Seuraa 
Viestejä45973

Milloin huomasit olevasi olemassa?

Itse tiedostin itseni irralliseksi olennoksi 4-5 vuotiaana. Kokemus oli mullistava enkä voinut mitenkään käsittää että nuo muut ympärillä olevat ihmiset voisivat tuntea samoin. Tuntui yliluonnolliselta tiedostaa oma tietoisuus ja pidin sen salaisuutena kertomatta sitä noille roboteille. Sitten se muuttui tavalliseksi ja nykyisin oletan heilläkin olleen tietoisuuden.

Sivut

Kommentit (25)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ennen kuin täytin kolme vuotta. Toisessa muistossa olemme lähdössä äidin kanssa ulos kun isä katsoo telkkaa, toisessa muistossa naapurin täti muovailee minulle jotain muovailuvahasta ja minulla on pieni essu päälläni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oikeastaan sekoitin tuon siihen, miten tarkastelin itseäni peilin edessä tietoisuus 'irrallaan'. Oli hassua tutkia ruumista, jonka sisällä olin.

Ensimmäist huomioni maailmasta olivat kun käänsin radion "voluumi nappulaa" väärään suuntaan ja rikoin sen".
Huono alku elämälle, mutta se on "ensimmäinen havaintoni itsestäni"?
Tässä varmaan tarkoitetaan muuta olemassaoloa.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Omat kuviot ovat aina olleet itselle tärkeitä.
Taisin epäillä kaiken olemassa oloa siinä 5-6 vuotiaana. Tyylin, onko tämä elämäni jotain törkeää pilaa tai edes miten sekään olisi mahdollista. Siinäpä on minulle pähkinää edelleen purtavaksi. Öööh...

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006

En muista. En oo vissiin koskaan silleen aatellu. Pitäis ensin muistaa että mitä muistan.

Tosin sen kyllä muistan kun olin äiten kaverin tyttären kanssa samassa kylpyammeessa noin jokseenkin reilusti alle kouluikäsenä. Ehkä mä silloin huomasin olevani mies.

Minulla on muistikuvia arviolta n. 2 vuoden iästä. Aikajärjestyksestä en osaa sanoa, mutta joka tapauksessa ne ovat varmasti ajalta ennen sisareni syntymää; kyseinen tapahtuma ajoittui hassusti päivää ennen 3-vuotissyntymäpäivääni.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Fëanor
Minulla on muistikuvia arviolta n. 2 vuoden iästä. Aikajärjestyksestä en osaa sanoa, mutta joka tapauksessa ne ovat varmasti ajalta ennen sisareni syntymää; kyseinen tapahtuma ajoittui hassusti päivää ennen 3-vuotissyntymäpäivääni.

Kerro ihmeessä lisää.

slam
Seuraa 
Viestejä2129
Wazzaa
Yläasteella.



Siinäpäs meni pitkään ja samalla koko ihana ala-aste hukkaan.

Omasta tietoisuuteen heräämisestäni en osaa sanoa tarkempaa ajankohtaa, mutta kait siihen liittyi jotakin ihmettelyä, että minulla on käsi. Pystyn liikuttamaan sitä yms. + Olen tässä ja en ole enää ulkona, jossa olin hetki sitten. Minä olen tässä, minä olen tässä, minä olen tässä, minä olen tässä.

Hyvin polkee.

Vaikuttaa aika jälkeenjääneeltä, jos vasta 5 vuoden iässä tiedostaa itsensä. Eikös se yleensä tapahdu jo parin vuoden ikäisenä.

En myöskään usko, että kukaan voi muistaa tapahtumia jostain kahden vuoden iästä. Jälkeenpäin luotuja muistikuvia muiden kertoman perusteella tai muuten vain keksittyjä.

Tarkoitin siis nimen omaan tiedostamisen hetkeä, en varhaisinta muistikuvaa. (Vai onko nämä kenties jollekin sama tapahtuma?)

Muistan toki filmiä ennen 4-5 vuoden ikääni, mutta en muista että olisin sitä tietoisesti katsellut irrallisena oliona (mihin äidin tissi loppuu ja oma suu alkaa).

Joku tuossa (edit: ai katos se oli tuo nimim. homo heti tuossa yllä) sanoi että tuntuu jälkeenjääneeltä jos vasta 5 vuotiaana tiedostaa oman olemassaolonsa. Tätä olen itsekin pähkäillyt. Onko kokemukseni sen takia voimakas, koska havahduin siihen vasta tuossa iässä jolloin ihmisaivot oli jo kumminkin ehtinyt kasvaa fyysisesti suureksi ja pystyi järkeilemään että tässä ei ole järkeä.

Kun lähin seikkailemaan vapaasti. Kun tiedostin elämääni liittyviä riskejä, esimerkiksi sen seikkailun päättymisen tai vapauden kadottamisen. Varmaan sanan seikkailu voisi korvata sanalla flow. Yhdistää sanaan työ - ja vapauden voisi heittää kokonaan sikolättiin ja käärmeille, ja käyttää sen sijaan sanoja keskittyminen, ääretön älykkyys ja oikea.

muok. Teetkö sinä oikeaa työtä?

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Paha sanoa. Kai sitä joskus pienenä sen huomasi. Aika nuoresta minäkin jo pohtinut tietoisuuttani ja sitä että olen juuri minä enkä joku muu. Mutta viime vuosina olen huomannut etten välttämättä olekaan olemassa.

くそっ!

Ronron
Mutta viime vuosina olen huomannut etten välttämättä olekaan olemassa.
Itse yrittelen uskotella että olemme olemassa, mutta yksilöllisyydestä en ole niinkään varma. Laitetaan ihmisiä riviin, joku takaa huutaa että hei sinä, käänny! Luultavasti kaikki käännymme vaikka se vain minua kutsui.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
lohtukvantti
Tarkoitin siis nimen omaan tiedostamisen hetkeä, en varhaisinta muistikuvaa. (Vai onko nämä kenties jollekin sama tapahtuma?)



Minulle ne ovat täsmälleen sama asia, koska en missään vaiheessa lapsena alkanut sen kummemmin pähkäilemään että sussiukkeri tässä sitä ollaan niin kuin olemassa. Tuollaisia olen miettinyt vasta aikuisella iällä.

Jos pitää tuntea itsensä erilliseksi muista tiedostaakseen olemassaolonsa niin silloin olen aika aina ollut tietoinen olemassaolostani, koska minulla ei ole mitään muistikuvaa että kuvittelen itseäni äitini lisukkeeksi. Mutta eiköhän se ole näin kaikilla, ei kai kukaan tosissaan muista olettaneensa olevansa äitinsä rinnan jatke??? Ja jos jo pikkulapsetkin tinttailevat toisiaan turpaan ja repivät tuttia toistensa suusta, niin kai he ymmärtävät olevansa erillisiä olentoja. Ei olemassaolon peruskokemukseen tarvita verbaalista pähkäilyä ja sisäistä monologia että tässä sitä ollaan (vai ollaanko). Jotka sekoittavat kielen ja olemassaolon/persoonana olemisen kieltävät jotain perustavanlaatuista niiltä jotka eivät ole vielä oppineet puhumaan tai eivät koskaan tule puhumaan vamman vuoksi, tai eivät syystä tahi toisesta ajattele verbaalisin ajatuksin ollenkaan.

Eksä kertoi menneensä pikkulapsena katsomaan peilistä että miltä sitä tällä kertaa näytetään. Väittää myös muistavansa sen kun makasi lastenvaunuissa.

Rousseau
lohtukvantti
Tarkoitin siis nimen omaan tiedostamisen hetkeä, en varhaisinta muistikuvaa. (Vai onko nämä kenties jollekin sama tapahtuma?)



Minulle ne ovat täsmälleen sama asia, koska en missään vaiheessa lapsena alkanut sen kummemmin pähkäilemään että sussiukkeri tässä sitä ollaan niin kuin olemassa. Tuollaisia olen miettinyt vasta aikuisella iällä.

Jos pitää tuntea itsensä erilliseksi muista tiedostaakseen olemassaolonsa niin silloin olen aika aina ollut tietoinen olemassaolostani, koska minulla ei ole mitään muistikuvaa että kuvittelen itseäni äitini lisukkeeksi. Mutta eiköhän se ole näin kaikilla, ei kai kukaan tosissaan muista olettaneensa olevansa äitinsä rinnan jatke??? Ja jos jo pikkulapsetkin tinttailevat toisiaan turpaan ja repivät tuttia toistensa suusta, niin kai he ymmärtävät olevansa erillisiä olentoja. Ei olemassaolon peruskokemukseen tarvita verbaalista pähkäilyä ja sisäistä monologia että tässä sitä ollaan (vai ollaanko). Jotka sekoittavat kielen ja olemassaolon/persoonana olemisen kieltävät jotain perustavanlaatuista niiltä jotka eivät ole vielä oppineet puhumaan tai eivät koskaan tule puhumaan vamman vuoksi, tai eivät syystä tahi toisesta ajattele verbaalisin ajatuksin ollenkaan.

Eksä kertoi menneensä pikkulapsena katsomaan peilistä että miltä sitä tällä kertaa näytetään. Väittää myös muistavansa sen kun makasi lastenvaunuissa.


Hyvä kirjoitus.

Tuota omaa mietelmääni olen vain "pitänyt totena", kun kukaan ei ole haastanut enempää ajattelemaan/jäsentelemään. Vähän mietittyäni, voisin ehkä ajatella että tuo kokemukseni olisikin prosessi itsenäistyä, "minä voisin halutessani hiipiä tästä luukusta ulos eikä siihen kukaan mitään voisi, vaikka siellä pöydässä istutte ja luulette hallitsevanne tilannetta". Eli jonkin asteista kapinallisuutta/uhmaa. Jos näin olisi, tätä voisi pitää viimeistään sinä itsensä tiedostamisena, joka prosessin lailla olisi kulkenut fyysisten rajojensa hahmottamisesta abstraktimpaan tiedostamiseen.

Mutta ei topiikissa tarkoitus ole käsitellä mitä minulle on käynyt tai jäänyt käymättä, vaan yleisesti kiinnostaa tietoisuus ja miten taaperot sen ymmärtävät. Omaan muistiini oli jähmettynyt tuollainen konkreettinen tietoisuuden mukaherääminen naps.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat