Erotaanko nykyään liian helposti?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

musta tuntuu että nykyihminen eroaa aika helposti. miksi? onko syynä se, että individualismi ja itsensä toteuttaminen nähdään tärkeäksi tänä päivänä. eli jos et koe olevasi tyytyväinen "olet oikeutettu tekemään päätöksiä jotka voivat olla kipeitä muille läheisillesi, kuten mahdollisille lapsille".

käsittääkseni ennenvanahaan ei erottu kovin usein. oliko syy herran ja suvun pelko?
ei pystytty eroamaan, tai nainen ainakaan ei voinut jättää ukkoaan koska se ois ollut kerjäläiselämä sen jälkeen. ellei nyt sitten joku ukko ois ollu valmiiksi katottuna.

himothan on ihmisellä aina ollut ja sen seurauksena pettämistä jne on varmaan tapahtunut ammoisista ajoista lähtien. mutta...onko nykyään siis homma liian iisiä...hommat siliäks vaan ja toteuttamaan itseään eikä muista niin väliä.

Sivut

Kommentit (22)

ID10T
Seuraa 
Viestejä1674
Liittynyt3.10.2007

Nykyinen naimaikäinen sukupolvi edustaa "mulle kaikki heti" mentaliteettia ja avioeron saaminenkin on nykyään helpompaa kuin sen oikeastaan tarvitsisi olla. Myös naisten työssäkäynti on lisääntynyt omien vanhempiemme ja isovanhempiemme ajoista, joten naisten on helpompi lähteä heille epämieluisista liitoista.

Vierailija
thedude
musta tuntuu että nykyihminen eroaa aika helposti. miksi? onko syynä se, että individualismi ja itsensä toteuttaminen nähdään tärkeäksi tänä päivänä. eli jos et koe olevasi tyytyväinen "olet oikeutettu tekemään päätöksiä jotka voivat olla kipeitä muille läheisillesi, kuten mahdollisille lapsille".



Ihmiset kokevat että ovat toteuttamassa maanpäällä omaa itseään ja haluavat käyttää ainutlaatuisen elämänsä mahdollisimman tyydyttävästi. Ihmissuhteet käyvät jos nyt eivät suoraan harvaluisimmiksi (monilla näinkin) niin ainakin pinnallisimmiksi. Työelämä vaatii paljon panostusta ja jos siinä rinnalla vielä pyörittää perhettä niin kovin vilkkaalle seuraelämälle ei jää tilaa. Näinpä tälle tärkeälle ihmissuhteelle kasaantuu aika paljon painetta, sen olisi tarjottava emotionaalista tyydytystä monella tasolla ja toisen olisi hyvä vielä olla samaa mieltä siitä miten yhteistä aikaa ja elämää muutenkin tulisi käyttää. Kun ajatuksena on että avioliitto on rakkauden instituutio eli rakkautta varten olemassa niin näihin arkisiin paineisiin joutunut tunnesuhde välttämättä oikein vastaa niitä varmaan osin epärealistisiakin oletuksia joita ihmisillä on. Sitä voi sitten yrittää uuden kanssa. Helvettiähän ne avioliitot usein ovat, ei siinä mitään ja eron laittaminen "individualismin" piikkiin on aika abstraktia eli enempi noita ihan tuollaisia arjen muutoksista hakisin selitystä. Sitähän se tosin viimekädessä on, ihmiset kokevat omistavansa elämänsä ja pyrkivät toteuttamaan omaa itseään ja onnettomassa avioliitossa hampaan pureminen ei vastaa heidän käsitystään siitä.


käsittääkseni ennenvanahaan ei erottu kovin usein. oliko syy herran ja suvun pelko?
ei pystytty eroamaan, tai nainen ainakaan ei voinut jättää ukkoaan koska se ois ollut kerjäläiselämä sen jälkeen. ellei nyt sitten joku ukko ois ollu valmiiksi katottuna.

himothan on ihmisellä aina ollut ja sen seurauksena pettämistä jne on varmaan tapahtunut ammoisista ajoista lähtien. mutta...onko nykyään siis homma liian iisiä...hommat siliäks vaan ja toteuttamaan itseään eikä muista niin väliä.




No naiset eivät voineet lähteä liitosta koska se oli taloudellinen itsemurha. Sosiaalinenkin vielä pitkään tämän jälkeen. Monet vanhan kansan naiset vain purivat hammasta ja ajattelivat että perhehelvetti oli vain heidän osalleen sattunut kohtalo joka tuli vain hyväksyä.

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009

Naisten alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on edelleen nousussa, joten ei ihme että eroluvutkin ovat kauheita. Mitä tekee naisella, joka vaan nukkuu päivät, illat juo ja pyörii baareissa?

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Vierailija

Enpä usko että meillä erotaan liian helposti, taitaa olla pikemminkin niin päin, että meillä mennään naimisiin liian helposti ja vääristä syistä. Siitä seuraa eroamisen tarve monille.

ID10T
Seuraa 
Viestejä1674
Liittynyt3.10.2007
iileskotti
Enpä usko että meillä erotaan liian helposti, taitaa olla pikemminkin niin päin, että meillä mennään naimisiin liian helposti ja vääristä syistä. Siitä seuraa eroamisen tarve monille.



Tämä on juuri sitä "mulle kaikki heti" mentaliteettia. Nuorilla pitää mielestään olla nykyään ura, asunto ja perhe ennen kolmeakymppiä, ja kun niiden saaminen ei joko onnistukaan toivotussa ajassa tai sitten ei siltikään koeta olevansa onnellisia asuntolainan, työelämän vaatimusten ja lastenkasvatuksen puristuksessa, niin aletaan etsimään helppoa pakotietä. Ja mikäs sen mukavampaa olisikaan kuin pistää siippa vaihtoon. Sillä uuden suhteen alkuhuumalla jaksaakin sitten taas vuoden tai pari eteenpäin.

Vierailija
ID10T

Tämä on juuri sitä "mulle kaikki heti" mentaliteettia. Nuorilla pitää mielestään olla nykyään ura, asunto ja perhe ennen kolmeakymppiä, ja kun niiden saaminen ei joko onnistukaan toivotussa ajassa tai sitten ei siltikään koeta olevansa onnellisia asuntolainan, työelämän vaatimusten ja lastenkasvatuksen puristuksessa, niin aletaan etsimään helppoa pakotietä.



Miksi niiden heti saatavien joukkoon et kirjoittanut avioliittoa? Ehkäpä juuri sen hieman syvällisempi harkinta olisi ollut tarpeen?

Toisaalta: Itse hankin kaikki luettelemasi asiat jo ennen 30 ikävuotta. Siltikään en ole toistaiseksi eronnut, vaan liitto on kasassa vielä yli 20 vuoden jälkeen. Ei siis voida sanoa, että tuo kuvaamasi nopea tahti väistämättä johtaa eroon. Tarvitaan luultavasti vähintään jomman kumman osapuolen tyytymättömyys itseensä ja jonkinlainen epäsointu sen välillä, mitä tekee(elämällään) ja millaisesta tekemisestä oikeastaan nauttisi. Jos ura, lapset ja siippa on hankittu vain, koska "sellaiset pitää hankkia", on tyytymättömyys aika todennäköistä. Jos taas ne ovat juuri sitä, mitä tuntee haluavansa, onnellisuuden ja tyytyväisyyden todennäköisyys kasvaa. Ja avioeron todennäköisyys pienenee.

PS. Nykyään muuten varsinkin sen perheen hankkiminen tyypillisesti lykkääntyy paljon myöhemmäksi kuin joskus aiemmin. Tällainen perhe, koti ja ura varhaisessa vaiheessa oli paljon yleisempää vielä muutama sukupolvi sitten. Ensisynnyttäjien ikähän on lähinnä noussut, joten lapset ennen kolmeakymppiä ei ole mikään nykyajan kummallisuus, vaan oikeastaan ihannetilanne (biologisista syistä), johon nykyään ei useinkaan enää päästä.

ID10T
Seuraa 
Viestejä1674
Liittynyt3.10.2007
Feminine
Miksi niiden heti saatavien joukkoon et kirjoittanut avioliittoa? Ehkäpä juuri sen hieman syvällisempi harkinta olisi ollut tarpeen?



Perhe mielestäni sisältää käsitteenä avioliitonkin (tai ylipäätään parisuhteen). Kaikki eivät tietysti edes halua avioliittoon, eikä aloittajakaan varsinaisesti puhunut siitä.

Feminine
Toisaalta: Itse hankin kaikki luettelemasi asiat jo ennen 30 ikävuotta. Siltikään en ole toistaiseksi eronnut, vaan liitto on kasassa vielä yli 20 vuoden jälkeen. Ei siis voida sanoa, että tuo kuvaamasi nopea tahti väistämättä johtaa eroon.



Olen vilpittömästi onnellinen puolestasi Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä hyvää onnea.

Feminine
PS. Nykyään muuten varsinkin sen perheen hankkiminen tyypillisesti lykkääntyy paljon myöhemmäksi kuin joskus aiemmin. Tällainen perhe, koti ja ura varhaisessa vaiheessa oli paljon yleisempää vielä muutama sukupolvi sitten.



Muutama sukupolvi sitten ura tarkoitti sitä, että miehellä oli ura työelämässä ja naisella oli ura kotiäitinä. Vaikka perheen perustaminen olisikin nykyään siirtynyt myöhemmäksi, niin se saattaa aiheuttaa parisuhdekriisejä jo aikaisemmassa vaiheessa. Toinen saattaa haluta asettua aloilleen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja toinen haluaa saada ensin opiskelut päätökseen tai vakiinnuttaa asemansa työelämässä. Jos sitten päädytään kompromissiratkaisuun tai peräti kokonaan vain toiselle mieluisaan ratkaisuun, niin toinen saattaa jossain vaiheessa tuntea jääneensä paitsi jostain ja se aiheuttaa katkeruutta.

Vierailija

Hedonismi synnyttää sairaan yhteiskunnan ja sairaan kansan. Ihmisten pitäisi alkaa fundeeraamaan omaa käytöstään enemmän, itse olen vuosia seurannut länsimaisen ihmisen "itsensä toteuttamista" ja tullut siihen tulokseen että totalitaarisista piirteistään huolimatta kirkolla on joskus ollut tärkeä tehtävä ihmisen kehityksessä, syvä uskonnollisuus on kuin prototyyppi ideologiasta joka tunnustaa ihmisen järjen ja sen mahdollisuuden saada ote haluista ja himoista. Ehkä olemme vain siirtymävaiheessa. Älä mene naimisiin, se on aina uhkapeliä.

Vierailija
Kalle.Koskinen
Hedonismi synnyttää sairaan yhteiskunnan ja sairaan kansan. Ihmisten pitäisi alkaa fundeeraamaan omaa käytöstään enemmän, itse olen vuosia seurannut länsimaisen ihmisen "itsensä toteuttamista" ja tullut siihen tulokseen että totalitaarisista piirteistään huolimatta kirkolla on joskus ollut tärkeä tehtävä ihmisen kehityksessä, syvä uskonnollisuus on kuin prototyyppi ideologiasta joka tunnustaa ihmisen järjen ja sen mahdollisuuden saada ote haluista ja himoista. Ehkä olemme vain siirtymävaiheessa. Älä mene naimisiin, se on aina uhkapeliä.



Ehkä se nyt on kuitenkin kapitalismi joka sulattaa vanhat sosiaaliset rakenteet kauppatavaraksi. Ihmiset liikkuvat niin maantieteellisesti kuin sosiaalisesti yhä enemmän, tästä seuraa että omat sosiaaliset yhteisöt eivät voi enää tarjota samalla tavalla yhtä kiinteää arvo- ja ymmärrysmaailmaa jolla ottaa todellisuus haltuun. Tottahan toki se oma itse tulee tällön tärkeäksi koska se on ainoa järkevä kiintopiste tälläisessä maailmassa jossa kaikesta tullut väliaikaista ja muuttuvaa, epävarmuudesta pysyvää ja poikkeustilasta arkea. Mainostajat ja kaikenmaailman konstultit sitten tarjoavat asiantuntijapalvelujaan sitä miten muuttaa oman yksilöllisen ja privaatin ahdistuksen siksi kukoistukseksi joita TV:ssä näkyy, jotkut onnistuvat, mutta suurin osa jää vain miettimään että mikä itsessä mättää kun ei onnistu täyttämään ajan normeja. Toiset sitten kikkaillaan ruokavaliolla, lenkkeillään hullusti ja trimmataan keho kuntoon että olisi edes jokin asia hallussa, joillakin se auttaa ahdistukseen.

Avioliitto oli historiassa ennenkaikkea omaisuusinstituutio jolla mahdollistettiin vaurauden turvaaminen ja jälkeläisten tekeminen tähän maailmaan. Nyt elinikä on kaksinkertaistunut ja ihmiset hakevat tuosta samaisesta instituutiosta jonkinlaista täydellistä täyttymystä tunne-elämälleen joka jatkuisi 50 vuotta tai kauemminkin. Syvää ystävyyttä, turvaa ja pysyvyyttä, intohimoista seksiä. Lähtökohta on jo melko suureellinen ja sen sovittaminen "perinteisen avioiiton" eli työ- ja talousyksikön malliin on aika ongelmallinen. Ehkä tarvittaisiin uusia instituutioita.

Tuo itsensä toteuttamisen pakko on aivan yhtä totalitaarinen kuin kirkon aikoinaan tuottama.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Sanoisin piruillen että eroaminen ei ole koskaan liian helppoa, joten aina on erottu vaikeasti.

Jos ihmiselle on tärkeää että elämässä on jatkuvasti jotain uusia haasteita ja elämyksiä, hän ei mitenkään voi tyytyä yhteen ja samaan kumppaniin vuodesta toiseen, ellei tämä ole sellaista muutosintoista lajiketta että järjestää jatkuvasti jotain muuttumisleikkejä itselleen, kumppanilleen ja ympäristölleen. Huomaan nyt taaksepäin omassa elämässäni katsoessani että koko sen ajan kun olin eksäni kanssa yhdessä meillä oli vuoden parin välein aina joku häppeningi jossa jokin muuttui oleellisesti. Yleensä osoite, välillä joku muu juttu. Ilmeisesti näitä muutoksia ei sitten lopulta enää ollut tarpeeksi ja elämä oli muuttunut liian tasaiseksi ja yksitoikkoiseksi siinä vaiheessa kun mies sai päähänsä että seuraava muuttumisleikki koskeekin kumppania ja akka pannaan vaihtoon. Tämähän ei tietenkään tapahtunut sillä sekunnilla kun hän muijan vaihtoi, vaan prosessi kesti varmaankin kk-kaupalla kun hän pikkuhiljaa kypsytteli päätöstä hankkia elämäänsä taas kerran uusia elämyksiä ja vaihtelua.

En ole mikään vanhan kansan edustaja omasta mielestäni, mutta oma levottomuuteni ei ole niin suurta ettenkö voisi tyytyä vuodesta toiseen ihan samoihinkin juttuihin, kuten vaikkapa kumppaniin. Kauhean repivät ja raastavat muutokset ovat vastenmielisiä. Miksi pitäisi jatkuvasti olla haikailemassa jotain uutta ja erilaista, kun voi olla että uusi on askel huonompaan päin? Voi joutua ojasta allikkoon.

Jos ihmiset haluavat leikkiä toisillaan jotain helvetin kauniita ja rohkeita niin siitä vain, mutta toivottavasti eivät enää sekaannu minuun roolipeleissään (kuka on tänään kenenkin kanssa).

Kyllä se on ihan persoonallisuudesta kiinni eroaako ihminen liian kevytmielisesti. Ja vaikeahan se on toisen puolesta päättää, vaikka olisi sen toisen kumppanikin, että ovatko hänen syynsä eroon tarpeeksi järkeviä tai kestävällä pohjalla. Aikuisten ihmisten pitää nykymaailmassa tiedostaa ja sietää sekin mahdollisuus että toinen ei ole ikuisesti rinnalla. Ehkä tietoisuus on muuttunut yleisemminkin sellaiseksi hermostuneeksi ja kiihkeäksi että kovin hidasta ja leppoisaa menoa ei voi sietää. Monet eivät jaksa edes olla hiljaisessa asunnossa sekoamatta päästään, kokoajan pitää olla toosa huutamassa.

Se että yhden ihmisen kanssa elämysten keräämisessä voi tulla raja vastaan tietenkin nakertaa itsekunkin itsetuntoa, kun huomaa ettei riitäkään jollekulle vaan pitäisi kyetä tarjoamaan aina vaan lisää, uutta, enemmän.

Vierailija
ID10T
Feminine
Miksi niiden heti saatavien joukkoon et kirjoittanut avioliittoa? Ehkäpä juuri sen hieman syvällisempi harkinta olisi ollut tarpeen?



Perhe mielestäni sisältää käsitteenä avioliitonkin (tai ylipäätään parisuhteen). Kaikki eivät tietysti edes halua avioliittoon, eikä aloittajakaan varsinaisesti puhunut siitä.

Feminine
Toisaalta: Itse hankin kaikki luettelemasi asiat jo ennen 30 ikävuotta. Siltikään en ole toistaiseksi eronnut, vaan liitto on kasassa vielä yli 20 vuoden jälkeen. Ei siis voida sanoa, että tuo kuvaamasi nopea tahti väistämättä johtaa eroon.



Olen vilpittömästi onnellinen puolestasi Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä hyvää onnea.

Feminine
PS. Nykyään muuten varsinkin sen perheen hankkiminen tyypillisesti lykkääntyy paljon myöhemmäksi kuin joskus aiemmin. Tällainen perhe, koti ja ura varhaisessa vaiheessa oli paljon yleisempää vielä muutama sukupolvi sitten.



Muutama sukupolvi sitten ura tarkoitti sitä, että miehellä oli ura työelämässä ja naisella oli ura kotiäitinä. Vaikka perheen perustaminen olisikin nykyään siirtynyt myöhemmäksi, niin se saattaa aiheuttaa parisuhdekriisejä jo aikaisemmassa vaiheessa. Toinen saattaa haluta asettua aloilleen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja toinen haluaa saada ensin opiskelut päätökseen tai vakiinnuttaa asemansa työelämässä. Jos sitten päädytään kompromissiratkaisuun tai peräti kokonaan vain toiselle mieluisaan ratkaisuun, niin toinen saattaa jossain vaiheessa tuntea jääneensä paitsi jostain ja se aiheuttaa katkeruutta.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla. Mennään liian pian naimisiin. Ei opetella elämään niiden kompromissien kanssa ensin ja sitten kun niitä on ihan pakko tehdä, heitetään pyyhkeet kehään. Ja itketään baarissa seuraavan uhrin olkapäähän.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ai niin juu ja kun halutaan elämyksiä, niin halutaan kirkkohäät ja sitä varten vaikka pakotetaan kumppani liittymään kirkkoon, vaikka on siitä nuorena syvästi kaikkeen pettyneenä eronnut... Seuraavaksi aivopestään kaverit liittymään kirkkoon kun tarvitaan kummeja. Jotkut kuulema tekevät niin että liittyvät ja sitten eroavat heti kun kersa on kastettu.

Voihan se joskus olla että eroaja on tosiaankin realistisempi kuin naimisiinmenijä.

Vierailija
ID10T
Muutama sukupolvi sitten ura tarkoitti sitä, että miehellä oli ura työelämässä ja naisella oli ura kotiäitinä. Vaikka perheen perustaminen olisikin nykyään siirtynyt myöhemmäksi, niin se saattaa aiheuttaa parisuhdekriisejä jo aikaisemmassa vaiheessa. Toinen saattaa haluta asettua aloilleen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja toinen haluaa saada ensin opiskelut päätökseen tai vakiinnuttaa asemansa työelämässä. Jos sitten päädytään kompromissiratkaisuun tai peräti kokonaan vain toiselle mieluisaan ratkaisuun, niin toinen saattaa jossain vaiheessa tuntea jääneensä paitsi jostain ja se aiheuttaa katkeruutta.



Paljonko luulet olevan sellaisia liittoja, joissa se mies haluaa uhrata uransa edistämisen perheen perustamisen takia, mutta sitten myöhemmin katkeroituu, kun nainen porskuttaa työelämässä ja itse on jämähtänyt kotiin kouluttamattomana?

Itse tunnen enemmän sellaisia tapauksia, joissa perheen perustaminen kyllä on yhteinen päätös ja tahto, mutta vain nainen uhraa sen takia uransa. Koti-isänä vuosia viihtyvät ovat todella harvinaisia tapauksia, vaikka sellaisia muutaman kuukauden pätkiä sentään jotkut pitävät.

PS. Vähän otan sanojani takaisin: Tunnenhan minä sellaisenkin perheen, joka lähti Brysseliin sen naisen työn perässä. Mies yrittää hoitaa omia bisneksiä lapsista huolehtimisen ohessa. Mutta he eivät kyllä ole mikään nuoripari, vaan molemmat ovat jo ehtineet sekä kouluttautua, että luoda uraa sen perheen ohessa täällä kotimaassa.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
iileskotti
Enpä usko että meillä erotaan liian helposti, taitaa olla pikemminkin niin päin, että meillä mennään naimisiin liian helposti ja vääristä syistä. Siitä seuraa eroamisen tarve monille.

Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat