Seuraa 
Viestejä1855

Yleisessä keskustelussa on kaiketikin oletettu, että koulukiusaaja tai armeijassa varusmieskouluttajan simputukset loppuvat henkilön "aikuistuttua".

Onko tästä olemassa mitään tieteellistä näyttöä ?

Kun eräiden valtion virkasuhteessa/kunnallisessa työsuhteessa olevien henkilöiden toimintaa seuraa, tilanne näyttää jatkuvan entiseen malliin "aikuistumisen" jälkeenkin .

Kommentit (20)

Koulukiusaushan yleensä johtuu kiusatun ns. "erilaisuudesta" joka sitten purkautuu hylkimisreaktiona muissa. Niin harmillista kuin se onkin. Ylensä nää ihan extreme-jutut johtuu taas sitten kiusaajan oloista kotona esim. vanhemmat ei huomioi sitä, perheväkivaltaa tai muuten vaan pahaa oloa jota hän sitten purkaa muihin.

Simputushan on taas sitä kun esimiehet "rankaisevat" toimivaltansa ulkopuolisesti alempiarvoisiaan sotilaita. Yleensä rangaistuksena jostain.On rättisulkeisia, ylimääräisiä punnerruksia jne. Periaatteessa samankaltainen hommahan on jo koulussa kun seittosluokkalaiset tulee yläasteelle ovat he "mokkereita, mokuja, mopoja" nimiähän riittää. Useimmissa kouluissa on myös ns. mokukastajaiset, joissa kastellaan vessassa väkisin pienempiä. Typerää ja säälittävää touhua, mutta useimmat pyrkivät pönkittämään tällä omaa asemaansa muiden silmissä. Ja samalla tietty näyttämään pienemmilleen kaapin paikan.

Sitten on vielä työpaikkakiusaus jossa suomi on surullisesti kärkimaana. Kyllähän se kertoo jostain. Yleisimpiä keinoja tähän ovat vielä niinkin ikävät kuin uhrin syyttäminen virheistä joita hän ei ole tehnyt, tujottaminen, väkivaltaisuus ja uhkaava käytös. Monesti erilainen ihminen pyritään näillä keinoin ajamaan eroamiseen tai siirtoon asti. Ehkä jopa sairaseläkkeelle. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen joka on tutkinut työpaikka kiusaamista toteaa että kiusaaminen ei voi tapahtua ilman sitä porukkaa joka taputtaa käsiä tai ainakin kääntää päänsä ja antaa kiusaamisen tapahtua. Jos suomessa n. viideosaa on työpaikkakiusattu niin täytyyhän sen silloin jatkua ihmisen aikuistuttuakin.

Zaibowski
Seuraa 
Viestejä1387

Jos ihminen olisi viisas ja aikuistuisi, niin olisiko meillä sotia? Sotahan on kiusaamisen raa'in mahdollinen muoto, silti sotasankarit ja kenraalit ovat juhlittuja sankareita.

The Lucifer Effect

Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Philip Zimbardo arvioi, että tavalliset ihmiset kykenevät joissain tilanteissa tekemään toisille käsittämättömän julmia tekoja. Zimbardo viittaa suureen määrään käyttäytymistieteellistä koemateriaalia, joka osoittaa ihmisten voivan helposti jättää tekemättä sen mikä on oikein, jos tilanne ei näytä otolliselta. Yhteisöllisen paineen alla he saattavat muuttaa vaikkapa selvää näköhavaintoa vääräksi tai pystyvät tuottamaan vaarallista kipua tuntemattomalle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Lucifer_Effect

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Kiusatuksi joutuminen ei lopu koskaan. Jos on tullut lapsena kiusatuksi koulussa tai perheensä taholta, se huokuu koko olemuksesta, ja jatkossa kiusataan missä hyvänsä yhteisössä jonka jäseneksi päätyy.

Joku selityshän siihenkin pitää olla että lapsena hyväksikäyttöä kokeneet päätyvät aikuisenakin raiskauksen uhreiksi. Olen lukenut tapauksesta että lapsena raiskailtu liikkuu iltasella jossakin ja joku puskaraiskaaja käy kimppuun, tuo tuntuu kertakaikkiaan jo uskomattomalta kun siis tämä uhri ei ole itse hakemalla hakenut epämääräistä seuraa, vaan paskamainen kohtalo toistuu toistumistaan meni minne meni. Jos en itse uskoisi karmaan niin olisin kyllä hyvin ymmyrkäisenä.

Mutta se että uskon karmaan ei ole saanut minua hyväksymään hampaattomasti sitä että ihmisille tehdään pahaa. Itseasiassa välillä tuntuu että vuosi vuodelta se vain raivostuttaa enemmän ja enemmän että ihmisten pitää olla sellaisia paskapäitä kuin ovat.

Lienevätkö sitten itsekin kiusattuja, että laittavat vahingon kiertämään.

Zaibowski
Seuraa 
Viestejä1387
Rousseau
Lienevätkö sitten itsekin kiusattuja, että laittavat vahingon kiertämään.



Vanha ja väärä käsitys, kiusaajat ovat hierarkian huipulla olevia, kiusaamisella pönkitetään jo ennestään korkeaa asemaa, kiusaamisen kulttuuri on siten sisäänrakennettuna ominaisuutena yhteiskunnan rakenteissa.

Näin tehdään kiduttaja

Sosiaalipsykologien kokeista sekä brasilialaisia ja kreikkalaisia kiduttajia tutkimalla on saatu viitteitä siitä, miten kenestä tahansa kunnon kansalaisesta voidaan kasvattaa tunnoton kiduttaja.

Kunnon kansalainen tarvitsee julman käytöksen oikeuttamiseen ylevän perusteen. Sellaisia ovat esimerkiksi kansallinen turvallisuus, totuuden paljastaminen ja tieteen edistäminen. Kiduttajien annetaan myös ymmärtää, että he ovat organisaation salaista ja elintärkeää eliittiä.

Jos ryhmäpaine alkaa viedä syrjinnän ja raakuuksien tielle esimerkiksi halventavien vitsien tai puheiden muodossa, kannattaa vaihtaa eettisempään ryhmään.

http://www.tiede.fi/artikkeli/1077/pahu ... a_helposti

Kasvatustieteiden tohtori Päivi Hamaruksen mukaan kiusaamiseen ei tarvitse etsiä valtapeliä ihmeellisempiä motiiveja. Evoluutiopsykologin termein kiusaamisessa on kyse statuksesta. Kiusaaja on hierarkian huipulla ja kiusaaminen hyödyttää kaikkia siihen osallistuvia pysymään vähintään omalla tasollaan hierarkiassa.

http://www.tiede.fi/blog/2009/12/15/roy ... n-statusta

Vierailija

Hieman kärjistäen homoseksuaalit ovat jostain syystä kaikkein kieroimpia selkäänpuukottajia.
Syitä toki keksin, mutten voi sanoa onko ne tulkintoja vai nappiin menneitä syväanalyysejä.
Pikkumaisuuttaan heille riiittää kieroiluun syyksi pelkästään se, ettei he pidä jostain.

Eräässä työpaikassa flirttailin viattomasti esimerkiksi yhdelle lesbopariskunnan toiselle puoliskolle heittämällä kommentteja kuten "Ostin kynttilöitä, tuutko illalla kattomaan?" johon hän reagoi vain nauramalla, mutta hänen kumppaninsa - joka oli eräs luottohenkilö - murhaavalla katseella, johon vastasin "Turhaan sä mua tollei katot, kyllä sutki on kutsuttu" Eipä mennyt aikaakaan kun sain potkut rasismin takia.

