Yhteiskunnan arvostus ja moraalinen vastuu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

(Kirjoitin tämän alunperin Suoli24-palstalle mutta se taitaa olla aika kuollut joten laitan tänne.)

Koko ihmiskunnan historian ajan on ihmiset jaettu eri kasteihin mm. ihonvärin ja sukupuolen mukaan.

Alemman kastin ihmisiltä evätään tiettyjä oikeuksia ja etuja joista heidän yläpuolellaan olevat nauttivat.

Kuitenkaan hyvitykseksi he eivät saa minkäänlaista moraalista vapautusta.

Mistäkö puhun? No, näen tämän ihmisyyden määritelmän kautta. Yhteiskunta näkee tietyt ryhmät vähemmän ihmisinä kuin toiset. Käytän tässä esimerkkinä naisia, koska itse kuulun siihen ryhmään ja sen takia tätä olen pohtinut. Tämän voi yleistää kaikkiin epätäydellisinä syntyneisiin sekä ehkä myös esim. köyhiin ja muihin joiden "saastaisuus" ei välttämättä ole geeneistä kiinni...

Perinteisesti naisia on pidetty epätäydellisinä - "Aatamin kylkiluina". Määritelmän mukaan mies on Ihminen (englanninkieli kuvaa hyvin tätä sanassa man, mankind jne) ja nainen on alempi olento, ali-ihminen. Hän ei siis ansaitse niitä oikeuksia ja mahdollisuuksia joista mies saa nauttia.

Olen herännyt viime aikoina huomaamaan, ettei tämä ajatus ole poistunut mihinkään. Vaikka asumme varsin tasa-arvoisessa maassa, nähdään nainen edelleen miehen alapuolella. Vaikka laki sanoisi mitä, kylmä fakta on, että suurin osa ihmisistä vähintään piilotajuisesti pitää naisia arvottomampina. Hyvä esimerkki on tapa, jolla mies nähdään oletusarvoisena ihmisenä. Jos piirtää tikku-ukon, se on mies, vaikka sille ei edes piirtäisi yhtään miehistä merkkiä. Vasta piirtämällä hameen se on nainen. Samoin lasten piirretyissä eläimet ovat tyttöjä vain jos niillä on pitkät ripser. Mies on Ihminen, häntä ei tarvitse määritellä. Nainen on ali-ihminen ja hänet määritellään sen mukaan, miten hän EROAA Ihmisestä.

Vuodattamatta mitään elämäntarinaa tänne, olen tullut siis siihen tulokseen, että yhteiskunta näkee minut ali-ihmisenä, toisen luokan kansalaisena, koska synnyin "väärään" sukupuoleen. Joudun jatkuvasti todistelemaan, että olen ihminen, ansainnut täyden ihmisarvon, joka on varsin tylsää puuhaa.

Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että ihmisarvo ei ole jotain, jota voi portaistaa. Joko olet ihminen ja saat sen suoman moraalisen edun (= sinua arvostetaan esineitä ja eläimiä enemmän), tai sitten et ole etkä nauti näistä eduista.

Jos yhteiskunta ottaa minulta pois osan tästä arvosta, näen sen viestinä siitä, että yhteiskunnan silmissä en ole ihminen laisinkaan.

Minulle tämä on sinänsä ihan okei. Mutta se taas ei ole, että joudun kantamaan moraalista vastuuta joka tulee ihmisyyden mukana, saamatta nauttia palkasta joka siitä maksetaan!

Minun täytyy olla INHIMILLINEN vaikka olen pelkkä luupala. Minun pitää noudattaa lakia, maksaa veroja. Minun oletetaan välittävän yhteiskunnan arvoista - olemaan kohtelias, erottamaan hyvä pahasta. Pitää tehdä lapsia vaikka se pilaa uran, käydä töissä vaikka siellä on lasikatto, olla ystävällinen vaikka muut halveksuvat. Kärsiä hiljaa ja arvokkaasti kuin Madonna konsanaan.

Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että se on turhaa. On aivan sama, miten ystävällinen yritän olla, miten ahkerasti teen työtä saadakseni täyden ihmisarvon. Sitä ei ole koskaan tapahtunut maailmanhistoriassa, tuskinpa minun elinikäni on poikkeus.

Niinpä olen päättänyt hylätä moraalisen vastuuni ja luopua kaikista velvollisuuksista lukuunottamatta niitä, joita minulla on itselleni ja heille, joista välitän aidosti. Luovun myös lain noudattamisesta.

En ole täysin miettinyt miten toteutan tämän käytännössä. Saatan ehkä muuttaa pieneen mökkiin, kauas yhteiskunnasta. Jos Ihmiset haluavat minut vastuuseen jostain "pahasta" jota olen tehnyt, ehkäpä haukahdan heille. Puhumattomuus on osa suunnitelmaani, miksipä puhua jos sanoillasi ei ole arvoa?

Noh, ehkäpä tämä herätti jotain ajatuksia. Varmaan täällä on joitain, jotka kokevat samalla tavalla olevansa yhteiskunnassamme toisen luokan kansalaisia? Mitä ajattelette tästä?

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat