Sukupuolten huumori

Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt16.11.2005

Kuuntelin Christopher Hichensiä. Hänellä oli ajatus, että naiset eivät ole hauskoja. Lähinnä, koska naisilla ei ole ollut siihen evolutiivistä tarvetta. Miesten kilpailussa johtajuudesta huumori on ollut etu jolla kontrolloida joukkoja väkivallattomasti. Naisille taas on ilmeisesti kehittynyt toisenlainen huumori, koska patrilokaalisessa yhteisössä naiselle on ollut edullista luoda nopeasti sosiaalisia suhteita naisten huumori tuntuu olevan enempi yhdessä nauramista. Eli kun joku nauraa toiset samaistuvat nauramiseen ja kaikilla on kivaa. Jolloin naiset nauravat paljon herkemmin ilman syytä. Miesten suunnitelmallisessa huumorissa taas vitsin kertoja itse harvemmin nauraa mukana.

Niin ja nämä ovat taas yleistyksiä mitkä eivät kerro mitään yksilöstä. Vaikka standup naisiakin löytyy silti heidän tyylinsä on maskuliininen, eikä monikaan taida tehdä naismaista standupia? Onko havaittavissa, että tämä teoria pitäisi paikkaansa?

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija
o
- - Jolloin naiset nauravat paljon herkemmin ilman syytä. - -



Tämä on huomattu. Mutta kyllä jotkut miehetkin hekottavat.

Vierailija

Minä olen tullut siihen tulokseen, että hauskuus porukassa vaatii oikean ilmapiirin. Oli se sitten kotioloissa tai töissä tai muualla. Samat kaverit saattavat välistä olla täysiä mörököllejä ja sitten taas ilokaasulla käyviä moottoriturpia. Hauskuus lisäksi ruokkii itseään kun oikea jengi kohdalle sattuu. Porukassa voi olla kumpaa sukupuolta tahansa, puhtaassa naisporukassa en ole sattuneesta syystä tosin koskaan ollut.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005
Taivaantallaaja
Minä olen tullut siihen tulokseen, että hauskuus porukassa vaatii oikean ilmapiirin. Oli se sitten kotioloissa tai töissä tai muualla. Samat kaverit saattavat välistä olla täysiä mörököllejä ja sitten taas ilokaasulla käyviä moottoriturpia. Hauskuus lisäksi ruokkii itseään kun oikea jengi kohdalle sattuu. Porukassa voi olla kumpaa sukupuolta tahansa, puhtaassa naisporukassa en ole sattuneesta syystä tosin koskaan ollut.

Mä oon ollu naisporukassa eikä ollu yhtään hauskaa.

syytinki
Seuraa 
Viestejä8917
Liittynyt18.8.2008
CE-hyväksytty
Taivaantallaaja
Minä olen tullut siihen tulokseen, että hauskuus porukassa vaatii oikean ilmapiirin. Oli se sitten kotioloissa tai töissä tai muualla. Samat kaverit saattavat välistä olla täysiä mörököllejä ja sitten taas ilokaasulla käyviä moottoriturpia. Hauskuus lisäksi ruokkii itseään kun oikea jengi kohdalle sattuu. Porukassa voi olla kumpaa sukupuolta tahansa, puhtaassa naisporukassa en ole sattuneesta syystä tosin koskaan ollut.

Mä oon ollu naisporukassa eikä ollu yhtään hauskaa.

Joo. Olen minäkin joskus eksynyt vahingossa naisten veskiin. Aika huumorintajuttomasti suhtautuivat.

Väitän, että kyllä niillä huumorintajua löytyy. Eivät muuten pärjäisi meidän miesten kanssa ollenkaan. Heidän huumorinsa laatu hiukan eroaa meidän uroiden tuotoksista, mutta kyllä sitä löytyy.

Kyllä ne porukassa osaa laukoa siinä kuin miehetkin ja tunnen useita naisia, joiden kanssa moni äijä jää toiseksi vitsien määrässä ja laadussa.

Misujen ei vain kannata heti huumorintajuaan paljastaa. Saattaa karju epäillä hunajapupua liian älykkääksi.

Vierailija
o

Niin ja nämä ovat taas yleistyksiä mitkä eivät kerro mitään yksilöstä. Vaikka standup naisiakin löytyy silti heidän tyylinsä on maskuliininen, eikä monikaan taida tehdä naismaista standupia? Onko havaittavissa, että tämä teoria pitäisi paikkaansa?



Miksi tuo tyyli on nimenomaan maskuliininen? Siksikö kun naisetkin käyttävät sitä? Eli: Jos nainen tekee jotain sellaista, mitä miehet eivät yleensä tee, hän todistaa olevansa feminiininen. Kun taas nainen tekee jotain sellaista, jota miehetkin tekevät, hän tietenkin apinoi miehiä? Onko tällä tavalla määritelmiä tehdessä edes mahdollista nähdä käyttäytymistä, joka ei ole joko maskuliinista tai feminiinistä, vaan ihan yhtä luontevasti molemmille sukupuolille kuuluvaa? Miksei päätelmäksi tule: Naisetkin osaavat käyttää vastaavaa huumoria, kunhan joutuvat sellaiseen tilanteeseen, johon se sopii? Kaiketi kuitenkin naiskatsojat hyvin ymmärtävät tuota "maskuliinista" huumoria? Mitenkäs ymmärrys ei olekaan sukupuolisidonnaista, vaikka naiset ovat eläneet ympäristöissä, joissa kyseisen kaltaista huumoria ei käytetä?

Ehkä tuo "maskuliininen huumorityyli" onkin se stand upiin luontevasti sopiva tyyli? Ehkä myös naiskoomikot käyttävät sitä johtuen itse tilanteen luonteesta - eivätkä johtuen halustaan vaikuttaa maskuliinisilta?

Kyllähän tilanteeseen sopivuus on aika olennainen toimivan huumorin edellytys aina. Miehetkään eivät vitsaile alaisina ihan samalla tavalla kuin johtajina tai perhepiirissä samalla tavalla kuin lätkäporukassa. Miksi tämä erilaiseen tyyliin turvautuminen olisi tulosta maskuliinisuudesta? Miksei tilannetietoisuudesta?

Vierailija
CE-hyväksytty
Taivaantallaaja
Minä olen tullut siihen tulokseen, että hauskuus porukassa vaatii oikean ilmapiirin. Oli se sitten kotioloissa tai töissä tai muualla. Samat kaverit saattavat välistä olla täysiä mörököllejä ja sitten taas ilokaasulla käyviä moottoriturpia. Hauskuus lisäksi ruokkii itseään kun oikea jengi kohdalle sattuu. Porukassa voi olla kumpaa sukupuolta tahansa, puhtaassa naisporukassa en ole sattuneesta syystä tosin koskaan ollut.

Mä oon ollu naisporukassa eikä ollu yhtään hauskaa.

Mikäli olet mies, porukka ei ollut enää naisporukka kun liityit siihen. Mikäli taas olet nainen, I rest my case.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kokisin että naisporukoissa nauretaan oikeasti tapahtuneille sattumuksille, eikä niinkään kerrota sepitettyjä vitsejä. Miehet sensijaan kertovat vitsejä sekä miehille että naisille ja liekö taustalla sitten jonkinlainen pätemisen tarve, en tiedä. Naiset saattavat kertoa toisilleen hyvinkin nolostuttavia koettuja juttuja, ja sitten kun yhdessä nauretaan sitä tapahtumaa, saa sen vakuutuksen että se on ihan normaalia että kaikenlaista sattuu eikä aina osaa käyttäytyä fiksusti, elikä kun naiset nauravat yhdessä siinä saa tuntea itsensä suvaituksi ja ainakin sen hetken aikaa on tasa-arvo.

Se mikä on hivenen ärsyttänyt itseäni miehissä on se että usein miehillä tuntuu olevan tarve päästä imitoimaan jotain julkkista tms. Olkoon imitaatio onnistu tahi ei, niin mielestäni se ei ole osoitus mistään valtavasta ainutlaatuisuudesta miehen taholta että hän matkii jotakuta toista ihmistä. Täten en ehkä naura kauhean ratkiriemuissani ja voi saada vaikutelman ettei minulla mukamas ole huumorintajua.

Yhteistilanteissa joissa on kummankin sukupuolen jäseniä kyllä ihan kaikki "syyllistyvät" kohteliaisuusnauruun jos tilanne sitä edellyttää, että ei siellä kyllä sen paremmin miehet kuin naisetkaan yrmytä vaan väen vängällä esitelläkseen että minä en noin huonolle huumorille naura... Tai jos joku sellaiseksi vastarannan kiiskeksi heittäytyy niin saa kyllä olla aika erikoinen tapaus. Ja harvemmin on kai nainen.

Katsoisin että kummaltakin sukupuolelta löytyy yhtäpaljon huumorintajua, ehkä jopa huumoriakin, vaikka ymmärrettävää on että naiset helpommin varoittelevat lapsia koska ikiaikaiseksi heidän tehtävänsä on ollut varjella lapsia (ja miesten tehtävä on ollut tutustuttaa ne ulkomaailmaan ja ottaa mukaan päivätöihin jos sattuvat olemaan poikapuolisia). Ja varoittelijahan ei voi nauraa päräyttää varoituksen perään, ettei sanoma mene sekaisin.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
o
Kuuntelin Christopher Hichensiä. Hänellä oli ajatus, että naiset eivät ole hauskoja. Lähinnä, koska naisilla ei ole ollut siihen evolutiivistä tarvetta. Miesten kilpailussa johtajuudesta huumori on ollut etu jolla kontrolloida joukkoja väkivallattomasti. Naisille taas on ilmeisesti kehittynyt toisenlainen huumori, koska patrilokaalisessa yhteisössä naiselle on ollut edullista luoda nopeasti sosiaalisia suhteita naisten huumori tuntuu olevan enempi yhdessä nauramista. Eli kun joku nauraa toiset samaistuvat nauramiseen ja kaikilla on kivaa. Jolloin naiset nauravat paljon herkemmin ilman syytä. Miesten suunnitelmallisessa huumorissa taas vitsin kertoja itse harvemmin nauraa mukana.

Niin ja nämä ovat taas yleistyksiä mitkä eivät kerro mitään yksilöstä. Vaikka standup naisiakin löytyy silti heidän tyylinsä on maskuliininen, eikä monikaan taida tehdä naismaista standupia? Onko havaittavissa, että tämä teoria pitäisi paikkaansa?


On.
Sen verran ehkä tuohon naisosastoon, että naisille nauru on enempi tapa jaksaa arjen vaikeuksien keskellä. Eli vaikka vaikuttaisi siltä, että nainen nauraa ilman syytä, niin ne syyt eivät vain ole niin suoraviivaisia kuin miehellä. Ehkä.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005
Taivaantallaaja
CE-hyväksytty

Mä oon ollu naisporukassa eikä ollu yhtään hauskaa.

Mikäli olet mies, porukka ei ollut enää naisporukka kun liityit siihen. Mikäli taas olet nainen, I rest my case.

En ole täysin varma vielä.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005
o
Kuuntelin Christopher Hichensiä. Hänellä oli ajatus, että naiset eivät ole hauskoja. Lähinnä, koska naisilla ei ole ollut siihen evolutiivistä tarvetta. Miesten kilpailussa johtajuudesta huumori on ollut etu jolla kontrolloida joukkoja väkivallattomasti. Naisille taas on ilmeisesti kehittynyt toisenlainen huumori, koska patrilokaalisessa yhteisössä naiselle on ollut edullista luoda nopeasti sosiaalisia suhteita naisten huumori tuntuu olevan enempi yhdessä nauramista. Eli kun joku nauraa toiset samaistuvat nauramiseen ja kaikilla on kivaa. Jolloin naiset nauravat paljon herkemmin ilman syytä. Miesten suunnitelmallisessa huumorissa taas vitsin kertoja itse harvemmin nauraa mukana.

Niin ja nämä ovat taas yleistyksiä mitkä eivät kerro mitään yksilöstä. Vaikka standup naisiakin löytyy silti heidän tyylinsä on maskuliininen, eikä monikaan taida tehdä naismaista standupia? Onko havaittavissa, että tämä teoria pitäisi paikkaansa?




Suhtaudun varauksella väittämiin, että miehissä olisi jokin muukin essentiaalinen ominaisuus kuin sosiaalinen status, joka selittäisi "sukupuolittunutta" huumoria, sillä mikään muu "suokupuolelinen" ominaisuus ei oikein sovi huumorin määritelmiin, ja koska tuon lyhyen tiivistelmän perusteella näyttää vahvasti siltä, että nyt olisi kyse jostain määrittelemättömästä ja yksinomaan miehisestä ominaisuudesta ja puuteesta naisilla, suhtaudun väittämiin varauksella.

Tutkimusten mukaan miesten jutuille nauretaan kyllä jonkin verran enemän kuin naisten jutuille, mutta sen sijaan, että kyse olisi varsinaisesti naisten hauskuuden puutteesta, selittyy ero kyllä puhtaasti sosiaalisella statuksella sen perusteella, että nauru on viesti, jolla osoitetaan ensisijaisesti yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää. Muutenkin kun ihmisyhteisöt eivät ole olleet enää satoihin tuhansiin vuosiin vain miesten välistä kilpailua siitä, kuka pääsee pääkalopaikalle raiskaamaan kaikki lauman naaraat vaan yhteisön hierarkiassa yhteisön jäsenille on löytynyt muutkin positiot, joilla on ollut lisääntymisen kannalta aivan yhtä pätevä asema, "tyhjän" nauramisesta on ollut aivan yhtälailla hyötyä kaikille lauman jäsenille sukupuoleen katsomatta.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
Feminine
o

Niin ja nämä ovat taas yleistyksiä mitkä eivät kerro mitään yksilöstä. Vaikka standup naisiakin löytyy silti heidän tyylinsä on maskuliininen, eikä monikaan taida tehdä naismaista standupia? Onko havaittavissa, että tämä teoria pitäisi paikkaansa?



Miksi tuo tyyli on nimenomaan maskuliininen? Siksikö kun naisetkin käyttävät sitä? Eli: Jos nainen tekee jotain sellaista, mitä miehet eivät yleensä tee, hän todistaa olevansa feminiininen. Kun taas nainen tekee jotain sellaista, jota miehetkin tekevät, hän tietenkin apinoi miehiä? Onko tällä tavalla määritelmiä tehdessä edes mahdollista nähdä käyttäytymistä, joka ei ole joko maskuliinista tai feminiinistä, vaan ihan yhtä luontevasti molemmille sukupuolille kuuluvaa? Miksei päätelmäksi tule: Naisetkin osaavat käyttää vastaavaa huumoria, kunhan joutuvat sellaiseen tilanteeseen, johon se sopii? Kaiketi kuitenkin naiskatsojat hyvin ymmärtävät tuota "maskuliinista" huumoria? Mitenkäs ymmärrys ei olekaan sukupuolisidonnaista, vaikka naiset ovat eläneet ympäristöissä, joissa kyseisen kaltaista huumoria ei käytetä?

Ehkä tuo "maskuliininen huumorityyli" onkin se stand upiin luontevasti sopiva tyyli? Ehkä myös naiskoomikot käyttävät sitä johtuen itse tilanteen luonteesta - eivätkä johtuen halustaan vaikuttaa maskuliinisilta?




Naispuolisia stand-up-koomikoita en ole kauheasti kuunnellut, mutta koomikoista tulee ekana mieleen Krisse. Ei ole kauhean maskuliininen! Ja siinä on myös yksi syy, miksi pidän hänestä. Krissen hahmo toimisi stand-uppinakin tosi hyvin, lienee ehkä tehnytkin sellaista.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Ainakin sen olen huomannut että jotkut naiset nauraakikattavat melkein kaikelle mitä sanon, huonoillekin vitseille. Tuskin ihastuksestakaan on kyse koska yksi niistä on minun serkkuni. Taino niin, mistä sitä ikinä tietää.. mutta itse päättelisin tästä niin että miehillä on hienostuneempi ja älykkäämpi huumorintaju.

くそっ!

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
DedMoroz
-:)lauri
Suhtaudun varauksella väittämiin, että miehissä olisi jokin muukin essentiaalinen ominaisuus kuin sosiaalinen status, joka selittäisi "sukupuolittunutta" huumoria, sillä mikään muu "suokupuolelinen" ominaisuus ei oikein sovi huumorin määritelmiin, ja koska tuon lyhyen tiivistelmän perusteella näyttää vahvasti siltä, että nyt olisi kyse jostain määrittelemättömästä ja yksinomaan miehisestä ominaisuudesta ja puuteesta naisilla, suhtaudun väittämiin varauksella.

Tutkimusten mukaan miesten jutuille nauretaan kyllä jonkin verran enemän kuin naisten jutuille, mutta sen sijaan, että kyse olisi varsinaisesti naisten hauskuuden puutteesta, selittyy ero kyllä puhtaasti sosiaalisella statuksella sen perusteella, että nauru on viesti, jolla osoitetaan ensisijaisesti yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää. Muutenkin kun ihmisyhteisöt eivät ole olleet enää satoihin tuhansiin vuosiin vain miesten välistä kilpailua siitä, kuka pääsee pääkalopaikalle raiskaamaan kaikki lauman naaraat vaan yhteisön hierarkiassa yhteisön jäsenille on löytynyt muutkin positiot, joilla on ollut lisääntymisen kannalta aivan yhtä pätevä asema, "tyhjän" nauramisesta on ollut aivan yhtälailla hyötyä kaikille lauman jäsenille sukupuoleen katsomatta.


Nyt täytyy rehellisesti sanoa, etten ymmärtänyt kirjoituksestasi muuta kuin sen, että siinä on kirjoitusvirhe.



Josko se -:)lauri tarkoittaa sitä, että toisinaan jonkun jutuille nauretaan ns. sosiaalisista syistä, kuten esim. yhteisössä ylemmässä asemassa olevan henkilön kertoessa vitsin. Tällöin ei välttämättä naurata todellisuudessa ollenkaan, mutta koska halutaan olla hyvissä väleissä omaa tulevaisuuttakin ajatellen, niin ollaan sitten olevinaan kovinkin huvittuneita ties vaikka monennen kerran kuultua juttua kuunnellessa. Tuon tyyppisessä tilanteessa ei välttämättä sukupuolella ole merkitystä, vaan jutun kertojan asema ja kuulijan asema vaikuttavat enemmän.

Mitä tulee omiin kokemuksiini, niin enemmän olen tavannut miehissä näitä, jotka jaksavat joka kerta tavatessa kertoa samoja vitsejä, jotka olivat vanhoja jo heidän isoisiensä eläessä, mikä panee miettimään, että josko jotkut jutut periytyvät isältä pojalle. Miesten välisessä bondaamisessa käytetään melko usein naisia halventavasti ja esineellistävästi kuvailevaa huumoria, mutta kyllä naisetkin viljelevät miehistä melko samantyyppistä matskua keskenään. Voi olla, että huumorilla pyritään pehmentämään sitä todellisuutta, jossa ei ollakaan itse niissä ohjaajan kapuloissa kiinni eikä pystytä sitten myöskään manipuloimaan muiden käyttäytymistä ja ohjailemaan heidän valintojaan itselleen edullisella tavalla. Vrt. "Happamat pihlajanmarjat" eli halventamalla sitä haluamaansa sitten kuvitellaan ainakin hetkellisesti oman asemansa ainakin jos ei siinä omassa porukassaan niin ainakin omassa mielessään olevan ylemmällä tasolla.

Mielestäni parhain huumori ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen, vaan ennemminkin liittyy jotenkin sosiaaliseen lahjakkuuteen ja henkilön kykyyn analysoida ympäristöään sekä ihmisten käyttäytymistä ja syitä siihen. Myöskin parhaat humoristit ovat yleensä keskitasoa älykkäämpiä ja ovat taitureita useammassakin huumorilajissa. Sitten on näitä, jotka kuvittelevat olevansa suurempiakin humoristeja huomaamatta ollenkaan olevansa itse kaikkein huvittavimpia sitä kuvitellessaan ja näitä, jotka olettavat, ettei ympäristö huomaa heidän purkavan kaunaansa, kateuttaan sekä vihaansa vain heidän itsensä huumoriksi kutsumaansa toisen ihmisen alas niittaamiseen ja kettuiluun. Todellinen kettuileva huumori on ihan eri asia kuin näiden huumoriksi kutsutut henkiset oksennukset.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat