Toimiiko koulujärjestelmä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Opetuksen tavoitteiksi on kirjattu mm. "kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, kasvu tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi ja vastuullisuuteen oppiminen".

- Toimiiko koulujärjestelmä hyvin vai hyvin huonosti? Mitä pitäisi ajatella oppivelvollisuuden laajentamisesta niin että toisen asteen tutkinto tai yo-tutkinto kuuluisi myös oppivelvollisuuteen? Onko tämä oikea keino vaikuttaa syrjäytymiseen? Voiko syrjäytymistä ehkäistä ja jos niin miten?

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija
minnevi
Opetuksen tavoitteiksi on kirjattu mm. "kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, kasvu tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi ja vastuullisuuteen oppiminen".

- Toimiiko koulujärjestelmä hyvin vai hyvin huonosti? Mitä pitäisi ajatella oppivelvollisuuden laajentamisesta niin että toisen asteen tutkinto tai yo-tutkinto kuuluisi myös oppivelvollisuuteen? Onko tämä oikea keino vaikuttaa syrjäytymiseen? Voiko syrjäytymistä ehkäistä ja jos niin miten?




Toisen asteen tutkinto voisi hyvin kuulua vielä oppivelvollisuuteen. Yhteiskuntamme on kehittynyt sellaiseksi, ettei ilman sitä ole oikein mitään asiaa työmarkkinoille - ellei isillä satu lemaan sopivaa yritystä, jonka palkkalistoille pääsee hanttihommiin. Kypsyytensäkään puolesta peruskoulun päättävät eivät keskimäärin ole valmiita työelämään ja itsenäistymiseen.

Vierailija
Feminine
minnevi
Opetuksen tavoitteiksi on kirjattu mm. "kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, kasvu tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi ja vastuullisuuteen oppiminen".

- Toimiiko koulujärjestelmä hyvin vai hyvin huonosti? Mitä pitäisi ajatella oppivelvollisuuden laajentamisesta niin että toisen asteen tutkinto tai yo-tutkinto kuuluisi myös oppivelvollisuuteen? Onko tämä oikea keino vaikuttaa syrjäytymiseen? Voiko syrjäytymistä ehkäistä ja jos niin miten?




Toisen asteen tutkinto voisi hyvin kuulua vielä oppivelvollisuuteen. Yhteiskuntamme on kehittynyt sellaiseksi, ettei ilman sitä ole oikein mitään asiaa työmarkkinoille - ellei isillä satu lemaan sopivaa yritystä, jonka palkkalistoille pääsee hanttihommiin. Kypsyytensäkään puolesta peruskoulun päättävät eivät keskimäärin ole valmiita työelämään ja itsenäistymiseen.



Ei ole paljoa järkeä. Pikemminkin koulua tulisi monimuotoistaa ja kehittää. Kaikki ihmiset eivät vain viihdy ja tahdo olla luokassa kuuntelemassa pakkosyöttöä. Enemmän vuorovaikutusta ja kenties erityyppisiä kouluja samalla arvostuksella. Lukijoille omat luokat ja erityyppisille ihmisille erilaiset oppiympäristöt.

Itse muistan kuinka tein kuolemaa keväisenä päivänä istuessani hiljaa tunkkaisessa ruotsinkielen luokassa opettajan komentaessa katseet eteen päin! Ei sovi elämästä innostuneelle nuorelle miehelle. Ongelma ei ollut ettenkö olisi oppinut ruotsia vaan kiinnostusta ei tarpeeksi vähentänyt aineen pakollisuus vaan lisäksi armeijamainen opetus. (Ruotsi vain äärimmäisenä esimerkkinä.)

Aiemmin ollut ruokavalioista puhetta, kuinka todennäköisesti suositukset tulevaisuudessa tulevat olemaan henkilökohtaisia. Sama pätee varmasti opetukseenkin. Kallistahan personoitu opetus teoriassa voi olla, mutta oikealla järjestelyllä varmasti maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Yleensäkin nykyinen tehokkuuteen perustuva ajattelu on tullut tiensä päähän. Asiat tulisi suunnitella satojen vuosien päähän kuukausien tai vuosien sijaan.

Vierailija
Feminine
minnevi
Opetuksen tavoitteiksi on kirjattu mm. "kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, kasvu tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi ja vastuullisuuteen oppiminen".

- Toimiiko koulujärjestelmä hyvin vai hyvin huonosti? Mitä pitäisi ajatella oppivelvollisuuden laajentamisesta niin että toisen asteen tutkinto tai yo-tutkinto kuuluisi myös oppivelvollisuuteen? Onko tämä oikea keino vaikuttaa syrjäytymiseen? Voiko syrjäytymistä ehkäistä ja jos niin miten?

Toisen asteen tutkinto voisi hyvin kuulua vielä oppivelvollisuuteen.

Ainoastaan, mikäli toisen asteen opetus olisi ilmaista. Mikään maksullinen ei voi olla pakollinen velvollisuus oikeusvaltiossa.
Feminine
Yhteiskuntamme on kehittynyt sellaiseksi, ettei ilman sitä ole oikein mitään asiaa työmarkkinoille - ellei isillä satu lemaan sopivaa yritystä, jonka palkkalistoille pääsee hanttihommiin.
Ei pelkällä yo-tutkinnollakaan helpolla työmarkkinoille pääse. Sen oleminen osan oppivelvollisuutta ei siis vielä ratkaisisi mitään. Onhan syrjäytyneiden joukossa akateemisesti koulutettujakin. Työpaikkoja nyt vaan on vähemmän kuin työhön halukkaita ja kykeneviä henkilöitä, mistä väistämättä seuraa syrjäytymistä, mitä ei koulutuksella voida estää.
Feminine
Kypsyytensäkään puolesta peruskoulun päättävät eivät keskimäärin ole valmiita työelämään ja itsenäistymiseen.

Osa olisi kuitenkin valmis itsenäistymiseen ja jatkokoulutukseen, mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista, eikä tarveharkintaisuus sosiaalituissa sitä estäisi.
Itsenäistymisen estyminen on tehokas tapa aikaansaada syrjäytymistä, varsinkin 18v täyttäneiden opiskelijoiksi haluavien ryhmässä.

Vierailija
kuukle
inoastaan, mikäli toisen asteen opetus olisi ilmaista. Mikään maksullinen ei voi olla pakollinen velvollisuus oikeusvaltiossa.



Toisen asteen opetus kyllä onkin ilmaista. Ilmaista ei vain siinä vaiheessa ole enää oppimateriaalit tai koulumatkat. Näitä yksityiskohtia toki siten voitaisiin viilailla, jos pakollisuuteen mentäisiin. Tosin nykyinenkään oppivelvollisuus ei ole koulupakko, vaan oppimisen voi todistaa ja ratkaista muillakin tavoin - vaikka se onkin aika harvinaista. Ehkä jopa olemassaoleva työpaikka voisi olla tapa hoitaa tämä "oppivelvollisuus", jos oman osaamisensa voisi sitten todistaa jollakin näyttötutkintomaisella tavalla.

Ei pelkällä yo-tutkinnollakaan helpolla työmarkkinoille pääse. Sen oleminen osan oppivelvollisuutta ei siis vielä ratkaisisi mitään. Onhan syrjäytyneiden joukossa akateemisesti koulutettujakin. Työpaikkoja nyt vaan on vähemmän kuin työhön halukkaita ja kykeneviä henkilöitä, mistä väistämättä seuraa syrjäytymistä, mitä ei koulutuksella voida estää.



Tottakai on myös akateemisia työttömiä. Ja toki yo-tutkinto on lähinnä yksi askel matkalla korkeakoulutasoiseen opiskeluun - sehän on funktioltaan juuri sitä jo perinteisestikin. Mutta jos toisen asteen koulutus otettaisiin oppivelvollisuuden piiriin, kannattaisi toki myös miettiä, millaisia vaihtoehtoja sen pitäisi tarjota. Missään tapauksessa vain nykyisten oppilaitosten varaan ja nykymuotoisiin vaihtoehtoihin ei sen pitäisi perustua, vaan uudenlaisia opiskelutapoja ja -paikkoja tarvittaisiin. Oppisopimusjärjestelmäkin voisi olla hyvin osa tätä toisen asteen koulutusta, jolloin kai työssä oppiminen olisi aika kaukana pulpetissa istumisesta. Tai se ainakin voisi olla sitä.

Osa olisi kuitenkin valmis itsenäistymiseen ja jatkokoulutukseen, mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista, eikä tarveharkintaisuus sosiaalituissa sitä estäisi.
Itsenäistymisen estyminen on tehokas tapa aikaansaada syrjäytymistä, varsinkin 18v täyttäneiden opiskelijoiksi haluavien ryhmässä.



Tämä ei kai mitenkään ole oppivelvollisuudelle vaihtoehtoinen muutos?

Kaiken kaikkiaan yhteiskunta on muuttunut jo pidemmällä aikavälillä siihen suuntaan, että kyky itsenäiseen ja täysivaltaiseen aikuisuuteen saavutetaan entistä myöhemmin. Koulutusta ym. valmentautumista vaaditaan yhä enemmän. Vanhassa agraarikulttuurissa kunnon työmiehen kyvyt olivat saavutettavissa paljon aikaisemmin kuin nykyisin, kun erilaiset kognitiiviset vaatimukset ovat kovemmat. Tähän saakka olemme tähän muutokseen vastanneet nimenomaan kehittämällä yhä pidemmälle vietyä koulutusta. Jos se ei enää ole ratkaisumallimme, täytyisi sitten ainakin keksiä jokin muu toimiva tapa. Antaa suuren osan porukasta vain valua koko yhteiskunnan ulkopuolelle, ei ole minun mielestäni tavoiteltava tulevaisuudennäkymä.

Vierailija
Feminine
kuukle
inoastaan, mikäli toisen asteen opetus olisi ilmaista. Mikään maksullinen ei voi olla pakollinen velvollisuus oikeusvaltiossa.

Toisen asteen opetus kyllä onkin ilmaista. Ilmaista ei vain siinä vaiheessa ole enää oppimateriaalit tai koulumatkat. Näitä yksityiskohtia toki siten voitaisiin viilailla, jos pakollisuuteen mentäisiin.

Juu, lukiolain 28 § todellakin kuuluu noin, kts:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980629
Tästä huolimatta esim tässä linkissä mainitussa lukiossa :
http://www.dsh.fi/Suomeksi/Yleisinfo/Kouluesittely.iw3
lukee oikealla puolella sivun alussa :
Numerofaktaa
Lukuvuonna
2010 - 2011

* koulussa on 558 oppilasta
* lukukausimaksu on 336,50 euroa


Asiaan perehtymättä en osaa sanoa miten lukukausimaksullinen lukio täyttää lain 28 pykälän vaatimuksen maksuttomasta opetuksesta. Mutta näin maallikkokielellä eipä vaan näytä ilmainen olevan. Tietenkään juuri sinne ei ole pakko kenenkään mennä ...

Feminine
Tosin nykyinenkään oppivelvollisuus ei ole koulupakko, vaan oppimisen voi todistaa ja ratkaista muillakin tavoin - vaikka se onkin aika harvinaista. Ehkä jopa olemassaoleva työpaikka voisi olla tapa hoitaa tämä "oppivelvollisuus", jos oman osaamisensa voisi sitten todistaa jollakin näyttötutkintomaisella tavalla.

Ei pelkällä yo-tutkinnollakaan helpolla työmarkkinoille pääse. Sen oleminen osan oppivelvollisuutta ei siis vielä ratkaisisi mitään. Onhan syrjäytyneiden joukossa akateemisesti koulutettujakin. Työpaikkoja nyt vaan on vähemmän kuin työhön halukkaita ja kykeneviä henkilöitä, mistä väistämättä seuraa syrjäytymistä, mitä ei koulutuksella voida estää.



Tottakai on myös akateemisia työttömiä. Ja toki yo-tutkinto on lähinnä yksi askel matkalla korkeakoulutasoiseen opiskeluun - sehän on funktioltaan juuri sitä jo perinteisestikin. Mutta jos toisen asteen koulutus otettaisiin oppivelvollisuuden piiriin, kannattaisi toki myös miettiä, millaisia vaihtoehtoja sen pitäisi tarjota. Missään tapauksessa vain nykyisten oppilaitosten varaan ja nykymuotoisiin vaihtoehtoihin ei sen pitäisi perustua, vaan uudenlaisia opiskelutapoja ja -paikkoja tarvittaisiin. Oppisopimusjärjestelmäkin voisi olla hyvin osa tätä toisen asteen koulutusta, jolloin kai työssä oppiminen olisi aika kaukana pulpetissa istumisesta. Tai se ainakin voisi olla sitä.

Osa olisi kuitenkin valmis itsenäistymiseen ja jatkokoulutukseen, mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista, eikä tarveharkintaisuus sosiaalituissa sitä estäisi.
Itsenäistymisen estyminen on tehokas tapa aikaansaada syrjäytymistä, varsinkin 18v täyttäneiden opiskelijoiksi haluavien ryhmässä.



Tämä ei kai mitenkään ole oppivelvollisuudelle vaihtoehtoinen muutos?

Ei tietenkään. Kyse oli vain siitä, ettei syrjäytymistä voida tyystin estää pelkästään kouluttamalla, ja on jokseenkn kyseenalaista vähentäisikö oppivelvollisuuden laajentaminen syrjäytymistä lainkaan nykytilanteessa, jossa työpaikkojen määrä ei vastaa työhalukkaiden määrää. Tämän tilanteen muuttuminen on mielestäni välttämätön edellytys syrjäytymisen vähentämiselle, mikäli työpaikkojen määrä pysyy samana ei työllisten määrä kasva vaikka miten paljon koulutettaisiin. Ainoastaan väkiluvun laskeminen siten, että työikäisiä olisi saman verran kuin työpaikkoja voisi poistaa työperäisen syrjäytymisen.

Feminine
Kaiken kaikkiaan yhteiskunta on muuttunut jo pidemmällä aikavälillä siihen suuntaan, että kyky itsenäiseen ja täysivaltaiseen aikuisuuteen saavutetaan entistä myöhemmin. Koulutusta ym. valmentautumista vaaditaan yhä enemmän. Vanhassa agraarikulttuurissa kunnon työmiehen kyvyt olivat saavutettavissa paljon aikaisemmin kuin nykyisin, kun erilaiset kognitiiviset vaatimukset ovat kovemmat. Tähän saakka olemme tähän muutokseen vastanneet nimenomaan kehittämällä yhä pidemmälle vietyä koulutusta. Jos se ei enää ole ratkaisumallimme, täytyisi sitten ainakin keksiä jokin muu toimiva tapa. Antaa suuren osan porukasta vain valua koko yhteiskunnan ulkopuolelle, ei ole minun mielestäni tavoiteltava tulevaisuudennäkymä.
Ei ole tavoiteltava ei, mutta siihen nykyinen koulutukseen perustuva syrjäytymisen ehkäisemispolitiikka väistämättä johtaa, sillä koulutuksen lisääminen ei valitettavasti juurikaan nosta työpaikkojen eikä yrittäjien määrää.
Lukuunottamatta opetustyössä olevien määrää, mutta jos tämä lasketaan, niin kyse onkin tukityöllistämisestä. Opetuksen tavoitehan tulisi olla opetettavien työllistymisen edesauttaminen, ei se riitä että opetus henkilökunta työllistyy paremmin opettamalla, jos opetusta lisätään.
Ei yhteiskunnallista parannusta ole tiedossa ennenkuin tosiasiat tunnustetaan myös syrjäytymisen todellisista täysin koulutuksesta riippumattomista syistä.
Ts vastausta minnevin kysymykseen pohdittaessa :
Onko tämä oikea keino vaikuttaa syrjäytymiseen?

On valitettavasti todettava, ettei ole oikea keino, sillä vaikutus olisi lähes nollassa nykytilanteessa.

Vierailija
minnevi
Opetuksen tavoitteiksi on kirjattu mm. "kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, kasvu tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi ja vastuullisuuteen oppiminen".



Nykyisin taitaa painotus olla rankasti tuolla yhteiskunnan jäsenyyteen kasvatuksella, ja sen kyllä huomaa.
Mielestäni koulutusjärjestelmä ei toimi lähellekään sellaisella tasolla johon se voisi yltää, toisaalta syyt ovat koulujärjestelmän ulkopuolisia. Se kuitenkin on muovautunut palvelemaan nykyistä yhteiskuntaa sen mittareiden mukaisilla vaatimuksilla.

Vierailija
kuukle
Asiaan perehtymättä en osaa sanoa miten lukukausimaksullinen lukio täyttää lain 28 pykälän vaatimuksen maksuttomasta opetuksesta. Mutta näin maallikkokielellä eipä vaan näytä ilmainen olevan. Tietenkään juuri sinne ei ole pakko kenenkään mennä ...



No olen minäkin käynyt ihan sitä ilmaista peruskoulua vastaava yksityistä koulua, jossa oli lukukausimaksu. Muut koulut olisivat kyllä olleet ilmaisia. Olennaista on se, että lukukausimaksuttomia vaihtoehtoja on kattavasti tarjolla ja maksulliset vaihtoehdot ovat lähinnä poikkeuksia.

Perheessäämme on jo kaksi lukion suorittanutta lasta, joista kummastakaan ei ole maksettu lukukausimaksuja. Maksun periminen on siis ennemminkin poikkeus kuin normi. Maksullisia ovat kirjat, koulumatkat, koulutarvikkeet ja mm. yo-tutkintomaksut. Itse opetus on ilmaista. Ilmaista on myös korkeakouluopetus, vaikka opiskelusta kuluja toki koituu.


Ei tietenkään. Kyse oli vain siitä, ettei syrjäytymistä voida tyystin estää pelkästään kouluttamalla, ja on jokseenkn kyseenalaista vähentäisikö oppivelvollisuuden laajentaminen syrjäytymistä lainkaan nykytilanteessa, jossa työpaikkojen määrä ei vastaa työhalukkaiden määrää. Tämän tilanteen muuttuminen on mielestäni välttämätön edellytys syrjäytymisen vähentämiselle, mikäli työpaikkojen määrä pysyy samana ei työllisten määrä kasva vaikka miten paljon koulutettaisiin. Ainoastaan väkiluvun laskeminen siten, että työikäisiä olisi saman verran kuin työpaikkoja voisi poistaa työperäisen syrjäytymisen.



Ikävä kyllä edes työpaikkojen runsaus ei takaa sitä, että nuoret kouluttamattomat saavat töitä. Työnantajat eivät suostu ottamaan riskiä, että saavat täydellisen hyödyttömän työntekijän, josta sitten onkin vaikeaa tai mahdotonta päästä eroon, jos osoittautuu, ettei tämä suoriudu tehtävistään. Pelkän peruskoulun epämääräisen tasoisesti läpikahlannut nuori on työnantajalle erittäin suuri riski. Kuka jaksaa peruskouluopettajan tavoin paapoa itsenäiseen työskentelyyn ja vastuun kantamiseen kykenemätöntä kypsymätöntä tyyppiä? Soitella perään, kun aamuherääminen ei onnistu tai siivoilla jälkiä, kun työt on huiskittu miten sattuu - tai jätetty jopa kokonaan huiskimatta?

Ne opiskelunsa vain peruskouluun jättävät taitavat useissa tapauksissa olla juuri niitä, joita ei koulussa paljon ole näkynyt ja joiden kyky tehdä mitään hieman vaivannäköä vaativaa tai ei-niin-kivaa, on jokseenkin olematon. Itse pistäisin tällaiset tapaukset vielä johonkin ohjattuun toimintaan kasvamaan ja kypsymään mieluummin kuin jättäisin heidät työmarkkinoille etsimään sellaista hullua työnantajaa, joka haluaa itselleen hankaluuksia ja vaivaa ja vielä maksaa tyypille palkkaa siitä hyvästä.

Toki joukossa voi olla muutama sellainenkin, joka kykenisi johonkin yksinkertaiseen ja lyhyellä opastuksella haltuun otettavaan työhön. Mutta mistäpä tunnistat heidät varmuudella etukäteen? Surkeasti sujunut koulutyöskentely siitä ei ainakaan todista. Palkataanko heidät kaikki kunnan hommiin - vaikka puisto-osastolle lehtiä haravoimaan? Ja suuri joukko valvojia varmistamaan, etteivät heitä haravaa nurkkaan kesken työpäivän, kun motivaatio yksinkertaiseenkin työhön on huono?

Ei ole tavoiteltava ei, mutta siihen nykyinen koulutukseen perustuva syrjäytymisen ehkäisemispolitiikka väistämättä johtaa, sillä koulutuksen lisääminen ei valitettavasti juurikaan nosta työpaikkojen eikä yrittäjien määrää.



Ei nosta ei. Mutta kuten sanoin, edes työpaikkojen suuri määrä ei varmista niiden kypsymättömien ja vastuunkantoon kykenemättömien työllistymistä. Pelkästään työpaikkojen määrää lisäämällä voimmekin saada käsiimme samanaikaisen työvoimapulan ja työttömyyden.

Ei yhteiskunnallista parannusta ole tiedossa ennenkuin tosiasiat tunnustetaan myös syrjäytymisen todellisista täysin koulutuksesta riippumattomista syistä.



Aivan varmasti tarvitsemme myös lisää työpaikkoja. Mutta pelkästään niitä järjestämälläkään ei syrjäytymistä voida ratkaista. Ei paljon kouluttamatonta lohduta, että tarjolla olisi paljon vapaita vähintään maisterin tutkinnon vaativia töitä. Eikä työnantaja palkkaa sitä syrjäytynyttä nuorta, joka lähinnä keskittyy keskikaljan kiskomiseen, vaikka tarvitsisikin kipeästi jonkun käsiparin hommiinsa. Helposti myös kenen tahansa hanskattavissa oleva työ on niin vähän tuottavaa, ettei siitä maksettava palkka riitä elämiseen. Tällaista työtä tekevä syrjäytyykin työpaikasta huolimatta ja tarvitsee toimeentulotukea, vaikka ei olekaan työtön.

Koulutusmahdollisuuksien lisääminen - ja myös erilaisten ja eri tyyppisten koulutusmahdollisuuksien kehittäminen - auttaa ainakin niitä nuoria, jotka yrittävät löytää sen oman alansa ja tiensä. Työttömien nuorien joukossa on paljon myös niitä, jotka eivät vain päässeet hakemaansa koulutukseen tai keskeyttivät opiskelun huomattuaan, ettei ala olekaan se itselle sopiva. Heidän joukossaan on myös niitä, joille vähemmän koulumainen oppimisen tapa saattaisi toimia paremmin. Ja sitten on se joukko, jolle koko oman elämän hallinta on niin hakusessa, että he tarvitsisivat erittäin tuettua opastusta ihan perustaitoihin, jotta joko työnteko tai opiskelu myöhemmin voisi onnistua.

Jos toisen asteen kouluttautuminen olisi oppivelvollisuuden piirissä, kukaan ei jäisi vain omaa saamattomuuttaan kaiken työnteon ja opiskelun ukopuolelle. Mitä omia lapsiaan katselee, on varsin suuri ero siinä, onko tämä mahdollisuus tarjolla jo 15-vuotiaana vai vasta 18-vuotiaana. Jo tuo kolmen vuoden lisä kypsyydessä on varsin merkittävä, kun pitää osata miettiä, miten omat ratkaisut muovaavat loppuelämää. Varsinkin monilla pojilla tuntuu ajattelu ja kyky ohjata tekemisiään kehittyvän vasta myöhemmin. 15-vuotiaana on kaikki vielä ihan kesken ja tietokonepelit tms. voittavat mennen tullen houkuttelevuudessaan pitkäjänteisen omaan tulevaisuuteen panostamisen. Toisen asteen kattava oppivelvollisuus saattaisikin olla tasa-arvon kannalta hyväksi siten, ettei syrjäytymiseen ajaudu liian moni poika tyttöjen viedessä nopeammin kypsyvinä potin kotiin.

Vierailija

Aloitusta laittaessani mietin enemmän koulu-maailmaa siitä näkökulmasta että miten se vaikuttaa lapsiin ja että pitäiskö jotain siinä muuttaa. Koulua on varmasti kehitetty tavallaan joustavammaksi lapsille, enää ihan alaluokilla ei tarvitse istua nököttää hiljaa pulpetissa jne.

Onko kuitenkin niin että kun yhdestä suunnasta joustaa niin jostain toisesta suunnasta kiristää? Mistä suunnasta kiristää ja millaisilla lapsilla on vaikeuksia sopeutua kouluun?

Vierailija
Feminine
Ei tietenkään. Kyse oli vain siitä, ettei syrjäytymistä voida tyystin estää pelkästään kouluttamalla, ja on jokseenkn kyseenalaista vähentäisikö oppivelvollisuuden laajentaminen syrjäytymistä lainkaan nykytilanteessa, jossa työpaikkojen määrä ei vastaa työhalukkaiden määrää. Tämän tilanteen muuttuminen on mielestäni välttämätön edellytys syrjäytymisen vähentämiselle, mikäli työpaikkojen määrä pysyy samana ei työllisten määrä kasva vaikka miten paljon koulutettaisiin. Ainoastaan väkiluvun laskeminen siten, että työikäisiä olisi saman verran kuin työpaikkoja voisi poistaa työperäisen syrjäytymisen.

Ikävä kyllä edes työpaikkojen runsaus ei takaa sitä, että nuoret kouluttamattomat saavat töitä. Työnantajat eivät suostu ottamaan riskiä, että saavat täydellisen hyödyttömän työntekijän, josta sitten onkin vaikeaa tai mahdotonta päästä eroon, jos osoittautuu, ettei tämä suoriudu tehtävistään.
En ole väittänytkään että takaisi. Kyse on vain reaalisesti ottaen nykysuomessa se, että työpaikkojen määrä on se pullonkaula, eikä koulutettujen määrä.
Kouluttamalla saadaan lisää työttömiä, työpaikojen määrää lisäämällä lisää työllisiä. Tämä pätee nykytilanteessa ja pätee jatkossakin täsmälleen niin pitkälle kuin työttömiä ja työhaluisia koulutettuja riittää, eli ainakin 100 tuhatta uutta työpaikkaa tuottaisi suoraan yhtä monta uutta työllistä. Vasta näiden työllistymisen jälkeen voisi koulutuksen lisäämisellä olla jotain vaikutusta.
Työnantaja pääsee eroon tuottamattomasta virhearvioinnistaan irtisanomalla taloudellisista ja/tai tuotannollisista syistä jo nyt. Tässä asiassa ei keskisuurilla ja suurilla yrityksillä ole nytkään mitään vaikeuksia toimia laillisesti. Yhden hengen pienyrityksillä voi sitten jo ollakin.

Feminine
... Toki joukossa voi olla muutama sellainenkin, joka kykenisi johonkin yksinkertaiseen ja lyhyellä opastuksella haltuun otettavaan työhön. Mutta mistäpä tunnistat heidät varmuudella etukäteen? Surkeasti sujunut koulutyöskentely siitä ei ainakaan todista. Palkataanko heidät kaikki kunnan hommiin - vaikka puisto-osastolle lehtiä haravoimaan? Ja suuri joukko valvojia varmistamaan, etteivät heitä haravaa nurkkaan kesken työpäivän, kun motivaatio yksinkertaiseenkin työhön on huono?

Ei tuohon ole ratkaisua olemassakaan nykytilanteessa, kannattaako yrittää muutosta mikä perustuu toiveajatteluun eikä ole lainkaan realististä ?
Feminine
Ei ole tavoiteltava ei, mutta siihen nykyinen koulutukseen perustuva syrjäytymisen ehkäisemispolitiikka väistämättä johtaa, sillä koulutuksen lisääminen ei valitettavasti juurikaan nosta työpaikkojen eikä yrittäjien määrää.



Ei nosta ei. Mutta kuten sanoin, edes työpaikkojen suuri määrä ei varmista niiden kypsymättömien ja vastuunkantoon kykenemättömien työllistymistä. Pelkästään työpaikkojen määrää lisäämällä voimmekin saada käsiimme samanaikaisen työvoimapulan ja työttömyyden.
No sitä riskiä ei ole vielä pitkään aikaan kuin utopiassa.
Feminine
Ei yhteiskunnallista parannusta ole tiedossa ennenkuin tosiasiat tunnustetaan myös syrjäytymisen todellisista täysin koulutuksesta riippumattomista syistä.



Aivan varmasti tarvitsemme myös lisää työpaikkoja. Mutta pelkästään niitä järjestämälläkään ei syrjäytymistä voida ratkaista. Ei paljon kouluttamatonta lohduta, että tarjolla olisi paljon vapaita vähintään maisterin tutkinnon vaativia töitä. Eikä työnantaja palkkaa sitä syrjäytynyttä nuorta, joka lähinnä keskittyy keskikaljan kiskomiseen, vaikka tarvitsisikin kipeästi jonkun käsiparin hommiinsa.
No ei ainakaan niin kauan, kun koulutettuakin työvoimaa on helposti saatavilla kuten nykyään on. Jos taas puhut utopistisesti jostain muusta tilanteesta, nin sitten voisi koulutuksesta jo ollakin hyötyä, mutta sitä utopiaa kohti emme näytä olevan menossa.
Feminine
Helposti myös kenen tahansa hanskattavissa oleva työ on niin vähän tuottavaa, ettei siitä maksettava palkka riitä elämiseen. Tällaista työtä tekevä syrjäytyykin työpaikasta huolimatta ja tarvitsee toimeentulotukea, vaikka ei olekaan työtön.

Syrjäytyy jos ei saa sitä tarvitsemaansa taloudellista tukea, jos saa niin ei syrjäydy.
Tässä siis ratkaisee tuki, eikä koulutus. Ja parantuvan tuen edellytys on lisääntyneistä tuottavista työpaikoista saatavat lisääntyneet verotulot nykyisellä veroasteella.

Feminine
Koulutusmahdollisuuksien lisääminen - ja myös erilaisten ja eri tyyppisten koulutusmahdollisuuksien kehittäminen - auttaa ainakin niitä nuoria, jotka yrittävät löytää sen oman alansa ja tiensä. Työttömien nuorien joukossa on paljon myös niitä, jotka eivät vain päässeet hakemaansa koulutukseen tai keskeyttivät opiskelun huomattuaan, ettei ala olekaan se itselle sopiva.

Niin, ja kun yhtä heistä autetaan niin joku toinen syrjäytyy tässä nollasummapelissä, mistä on kysymys niin kauan kuin työpaikkojen määrä ei kasva. Yhden saadessa työpaikan koulutuksella jää se joltain toiselta saamatta. Eikä tämä auta työnantajaakaan, kun jo nyt monet pitävät hakijoita ylikoulutettuina, siis myöskään tuottavuutta ei samoilla työpaikkojen määrällä saada tällä menetelmällä lisättyä.

Feminine
Heidän joukossaan on myös niitä, joille vähemmän koulumainen oppimisen tapa saattaisi toimia paremmin. Ja sitten on se joukko, jolle koko oman elämän hallinta on niin hakusessa, että he tarvitsisivat erittäin tuettua opastusta ihan perustaitoihin, jotta joko työnteko tai opiskelu myöhemmin voisi onnistua.
Niin, mutta mitä hyötyä siitä koulutuksesta olisi, jos se ei johda työllistymiseen, ei palkkatyössä eikä yrittäjänä ?

Feminine
Jos toisen asteen kouluttautuminen olisi oppivelvollisuuden piirissä, kukaan ei jäisi vain omaa saamattomuuttaan kaiken työnteon ja opiskelun ukopuolelle.
Ja mitä hyötyä on olla jäämättä kaiken työnteon ja opiskelun ulkopuolelle, mikäli se merkitsee että sen koulutuksen jälkeen jää kuitenkin työttömäksi ja syrjäytyminen vain lykkääntyy koulutuksen keston ajan ?

Feminine
Mitä omia lapsiaan katselee, on varsin suuri ero siinä, onko tämä mahdollisuus tarjolla jo 15-vuotiaana vai vasta 18-vuotiaana. Jo tuo kolmen vuoden lisä kypsyydessä on varsin merkittävä, kun pitää osata miettiä, miten omat ratkaisut muovaavat loppuelämää. Varsinkin monilla pojilla tuntuu ajattelu ja kyky ohjata tekemisiään kehittyvän vasta myöhemmin. 15-vuotiaana on kaikki vielä ihan kesken ja tietokonepelit tms. voittavat mennen tullen houkuttelevuudessaan pitkäjänteisen omaan tulevaisuuteen panostamisen. Toisen asteen kattava oppivelvollisuus saattaisikin olla tasa-arvon kannalta hyväksi siten, ettei syrjäytymiseen ajaudu liian moni poika tyttöjen viedessä nopeammin kypsyvinä potin kotiin.
Kyllä ne pojat voisivat opiskella myöhemminkin sitten kun ovat kypsiä paljon tehokkaammmin kuin pakottamalla aiemmin, jos siihen on taloudelliset mahdollisuudet kunnossa. Lykkääntyyhän poikien opiskelu useammin varusmies- tai siviilipalveluksen vuoksi kuin naisten lastensaannin vuoksi, sillä naiset hankkivat nykyään useimmiten lapsensa vasta opiskelujen jälkeen. Tämän vaikutus tuohon poikien jälkeen jäämiseen on ihan yhtä iso kuin tuo mainitsemasikin ero kypsymisessäkin on. Mutta kummankaan ei tarvitse johtaa pysyvään syrjäytymiseen, vaan tasa-arvo voi toteutua myöhemminkin sen suhteen miten työpaikat sukupuolten välille jakautuvat myöhemmin elämässä.

Vierailija
minnevi
Aloitusta laittaessani mietin enemmän koulu-maailmaa siitä näkökulmasta että miten se vaikuttaa lapsiin ja että pitäiskö jotain siinä muuttaa. Koulua on varmasti kehitetty tavallaan joustavammaksi lapsille, enää ihan alaluokilla ei tarvitse istua nököttää hiljaa pulpetissa jne.

Onko kuitenkin niin että kun yhdestä suunnasta joustaa niin jostain toisesta suunnasta kiristää? Mistä suunnasta kiristää ja millaisilla lapsilla on vaikeuksia sopeutua kouluun?




Suomessa on kansainvälisesti vertaillen hyvä, monipuolinen ja myös käytännönasiohin paneutuva koulutus. Mutta kyllähän se pääpaino on edelleen siinä hiljaa istumisessa ja teorian lukemisessa. Joillekin se ei yksinkertaisesti sovi, mutta vaihtoehtoja ei kauheasti ole, koska se yleissivistys on saatava kaikille ja loppujen lopuksi kirjasta lukeminen ja opettajan kuunteleminen on halvin tapa ja toimii useimmille oppilaille ihan hyvin.

Yksi mitä haluaisin nähdä enemmän tapahtuvan kouluissa on se, että nuorten ongelmat otettaisiin vakavammin ja niihin puututtaisiin. Koulukiusaamista olen nähnyt tapahtuvan vuosien ajan opettajan silmien alla ilman että mitään tapahtuu. Kiusaaminen taas romuttaa aika tehokkaasti mielenterveyttä ja johtaa muihin ongelmiin.

Tiedän yhden jätkän joka vasta kymppiluokalla sai diagnoosin lukihäiriöön. Hän oli juuri perinteinen "luokan pelle" jota moni ei ottaisi edes vakavissaan. Muitakin oli jotka juuri tuolla lisäopetuksen luokalla saivat tietää että kärsivät lukihäiriöstä tai esim. keskittymishäiriöstä (ADHD vai mikä lie nykyään). Selvästi jotain on mennyt vikaan jos kestää niin kauan että ongelmat huomataan.

Toisaalta, itse epäilen että myös perinteinen kuri auttaa. Kävin ala-asteen hyvin vanhanaikaisen ja tiukan opettajan luokassa ja oli pienoinen shokki siirtyä yläasteelle jossa opettajat usein antoivat periksi häiriköille. Mikään pikku-Hitler ei tarvitse olla, mutta opettajalla pitäisi löytyä auktoriteettia sen verran, että luokassa pystyy opiskelemaan.
Usein puhutaan, että pojat kärsivät eniten tästä kurin puutteesta, ja niin onkin, mutta osittain syynä on se, että heidät päästetään niin vähällä. "Pojat ovat poikia", todetaan vaan. Muistan muutaman opettajan jolla oli hyvä yhdistelmä kuria ja kaveeraamista. Ei nipotettu ja välillä itsekin naurettiin pellejen jutuille, mikä parantaa ilmapiiriä luokassa, mutta tarpeen tullen laitettiin häiriköt kuriin vaikka huutamalla.

Itse uskon vahvasti että useimmilla syrjäytyneillä nuorilla on taustalla psykologisia ongelmia. Tämä perustuu pääosin omiin kokemuksiini sillä olen tuntenut kymmeniä nuoria jotka ovat lähiöistä päätyneet enemmän tai vähemmän hunningolle. Monet tulevat rikkinäisistä kodeista joissa viina maistuu ja lapset alkavat sekaantua päihteisiin jo nuorena. Tytöillä olen nähnyt viiltelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä, syömishäiriöitä.

Monelta puuttuu nykyään tukiverkosto. Jos kotona on kylmää ja etäistä, tulee kaveriporukoista helposti perheen korvike jolta omaksutaan arvot elämään.
Koulu ei kuitenkaan voi olla perheen korvike, joten sen (ja yhteiskunnan yleisemmin) mahdollisuudet muuttaa näiden nuorten elämän suuntaa ovat hyvin rajalliset.

Vierailija

Ylipäätään tulisi olla joku "yhteiskunta", mihin nuori voisi mennä samaan tapaan kuin kouluun koulun lisäksi. Siinä yhteiskunnassa voisi harrastaa jotain vaikka liikuntaa, siellä oppisi yhteiskuntaan liittyviä asioita, jne... Tähän yhteiskuntaan nuoren pitäisi olla helppo mennä. Esimerkiksi jos jotkut arat oppilaat eivät ystävysty muiden kanssa, niin he voisivat säännöllisesti kuitenkin käydä yhteiskunnassa, harrastaa jne... Tokihan nyttenkin on kaikenlaista harrastetoimintaa mihin voi mennä, mutta kaikki eivät mene. Arka oppilas ei välttämättä tykkää liikunnastakaan, jos on vaikka saanut traumat koululiikunnasta tai ei uskalla mennä muiden vilkkaampien sekaan. Mutta yhteiskunnan liikunta olisi ohjattua ja ei tarvitsisi etsiä paria jota yleensä aina yksi pariton ei löydä, jne... Ei kiusattaisi eikä jätettäisi jälkeen sitä joka on huonompi, koska kyse on aloittelijasta.

Vierailija

Sosiaalitantat pois päättämästä ja kuria tilalle. Kukaan ei halua tehdä ns. paskaduuneja, eikä niitä kukaan teekään jolla on valinnan mahdollisuus. Eli kaikilla suomalaisilla paitsi opiskelijoilla. Jotka siis opiskelevat johon ihan muuhun työhön.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
minnevi
Opetuksen tavoitteiksi on kirjattu mm. "kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen, kasvu tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi ja vastuullisuuteen oppiminen".


[size=200:ymfh91cl]HAH HAH HAH HAH HAH!
[/size:ymfh91cl]

Sori. Kysymys lieneekin nykyajasta eikä koulusta 80-luvulla. Ehkäpä olen siis jäävi.

Vierailija
minnevi
Aloitusta laittaessani mietin enemmän koulu-maailmaa siitä näkökulmasta että miten se vaikuttaa lapsiin ja että pitäiskö jotain siinä muuttaa. Koulua on varmasti kehitetty tavallaan joustavammaksi lapsille, enää ihan alaluokilla ei tarvitse istua nököttää hiljaa pulpetissa jne.

Onko kuitenkin niin että kun yhdestä suunnasta joustaa niin jostain toisesta suunnasta kiristää? Mistä suunnasta kiristää ja millaisilla lapsilla on vaikeuksia sopeutua kouluun?


No jos halusitkin rajata keskustelun ainoastaan lapsiin tuntuu hiukan oudolta aloituksen ehdotuksesi laajentaa oppivelvollisuus koskemaan jo täysi-ikäisiäkin, sillä sitähän lukion päättävät jo ovat.

Jos taas kyse on syrjäytymisestä yleensä niin ei oikein aukeni miksi on niin tärkeää välttää syrjäytymistä nuorena silloinkin kun se lähes varmasti johtaa syrjäytymiseen sitten hieman myöhemmin. Eikö olisi paljon tärkeämpää keskittyä vähentämään syrjäytyjien kokonaismääriä riippumatta siitä missä iässä syrjäytyminen tapahtuu ?
Mikäli olisi, niin olen sitä mieltä että koulujärjestelmä toimii jo nyt, sillä koulutus ei ole pullonkaulan asemassa syrjäytymisessä suomessa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat