Syrjäytyneiden nuorten kohtalo

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tänään hesarissa oli mielipidekirjoitus (Michaeal Perukangas) , jossa syrjäytyneiden nuorten määräksi arvioitiin 30 - 50 tuhatta. Samassa mielipidekirjoituksessa arveltiin yhden syrjäytyneen nuoren maksavan miljoonan.

Teen itse työtä nuorten syrjäytyneiden parissa kouluttamalla heitä. Valitettavasti minunkin koulutuksesta syrjäytyi n. 30-40 oppilasta vain 15 voitiin ottaa. Valinta tehtiin haastattelun perusteella.

Näiden syrjäytyneiden opettaminen on haastavaa. Mielenkiinto opetettavaan asiaan tai tehtävien tekemiseen on vain osalla porukka. Osa lintsaa viikottain. Summa Sumarum, noin kaksi kolmasosaa voi lähettää työhaastatteluun ja hankkimaan työharjoittelua.

Oma poikani kertoo koulutuksestaan amiksesta, ett' siellä vaan pelataan korttia, pelataan tietsikkapelejä ja katsotaan leffoma. Minuun oppilaanikin pelaavat. En ole tätä rajoittanut, koska se on tuonikäisille täysi mahdottomuus.

Kun tälläkin toimenpiteellä saadaan vajaat kymmenen nuorta työllistymään tai jatkokoulutukseen, mitä näille lopulle tehdä, jotka eivät kykene hyötymään koulutuksesta ? Vajaasta viidestä kymmenestä meiltä apua pyytäneiltä, saamme sitä apua annettu noin
kymmenelle.

Mitä tehdä niiden nuorten kanssa, jotka eivät pysty hyötymään edes nuorten yhteiskuntatakuusta?

Sivut

Kommentit (619)

Vierailija
nettieija
Minuun oppilaanikin pelaavat. En ole tätä rajoittanut, koska se on tuonikäisille täysi mahdottomuus.



Kuulostaa kamalalta, että nykypäivän aikuisella ei ole enää auktoriteettia nuorison suhteen. Eihän tuollainen peli vetele, että tunneilla pelataan.

Porkkanan sijasta voisi tarjota enemmän keppiä. Tuet pois, jos ei opiskelu ja yhteiskuntaan integroituminen miellytä. Suomi on liian hyvä paikka elämäntapaluusereiden elää.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
nettieija
Tänään hesarissa oli mielipidekirjoitus (Michaeal Perukangas) , jossa syrjäytyneiden nuorten määräksi arvioitiin 30 - 50 tuhatta. Samassa mielipidekirjoituksessa arveltiin yhden syrjäytyneen nuoren maksavan miljoonan.

Teen itse työtä nuorten syrjäytyneiden parissa kouluttamalla heitä. Valitettavasti minunkin koulutuksesta syrjäytyi n. 30-40 oppilasta vain 15 voitiin ottaa. Valinta tehtiin haastattelun perusteella.

Näiden syrjäytyneiden opettaminen on haastavaa. Mielenkiinto opetettavaan asiaan tai tehtävien tekemiseen on vain osalla porukka. Osa lintsaa viikottain. Summa Sumarum, noin kaksi kolmasosaa voi lähettää työhaastatteluun ja hankkimaan työharjoittelua.

Oma poikani kertoo koulutuksestaan amiksesta, ett' siellä vaan pelataan korttia, pelataan tietsikkapelejä ja katsotaan leffoma. Minuun oppilaanikin pelaavat. En ole tätä rajoittanut, koska se on tuonikäisille täysi mahdottomuus.

Kun tälläkin toimenpiteellä saadaan vajaat kymmenen nuorta työllistymään tai jatkokoulutukseen, mitä näille lopulle tehdä, jotka eivät kykene hyötymään koulutuksesta ? Vajaasta viidestä kymmenestä meiltä apua pyytäneiltä, saamme sitä apua annettu noin
kymmenelle.

Mitä tehdä niiden nuorten kanssa, jotka eivät pysty hyötymään edes nuorten yhteiskuntatakuusta?




Vaikeaa on. Tosi vaikeaa. Minkä ikäisiä nuoria sulla on? Teinejä vai parikymppisiä? Onko taustalla edes yritystä hankkia peruskoulun jälkeen jotain ammattia tai onko takana edes jonkinlaista työkokemusta? Onko ne itse hakeutunut sun luo vai onko heidät jotain kautta sinne ohjattu?

Jos peräti 2/3 voi lähettää työharjoitteluun tms., niin älä hätäile: jotain sä teet oikein Kaikkia et pysty auttamaan, ellet sitten vahingossa.

Nykypäivän yksi suurimmista "ongelmista" - nuorillehan tää ei useinkaan ole ongelma - on se, että työlle ja koulutukselle on usein mukavampiakin vaihtoehtoja. Osanhan sä niistä jo mainitsit: leffat ja pelaaminen. (Lisätään tohon vielä hengailu ja kaljoittelu.) Miksi tehdä kun nytkin pärjää ihan ok? Sä voisit tietysti ryhmäsi kanssa (varmaan olet jo tehnytkin) jutella vähän siitä, että onko nyk aktiviteettien jälkeen elämää... Minkälaisia unelmia heillä on, mitä he haluaisivat tehdä työkseen jne. Sitten lähteä tekemään oikein systemaattisesti hommia niiden saavuttamiseksi.

Tämä nyt tällaisena yleisenä heittona. Miltä vaikuttaa?

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

T-Bolt
Seuraa 
Viestejä3602
Liittynyt6.5.2009
nettieija
Tänään hesarissa oli mielipidekirjoitus (Michaeal Perukangas) , jossa syrjäytyneiden nuorten määräksi arvioitiin 30 - 50 tuhatta. Samassa mielipidekirjoituksessa arveltiin yhden syrjäytyneen nuoren maksavan miljoonan.

Teen itse työtä nuorten syrjäytyneiden parissa kouluttamalla heitä. Valitettavasti minunkin koulutuksesta syrjäytyi n. 30-40 oppilasta vain 15 voitiin ottaa. Valinta tehtiin haastattelun perusteella.

Näiden syrjäytyneiden opettaminen on haastavaa. Mielenkiinto opetettavaan asiaan tai tehtävien tekemiseen on vain osalla porukka. Osa lintsaa viikottain. Summa Sumarum, noin kaksi kolmasosaa voi lähettää työhaastatteluun ja hankkimaan työharjoittelua.

Oma poikani kertoo koulutuksestaan amiksesta, ett' siellä vaan pelataan korttia, pelataan tietsikkapelejä ja katsotaan leffoma. Minuun oppilaanikin pelaavat. En ole tätä rajoittanut, koska se on tuonikäisille täysi mahdottomuus.

Kun tälläkin toimenpiteellä saadaan vajaat kymmenen nuorta työllistymään tai jatkokoulutukseen, mitä näille lopulle tehdä, jotka eivät kykene hyötymään koulutuksesta ? Vajaasta viidestä kymmenestä meiltä apua pyytäneiltä, saamme sitä apua annettu noin
kymmenelle.

Mitä tehdä niiden nuorten kanssa, jotka eivät pysty hyötymään edes nuorten yhteiskuntatakuusta?




Oman tekstisi mukaan kyse ei ole pystymisestä tai kykenemisestä vaan haluamisesta. Jos ei ole mielenkiintoa tehdä mitään eikä mitään keppiä pakottaa niin se on sitten siinä. Vapautta tehdä mitä haluaa voi käyttää myös väärin.

Sinällään koomista että hyvin salliva ja kuria kammoksuva koulujärjestelmämme luo meille luokkayhteiskuntaa, A ja B-kansalaisia. Antaa lapsille jotka eivät ymmärrä oma parastaan vapauden tuhota tulevisuutensa.

USA:ssa ja Britanniassa on sama ongelma, he ovat alkaneet kouluttaa ex-sotilaita opettajiksi:

http://news.bbc.co.uk/panorama/hi/front ... 407463.stm

Too many protest singers, not enough protest songs...

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

ehkäpä nuoret eivät vielä itse tiedä mitä haluavat myöhemmin elämässään tehdä. olisi tärkeää, että nuorilla on ainakin yksi harrastus, josta he pitävät kiinni eivätkä ajaudu vain juopottelemaan elämisen sijasta. mikäli opintoihin ohjaus tällä informaatioteknologian aikakaudella edelleenkin on sitä, että teet testin tietokoneella mikä ehdottaa sinulle tulevia ammatteja ja sitten opinto-ohjaaja kertoo niistä sinulle ne hyvät puolet jättämällä kaiken negatiivisen pois on siinä ammattiin ohjaamisessa kyllä hurjasti parantamisen varaa (en tiedä miten asia nykyään on, mutta noin se oli 5v sitten).

yrittäjyyden helpottaminen voisi saada syrjäytyneitä nuoria aktivoitumaan enemmän. nuorille pitäisi olla sellainen turvaverkko, ettei heti yrittäjyyden aloittamisen jälkeen katkaista niitä tukia, joilla nuori elää. nuoret voisivat kokeilla onko se yrittäminen heidän juttunsa tällä tavoin.

konservatiiviset muinaisjäänteet toki tulevat kertomaan, ettei heidänkään aikana yrittämistä tuettu ja, että ei pidä lähteä leikkiin mukaan, jos ei kestä seurauksia. siksihän yrittäminen on nuorille vaikeaa, koska nuoret tietävät, ettei voi yrittää ellei ole halukas myös erehtymään matkalla. jokainen nykyään menestyvä yrittäjä on varmasti erehtynyt matkallaan ja matkannut erehdyksien kautta voittoon, se on selvää.

yhteiskunnassamme on myös jotain vialla, kun se yrittää muokata ihmisiä perfektionismiin. tunteet pitäisi imeä sisäänsä, hymyillä pitäisi, vaikka haluaisi itkeä. jos et suostu ylitöihin joka varmasti muistuttaa, että firmahan tässä vähentää väkeä, että olisi surullista, jos teistä aloitetaan.. ihmiset työpaikoilla virheen tehtyään mieluummin sulkevat suunsa ja toivovat, ettei ketään huomaa kuin tunnustaisivat tehneensä virheen ? miettikää nyt millaisessa valheiden verkossa työelämämme pyörii.

reformia kaivataan järjestelmään ja tilanne alkaa parantua heti, kun tunnustetaan, ettei A) tunteita kannata kätkeä sisäänsä B) annetaan ihmisten olla oma persoonansa työpaikoilla C) koneellistetaan ne ammatit joita ketään ei halua tehdä D) tunnustetaan, että ihmisessä on sekä mieli, että sielu. eikä eletä utopiassa, jossa ihminen kotoa ulos astuessaan vetää sen naamarin egonsa avulla päälleen mikä tilanteeseen parhaiten sopii.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija
Naksuttaja

Vaikeaa on. Tosi vaikeaa. Minkä ikäisiä nuoria sulla on? Teinejä vai parikymppisiä? Onko taustalla edes yritystä hankkia peruskoulun jälkeen jotain ammattia tai onko takana edes jonkinlaista työkokemusta? Onko ne itse hakeutunut sun luo vai onko heidät jotain kautta sinne ohjattu?

Jos peräti 2/3 voi lähettää työharjoitteluun tms., niin älä hätäile: jotain sä teet oikein Kaikkia et pysty auttamaan, ellet sitten vahingossa.

Nykypäivän yksi suurimmista "ongelmista" - nuorillehan tää ei useinkaan ole ongelma - on se, että työlle ja koulutukselle on usein mukavampiakin vaihtoehtoja. Osanhan sä niistä jo mainitsit: leffat ja pelaaminen. (Lisätään tohon vielä hengailu ja kaljoittelu.) Miksi tehdä kun nytkin pärjää ihan ok? Sä voisit tietysti ryhmäsi kanssa (varmaan olet jo tehnytkin) jutella vähän siitä, että onko nyk aktiviteettien jälkeen elämää... Minkälaisia unelmia heillä on, mitä he haluaisivat tehdä työkseen jne. Sitten lähteä tekemään oikein systemaattisesti hommia niiden saavuttamiseksi.

Tämä nyt tällaisena yleisenä heittona. Miltä vaikuttaa?




Näillä kaikilla on toisen asteen peruskoulutus ja työttömyyttä sen jälkeeen, ovat siis noin kaksikymppisiä. Eivät ole saaneet oman alan töitä, eivätkä ole muuta yrittäneetkään.

Alussa luokka oli yksi hullumylly, jossa melkein kaikki huusi yhtäaikaa, sain luokan aika nopeasti rauhoittumaan ja niillä, jotka haluavat tehdä työtä on työrauha. Toinen ongelma, mikä oli aluksi, oli kiroileminen. No se jäi yhden keskustelun jälkeen lähes kokonaan. Joskus huomautan, kun joku sattuu kiroamaan.

Näiden nuorten kanssa ei voita mitään, jos asettuu heidän yläpuolelleen, antaa opetusta ja tehtäviä ja kieltää oheistoiminnot. Siitä olisi seurauksena se, että luokasta marssisi puolet pikkuhiljaa ulos. Minulla ei ole mitään valtaaa oppilaisiiin; heitä ei voi erotaa, eikä heille tehdä mitään arviointeja. Työharjoittelupaikasta kieltäytyminen tosin on erottamisperuste, jota voisin käyttää kahteen oppilaaseen.

Olen onnistunut luomaan luokkaan hyvän ilmapiirin, me keskustelemme paljon kaikesta mahdollisesta. Keskustellaan myös lähitulevaisuudesta ja kaukaisemmasta. Osa toivoo vakituista työtä, osa aikoo jatkaa ammattikorkeakoulussa. Osalle ei tunnu olevan tulevaisuutta lainkaan.

Osa on poissa (tai ei ujoutensa takia kykene osallistumaan keskusteluun.) Ne ovat myös niitä, joille en tule mitenkään saamaan harjoittelupaikkaa, enkä voi suositella, koska lintsaavat niin paljon. Mikä panee nuoren lintsaamaan toistuvista vakuutteluista huolimatta, että jatkaa kurssilla normaalisti.

Kiitos tuosta neuvosta. Minun täytyy alkaa keskustelemaan systemaattisesti KAIKKIEN kanssa heidän tulevaisuudestaan.

Vierailija

Jotenkin tuntuu, että Suomessa koetetaan ymmärtää liikaa.

Isoisiemme Suomessa vielä kaikki tekivät kovasti työtä ja se oli itsestäänselvyys, mitä ei tarvinnut kyseenalaistaa. Nyt tuntuu, että osalle porukasta "rusinoiden kaivaminen pullasta" on se pääasia ja jos biletysvaihde on kriittisessä vaiheessa jäänyt päälle eikä koulunkäyntiin ole peruskoulun yläkuokilla riittänyt motivaatiota, se on näiden nuorten milestä aina jonkun muun syy kuin heidän itsensä.

Vierailija
tietää
http://areena.yle.fi/video/1299158244080 Stasista.

Niiden stasilaisesti valikoitujen nuorien pompottelu johtaa kapinointiin ja se poliisivaltioon. Saatanan paskat. Rakentakaa niille työmaita.




Olet oikeassa. Yritykset eivät tarjoa edes niitä harjoittelupaikkoja puoli-ilmaiseksi. Missä on yritysten yhteiskuntavastuu?

Miksi yritykset lähettävät töitä halpamaihin, kun Suomessa on korkea nuorisotyöttömyys ja heistä olisi (valitettavasti halvalla) töiden tekijöiksi. Mutta siten he saisivat työkokemusta ja yrittäjien into palkata heitä kasvaisi.

Puhutaan työurien pidentämisistä. Valitettavasti sieltä loppupäästä. Näissä keskusteluissa ei ollenkaan huomioida Suomen valtavaa nuorisotyöttömyyttä. Kuinka moni nuori työskentelee koulutustaan vastaavissa tehtävissä; se on harva joukko.

Nuorille tarvittaisiin työpaikkoja. Ei mitään 1-5 kk kestäviä työpajoja, joissa piipahdetaan pieni aika elämästä. Tarvittaisiin kokonaisia nuorisofirmoja, jonne halukkaat nuoret pääsisivät töihin ja yrityksen tuotantoa muokattaisiin vähän sen mukaan, mitä nuoret osaavat. Yhteiskunnalta tuli tulla tukea tällaisiin työpaikkoihin, jossa nuori luo tarvitsemansa työkokemuksen ja pääsee jossain vaiheessa ns. vapaille markkinoille töihin.

Cargo
Seuraa 
Viestejä979
Liittynyt27.8.2007

[size=150:3fh1qye4]Hypätkööt vaikka biojäteastiaan - ihminen on pohjimmiltaan vastuussa itsestään.[/size:3fh1qye4]

Nuorelle pitää selittää ymmärrettävästi, että mitä tulevan pitää jos ei ota vastuuta omasta koulutuksestaan. Ei kukaan voi oppia toisen puolesta. Myös ilmaisen rahan jakaminen täytyy lopettaa ja ottaa tilalle kommuuniasuminen sekä ruokakortit.

" sähkö (se sähkö, jota tuotetaan mm. voimalaitoksissa) ei ole energiaa "
- Vastaaja_s24fi

“Jos et ole kaksikymppisenä vihreä, sinulla ei ole sydäntä. Mutta jos et ole nelikymppisenä perussuomalainen, sinulla ei ole aivoja.”
- Cargo

Vierailija
nettieija
Kiitos tuosta neuvosta. Minun täytyy alkaa keskustelemaan systemaattisesti KAIKKIEN kanssa heidän tulevaisuudestaan.



Nuoret tarvitsevat oikeata työtä, jotain vakautta elämäänsä ja mahdollisuutta suunnitella tulevaisuutta ja ne ovat ainoita asioita, joita heille ei tarjota. Ongelmana on usein esim. pienen palkan sijaan se, että on tarjolla ainoastaan epävarmuutta ja siinä mielessä heidän asemansa on vaikea. Osa väestä tarvitsee vahvaa ohjausta, koska heillä ei ole kasvatuksen pohjalta syntynyt vahvaa näkemystä. Se ei välttämättä ole heidän vikansa, mutta se tarkoittaa sitä, että heidät on pakotettava johonkin ja katsottava mitä tapahtuu. Jos touhu on edes jotekin järkevää ja he kokevat sen oikeudenmukaiseksi, niin kyllä se yleensä onnistuu.

He eivät tarvitse keskustelua tai pohdiskelua siitä mitä itse haluaisi tehdä. Toisaalta todella törkeät sopimukset, joissa pitää reagoida tuntien sisällä, jos työnantaja pyytää töihin pitäisi kieltää. Samalla hälyvarana olosta ei saa mitään kompensaatiota ja tämä vaikeuttaa huomattavasti oman elämän suunnittelun, kun ei kykene ennakoimaan milloin pitää mennä töihin.

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Itselläni ainakin usein on päämäärättömyyden tunne elämässäni jatkuvasti läsnä. Olen jo ala-astelta asti kokenu samaa tunnetta näihin päiviin asti. En tiedä johtuuko se jotenkin kasvatuksesta, laman osumisesta lapsuuteen vai mistä. Jotenkin vain tuntuu, että kukaan tai mikään ei tarjoa mitään mahdollisuuksia ja valintoja vain pitäisi tehdä. Olen kuitenkin melko itsekurisen luonteeni ansiosta jaksanut aina toimia säntillisesti ja välttää ajautumasta ongelmiin. Elämänkokemusta minulla on alle 25 vuoden iäsä huolimatta opikelusta, työstä, työtömyydestä ja monesta muustakin asiasta. Täytyy vain elää päivä kerrallaan ja odottaa mailman muuttuvat huonommaksi paikaksi elää. Opiskellessa saa huomata myös kuinka paljon asiat vain menevät vaikeammaksi ja haastavammaksi kehityksen edetessä, joka osaltaan lisää oman kyvyttömyytensä tunnetta. Samaan aikaan peruskouluissa mm. vähennetään matematiikan osuutta, joka on teknisillä aloilla aina vain tärkemmässä roolissa. Mikään ei ole tuskaisempaa, kuin huomata oma pohjaosaamisen riittämättömyys tai jaksamattomuus uuden asian ymmärtämiseksi. Eikä edes oman alan kattava osaaminen riitä, vaan pitäisi vielä osata pitää englanniksi esitelmiä sujuvalla kielellä, osata toimia intialaisten kanssa työyhteisössä, käydä vaihto-opiskelijana ties missä ja vastaavaa. Työelämässä kaikki pitäisi sitten osata rutiinilla ja vielä osata paljon enemmänkin kuin mitä kouluissa opetetaan. Näin siis ainakin jos tietotekniikkaa opiskelee. Monella opsikelijalle myös 300 eurolla kuukaudessa eläminen on vaikeaa, mutta onneksi itselläni on parempi tilanne.

Vierailija

Niin kauan kuin harrastetaan "voi sua reppanaa, saat puheterapiaa" ... "tai saat pamppukallet perääs", niin ei tapahdu itse kohteen kannalta mitään kannustavaa. Oikea ote on kysyä "onko viikoloppuviinat hoidettu ja kännikuski sovittu, joka ei päästä kännisiä rattiin ja jätä hankeen sammuneita". Siis olisi syytä kohdata oikeasti ne nuoret.

Vierailija
Tuppu L 2.0
Itselläni ainakin usein on päämäärättömyyden tunne elämässäni jatkuvasti läsnä. Olen jo ala-astelta asti kokenu samaa tunnetta näihin päiviin asti. En tiedä johtuuko se jotenkin kasvatuksesta, laman osumisesta lapsuuteen vai mistä. Jotenkin vain tuntuu, että kukaan tai mikään ei tarjoa mitään mahdollisuuksia ja valintoja vain pitäisi tehdä. Olen kuitenkin melko itsekurisen luonteeni ansiosta jaksanut aina toimia säntillisesti ja välttää ajautumasta ongelmiin. Elämänkokemusta minulla on alle 25 vuoden iäsä huolimatta opikelusta, työstä, työtömyydestä ja monesta muustakin asiasta. Täytyy vain elää päivä kerrallaan ja odottaa mailman muuttuvat huonommaksi paikaksi elää. Opiskellessa saa huomata myös kuinka paljon asiat vain menevät vaikeammaksi ja haastavammaksi kehityksen edetessä, joka osaltaan lisää oman kyvyttömyytensä tunnetta. Samaan aikaan peruskouluissa mm. vähennetään matematiikan osuutta, joka on teknisillä aloilla aina vain tärkemmässä roolissa. Mikään ei ole tuskaisempaa, kuin huomata oma pohjaosaamisen riittämättömyys tai jaksamattomuus uuden asian ymmärtämiseksi. Eikä edes oman alan kattava osaaminen riitä, vaan pitäisi vielä osata pitää englanniksi esitelmiä sujuvalla kielellä, osata toimia intialaisten kanssa työyhteisössä, käydä vaihto-opiskelijana ties missä ja vastaavaa. Työelämässä kaikki pitäisi sitten osata rutiinilla ja vielä osata paljon enemmänkin kuin mitä kouluissa opetetaan. Näin siis ainakin jos tietotekniikkaa opiskelee. Monella opsikelijalle myös 300 eurolla kuukaudessa eläminen on vaikeaa, mutta onneksi itselläni on parempi tilanne.



IT-ala onkin hulvaton noissa vaatimuksissaan, kun katselee työtarjouksia. Työkokemusta täytyy olla ja koulutusta sen likäksi kaiken maailman taitoja. Ei riitä että osaa ne, mitä vaaditaan, vaan vielä on hirveä listä "olis hyvä jos osaisit vielä nämä". IT-allalla voi suuntautua kymmenillä eri tavoilla. Nuorilla on siellä tosi vaikeaa, kun ei tiedä, mihin kannattaisi suuntautua.

Mutta ei maailma pahemmaksi muutu: "paremmaksi kaikki muuttuu, mutta hyväksi ei milloinkaan."

Harrastuneisuus on yksi hyvä keino oppia jokin asia kunnolla ja sillä voi vielä saada töitä. Jos harrastat jotain kivaa vaikkapa kymmenen vuotta, alat osata asian jo aika hyvin, se voi poikia töitä.

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Koulutusohjelmassa on kuitenkin jotain vikaa, jos se ei riitä vastaamaan työelämän vaatimuksia. Koulutuksessakin vain tuntuu määrä korvaavan laadun, johtuen koulujen rahoitusmallista. Koulujen opetusksen tasoon täytyisi puuttua vakavasti. Tunnen tapauksen, jossa eräs opiskelija puuttui opettajien ja erityisesti yhden opettajan ala-arvoiseen opettamiseen, niin oppilasta vain kohdeltiin kuin jotain ongelmatapausta. Kyseisen oppilaan keskiarvo oli yli 4,5.

Vierailija

Nojoo olen tavallaan syrjäytynyt tai ainakin syrjäytymässä oleva nuori.

Kolme koulutusta kesken ja nyt olen työttömänä ja sossun asiakas. En käytä päihteitä ja olen muutenkin aika harmiton hiirulainen, mutta takana vuosikausien masennus ja sosiaalinen fobia ja olen ihan seniili nykyään.

En suoraan sanoen osaa kuvitella elämääni tätä päivää edemmäksi. Penskana oli paljon suunnitelmia ja haaveita mutta nepä nyt on osoittautunut mahdottomaksi. Ei hajuakaan tulevaisuudesta. Sen tiedän, että parhaimmillaankin tulen koko ikäni tekemään huonopalkkaisia pätkäduuneja, koulutuksen kun jo kusin.

Hävettää olla yhteiskunnalle taakkana. Vanhemmatkin suunnilleen keiltävät meikäläisen nykyään. Mielellään eliminoisin itseni, se olisi loogisin ratkaisu, mutta kas kun nuorempia sisaruksia niin ei viitsi olla huono esimerkki. Ah, miksei Suomessa suhtauduta seppukuun kuten Japanissa?

No varmaan pian ohjaavat työkkäristä mut johonkin nuorten juttuun... työpaja tai jtn.

Jaa mitä pitäs tehdä? No veikkaan että aika monilla syrjäytyneillä on taustalla mielenterveysongelmia. Itse kun joskus murrkuikäisenä yritin saada masennukseen apua niin eivät ottaneet tosissaan koska "se nyt vaan kuuluu ikään". Jos olisin heti saanut lääkkeet käteen niin ehkä sairaus ei olisi päässyt näin pahaksi. Huvittaa kun ihmiset valittavat että masislääkkeitä annetaan liikaa ja etenkin nuorten ongelmille lähinnä nauretaan, heitetään kaikkea emo-läppää jne.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat