Mistä johtuu, ettei keskustelut johda yhteisymmärrykseen?

Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

esim. vaikkapa 9/11 monta tuhatta sivua pitkä ketju, jossa keskustelijat eivät vieläkään yhteisymmärryksessä mitä tapahtui. koska yhteisymmärrys saavutetaan?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Sivut

Kommentit (111)

Vierailija
taucalm
esim. vaikkapa 9/11 monta tuhatta sivua pitkä ketju, jossa keskustelijat eivät vieläkään yhteisymmärryksessä mitä tapahtui. koska yhteisymmärrys saavutetaan?

Etköhän sinä nyt odota liikoja. Aina on heitä, jotka ovat väärässä omalla tavallaan. Joskus jopa heitä, jotka ovat oikeassa.

Vierailija

Huomannut, että yleensä näitä kinasteluja lopulta "johtaa" vain kaksi keskustelijaa tai pääväittelijää. Kun jompikumpi luovuttaa, niin keskustelu unohtuu, ellei joku sitä myöhemmin herätä taas henkiin.

Olen tosin nähnyt joitakin todella harvoja tapauksia joissa kaikki keskustelijat on tullut yhteiseen johtopäätökseen. Nämä ketjut ei tosin kauaa elä.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Moses Leone

Etköhän sinä nyt odota liikoja. Aina on heitä, jotka ovat väärässä omalla tavallaan. Joskus jopa heitä, jotka ovat oikeassa.

entäpä, jos molemmat osapuolet ovat väärässä ja totuus löytyykin jostain keskivaiheilta? egotko ei anna periksi vai mistä johtuu, ettei yhteisymmärrystä saavuteta mikä lienee väittelyiden tavoite?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

Usein myös käy niin että kysymys jonka vastauksesta ylipäätään kiistellään unohtuu ja keskustelu karkaa sivuteille. Jos noiden tuhottoman pitkien ketjujen viimeisiä sivuja lukisi tietämättä itse otsikkoa niin aika vaikeaa olisi päätellä mistä aiheesta väittelyä edes käydään.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Mitäs kivaa yhteisymmärryksessä olisi? Millainen keskustelu siitä syntyisi?

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Tämähän on harhaa, katsokaa nyt Suomen hallitusneuvotteluja, jossa kaikki ovat mukana, ilman PS:ää ja KEPUA.
Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä päästessään hallitukseen.
Sitä sanotaan yhteisymmärrykseksi ja ajatusten sovittamiseksi, eikä Kokoomus eroa Vasemmistoliitosta.
Kaikki osallistujat ovat valmiita huoraamaan " kansakunnan edun vuoksi".
Odotan innolla päivää, jolloin kaikki Suomen puolueet ovat samassa hallituksessa ja oppositio on vain surkea jäänne.
Silloin kaikki ongelmat on ratkaistu jo hallituksen peristamisvaiheessa.

Vierailija
taucalm
entäpä, jos molemmat osapuolet ovat väärässä ja totuus löytyykin jostain keskivaiheilta? egotko ei anna periksi vai mistä johtuu, ettei yhteisymmärrystä saavuteta mikä lienee väittelyiden tavoite?



Monet asiat eivät ole yksioikoisia siten, että niille löytyisi yksi ainoa absoluuttinen totuus - loppujen lopuksihan mielipide voi rakentua sille, mistä näkövinkkelistä koko asiaa tarkastelee.

Esimerkiksi ydinvoimaa voi kannattaa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa tai että teollisuudelle on turvattava halpa sähkö. Ydinvoimaa voidaan niin ikään vastustaa monesta eri näkökannasta lähtien: yksi siksi, kun se on ydinvoimaa, toinen sen riskien vuoksi, kolmas kun se vie investointeja uusiutuvilta energioilta ja neljäs voisi elää köyhemminkin. Riippuu vertailukohdasta, kuka on oikeassa.

Niin ja kyllähän se ihminen tuppaa rakentamaan ja järjestelemään maailmankuvaansa edes joten kuten käsitettävään muotoon usein lokeroimalla. Vanhempana, kun ajatustalo alkaa olla valmis, ei enää haluta kajota perustuksiin, vaikka talo miten uppoaisi suohon.

Vierailija

Esimerkiksi heimokuntaisuudesta. Me olemme oikeassa ja ne ovat väärässä. Tämä asetelma ei tule muuttumaan lähiaikoina.

Vierailija
Vuohi
taucalm
entäpä, jos molemmat osapuolet ovat väärässä ja totuus löytyykin jostain keskivaiheilta? egotko ei anna periksi vai mistä johtuu, ettei yhteisymmärrystä saavuteta mikä lienee väittelyiden tavoite?



Monet asiat eivät ole yksioikoisia siten, että niille löytyisi yksi ainoa absoluuttinen totuus - loppujen lopuksihan mielipide voi rakentua sille, mistä näkövinkkelistä koko asiaa tarkastelee.

Esimerkiksi ydinvoimaa voi kannattaa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa tai että teollisuudelle on turvattava halpa sähkö. Ydinvoimaa voidaan niin ikään vastustaa monesta eri näkökannasta lähtien: yksi siksi, kun se on ydinvoimaa, toinen sen riskien vuoksi, kolmas kun se vie investointeja uusiutuvilta energioilta ja neljäs voisi elää köyhemminkin. Riippuu vertailukohdasta, kuka on oikeassa.

Niin ja kyllähän se ihminen tuppaa rakentamaan ja järjestelemään maailmankuvaansa edes joten kuten käsitettävään muotoon usein lokeroimalla. Vanhempana, kun ajatustalo alkaa olla valmis, ei enää haluta kajota perustuksiin, vaikka talo miten uppoaisi suohon.




Tätä olen itsekin pohtinut ja miettinyt pitäisikö politiikassa olla yläikärajat tai vähintään kiintiöt nuorille? Yhteiskunta tavallaan kulkee sukupolven tai kaksi jälkijunassa maailmaan nähden. Moni ongelma voitaisi korjautua. Toisaalta suuri osa ihmisistä on vanhoillisia (uutta pelkääviä) vaikka olisivatkin iältään nuoria.

Vierailija

Eihän väittelyn pontimena ole totuuden tavoittaminen. Väittelykilpailuissakin osanottajat saavat sen puolustettavan mielipiteen annettuna. Sitä he sitten joutuvat ajamaan väittelytaidollaan täysin riippumatta siitä, ovatko ajatuksen takana itse vai eivät. Väittelytaito ja retoriikka ovat sisällöstä riippumattomia välineitä, joita voi harjoittaa ja osata paremmin tai huonommin.

Vierailija

Pääsyy on siinä, että ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti avoimia totuuden tavoittelulle (vaikka niin väittävät), vaan kaikelle informaatiolla, joka jotenkin tukee aiemmin omaksuttuja käsityksiä.

Tämä pätee arvioni mukaan 95% tämän palstan kirjoittajista.

Vierailija

Monet kysymykset ovat luonnostaan sellaisia, että niihin ei ole olemassa
yksikäsitteistä oikeaa - tai väärää- vastausta. Lisäksi julkisia keskusteluja
käydessä kannattaa muistaa, että monen mielipide voi määräytyä sen mu-
kaan, mitä hän siitä hyötyy. Todellisuudessa hän saattaa hyvin tietää asian
oikean laidan, vaikka ei halua sitä myöntääkään.

Monenkaan itsetunto ei myöskään välttämättä salli hänen myöntää
julkisesti olleensa väärässä, vaikka se hänelle kävisikin ilmeiseksi.
Keskusteluja käyvien henkiset kyvyt myös luonnollisesti vaihtelevat,
eivätkä kaikki välttämättä "yllä" oikeaan vastaukseen, vaikka heille
annettaisiinkin keskustelun aikana kaikki tarvittavat tiedot.

Petri Sahervo

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat