Aggression ilmaiseminen

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Joskus kuvitellaan että jos alkaa oikein kunnolla riehumaan ja rähjäämään kiukun tullen niin saa sen tunnetilan ikäänkuin kulumaan nopeammin pois. Juuri luin jostakin että näin ei ole, vaan mitä enemmän ihminen itseään villitsee raivoon, sitä raivostuneempi hänestä myös tulee. Kuulema ihminen ei ole painekattila joka rauhoittuu kun päästetään paineet pois.

Vuosia sitten tulikin jo keskustelua käytyä jossain päin että ihmiset saattava nauttia vihasta, jäävät siihen oikein nalkkiin koska tunteessa on jotain typerryttävän addiktoivaa. On hauska olla vihainen, raivoissaan. Eikä tämä ole oma ideani, vaan tässäkin taisi olla taustalla joku tutkimus, oli peräti kemiallisia reaktioita havaittu mistä oli päätelty näin olevan. En sano mitään varmasti koska en todellakaan muista, mutta jos aihe jotakuta kiinnostaa niin ehkäpä hän myös keksii oivia googletustermejä?

Tietenkin raivon purku esim. halkojen hakkaamiseen voi olla ihan hyödyllistä jos se purku jollain ilveellä onnistuu, mutta moisessa tunnetilassa olettaisi olevan vaaratekijöitä läsnä ja olisipa todella noloa jos kirves kimpoaisi omaan sääreen vihan vimmassa riehuessa.

Ajatuksia, tuntemuksia? Onko omista raivokohtauksistasi ikinä ollut mitään konkreettista hyötyä vai oletko ajautunut ojasta allikkoon? Toimiiko kymmeneen laskeminen? Entä joku muu rauhoittumiskonsti?

Kommentit (14)

KKHS
Seuraa 
Viestejä368
Liittynyt23.11.2005
Rousseau
Joskus kuvitellaan että jos alkaa oikein kunnolla riehumaan ja rähjäämään kiukun tullen niin saa sen tunnetilan ikäänkuin kulumaan nopeammin pois. Juuri luin jostakin että näin ei ole, vaan mitä enemmän ihminen itseään villitsee raivoon, sitä raivostuneempi hänestä myös tulee. Kuulema ihminen ei ole painekattila joka rauhoittuu kun päästetään paineet pois.



Tuohan on perinteinen keittiöpsykologia vs tiede asetelma. Nimenomaan se painekattila vertaus tuo esiin sen miksi tieteensen kannattaa luottaa enemmän. Vertaukset ovat vain vertauksia, ja niitä ei itsessään pitäisi käyttää teriana, kuten usein tehdään.

Eli tuo agressiivisuushan toimii ajatus-tunne-käytös ketjulla, ja joskin agressiivisuuden määrä ja laatu riippuu nimenomaan siitä miten nuo kolme asiaa ruokkivat toisiaan. Pahan ajatukset synnyttävät vihaa ja agressiivista käytöstä, agressiivinen käytös synnyttää vihaa aj pahoja ajatuksia, viha synnyttää pahoja ajatuksia ja agressiivista käytöstä. Kun ketju katkaistaan, on helmpompi hallita myös muita osia. Käytökseen on usein helpoin vaikuttaa ja se vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Kun ne ruokkivat toisiaan, tulee ihmisestä helposti äkkipikainen, väkivaltainen ja vaarallinen.

Rousseau
Toimiiko kymmeneen laskeminen? Entä joku muu rauhoittumiskonsti?



Kymmeneen laskeminen on hyvä konsti, koska se usein antaa tarpeeksi aikaa agressiivisuuden tarpeen poistua. Lisäksi se helpottaa oman käytöksen etukäteen tarkkailua.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Agression vaaliminen on eri asia kuin sen osoittaminen.

Agression osoittaminen siitäkin huolimatta että se on synti, on itsekäs teko jonka funktio on palauttaa arvovaltaansa, eli osoittaa paikkansa.

Agression vaaliminen taas osoittaa huonoa itseluottamusta jota kompensoidaan dominanssilla ympäristöstään. Se on kuin ennalta ehkäisevää väkivaltaa ja saattaa jopa olla osoituksena ylemmyydestä jollekin toiselle, (jota ei syystä x voi hakata) kuin väkivallan uhrille.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Vähän tipahdin kärryiltä jees'in kohdalla mutta todellakin aggression ilmaiseminen ja ilmaisematta jättäminen lienevät kumpikin tapa osoittaa dominointiaan toista ihmistä kohtaan. Voi hallita sillä että pelottelee ja käyttäytyy uhkaavasti, tai voi hallita sillä että ei reagoi millään tavalla ulkopuoliseen provokaatioon. Jälkimmäinen voi olla hyvin ylimielinen valinta, mutta harvemmin se kai on se mikä ensimmäiseksi pannaan merkille. Riekkuja voi uskoa että toinen on vähän tossu kun ei ala hakkaamaan ovia eikä huutamaan kuin hyeena. Kunnes pitkässä juoksussa yksinään riehussaan huomaa että toinenhan on täysin asettunut hänen yläpuolelleen kun ei mene siihen toisen ihmisen tunnetilaan mukaan tai reagoi provokaatioon.

Tietenkin on sitäkin aggressiota missä se jätetään ilmaisematta koska siihen ei pysty tai se johtaisi ikäviin jälkiseuraamuksiin.

Voimattoman, matalan dominointimahdollisuuden omaava ihminen varmaankin pikkuhiljaa myrkyttyy ja katkeroituu omissa liemissään hautuessaan. - Mutta tämä nyt on sitä keittiöpsykologiaa tämä.

Kuten KKHS ilmaisee niin vertaukset eivät aina ole se minkä mukaan kannattaa operoida.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32778
Liittynyt6.12.2009
Rousseau
Joskus kuvitellaan että jos alkaa oikein kunnolla riehumaan ja rähjäämään kiukun tullen niin saa sen tunnetilan ikäänkuin kulumaan nopeammin pois.



Pirullinen kysymys heti tähän alkuun; miksi raivostuisit?

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008

Kyllä mulla ainakin auttaa huomattavasti tuo halkojen teko. Se pitää vain tehdä paljain käsin, niin hyvinkin nopeasti mieli muuttuu.

Everything you know, is about to change.

Vierailija
Teekkari
Kyllä mulla ainakin auttaa huomattavasti tuo halkojen teko. Se pitää vain tehdä paljain käsin, niin hyvinkin nopeasti mieli muuttuu.

Kai se noinkin auttaa. Useimpia auttaisi ihan kirveelläkin tehden, vaikka onhan se toki kovemman luokan paineiden purkua ihan paljain käsin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
jussipussi
Rousseau
Joskus kuvitellaan että jos alkaa oikein kunnolla riehumaan ja rähjäämään kiukun tullen niin saa sen tunnetilan ikäänkuin kulumaan nopeammin pois.



Pirullinen kysymys heti tähän alkuun; miksi raivostuisit?



Njaa. Mitkäköhän ne kulloinkin on.

Omat heikot hetkeni jolloin raivostumista on tapahtunut ovat liittyneet epäoikeudenmukaisuuden kokemiseen. Silloin kun mikään järkipuhe ei mene toiselle taholle perille, vaan hän änkkää ja jankkaa tai varsinkin huutaa jotain yhtä ja samaa idioottimaista litaniaansa, alkaa tuntua siltä että on primitiivireaktion paikka.

Eksä puolestaan väitti raivostuvansa tuon tuostakin ja mistä tahansa koska hänellä on mahdollisesti aivoissa vaurio keskosena syntymisen jäljiltä.

Muilla voi olla muita syitä. Mutta se mikä mietityttää on se että ovatko kaikki syyt tekosyitä? Ehkä jos tosiaan on vamma päässä niin sille ei mahda mitään, mutta vähän vähemmän vammainen varmaankin voisi elämänsä varrella ynnäillä yhteen useiden kokemustensa pohjalta sellaisen kaavion että onkohan se raivostuminen ikinä mihinkään rakentavaan ratkaisuun johtanut? Tuskin.

(Itse kiinnostuin nyt tällä kertaa tästä aiheesta sen vuoksi että tämä EI ole kauhean ajankohtainen, mutta ainahan tilanne voi äkisti muuttua, sama pää, samat aivot.)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
iileskotti
Teekkari
Kyllä mulla ainakin auttaa huomattavasti tuo halkojen teko. Se pitää vain tehdä paljain käsin, niin hyvinkin nopeasti mieli muuttuu.

Kai se noinkin auttaa. Useimpia auttaisi ihan kirveelläkin tehden, vaikka onhan se toki kovemman luokan paineiden purkua ihan paljain käsin.



Kieltämättä varsin hard core -tyyppinen ratkaisu.

Vierailija
Rousseau
... tai voi hallita sillä että ei reagoi millään tavalla ulkopuoliseen provokaatioon. Jälkimmäinen voi olla hyvin ylimielinen valinta, mutta harvemmin se kai on se mikä ensimmäiseksi pannaan merkille. Riekkuja voi uskoa että toinen on vähän tossu kun ei ala hakkaamaan ovia eikä huutamaan kuin hyeena. Kunnes pitkässä juoksussa yksinään riehussaan huomaa että toinenhan on täysin asettunut hänen yläpuolelleen kun ei mene siihen toisen ihmisen tunnetilaan mukaan tai reagoi provokaatioon.

Kyllä toisen ihmisen agressioon voi reagoida muutenkin kuin omalla agressiolla.
Olisi mielestäni pelkästään hyvä asia jos tämä olisi yleisempi asenne ja toimintamalli.
Vaikeata tätä on toisen yläpuolelle asettumisena pitää, jos esim parisuhteessa kumpikin osapuoli reagoi yleisesti näin toisen osapuolen agressioihin, kumpi siinä sitten olisi yläpuolella. Tai niin no, onhan aina sitten vissiin kumpikin vuorollaan, jos oletetaan tällaisen reagoinnin olevan jostain syystä yläpuolelle asettumista.
Mutta tuolla sanonnalla vaan on korvassani kielteinen merkitys jota en osaa tähän reagointiin yhdistää, pikemminkin päinvastoin kokisin kielteisenä tietoisen vastaamiseen agressiolla tarkoituksella.

Vierailija
Rousseau
Omat heikot hetkeni jolloin raivostumista on tapahtunut ovat liittyneet epäoikeudenmukaisuuden kokemiseen. Silloin kun mikään järkipuhe ei mene toiselle taholle perille, vaan hän änkkää ja jankkaa tai varsinkin huutaa jotain yhtä ja samaa idioottimaista litaniaansa, alkaa tuntua siltä että on primitiivireaktion paikka.

Tuo kuulostaa ihan siltä kuin raivostuminen olisi tietoinen valinta, mikä tuntuu minusta aika oudolta lähtökohdalta. Eikös ne primitiivireaktiot ole pikemminkin niitä tahattomia alitajuisia reaktioita, joissa ei ehdi oikein tuntua miltään ennenkuin on jo myöhäistä eli on jo raivostunut ?
Eli eikö tuollainen primitiivi raivostuminen ole aika nopea tapahtuma jossa ei ehdi suuremmin miettiä mitä on tekemässä/kokemassa.

Vierailija

Lähestulkoon aina suhtaudun itseeni kohdistuviin (ei_fyysisiin) aggressioihin häpeämättömällä tyyneydellä. Se on monella tapaa kustannustehokasta.

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

En yhtään ihmettelisi sen addictioivaakin vaikutusta. Esimerkiksi monien piristeiden, itsensäviiltelyn, kauhuelokuvien tai stressin tuottama adredaliini voi aiheuttaa vahvaa psyykkistä riippuvuutta, niin miksei agressiostakin vapautunut adredaliini. Olisi hyvä tutkia käytöhäiriöiden ja adredaliiniriippuvuuden yhteyttä. Itselläni on usein vaikeuksia hallita tiettyjä adredaliinia aiheuttavia tunteita sekä nautin kaikista maailman piristeistä. Kuitenkin pyrin esimerkiksi liikenteessä ajamaan normaalisti, olemaan käyttämättä vahvoja piristeitä tai vaarantamasta omaa terveyttäni. Uskon sen myös altistavat tietylle käytökselle, jossa pyrin käyttäytymään agressiivisesti kun ketään muita ei ole lähettyvillä, mietin millaista olisi ajaa kaupungin läpi täysiä autolla, mennä kouluun ammuskelemaan tai muuta vastaavaa. En ole kuitenkaan ainakaan fyysisesti agressiivinen ja henkisestikin yritän ihmisten lähettyvillä käyttäytyä normaalisti. Melko usein koen tämän jopa haitaksi itselleni, taloudellisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti sekä henkisesti. Ehkä yritän jotenkin hallita muuten melko epävakaava aktiivisuustasoani. Usein uuvutan itseni väsyksiin ylisuorittamisella, joka taas altistaa muille ongelmille. Ehkä toisinaan joillekin rauhoittaville olisi käyttöä, mutta en ainakaan mielestäni vielä ole ylittänyt sellaista rajaa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
kuukle
Rousseau
Omat heikot hetkeni jolloin raivostumista on tapahtunut ovat liittyneet epäoikeudenmukaisuuden kokemiseen. Silloin kun mikään järkipuhe ei mene toiselle taholle perille, vaan hän änkkää ja jankkaa tai varsinkin huutaa jotain yhtä ja samaa idioottimaista litaniaansa, alkaa tuntua siltä että on primitiivireaktion paikka.

Tuo kuulostaa ihan siltä kuin raivostuminen olisi tietoinen valinta, mikä tuntuu minusta aika oudolta lähtökohdalta. Eikös ne primitiivireaktiot ole pikemminkin niitä tahattomia alitajuisia reaktioita, joissa ei ehdi oikein tuntua miltään ennenkuin on jo myöhäistä eli on jo raivostunut ?
Eli eikö tuollainen primitiivi raivostuminen ole aika nopea tapahtuma jossa ei ehdi suuremmin miettiä mitä on tekemässä/kokemassa.



Enhän tietenkään menneissä kokemuksissani järkeillyt että "hei nyt mua sorsitaan joten pannaanpa raivokohtaus päälle", vaan olen järkeillyt jälkikäteen että raivokohtauksen aiheutti turhautumisen tunne jonka aiheutti epäoikeudenmukaisuuden tunne. Kannattaa tosiaan olla tarkkana kun analysoi tuntemuksiaan muille että tuo esille missä vaiheessa analyysi on suoritettu. Aika omituinen ihminenhän sitä olisi jos yhtäaikaa rähjäisi sekä riehuisi että miettisi päässään kylmänloogisesti läpi että mistä tämä kaikki johtuu.

Onhan noita telkassa ollut kaikenlaisia dokumenttejä esim. amerikkalaisesta vangista joka siellä vankilassa kertoo ihan tyynenä mitä kaikkea tuli tehtyä ja mikä meni vikaan kun vainaitakin sitten tuli läjä. Kovasti fiksulta saattavat vaikuttaa siinä selitellessään, mutta eihän se sitä tarkoita että olivat fiksuja tekojaan tehdessään. Jälkiviisas on helppo olla.

Kerran olen tosin tietoisesti demonstroinut raivoa. Tämä tapahtui tilanteessa että mies oli tuhlannut älyttömän määrän rahaa pelikoneeseen ja siitä harmistuneena alkoi huutamaan minulle. Tällöin huusin takaisin yhtä kovaa ja sitten yhtäkkiä laskin ääneni normaalille tasolle ja sanoin että tuolta se kuulostaa kun sinä huudat. Tämän jälkeen mies oli vaiti.

Näitä tilanteita että mies huusi autossa (tai milloin missäkin) oli ihan riittävä määrä siedettäväksi, enkä minä tiedä miten niihin olisi pitänyt reagoida. Ahdistuin niistä tilanteista ja saatoin sitten itsekin saada raivokohtauksen siitä hyvästä että yksi kehtaa karjua minulle joka en ole mitenkään syypää hänen omiin mokiinsa. Ehkä kylmä tyyneys olisi ollut parempi vaihtoehto?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Tuppu L 2.0
En yhtään ihmettelisi sen addictioivaakin vaikutusta. Esimerkiksi monien piristeiden, itsensäviiltelyn, kauhuelokuvien tai stressin tuottama adredaliini voi aiheuttaa vahvaa psyykkistä riippuvuutta, niin miksei agressiostakin vapautunut adredaliini. Olisi hyvä tutkia käytöhäiriöiden ja adredaliiniriippuvuuden yhteyttä. Itselläni on usein vaikeuksia hallita tiettyjä adredaliinia aiheuttavia tunteita sekä nautin kaikista maailman piristeistä. Kuitenkin pyrin esimerkiksi liikenteessä ajamaan normaalisti, olemaan käyttämättä vahvoja piristeitä tai vaarantamasta omaa terveyttäni. Uskon sen myös altistavat tietylle käytökselle, jossa pyrin käyttäytymään agressiivisesti kun ketään muita ei ole lähettyvillä, mietin millaista olisi ajaa kaupungin läpi täysiä autolla, mennä kouluun ammuskelemaan tai muuta vastaavaa. En ole kuitenkaan ainakaan fyysisesti agressiivinen ja henkisestikin yritän ihmisten lähettyvillä käyttäytyä normaalisti. Melko usein koen tämän jopa haitaksi itselleni, taloudellisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti sekä henkisesti. Ehkä yritän jotenkin hallita muuten melko epävakaava aktiivisuustasoani. Usein uuvutan itseni väsyksiin ylisuorittamisella, joka taas altistaa muille ongelmille. Ehkä toisinaan joillekin rauhoittaville olisi käyttöä, mutta en ainakaan mielestäni vielä ole ylittänyt sellaista rajaa.



Tsemppiä itsehallinnassa. En todellakaan usko että remuaminen hyödyttää mitään.

Toisaalta voi kai olla liiankin pelokas, itse kauhistuin sitä että eka eksäni kertoi fantasoivansa siitä miten menisi torille ja alkaisi lahdata porukkaa konekiväärillä. Kovin kaukana tästä fantasiasta eivät olleet tokankaan eksän ajatukset, ja jälkimmäinen uhkasi pari kertaa minunkin tappamisellani (toiseen näistä kerroista liittyi uhitteleva ele eli pieni syöksähdys autolla päin sillanpilaria kun olin kyydissä). Toisaalta hänet taas itsensä oli yritetty kerran tappaa ihan konkreettisesti.

"Vauhtia ja vaarallisia tilanteita" -fiiliksiin voi varmasti jäädä jumiin. Olen kuullut että alkoholistien lapset jotka saavat koko alkuelämänsä sietää epävarmaa tilannetta kotona (vaikkei siihen välttämättä väkivaltaa liittyisikään) ovat aikuisenakin sellaisia etteivät oikein osaa rentoutua ja odottavat vain kokoajan että koska sattuu jotain kamalaa. Jotkut näistä ihmisistä sitten hakeutuvat jatkuvasti paikkoihin ja suhteisiin missä jännitettävää riittää, koska he eivät tunne mitään muunlaista elämää ja ainahan ihminen kokee tutun turvalliseksi vaikka se olisi päinvastoin kuolemanvaarallista. Tai ehkä "turvallinen" on huono sana, mutta jokin ihmeellinen urautuminen siinä tapahtuu.

Mikäli jännitystilojaan ei vaan kertakaikkiaan saa purettua hyvällä, niin herää kysymys että onko sitten kauhean huono ajatus ryhtyä vaikkapa nyrkkeilijäksi tms. Itse en omien kiukkujeni kanssa ole vielä mitään fyysisiä juttuja kauheasti ajatellut koska olen aina pelännyt ihan hirveästi vammoja ja kehon vikuuttumista.

Tosin tämä nyt menee sitten ihan päinvastoin jo aloitukseen nähden missä oli puhetta siitä että ns. paineiden purku ei välttämättä onnistu (koska ihminen vain pillastuu lisää omista aggressioistaan).

Uusimmat

Suosituimmat