Muisti ja aivot

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Käsitteeksi nykypäivän neurotiede nojaa siihen oletukseen, että muistijäljet tallentuvat isoaivojen neuronien välisiin kytkentöihin. Neurokirurgia on kuitenkin jo pitkään tuntenut Hemispherektomia-nimisen leikkauksen, jossa pahasta epilepsiasta kärsivältä lapselta poistetaan toinen isoaivopuolisko kokonaan. Neuroplastisuuden avulla lapset toipuvat hyvin, vaikka joitankin neurologisia puutteita voi jäädä. Silti kyseisen leikkauksen läpikäyneiden lasten muistissa ei ole ollut mitään havaittavaa puutosta. Jos siis muistot ovat tallentuneina aivoihin, niin miksei puolet muistoista katoa kyseisen leikkauksen seurauksena?

Kommentit (7)

Japetus
Seuraa 
Viestejä9006
Liittynyt20.6.2009

Koska ne tallentuvat alunperinkin bilateraalisesti. Pitkäkestoisen muistin kannalta olennaisin rakenne, hippokampus ja sitä välittömästi ympäröivät alueet eivät ole lateralisoituneita toisin kuin esim. kielellisen prosessoinnin alueet. Tämän vuoksi potilaat, joilta on aikuisena poistettu vasen aivopuolisko, säilyvät afaatikkoina lopun elämäänsä. Lapsilla oikea hemisfääri voi vielä korvata vasemman puolen "kielialueiden" funktion. Myös hippokampaalisen järjestelmän unilateraaliset vauriot voivat heikentää muistin toimintaa jonkin verran, mutta puolet muistoista ei suinkaan katoa hemisferektomiankaan jälkeen.

Onko sinulla kenties mielessä jokin aivoille vaihtoehtoinen muistojen sijaintipaikka?

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija
Japetus
Koska ne tallentuvat alunperinkin bilateraalisesti. Pitkäkestoisen muistin kannalta olennaisin rakenne, hippokampus ja sitä välittömästi ympäröivät alueet eivät ole lateralisoituneita toisin kuin esim. kielellisen prosessoinnin alueet. Tämän vuoksi potilaat, joilta on aikuisena poistettu vasen aivopuolisko, säilyvät afaatikkoina lopun elämäänsä. Lapsilla oikea hemisfääri voi vielä korvata vasemman puolen "kielialueiden" funktion. Myös hippokampaalisen järjestelmän unilateraaliset vauriot voivat heikentää muistin toimintaa jonkin verran, mutta puolet muistoista ei suinkaan katoa hemisferektomiankaan jälkeen.

Onko sinulla kenties mielessä jokin aivoille vaihtoehtoinen muistojen sijaintipaikka?




Hippokampus ei kuitenkaan ole neurotieteen mukaan muistojenn tallenuspaikka, vaan ainoastaan rakenne, joka vaikuttaa tallentamiseen ja muistin selaamiseen. On myöskin mielestäni typerä paeta esittämääni ongelmaa sillä, että muistot ovat jakautuneet ympäri aivoja, sillä jos puolet isoista aivoista poistetaan, niin luulisi, että edes osa muistoista katoaisi.

Ja mitä tulee tuohon viimeiseen kysymykseeni, niin edelleen uskon muistojen sijaitsevan aivoissa, mutta kysyin tämän kysymyksen, koska se hiukan ravistelee uskomuksiani, eikä mielestäni ole kovin tieteellistä jättää tällaisia asioista huomioimatta, vain koska ne eivät sovi nykyneurotieteen viitekehykseen. Täysin heittona voisi tietysti ehdottaa vaihtoehtoiseksi malliksi vaikkapa Sheldraken ehdottamia morfisia kenttiä.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9006
Liittynyt20.6.2009
Doctor
Hippokampus ei kuitenkaan ole neurotieteen mukaan muistojenn tallenuspaikka, vaan ainoastaan rakenne, joka vaikuttaa tallentamiseen ja muistin selaamiseen.

Asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Muistin alalajeja on useampia, joista jokaisella on distinktiivinen hermostollinen mekanisminsa. Hippokampus ja sitä välittämästi ympäröivät alueet toimivat kyllä muistin varastona, mutta toistaiseksi ei ole selvää, kuinka pitkään. Potilaat, joilta on hippokampus ja entorinaalinen aivokuori poistettu molemmilta puolilta, menettävät lähimuistinsa, mutta eivät välttämättä pitkälle menneisyyteen ulottuvia muistoja. Tässä nousee myös tuo mainittu muistityypin vaikutus esiin. Episodiset muistot häviävät lukuisammin kuin semanttiset, mikä viittaisi siihen, että semanttiset muistot konsolidoituvat aivokuorelle ja episodiset hippokampaalisille alueille. Kiistaa on kuitenkin siitä, konsolidoituvatko myös episodiset muistot aikaa myöten aivokuorella vaiko vain hippokampuksessa. Tämä kysymys on toistaiseksi avoin. Tilannetta mutkistaa myös entisestään amygdalan vaikutus erityisen tunnepitoisten muistojen muodostumisessa. Amygdala ei lisäksi toimi “yksin”, vaan sen toimintaa muiston muodostumisen yhteydessä säätelevät voimakkaasti mm. septum ja prefrontaalinen aivokuori. Proseduraaliset muistijäljet taas edellyttävät ensisijaisesti tiettyjä pikkuaivojen alueita, joten tässä sopassa kyllä riittää vielä hämmentämistä.

On myöskin mielestäni typerä paeta esittämääni ongelmaa sillä, että muistot ovat jakautuneet ympäri aivoja, sillä jos puolet isoista aivoista poistetaan, niin luulisi, että edes osa muistoista katoaisi.

En vedonnut tuohon missään vaiheessa. Pointtini oli, että koska ihmisellä on kaksi hippokampusta, joissa molemmissa sama - tai hyvin samankaltainen - informaatio on koodautuneena, ei toisen menettäminen hävitä muistoa. Jos siis toinen hemisfääri poistetaan, säilyy aina kuitenkin toisen puolen hippokampaalinen järjestelmä. Tästä on seurauksena muistitoimintojen heikkenemistä - joiden vakavuusaste riippuu potilaan iästä - mutta laaja retrogradinen amnesia on hyvin epätodennäköinen.

Ja mitä tulee tuohon viimeiseen kysymykseeni, niin edelleen uskon muistojen sijaitsevan aivoissa, mutta kysyin tämän kysymyksen, koska se hiukan ravistelee uskomuksiani, eikä mielestäni ole kovin tieteellistä jättää tällaisia asioista huomioimatta, vain koska ne eivät sovi nykyneurotieteen viitekehykseen.

Mitään täysin lukkoon lyötyä viitekehystä ei toistaiseksi muistin toiminnan suhteen olekaan, mutta kyllä tuo ilmiö voidaan usealla mallilla selittää. Enemmän vaikeuksia se tosin tuottaa "standardille" konsolidaatiomallille, jossa muistijäljet aina ennen pitkää konsolidoituvat aivokuorelle ja hippokampuksen tehtäväksi jää niiden yhdistäminen koherentiksi kokonaisuudeksi. Tähänkin tosin voisi väittää, että sama muisto koodautuu aivokuorelle useampaan eri paikkaan.

Täysin heittona voisi tietysti ehdottaa vaihtoehtoiseksi malliksi vaikkapa Sheldraken ehdottamia morfisia kenttiä.

Tuo on kyllä niin kaukaa haettu, etten viitsi lähteä edes spekuloimaan.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

dreamcatcher
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt18.10.2008

Aivoton poika

Andrew Vandal syntyi 12.7.1984. Jo äidin kohtututkimuksissa hänen päässään todettiin kasvain, ns. kysta. Se tuhosi lopulta kaiken aivokudoksen, joten pojalla ei syntyessään ollut päässään muuta kuin nestettä. Hän oli täysin aivoton. Vaikka tällaiset tapaukset johtavat usein aborttiin, tällä kertaa poika syntyi ja pian sen jälkeen hänet adoptoitiin. Adoptiovanhempana oli pediatrihoitaja Kaye Vandal (Wallingford, Conn. USA). Kun häneltä jonkin ajan kuluttua tiedusteltiin pojan tilannetta, hän sanoi, että Andrew oli parasta mitä hänen elämässään oli tapahtunut.

Vastoin lääkärien odotuksia Andrew osasi hymyillä, nauraa ja kikattaa ja hänestä oli kasvamassa seurallinen ja pirteä persoonallisuus. Kaye totesi nuoren hoidokkinsa kykenevän myös vastaamaan ärsykkeisiin ja osoittavan tunteita; kumpikin seikkoja joita lääkärit olivat pitäneet mahdottomina, koska hänellä ei ollut aivoja. Adrew ei kuitenkaan kyennyt puhumaan ja oli kortikaalisesti sokea; hän saattoi kyllä nähdä silmillään, mutta oli kykenemätön tulkitsemaan sitä. Hän ei myöskään osannut kävellä, mutta yritti raahautua selällään. Tällaiset tapaukset tosielämästa ovat osoitus biologisten elintemme hämmästyttävästä mukautumiskyvysta

Hieman erilainen elämänkaari oli eräällä newyorkilaisella miehellä. Hänen opintonsa olivat jääneet kesken, mutta hän oli osoittautunut hyvin lahjakkaaksi usealla käytännön alalla. Hän oli myös ollut pidetty henkilö naapuriensa keskuudessa, mikä oli osoitus sosiaalisesta älykkyydestä. Hän oli kuollessaan vain 35 vuotias ja kuolinsyytutkinnan yhteydessä todettiin, ettei hänellä ollut lainkaan 'havaittavia aivoja'.
Miten se on mahdollista?

Ei tiedetä, kuinka on mahdollista, että ihmiset, joilla ei ole aivoja 'havaittavissa määrin', pystyvät lainkaan toimimaan, puhumattakaan matematiikan opiskelusta. Joitakin hypoteeseja on kylläkin esitetty. Erään teorian mukaan olisi olemassa jokin korkeamman tason toiminta, jolla ei ehkä ole suurta merkitystä normaaleille aivoille, mutta joka tällaisissa erikoistapauksissa pystyisi saamaan aivojen vähäiset jäänteet omaksumaan puuttuvan aivokudoksen toimintoja.

Lorberin havainnot ovat kiinnostavia myös siksi, että ne herättävät kysymyksen muistin mysteeristä. Alkuun ajateltiin, että muistilla olisi aivoissa jonkinlainen fysikaalinen perusta, tietokoneen muistiyksikön tavoin. Lähemmät tutkimukset ovat kuitenkin yllättäen osoittaneet, ettei muisti sijoitu vain yhdelle alueelle tai tiettyyn rakenteeseen. Pikemminkin näyttää siltä, kuten eräs neurologi totesi, että "muisti on aivoissa kaikkialla eikä missään."

Mutta entä jos ihmisellä ei ole 'havaittavia' aivoja? Eivätkö aivot siis olekaan se mekanismi, mikä luokittelee, varastoi - ja tarpeen mukaan analysoi - havaintomme, tietomme ja kokemuksemme, ja tekee siten mahdolliseksi normaalin toimintamme ja elämisemme? Ellei tämä tapahdu aivoissa, missä se tapahtuu? Mitä tehtäviä aivoilla sitten on? Entä missä muisti sijaitsee?

Vierailija
dreamcatcher
Aivoton poika

Mitä tehtäviä aivoilla sitten on? Entä missä muisti sijaitsee?





No kai ne aivot nyt aika suurella varmuudella ainakin tunteita säätelee. Ja kyllä sillä muistillakin aika suurella varmuudella on tekemistä ainakin sähkön kanssa, sikäli kuin tunnetaan paljon ihmisiä, jotka valtavan suuren sähköiskun saamisen jälkeen ovat selvinneet hengissä mutta eivät muista entisestä elämästään paljoakaan.

Tähän liittyen minua epäilyttää kertomukset kuolemanrajakokemuksista, joiden kerrotaan todistavan sen, että tietoisuus on materiasta irrallinen. Niihinhän raportoidaan liittyvän esimerkiksi sanoin kuvaamattoman hyvää tunnetta. Jotenkin on vaikea käsittää miten se hyvän tunteen kokeminen voisi olla mahdollista ilman materiaalista perustaa. Ja onhan meillä huumeita kokeilleilla ihmisillä aika vahva kokemus siitä, miten materia (tässä tapauksessa huume) tuottaa tiettyjä tunteita ja jopa hallusinatoorisia ajatuksia.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9006
Liittynyt20.6.2009

Aiemmin mainitsemastani hippokampuksen roolista on hiljattain saatu tarkempaa tietoa hieman erikoisella tavalla. On ennalta tiedetty, että muistin kannalta hippokampuksen alueiden CA1 ja CA3 (lyhenne sanoista cornu ammonis) yhteydet lujittavat muiston pitkäkestoisesta lyhytkestoiseksi. Nyt tuota mekanismia on onnistuttu manipuloimaan insertoimalla rotan hippokampukseen implantti, joka säätelee näiden yhteyksien toimintaa. Tuloksena oli, että muiston lujittumista onnistuttiin ohjaamaan kuin sähkövalon syttymistä. "Off-asennossa" rotat onnistuivat säilyttämään muiston 5-10 sekuntia eli lyhytkestoinen muisti - jonka on muissa kokeissa todettu riippuvan vahvasti otsalohkojen toiminnasta - säilyi ennallaan.

Uutinen löydöstä täällä:

http://www.sciencedaily.com/releases/2011/06/110617081543.htm

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Uusimmat

Suosituimmat