Enemmistön hirmuvalta vs. yksilöllisyyden harha

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kautta aikain ihmisille on ollut tyypillistä vakuuttaa itsensä siitä että kaikki muutkin ovat samanlaisia kuin he, aina siihen pisteeseen asti että vastaan kävelee ensimmäinen ns. poikkeava yksilö. Tässä vaiheessa omasta ja oman enemmistöporukan kanssa on jo ehditty vakuuttua "viisaat" päät yhteenlyöden siitä että se jaettu jonkinlaisuus on ainoa oikea tapa olla olemassa, joten poikkeava pitää ajaa hiiteen ja tehdä lainsuojattomaksi. Porukkaan sitä ei huolita ja ainoa jota vihataan vieläkin enemmän kuin poikkeavaa (muukalaista) on se oman itsen näköinen ja oloinen porukan petturi joka meneekin poikkeavan puolelle. Mihinkään ei voi enää luottaa, "omatkin" ovatkin vihulaisen asialla! Tämän vuoksi sisällissodat ovat aina niitä verisimpiä koska vihollista ei voi toiseuttaa ulkonäön, sukupuolen, kielen tms. seikan perusteella. Viholainen muistuttaa liikaa omaa itseä, omaa porukkaa eli siis ENEMMISTÖÄ ja täten hänet pitää sukupuuttoon tappaman ettei erehtymisen mahdollisuuksia jää.

Sukupuoliroolien rajoilla tepastelevat homoseksuaalit ja transseksuaalit ovat ikuinen riesa koska eivät tajua ylläpitää porukan me-henkeä ja antaa enemmistön uinua turvallista enemmistönä olemisen unta.

Mutta miten lienee sitten yksilöllisyyden laita? Mainosmiesten keksintöä? Huomasivat että kaikki eivät saa orgasmiaan enemmistöön kuulumisesta vaan haluavatkin olla ns. yksilöitä (tai haluavat porukkansa olevan hivenen pienempi ja erikoisempi, nimenomaan haluavat me-henkisyyden siitä vähemmistönä enemmistön sisällä olemisesta). Kun aiemmin oli mainostettu tyyliin kaikki tarvitsevat hyvää saippua, osta siis sinäkin saippua meiltä, alkoi viserrys että kaikki tarvitsevat saippuaa, mutta miksi tyytyä siihen mihin kaikki muut, osta meiltä ruusulle tuoksuva luksussaippua. Nyt enemmistön harmaavarpusille avautui mahdollisuus elää kuin herrat ja hidalgot linnoissaan, erityisinä, yksilöllisyyden avulla Suuriksi Persoonallisuuksiksi päätyneinä.

Yksilöllisenä pysyminen em. kaltaisin pinnallisin keinoin on loppumaton urakka, koska ihmisiä on niin läjäpäin että aina jostakin löytyy joku joka päättää olla yksilöllinen täsmälleen samalla tavalla kuin sinä ja siinähän sitten alatte taas muodostaa jonkinlaista joukkoa jossa samanlaisuus jyllää ja on voimaa. Sitten tapellaan siitä onko vihreä hajuton perussaippua parempi kuin se ruusunpunainen luksussaippua. Ja tulee vielä joku joka sanoo että minäpä en käytä saippuaa ollenkaan, jotta saadaan taas tarpeeksi "ärsyttävä" vähemmistö aikaiseksi.

Mahtuukohan koko tähän ihmiselämä-nimiseen pelleilyyn ainuttakaan todella ainutkertaista asiaa, vai onko koko elämä pelkkiä samanlaisuuden ja erilaisuuden välisiä jännitteitä joissa annostellaan enemmän vuoroin toista, vuoroin toista näistä tekijöistä? Lopultakin kai itsekukin vain pystyy tulemaan sinuiksi oman repertuaarinsa kanssa (kuinka samanlainen tai erilainen on kuin muut) ja valitsemaan miten paljon haluaa samanlaisuutta/erilaisuutta itse ilmaista vielä erikseen pakollisen samanlaisuuden/erilaisuuden lisäksi?

Käytin otsikossa sanoja "enemmistön hirmuvalta" sen vuoksi että olen vähän väsynyt näkemyksiin että kaikkihan me ollaan samanlaisia ja kaikki meidät voidaan tunkea samaan käyrästöön tilastonumeroiksi. Ehkä, ehkä ei?

Kommentit (4)

Vierailija

Mielenkiintoista.

"vai onko koko elämä pelkkiä samanlaisuuden ja erilaisuuden välisiä jännitteitä joissa annostellaan enemmän vuoroin toista, vuoroin toista näistä tekijöistä"

Kääntäisin asian niin että elämä on vapaavalinnaista samanlaisuutta ja erilaisuutta. Ongelmana on eläinlauma-ajattelu, jossa ihmisten toimintaa ohjaa halu kuulua joukkoon / pelko joutua siitä pois.

Entäpä jos olisi korkeampi voima, joka lauman sijasta määrää hyväksytyksi tulemisen, jolloin erilaisuus ja samanlaisuus voisi olla valinnan vapaus jännitteen sijasta?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Hivenen masentavalta kyllä tuntuu ajatella että joku vapaasti valitsisi katsoa esim. Big Brotheria, koska se vaikuttaa äärimmäisen tylsältä ja puuduttavalta sekä juurikin "oopiumilta massoille", niin mieluummin kuvittelisi että sitä katsomaan ohjautuvat ihmiset jotka eivät kykene taistelemaan kollektiivisen imun voimaa vastaan.

Onhan tietysti toki niitäkin yksilöitä jotka osaavat naureskella niille harrastuksilleen joissa huomaavat menevänsä massan mukana. Valintaa voidaan perustella tietoisella camp-arvolla. Mutta onko sekin itsepetosta? Älyllistä näpertelyä jolla yritetään väistää se että ollaan ihan yhtä transsitilassa kuin kaikki muutkin läpi elämänsä massojen unessa vaeltavat?

Earl of Trollheimen

Entäpä jos olisi korkeampi voima, joka lauman sijasta määrää hyväksytyksi tulemisen, jolloin erilaisuus ja samanlaisuus voisi olla valinnan vapaus jännitteen sijasta?



Tarkoitatko että kaikki tulisivat hyväksytyksi jokatapauksessa, vai että kyseessä olisi jonkinlainen "arvaapa oikein" -systeemi jossa ihmisen pitäisi tajuta mikä on se "oikea" valinta, vai olisiko kyseessä peräti arpajaiset että se mikä ihmisten silmissä voisi olla oikein ei olisikaan sitä "korkeamman voiman" mielestä?

Vierailija

Kyseessä olisi "arpajaiset", mutta ei siinä mielessä että se mikä on oikein ja hyväksyttävää olisi mielivaltaisesti päätetty.
Ihminen ei voi päättää sitä, koska silloin meillä olisi 5 000 000 000 erilaista oikean ja väärän näkemystä, ja näihin perustuvat ajatukset siitä millainen käytös milloinkin on hyväksyttävää. Samansuuntaiset mielipiteet kasaantuisivat kannattajaryhmiksi taistelemaan toisia ryhmiä vastaan, jotta elämä voisi jatkua omien näkemysten mukaan.
Tästähän siinä perimmiltään on vissiin kyse?

Ihmisellä olisi vapaus toimia, ajatella mitä tahtoo, jos perusperiaatteet olisi määrätty meille muualta, joiden puitteissa tykätään sinisestä taikka punaisesta.

Autolla voi ajaa minne tahtoo, kunhan noudattaa lakia, mutta autolla ei voi lentää koska sitä ei ole siihen tarkoitettu.

Tämän toteutumiseen tietenkin tarvitaan ihmiselämän ulkopuolista tukea.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Hm... Vapaus tiettyjen raamit antavien rajojen puitteissa. Itselleni tulee mieleen taas kerran fraktaali-kuviot eli miten sama kaava toistuu pienemmässä ja suuremmassa (atomi - aurinkokunta jne.) sekä hologrammiteoria jonka mukaan on olemassa oikeastaan yksi ainoa "jokin" jonka heijastuksia tai sirusia kaikki lukemattomat objektit ovat.

Täten jokainen voisi toteuttaa itseään vain siinä määrin kuin potentiaalisia itsensätoteutusmahdollisuuksia on olemassa, eli ei voi keksiä mitään sellaista mitä ei voi keksiä.

Kuulostaa varmaan vähän mystiseltä tuo mitä sanoin, mutta tämä kyllä oikeastaan on yksi oman katsomukseni keskeinen tekijä.

Uusimmat

Suosituimmat