Katsomusten ongelmia

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Jos uskonto ei edes halua olla kaiken kansan uskonto, vaan kysymyksessä on tietynlaiselle eliitille varattu katsomus, niin ongelma on lähinnä se että porukka saadaan pysymään ruodussa ja väkisinkin muodostuvat äärisiivet joista toinen on oikeaoppisten ja toinen maallisempien tahojen poppoo edes jotenkin samalla linjalla. Ihan vastoinpäin ajattelevat voidaan sitten potkia kemuista pellolle.

Mutta silloin kun uskonnon sisällä saadaan sellainen aivomyrsky aikaiseksi että tätä samaa pas-, ei kun oppia, pitää päästä levittämään mahdollisimman globaalisti, silloin väistämättä päädytään siihen että katsomus ei kertakaikkiaan pysty pysymään koossa sellaisena alkuperäisenä "ilmoituksena" jonka joku uskon keskiössä oleva poikkeusyksilö on aivoihinsa saanut (oli lähde alitajunta tai mikä hyvänsä). Mitä enemmän porukkaa tulee mukaan, sitä enemmän erilaisia näkemyksiä ja mieltymyksiä on riesana ja etsi siinä se punainen lanka sitten että mitäköhän sen uskonnon oikein kuuluisikaan olla.

Hassua on että mikäli uskonnossa löydetään jokin tietty perusjuttu jonka pitäisi koskea kaikkia tahoja kaikkialla kaikkina aikoina kaiken aikaa, niin se joku yksikin ainoa juttu menee pieleen. K-uskonnossahan yksi yleisesti mainostettu perusjuttu on lähimmäisenrakkaus, ja kun katselee k-uskonnon historiaa taaksepäin niin ei sieltä kyllä semmoista löydä kaivamallakaan. Islamin perusteema tuntuisi olevan nöyryys jumaluutta kohtaan, mutta siitä ei näemmä sikiä sellaista jatkumoa että se johtaisi siihen että muita ihmisiä kohdellaan kauniisti koska Jumala on suuri ja täten ihmisellä ei pitäisi olla otsaa potkia lajikumppaneitaan päähän sen minkä ehtii.

Ihmispsyykeen lienee sisäänrakennettuna sellainen valuvika että mitään mitä suinkin yritetään pitää yli kaiken olevana tärkeänä arvona ei sitten pirullakaan saada kumminkaan viedyksi läpi loppuun asti. Katsomusten ongelma on se että ihmiset eivät halua tehdä kuten ne sanovat, vaan jäävät ovelasti saivartelemaan ja näpertelemään ja vehkeilemään perusjuttuja vastaan. Sitten he vielä kehtaavat väittää että se heidän luomansa irvikuva perusjutusta onkin se perusjuttu itse. Esim. rakkauden nimissä saa tappaa ja vahingoittaa.
Ihmiskunta on kuin 3-vuotiaan lapsen tasolle jäänyt uhmaikäinen joka leikkii osan aikaa itselleen määräyksiä jakelevaa vanhempaa ja osan aikaa sitten päästää esiin tuon todellisen karvansa pikkukakaran ominaisuudessa. Skitsoa touhua.

Yksi mikä erityisesti katsomuksissa ihmetyttää, eli siis ihmisissä, tietenkin, on se ihmeellinen kapea-alaisuus että takerrutaan pikkuasioihin. Jos joku poikkeusyksilö elää jonkun tietyn kansan keskuudessa elämänsä, tuo kansa nostetaan pylvään päähän. Ja ne kielet joilla on joskus muinaisina aikoina keksitty ylöspanna jotain parranpaukutusta ovat sitten puolestaan jotenkin "pyhiä" ja ihmisten pitää opetella kuolleita kieliä saadakseen selville että mitä entisaikoina on horistu. Tuosta jotenkin juuri henkii se miten kuolleita katsomuksetkin ovat. Koko se idea että kaikilla pitää olla sama (muoti-)uskonto on jotenkin niin aikansa elänyt juttu. Ja että jotkut asiat tai ihmiset kuten Muhammed, Jeesus, joku kieli, jotkut kaupungit ja rakennukset, ovat jotenkin erityisiä ja poikkeavia kaikkeen muuhun olemassaolevaan nähden. Jos jokainen syntyvä ihminen, jos kaikki elävä elämä ei ole ns. pyhää niin miten sitä voi olla jokin yksittäinen yksilö jossakin, joka on sitäpaitsi jo aikaa sitten kuollut?

Ei mikään ihme jos päätyy sille kannalle että kaikki katsomukset ovat pelkkää itsepetosta ja houretta, kun vähänkin miettii noita kaikenlaisia epäkohtia.

Kommentit (7)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Feminine
Zaibowski
Kyllä niissä myös kehoitetaan olemaan tekemättä syntiä enää, muutenhan homma ei toimisi.



Mutta myös rukoilemaan anteeksiantamusta jatkuvasti. Ja ymmärtämään, ettei koskaan voi olla muuta kuin syntinen. Helpostihan tuossa sitten tekee syntiä (kun synnittömyys vaatisi ponnistelua), kun synnittömäksi ei kuitenkaan koskaan muutu ja rukos toimii aina ilman enimmäismäärää. Katumusta saa sitten harrastaa jälkikäteen ja oikein rypeä synnintunnossa. Siitä löytää pienen lepohetken aina langetessaann.



K-uskonnon ongelma on se että ei olla osattu korostaa sellaista tasapainoista keskitien kulkemista kuin buddhalaisuudessa. Käsittäisin tai olettaisin että syntisyyden korostamisella tarkoitetaan sitä että ihmiset eivät voi saavuttaa jumalallista astetta, joten heidän ei ole syytä ylpistyä, mutta ei myöskään ole tarvista masentua että kun ei nyt pystykään täydellinen olemaan. Mutta eihän siitä seuraa että kannattaa elää kuin sika pellossa.

On semmoistakin puhuttu että pitäisi kilvoitella itsensä kanssa. Minusta se on ihan ok juttu. Voisi ajatella että pyrkii aina pikkaisen ylittämään itsensä edes jossakin asiassa, mutta tietoisena siitä että täydellisimmistä täydellisin täydellisyys on inhimillisenä olentona ulottumattomissa, että ei nyt sitten tosiaankin kuvittele että voisi olla joku The Champion. Voisi ajatella vaikkapa että "Jumala on kymppi, minä haluan hänen ylistyksekseen olla 9 jotta läheisillänikin on parempi olla ja muulla luomakunnalla".

Ajattelin tässä asiaa k-uskonnon kannalta katsottuna vaikka minähän en siis ole kristitty. Ennemminkin vaikkapa hedonistinen gnostikko (vrt. maailman kieltävät ja maailmaa vihaavat gnostikot).

Vierailija
Katsomusten ongelma on se että ihmiset eivät halua tehdä kuten ne sanovat, vaan jäävät ovelasti saivartelemaan ja näpertelemään ja vehkeilemään perusjuttuja vastaan. Sitten he vielä kehtaavat väittää että se heidän luomansa irvikuva perusjutusta onkin se perusjuttu itse.



Niin, kristinuskon ongelma nykypäivänä, etenkin näin kirkon ulkopuolisena ja jumalaan täysin uskomattomana, on minulle aika selvä. Ei riitä, että vanhan testamentin rasismi ja julmuudet kielletään, myös Jeesuksen opetuksista otetaan vastaan vain ne jotka eivät tarkoita luopumista tai ponnistelua, ikävä kyllä kristinuskoa on mahdoton sovittaa konsumerismiin. Halveksinkin "tapakristittyjä" lähes yhtä paljon kuin fundamentalisteja. Uskonnolle ei enää ole tarvetta.

"Miksi käyttäytyisin kuin eläin? Ei minun tarvitse koska Jumala on antanut minulle ohjeet ja moraalin", vaihtoehtoisesti "Miksi käyttäytyisin kuin eläin? Minulla on vapaus valita, minun ei tarvitse antautua haluilleni ja himoilleni. Voin sanoa ei."

Vierailija

Kauniista aatteista ja sanoista huolimatta tiukka säännöstö on se joka tekee uskonnosta menestyneen. Olet varmaan kuullut sanonnasta "Jumala takaa uskovaisten velat". Ajatus on että jos yksilö on sitoutunut tiukkaan säännöstöön on hänen helpompi osoittaa luottomusta ja solidaarisuutta toiselle yksilölle jos hän on sitoutunut samoihin sääntöihin. Tällöin syntyy hyvin tiivis yhteisö.

Jos katsotaan uskontoja ja niitä suuntauksia mihin aikuisiällä uskoon tulevat ihmiset liittyvät on helppo huomata että tyypillisesti puhutaan hyvin äärimmäisistä tulkinnoista. Ei liene ihan perusteetonta väittää että kyse on enemmänkin yhteisöistä, kuin yllättävää kyllä, todellisesta uskosta johonkin.

Vierailija
Rousseau
Islamin perusteema tuntuisi olevan nöyryys jumaluutta kohtaan...

Aika kaunisteltua. Sana "islam" tarkoittaa alistumista. Ja pyrkimyksenä onkin täydellinen alistuminen Allahin tahtoon (jonka välittää tietysti joku uskonnollinen auktoriteetti) ja itsenäisen ajattelun ja kritiikin tukahduttaminen.

Vierailija

Jokin tuossa ajatuksenjuoksussa mättää. Mielestäni väite ei ole perusteltu. Vaikea kuvitella, että yhteisö noudattaisi tiukkaa säännöstöä ilman jäsenten aitoa uskoa yhteiseen asiaan. Jotta siis sääntöjä noudatetaan niin tarvitaan ensiksi uskoa.

Vierailija

Uskostahan se lähtee mutta yhteisö on lopulta se joka ottaa kontrollin yksilön elämästä. Tiukkojen tulkintojen yhteyksissä yleensä nähdään erittäin tiiviitä ja eristäytyneitä yhteisöjä. Näissä usein on kovimpina rangaistuskeinoin käytössä yhteisöstä eristäminen.
Elämä fundamentalisti lahkoissahan on samanlaista kyttäystä kuin Itä-Saksassa aikoinaan. Kaikki kyttäävät ristiin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Pitää varmaan olla jotenkin epäsosiaalinen ihminen että on vaikea ymmärtää miksi yhteisö on niin tärkeässä asemassa uskontoja ajatellen. Monet nuoret tuntuvat pamahtavan uskoon juurikin siksi että heillä on niin kivaa ryhmässä olevien muiden nuorten kanssa. Aikoinaan erään palstan valvojana oli nuorehko nainen joka kertoili siitä miten hän oli alkanut arvostaa k-uskontoa juurikin sen vuoksi että hänen kaverinsa olivat uskovaisia. Ja kun minä siinä satuin inisemään kaikenlaista ko. uskonnon helmasynneistä, niin häneltä paloi käämi ja ilmoitti että minä olen loukannut hänen ystäviään (vaikka he eivät olleet edes siinä foorumilla mukana lukemassa mitä sanon). Tällöin tuli vähän sellainen fiilis että kaveeraamisessa ei ole mitään järkeä koska se johtaa tuollaisiin hömpötyksiin kuin että pitää puolustaa niitä kavereitaan ihan kuviteltujakin uhkia vastaan. Se mitä minä sanoin kun ei vaikuttanut näiden kaverien sielunrauhaan hevon sitä tahi tätä. Aivan yhtälailla voisi väittää että toisella puolella maailmaa kaatui kirkko koska minä sanoin netissä että jotkut uskovaiset ovat ulkokultaisia.

No, on tätä logiikkaa sittemmin tullut varsinkin netissä muutenkin vastaan kun on itseään nuorempien ja sosiaalisempien naisten kanssa tekemisissä. "Sun syytäs että jäkäti jäk" ja sitten ei enää jutuissa ole mitään järjen rahtuakaan mukana.

Kyseessähän ei ole katsomuksen ongelma, toki, vaan ihmisen ongelma, mutta ihmisten ongelmista tulee katsomusten ongelmia.

On sanottu että uskonnot ovat oopiumia kansalle. Itse kokisin että yhteisöt ovat myrkkyä ihmisille. Joskus, toisinaan ja silloin kun järki jättää.

Uusimmat

Suosituimmat