Fiosofisia pohdintoja

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Juolahti mieleen sellainen ajatus, että mitäs jos koko tää maailmankaikkeus onkin joku testi. Siis että oikeasti kaikki muut ihmiset vaan näyttävät olevan samanlaisia ihmisiä kuin itsekin, mutta oikeasti kaikki onkin pelkkää suurta estradia, jossa toiset ihmiset ovat "robotteja". Siis jokin "älykkäämpi olento" tekee ihmisillä testejä, mutta saa ihmiset luulemaan, että elävät kaltaistensa joukossa tasa-vertaisina, mutta oikeasti kaikki onkin pelkkää ison luokan kusetusta .

Tähän liittyy myös ajatus siitä, että mitäs jos minä itsekin olen pelkkä "robotti", joka toteuttaa jotakin tiettyä ennalta määrättyä "suunnitelmaa".

Pelottavaa tässä on mun mielestä se, että tällaset asiat ovat täysin oman pään sisäisiä, eikä niitä perusteluiden vakuuttavuuden puolesta voi arvioida puolin eikä toisin. Siis vaikka tuntuisi kuinka epäuskottavalta se, että jospa koko elämä onkin pelkkää estradia, jossa sinä olet se näyttelijä, ja kaikki muu on pelkkää lavastusta, niin se voikin olla silti se "totuus" elämästä. Kyllähän se tuntuu paljon järkevämmältä ajatella, että me ihmiset ollaan kaikki olemassa samalla tavalla, eikä kukaan ole toista enemmän "robotti", kuin toinen. Mutta mitäs jos sittenkin tää kaikki onkin pelkkää lavastusta... .

Oma käsitys elämästä nojaa vain jonkun tietyn uskomusjärjestelmän varaan, mutta mistä tietää, että se on se oikea uskomus tai "totuus". Ei varmaan mistään.

Koko tää kirjoitus liittyy psykologiaan siten, että mun tietääkseni tollasia edellä kuvailemiani tuntemuksia on kai sellaisilla ihmisillä, jotka ovat masentuneita, tai yksinäisiä. Osaisko jotkut viisaammat vähän eritellä mun ajatuksia, tai vastata jotain jos kiinnostui ?

Sivut

Kommentit (38)

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
Brougie
Juolahti mieleen sellainen ajatus, että mitäs jos koko tää maailmankaikkeus onkin joku testi. Siis että oikeasti kaikki muut ihmiset vaan näyttävät olevan samanlaisia ihmisiä kuin itsekin, mutta oikeasti kaikki onkin pelkkää suurta estradia, jossa toiset ihmiset ovat "robotteja". Siis jokin "älykkäämpi olento" tekee ihmisillä testejä, mutta saa ihmiset luulemaan, että elävät kaltaistensa joukossa tasa-vertaisina, mutta oikeasti kaikki onkin pelkkää ison luokan kusetusta .

Tähän liittyy myös ajatus siitä, että mitäs jos minä itsekin olen pelkkä "robotti", joka toteuttaa jotakin tiettyä ennalta määrättyä "suunnitelmaa".

Pelottavaa tässä on mun mielestä se, että tällaset asiat ovat täysin oman pään sisäisiä, eikä niitä perusteluiden vakuuttavuuden puolesta voi arvioida puolin eikä toisin. Siis vaikka tuntuisi kuinka epäuskottavalta se, että jospa koko elämä onkin pelkkää estradia, jossa sinä olet se näyttelijä, ja kaikki muu on pelkkää lavastusta, niin se voikin olla silti se "totuus" elämästä. Kyllähän se tuntuu paljon järkevämmältä ajatella, että me ihmiset ollaan kaikki olemassa samalla tavalla, eikä kukaan ole toista enemmän "robotti", kuin toinen. Mutta mitäs jos sittenkin tää kaikki onkin pelkkää lavastusta... .

Oma käsitys elämästä nojaa vain jonkun tietyn uskomusjärjestelmän varaan, mutta mistä tietää, että se on se oikea uskomus tai "totuus". Ei varmaan mistään.

Koko tää kirjoitus liittyy psykologiaan siten, että mun tietääkseni tollasia edellä kuvailemiani tuntemuksia on kai sellaisilla ihmisillä, jotka ovat masentuneita, tai yksinäisiä. Osaisko jotkut viisaammat vähän eritellä mun ajatuksia, tai vastata jotain jos kiinnostui ?




Kuvailemasi ajatus tai jokin sen muunnelma on (pienillä lapsilla) niin yleinen, että sille on oma nimikin: Solipsismi.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32522
Liittynyt6.12.2009
Brougie
Juolahti mieleen sellainen ajatus, että mitäs jos koko tää maailmankaikkeus onkin joku testi. Siis että oikeasti kaikki muut ihmiset vaan näyttävät olevan samanlaisia ihmisiä kuin itsekin, mutta oikeasti kaikki onkin pelkkää suurta estradia, jossa toiset ihmiset ovat "robotteja". Siis jokin "älykkäämpi olento" tekee ihmisillä testejä, mutta saa ihmiset luulemaan, että elävät kaltaistensa joukossa tasa-vertaisina, mutta oikeasti kaikki onkin pelkkää ison luokan kusetusta .

Tähän liittyy myös ajatus siitä, että mitäs jos minä itsekin olen pelkkä "robotti", joka toteuttaa jotakin tiettyä ennalta määrättyä "suunnitelmaa".

Pelottavaa tässä on mun mielestä se, että tällaset asiat ovat täysin oman pään sisäisiä, eikä niitä perusteluiden vakuuttavuuden puolesta voi arvioida puolin eikä toisin. Siis vaikka tuntuisi kuinka epäuskottavalta se, että jospa koko elämä onkin pelkkää estradia, jossa sinä olet se näyttelijä, ja kaikki muu on pelkkää lavastusta, niin se voikin olla silti se "totuus" elämästä. Kyllähän se tuntuu paljon järkevämmältä ajatella, että me ihmiset ollaan kaikki olemassa samalla tavalla, eikä kukaan ole toista enemmän "robotti", kuin toinen. Mutta mitäs jos sittenkin tää kaikki onkin pelkkää lavastusta... .

Oma käsitys elämästä nojaa vain jonkun tietyn uskomusjärjestelmän varaan, mutta mistä tietää, että se on se oikea uskomus tai "totuus". Ei varmaan mistään.

Koko tää kirjoitus liittyy psykologiaan siten, että mun tietääkseni tollasia edellä kuvailemiani tuntemuksia on kai sellaisilla ihmisillä, jotka ovat masentuneita, tai yksinäisiä. Osaisko jotkut viisaammat vähän eritellä mun ajatuksia, tai vastata jotain jos kiinnostui ?




Kokeillaan "käytännossä"

Sovitaan että on näin miten pelkäät eli kaikki on robotteja.

Mitä teet/tekisit?

Sovitaan että ei ole robotteja olemasskaan

Mität teet/tekisit?

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
Brougie

Siis vaikka tuntuisi kuinka epäuskottavalta se, että jospa koko elämä onkin pelkkää estradia, jossa sinä olet se näyttelijä, ja kaikki muu on pelkkää lavastusta, niin se voikin olla silti se "totuus" elämästä. Kyllähän se tuntuu paljon järkevämmältä ajatella, että me ihmiset ollaan kaikki olemassa samalla tavalla, eikä kukaan ole toista enemmän "robotti", kuin toinen. Mutta mitäs jos sittenkin tää kaikki onkin pelkkää lavastusta... .

On kirjoitettu paljon artikkeleita siitä, että mitäs jos ihmiset (ja kaikki elämä ja olevainen) ovatkin vain tietokonesimulaation tulosta, ja ajatuksella että elämä on pelkkä "väärennös" on pitkät perinteet filosofiassa ja tieteiskirjallisuudessa. Matrix-elokuva tätä kuvasi varsin hyvin. Oxfordilainen filosofi Nick Bostrom jopa kirjoittaa että "on huomattava todennäköisyys, että elät tietokonesimulaatiossa. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti"

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija

Mutta ajatelkaapa jos sinä oletkin ainut olemassaoleva olento maailmassa, ja kaikki muu onkin pelkkää kuvitelmaasi. Näet siis tavallaan unta jossa luot yksinäisyyteesi tarinaa. Kun asuinkumppanisi on töissä, häntä ei ole olemassakaan. Kun päivällispöydässä keskustelette työpäivästä, luot samalla tapahtumat hänen poissaoloajalleen. Myöhemmin voit keksiä mitä tahansa näiksi olemattomiksi ajoiksi, esim. syrjähypyt jne. jos mielesi sellaista haluaa kuvitella.
Kun kuuntelet vierasta kieltä, se on pelkkää siansaksaa. Kun opettelet kielen, luot sen rakenteet.
Kun mielesi kehittyy iän mukaan, luot tiedettä ja teknologiaa ympärillesi. Niin kauan kuin kuvittelet olevasi estynyt ja huonompi kuin muut, tapahtumat kulkevat niitä tukevaan suuntaan, jos taas teet kaikkesi sen eteen että olet oman elämäsi sankari, maailma alkaa kummasti näyttää erilaiselta. Mieli luo todellisuuden.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32522
Liittynyt6.12.2009
Astronomy
Brougie

Siis vaikka tuntuisi kuinka epäuskottavalta se, että jospa koko elämä onkin pelkkää estradia, jossa sinä olet se näyttelijä, ja kaikki muu on pelkkää lavastusta, niin se voikin olla silti se "totuus" elämästä. Kyllähän se tuntuu paljon järkevämmältä ajatella, että me ihmiset ollaan kaikki olemassa samalla tavalla, eikä kukaan ole toista enemmän "robotti", kuin toinen. Mutta mitäs jos sittenkin tää kaikki onkin pelkkää lavastusta... .

On kirjoitettu paljon artikkeleita siitä, että mitäs jos ihmiset (ja kaikki elämä ja olevainen) ovatkin vain tietokonesimulaation tulosta, ja ajatuksella että elämä on pelkkä "väärennös" on pitkät perinteet filosofiassa ja tieteiskirjallisuudessa. Matrix-elokuva tätä kuvasi varsin hyvin. Oxfordilainen filosofi Nick Bostrom jopa kirjoittaa että "on huomattava todennäköisyys, että elät tietokonesimulaatiossa. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti"



Jos tietäisit tämän 100% varmuudella mitä tekisit?

Nythän tämä todellisuus mitä miellämme on todennäkoisesti 100% aivojen simulaatio

Vierailija

Nuo Brougien kuvaamat kelat on luultavasti tosi yleisiä. Itse joskus 14-vuotiaana kun yhtäkkiä tajusin että sitähän perkele kuollaan aloin miettimään, että mitäs sille tietoisuudelle tapahtuu. Pelästyin ajatusta, että mitäs jos ihminen on todellakin dualistinen kokonaisuus ja ajatus vaan jää leijumaan jonnekin täydelliseen tyhjiöön ikuiseksi ajoiksi. Ja sitten aloin kelaamaan, että mitäs jospa mä oon ikään kuin nyt jo kuollut, olen yksin maailmankaikkeudessa ja näen vain illusionääristä unta todellisuudesta. Myöhemmin ymmärsin, että näitä asioita oli pohdittu jo maailman sivu. Solipsismina se ajatuskulku tosiaan tunnetaan.

Itsekin olen joskus näin vanhemmiten kelannut aivan samalla tavalla kuin Brougie, että mistä helvetistä sitä tosiaan tietää, että muut ihmiset ovat samalla tavalla tiedostavia olentoja kuin minä. Jos sitä tosiaan olisikin vaan maailmankaikkeuden ainoa tietoisuus ja muut olisi pelkkiä robotteja. Siitäkin tulee aika yksinäinen olo. Nii-i, mistä sitä tosiaan tietää.

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Melko selvää kuitenkin on, että tietoisten otusten kuvittelema tila ja käsitteistö on vain kuvitelmaa. Televisio on vain tietyn tasapainon saavuttanut vuorovaikuttava kasa energiaa, ei mitään muuta. Samoin meidän kuvittelemamma 200 metriä on vain vurovaikutuksen tulosta, ei mitään konkreettista. Tietoisuus ja aika taas on jotain mistä ihmiskunta ei tajua mitään. Me elämme melko mielenkiintoisessa maailmassa. Pelkästään tietokoneiden parissakaan oleva ihminen ei tajua mitä jokin transistori tekee milloinkin, vaan kaikki se ohjelmointi ja vastaava on vain tietyn käsitteistön hyväksikäyttämistä. Moni ohjelmoija ei edes tajua mitä on milloinkin ohjelmoimassa. Samoin edes huippu tutkijat eivät varmaan tiedä kuinka maailma oikeasti toimii.

Vierailija
jussipussi

Kokeillaan "käytännossä"

Sovitaan että on näin miten pelkäät eli kaikki on robotteja.

Mitä teet/tekisit?

Sovitaan että ei ole robotteja olemasskaan

Mität teet/tekisit?


Joo just noin mäkin yritin aatella, että ei sillä ihmisen toiminnan kannalta olisi välttämättä mitään väliä, että uskooko siihen, että kaikki on pelkkää "lavastusta", vai uskooko, että vain oma itse on se "tiedostaja". Joka tapauksessa kaikki varmaan kuitenkin pyrkisivät kohti sitä onnellista elämää, mitä se nyt itse kullekin käytännössä sitten on. Ajatuksena kuitenkin olis melko yksinäistä olla ainoa "tiedostaja/havaitsija".

Ärsyttävintä todellisuudessa on mun mielestä se, että ihmisen pitää olla tällanen "vajaa-älyinen" olento, joka pystyy esittämään itselleen sellaisia kysymyksiä, joihin ei pysty ymmärtämään vastausta. Siis ihminen pystyy saamaan ajatuksensa aivan solmuun tämän olemassaolon takia, pohtimalla tuommoisia kysymyksiä, joihin ei kertakaikkiaan vaan ole vastausta.(ainakaan sellaisia, jotka ihminen voisi itse ymmärtää). Jos joku "älykkäämpi olento" olisi luonut ihmisen, niin miksi piti luoda tällaisia "vähä-älyisiä", jotka korkeintaan voivat ymmärtää, etteivät voi ymmärtää oikeastaan mitään tästä todellisuudesta.

Ja sitten oon myös miettinyt, että voiko "todellisuutta" edes olla olemassa. Todellisuushan näyttäytyy havaitsijalle aistien suodattamana illuusiona, joten "havaitsija" ei voi nähdä sitä varsinaista "todellisuutta". "Havaitsija" näkee vain aistien luoman kuvitelman todellisuudesta. Näin ollen voiko todellisuutta nähdä sellaisenaan paljaana itsenään, koska ainakaan "havaitsija" ei voi sitä sellaisena nähdä. Ja jos taas ei ole "havaitsija", niin ei voi havaita mitään, ei siis myöskään todellisuutta. Tai jotenkin niin... menin jo itekin sekasin

Vierailija
Brougie
jussipussi

Kokeillaan "käytännossä"

Sovitaan että on näin miten pelkäät eli kaikki on robotteja.

Mitä teet/tekisit?

Sovitaan että ei ole robotteja olemasskaan

Mität teet/tekisit?


Joo just noin mäkin yritin aatella, että ei sillä ihmisen toiminnan kannalta olisi välttämättä mitään väliä, että uskooko siihen, että kaikki on pelkkää "lavastusta", vai uskooko, että vain oma itse on se "tiedostaja". Joka tapauksessa kaikki varmaan kuitenkin pyrkisivät kohti sitä onnellista elämää, mitä se nyt itse kullekin käytännössä sitten on. Ajatuksena kuitenkin olis melko yksinäistä olla ainoa "tiedostaja/havaitsija".

Ärsyttävintä todellisuudessa on mun mielestä se, että ihmisen pitää olla tällanen "vajaa-älyinen" olento, joka pystyy esittämään itselleen sellaisia kysymyksiä, joihin ei pysty ymmärtämään vastausta. Siis ihminen pystyy saamaan ajatuksensa aivan solmuun tämän olemassaolon takia, pohtimalla tuommoisia kysymyksiä, joihin ei kertakaikkiaan vaan ole vastausta.(ainakaan sellaisia, jotka ihminen voisi itse ymmärtää). Jos joku "älykkäämpi olento" olisi luonut ihmisen, niin miksi piti luoda tällaisia "vähä-älyisiä", jotka korkeintaan voivat ymmärtää, etteivät voi ymmärtää oikeastaan mitään tästä todellisuudesta.


Kaikki tänne kirjoittamasi ajatukset ovat kielellä tuotettuja. Kielen mahdollistamia käsitteellisiä ongelmia.

Itselleni filosofiset ongelmat suurimmalta osalta surkastuivat merkittyksettömäksi lätinäksi, kun huomasin, että kielen muodostamassa käsitteellisessä avaruudessa voi muodostaa merkityksiä yhdistämällä ja rinnastamalla äärettömästi erilaisia filosofisia probleemoita, joiden relevanssi reaalimaailmassa on nolla.

Miettiikö kissa, että onko hiiri olemassa?

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Ehkä ihminen vain on joku mielisairas luonnonoikku miettiessään ylipäätään olemassaoloaan ja muuta vastaavaa? Ihmisillä on yleisestikin ollut erittäin kovaa mm. jääkausien aiheuttaman evoluution myötä, että selviytyneiden joukossa on jalostunut samalla skitsofreniat ja monet muut mielisairaudet. Ei oikein löydy toista uskonnollista ja päihteitä käyttävää otusta. Eikä varmaan ole evoluutionkaan kannalta merkityksellistä käydä mitään homokeskustelua. Ihmisten yleinen seksuaalinen ja sosiaalinen käytös on muutenkin melko epämääräistä. Jos joku humanoidi tulisi meitä katsomaan, niin varmasti hän ihmettelisi ihmiskunnan menoa. Naisilla on persettä muistuttavat epämääräisessä paikassa sijaitsevat rintarauhaset, miehillä yli suuret sukupuolielimet, karvattomia metrin hiuksia ja persekasvoja lukuunottamatta ja vaikka mitä muuta kummallista. Nykyihminen on kuitenkin niin uusi laji ja keskellä kehitystä, eikä keskeneräistä työstä sovi arvostella, joten meillä on vielä toivoa.

Vierailija
anomalia
Brougie
jussipussi

Kokeillaan "käytännossä"

Sovitaan että on näin miten pelkäät eli kaikki on robotteja.

Mitä teet/tekisit?

Sovitaan että ei ole robotteja olemasskaan

Mität teet/tekisit?


Joo just noin mäkin yritin aatella, että ei sillä ihmisen toiminnan kannalta olisi välttämättä mitään väliä, että uskooko siihen, että kaikki on pelkkää "lavastusta", vai uskooko, että vain oma itse on se "tiedostaja". Joka tapauksessa kaikki varmaan kuitenkin pyrkisivät kohti sitä onnellista elämää, mitä se nyt itse kullekin käytännössä sitten on. Ajatuksena kuitenkin olis melko yksinäistä olla ainoa "tiedostaja/havaitsija".

Ärsyttävintä todellisuudessa on mun mielestä se, että ihmisen pitää olla tällanen "vajaa-älyinen" olento, joka pystyy esittämään itselleen sellaisia kysymyksiä, joihin ei pysty ymmärtämään vastausta. Siis ihminen pystyy saamaan ajatuksensa aivan solmuun tämän olemassaolon takia, pohtimalla tuommoisia kysymyksiä, joihin ei kertakaikkiaan vaan ole vastausta.(ainakaan sellaisia, jotka ihminen voisi itse ymmärtää). Jos joku "älykkäämpi olento" olisi luonut ihmisen, niin miksi piti luoda tällaisia "vähä-älyisiä", jotka korkeintaan voivat ymmärtää, etteivät voi ymmärtää oikeastaan mitään tästä todellisuudesta.


Kaikki tänne kirjoittamasi ajatukset ovat kielellä tuotettuja. Kielen mahdollistamia käsitteellisiä ongelmia.

Itselleni filosofiset ongelmat suurimmalta osalta surkastuivat merkittyksettömäksi lätinäksi, kun huomasin, että kielen muodostamassa käsitteellisessä avaruudessa voi muodostaa merkityksiä yhdistämällä ja rinnastamalla äärettömästi erilaisia filosofisia probleemoita, joiden relevanssi reaalimaailmassa on nolla.

Miettiikö kissa, että onko hiiri olemassa?




Näyttääkö sinusta siltä, että kissa miettii, onko hiiri olemassa? Mitä sinä näet, on vain se, kun kissa nappaa hiiren. Ja tämäkin on aistiesi suodattama illuusio mahdollisesta "todellisemmasta" tapahtumasta, eikö? Vai väitätkö, että vain se, ja kaikki se, jonka näet/koet, on todellisuus? Esimerkiksi käärmeet näkevät eri tavalla, kuin me ihmiset. Käärmeet näkevät vain infrapuna-alueen säteilyn. Siis käärmeille todellisuus näyttää eri kasvonsa, kuin ihmisille.(näin tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta)

Kyllähän tässä täytyy se myöntää, että jo olemassaolo itsessään on niin selittämätön ja mahdoton ihmiselle ymmärrettäväksi, että väkisinkin huomaa hyvin pian olevansa vaajaa-älyinen tämänkaltaisten kysymysten äärellä.

Lisäksi kaikki edellä kuvaamani ajatukset ovat kielellä tuotettuja -> ne koostuvat sanoista -> sanat sisältävät merkityksen -> merkitykset kuvaavat jotakin reaalimaailman tapahtumaa -> johtopäätös: kuvaamani ajatukset johtuvat reaalimaailmasta, eikä mistään helvetin kielellisestä käsiteavaruudesta. Eikö?

Lisäksi jokainen kirjoittamani lause kokonaisuutena on merkityksellinen ja viittaa reaalimaailmaan.
Toisin olisi jos kirjoittaisin lauseita, kuten:
Auto kynä ylhäältä miten. Jossa paperi sängyn alla korkeampi! Kuten maissa sinertävästi hiisi?
Nämä lauseet vasta filosofisia probleemoita synnyttäisivätkin . Emme kuitenkaan ole kiinnostuneet niistä, koska emme pysty liittämään niitä reaalimaailman ilmiöihin, emmekä siten ymmärrä niiden merkitystä.

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009

Huomautan, että avausviestin kysymys saattaa olla ihan tieteellisesti falsifioitavissa/todistettavissa oleva, eikä vain filosofinen. Siitä vain oikean sorttista kaapelia aivojen väliin ja kokeilemaan, tuleeko "minustä" yht'äkkiä "me".

anomalia

Itselleni filosofiset ongelmat suurimmalta osalta surkastuivat merkittyksettömäksi lätinäksi, kun huomasin, että kielen muodostamassa käsitteellisessä avaruudessa voi muodostaa merkityksiä yhdistämällä ja rinnastamalla äärettömästi erilaisia filosofisia probleemoita, joiden relevanssi reaalimaailmassa on nolla.

Miettiikö kissa, että onko hiiri olemassa?


Toisaalta onhan oma huomiosikin kielestä pitkälti filosofisen pohdinnan tulos. Tuo on juuri yksi filosofian päämääristä: oikeiden kysymysten etsiminen. Ilman filosofista pohdintaa kyselisimme jatkuvasti vääriä asioita.

Vierailija
Brougie
Lisäksi kaikki edellä kuvaamani ajatukset ovat kielellä tuotettuja -> ne koostuvat sanoista -> sanat sisältävät merkityksen ->

Tähän asti oikein.

Brougie
merkitykset kuvaavat jotakin reaalimaailman tapahtumaa -> johtopäätös: kuvaamani ajatukset johtuvat reaalimaailmasta, eikä mistään helvetin kielellisestä käsiteavaruudesta. Eikö?

Käsitteellisen kielen muodostama järjestelmä kaikkine osineen (asioiden nimet, kielen säännöt jne) on abstrakti järjestelmä, jolla ei ole yksi yhteen vastaavuutta kuvaamansa reaalimaailman kanssa. Kieli ja sen sukuiset ilmaisujärjestelmät (esim. kartat) mahdollistavat ajattelun irtautumisen välittömästi läsnäolevasta kokemusmaailmasta. Siinä on sen vahvuus. Mutta samalla kielen logiikka mahdollistaa muodostaa, periaatteessa äärettömästi, kysymyksiä ja ongelmia, joihin:
- ei ole olemassa vastauksia (eivät ole empiirisesti testattavissa)
- joilla ei ole reaalimaailmassa vastinetta
- joiden ratkaisuyritykset synnyttävät loputtomasti uusia kysymyksiä ja epäselvyyksiä
- joiden merkitys arkisessa elämässä on nolla.

Vierailija
anomalia
Brougie
Lisäksi kaikki edellä kuvaamani ajatukset ovat kielellä tuotettuja -> ne koostuvat sanoista -> sanat sisältävät merkityksen ->

Tähän asti oikein.

Brougie
merkitykset kuvaavat jotakin reaalimaailman tapahtumaa -> johtopäätös: kuvaamani ajatukset johtuvat reaalimaailmasta, eikä mistään helvetin kielellisestä käsiteavaruudesta. Eikö?

Käsitteellisen kielen muodostama järjestelmä kaikkine osineen (asioiden nimet, kielen säännöt jne) on abstrakti järjestelmä, jolla ei ole yksi yhteen vastaavuutta kuvaamansa reaalimaailman kanssa. Kieli ja sen sukuiset ilmaisujärjestelmät (esim. kartat) mahdollistavat ajattelun irtautumisen välittömästi läsnäolevasta kokemusmaailmasta. Siinä on sen vahvuus. Mutta samalla kielen logiikka mahdollistaa muodostaa, periaatteessa äärettömästi, kysymyksiä ja ongelmia, joihin:
- ei ole olemassa vastauksia (eivät ole empiirisesti testattavissa)
- joilla ei ole reaalimaailmassa vastinetta
- joiden ratkaisuyritykset synnyttävät loputtomasti uusia kysymyksiä ja epäselvyyksiä
- joiden merkitys arkisessa elämässä on nolla.



Anna edes yksi esimerkki, jossa osoitat, että kirjoittamani lause ei johdu yhteydessään reaalimaailmasta(so. ei liity mitenkään tekemiini havaintoihin). Valitettavasti argumenttisi ovat puutteellisia, sillä ne kuvastavat teoriaa, jota et voi käytännössä(empiirisesti) todistaa.

Lisäksi kaikki reaalimaailmasta tekemäni havainnot ovat empiirisiä -> ne kuvastavat havaittavia ilmiöitä -> voin tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä tai esittää kysymyksiä liittyen kyseisiin havaintoihin -> johtopäätös: kuvaamani ajatukset johtuvat reaalimaailmasta.

Juttuhan on niin, että ihminen ei pysty kaikkea empiirisesti testaamaan. Tällöin se ei kuulu tieteen tutkimuspiiriin. Koska havaittavista ilmiöistä voidaan kuitenkin esittää kysymyksiä, joihin ei saada tieteen metodein vastausta(HUOM! tämäkin on itse asiassa vain oletus), mutta jotka selvästi johtuvat reaalimaailmasta, on tieteen metodi vajaavainen tiedon keruun väline.

Edelleen haluaisin kuitenkin kuulla, mikä edellä esittämäni väitekokonaisuus on vailla reaalimaailman vastietta/jonka merkitys arkisessa elämässä on nolla? Nuo päättömät väitteesi ovat lähinnä perustelemattomia mielipiteitä, joten en kantaasi ymmärrä ollenkaan.

Selvää on tietysti sekin, että kaikkia ei filosofia kiinnosta, mikä on ihan ok. Tieteen metodissa on se vajaavaisuus, että siinä kaikki kysymykset eivät ole "sallittuja". Tämä juuri siksi, että tieteen metodein ei sellaisiin kysymyksiin voida vastata(Tämä on siis oletus). Tällaisten kysymysten merkitys reaalimaailmassa on kuitenkin mun mielestä ihan sama, kuin tieteellistenkin kysymysten(ns. "sallittujen" kysymysten), koska ne johtuvat samalla tavalla reaalimaailmasta, kuin tieteellisetkin kysymykset.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat