kyvyllisiä kirjoittamaan tajunnan virtaa tarkemmin juurikin siitä, mikä on oleellista milläkin hetkellä tai haluttavaa syntyä uudelleen todellisuuteen, ja näin se syntyy todellisuuteen, mutta sanallinen kamppailu ei ole todellakaan sitä merkittävää. Se on on vain pakkollisiin jumittajiin liittyneitä asioita, jotka saattavat lähinnä alkaa vain toistamaan itseään, kun ei enää osata oikein hahmottaa pinnan olemassa oloa tai tietty hämäryys valtaa ihmisen mielentoimintojen kirkkauden.

Mielensanat ovat kuin kouristuksen omaisia pulpahduksia, jotka sisältävät opitun ongelman eli on sanottava jotkin ja sitä vastaan sotii monet muut tajunnan ongelmat ja laatusuhteet, että on huomattavasti jo vajonnut syvempiin sfääreihin, jos ihmettelee näitä sanakouristuksia historiallisena viisautena. Ei todellakaan ole syntymässä mitään muuta historiallista viisautta kuin kemiallista näkemystä siitä miten aivokennosto todellisuudessa toimii omaksi parhaakseen ja ihmisketjun parhaaksi. Sitä ei koskaan kerrota yhdellä lauseella, koska se sisältää pelkän pointin historioineen siitä, mitä se sisältää eli on vain ns. sanakouristus eli pakkotoimintona ilmenevä myöhemmässä vaiheessa sairautta, jos tilanne pahenee. Todennäköisintä on, että ei pahene edes miksikään sairaukseksi, mutta lievä muotoisena sitä ilmenee lähes jokaisen kallostossa.

jne.

Hyvin polkee.

Uusimmat

Suosituimmat