Niih New Genesis kiteytti hyvin asian, itse olen ollut niin kiusattuna kuin tavallaan mukana kiusaamisessakin vaikken päätekijänä niinkään. Mielestäni kiusatun henkilön on turha alkaa syyttää kiusaajiaan vaan hänen tulisi ymmärtää viesti ja jättää ryhmä, näin turhilta ristiriidoilta vältyttäisiin.
Usein heikkoja kiusataan koska siinä on taustalla idea: että ryhmä hylkii heikkoja yksilöitä näin siitä tulee vahvempi ja yhtenäisempi, lieneeköhän kivikauden ajoilta jolloin heikot yksilöt oli vain haitaksi metsästysretkillä ja niille piti silti jakaa ruoka joten heikoimmat erotettiin ryhmästä ennen pitkää? Intissäkin toimii sama kaava, heikkoja simputetaan koska ns. sotaretkillä heistä olisi vain haittaa ja ilman niitä ryhmä olisi vahvempi.

Kiusaaminen toki sinällään ikävää, itselläni se aiheutti esim. ahdistuneisuushäiriön mutta syy on ihan oma, olisi pitänyt jättää ryhmä paljon aiemmin Siitä sitten otin opikseni ja esim. intissä kun alokaskauden ajan jälkeen jouduin ryhmään jossa minulla ei ollut kavereita ja en pitänyt ryhmän jäsenistä edes, niin pyysin siirtoa ja pääsin toiseen linjaan aika nopsaan ja loppu-aika intissä oli huippuaikaa.

Vaihtamalla paranee

Zaibowski
Seuraa 
Viestejä1387
vapaatyyli
lieneeköhän kivikauden ajoilta jolloin heikot yksilöt oli vain haitaksi metsästysretkillä ja niille piti silti jakaa ruoka joten heikoimmat erotettiin ryhmästä ennen pitkää?



Aina löytyy suurempi ja vahvempi yksilö määrittelemään heikkouden, kun heikkoja tarpeeksi ns. karsitaan, niin jäljelle ei jää toimivaa ryhmää, jota kivikauden olosuhteissa tarvittiin. Suuresta mammutista riitti ruokaa kaikille, vanhuksillekin, joilta saatiin iän tuomaa tietotaitoa. Alle 50 hengen ryhmissä kaikista pidettiin huolta ryhmän toimivuuden takaamiseksi, kaikkien maksimaalinen hyvinvointi takasi paremmat selviytymisen mahdollisuudet kivikauden vähintäänkin haastavassa ympäristössä.

Vierailija

Itse asiassa mopottamisen arvo on osoittaa tulokkaille ettei yhteisö johon he saapuvat, ole itsestäänselvyys ja siten nostavat yhteisönsä arvoa tulokkaiden silmissä, eivät omaa arvoaan yhteisön silmissä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
vapaatyyli
Niih New Genesis kiteytti hyvin asian, itse olen ollut niin kiusattuna kuin tavallaan mukana kiusaamisessakin vaikken päätekijänä niinkään. Mielestäni kiusatun henkilön on turha alkaa syyttää kiusaajiaan vaan hänen tulisi ymmärtää viesti ja jättää ryhmä, näin turhilta ristiriidoilta vältyttäisiin.



Mutta joskus tähän ei pysty. Tai miten joku 10-vuotias kiusattu lapsi edes osaisi alkaa vaatimaan että hänen on saatava vaihtaa luokkaa tai koulua, jos hän ei edes kehtaa kertoa kiusatuksi tulemisestaan kellekään, tai vaikka kertoisi niin siitä ei välitetä? Siinä koulussa jota itse kävin olisi saanut ihan rauhassa tulla vaikka tapetuksi, koska opettajat mieluummin kittasivat välitunnilla kahvia tai käänsivät katseensa aina sopivasti jonnekin muuanne kun jotakuta kiusattiin. Ja vanhempani eivät välittäneet vittuakaan mistään viruessaan omassa sisäisessä helvetissään.

Töitäkään ei välttämättä niin vain vaihdeta. Eikä hyvää asuntoa viitsisi välttämättä myydä sen takia että naapurina asuu paskapää. Mikä takaa ettei asu seuraavallakin alueella?

Mutta itse olen jättänyt yhtä sun toista juuri päästäkseni kiusaajista eroon. Jopa myynyt asuntoni. Irtisanoutunut tai häipynyt töistä. Mietityttää vain että olisikohan kaikkeen tuohon ollut tarvetta jos en alunperin olisi päätynyt kiusattavaksi koulussa, vai onko se luonteesta tai pärstäkertoimesta kiinni.

Kaikella jättämisellä, lähtemisellä ja pakenemisella en kuitenkaan ole saavuttanut hyvää oloa enkä ole parantunut masennuksesta.

Mutta joskus tähän ei pysty. Tai miten joku 10-vuotias kiusattu lapsi edes osaisi alkaa vaatimaan että hänen on saatava vaihtaa luokkaa tai koulua, jos hän ei edes kehtaa kertoa kiusatuksi tulemisestaan kellekään, tai vaikka kertoisi niin siitä ei välitetä? Siinä koulussa jota itse kävin olisi saanut ihan rauhassa tulla vaikka tapetuksi, koska opettajat mieluummin kittasivat välitunnilla kahvia tai käänsivät katseensa aina sopivasti jonnekin muuanne kun jotakuta kiusattiin. Ja vanhempani eivät välittäneet vittuakaan mistään viruessaan omassa sisäisessä helvetissään.

Niin itsekin olin ala-asteella pari vuotta aika pahasti kiusattu ja lapsena siihen on paha itse vaikuttaa, vastuu on vanhemmilla ja opettajilla.

Mutta itse olen jättänyt yhtä sun toista juuri päästäkseni kiusaajista eroon. Jopa myynyt asuntoni. Irtisanoutunut tai häipynyt töistä. Mietityttää vain että olisikohan kaikkeen tuohon ollut tarvetta jos en alunperin olisi päätynyt kiusattavaksi koulussa, vai onko se luonteesta tai pärstäkertoimesta kiinni.

Itse en usko tuohon, tietty kiusaaminen jättää jälkensä ja jos sinua ei olisi kiusattu niin kenties olisit henkisesti vahvempi ja niin sinua ei niin helposti valittaisi silmätikuksi mutta totuus on että joko tulet jonkun kanssa toimeen tai et ja jos et ole samalla aaltopituudella työpaikan enemmistön kanssa niin joudut ennenpitkään syrjityksi riippumatta siitä olitko ala-asteella luokan suosituin vai syrjityin.

Töitäkään ei välttämättä niin vain vaihdeta. Eikä hyvää asuntoa viitsisi välttämättä myydä sen takia että naapurina asuu paskapää. Mikä takaa ettei asu seuraavallakin alueella?

Niino mutta elämäähän tää vaan on, kyllä se joskus onnistaa ja silloin kun onnistaa niin kaikki vaivanäkö korvautuu. Miksi jäädä tuleen makaamaan?

Yksi ongelma ilmiössä kiusaaminen - joka voi olla rikollista tai sitten ei, jolloin
sitä ei kai voida tuomita - on se, että yksi tapa kiusata on esittää itse kiusattua.
Näin toisen käyttäytymistä - joka ei välttämättä ole tuomittavaa - voidaan muut-
taa haluttuun suuntaan tai ainakin pelotella toista esim. uhkailemalla viran-
omaisilla jne.

Petri Sahervo

Zaibowski
Seuraa 
Viestejä1387

On toki henkilöitä, jotka pistävät vahingon kiertämään:

Albert Fish

Albert Fish tuli viisivuotiaana vanhempiensa hylkäämäksi ja joutui orpokotiin, jossa oli ankara, vanhanaikainen kuri ja lapsia myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Fish alkoi itse kiihottua hyväksikäytöstä ja väkivaltaisesta kurituksesta, kuin myös katsellessa vierestä muiden lasten hyväksikäyttöä. Fish vietti orpokodissa kaksi vuotta, kunnes hänen äitinsä haki hänet pois. Äiti oli saanut töitä ja hänellä oli taas varaa elättää Albertia.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Albert_Fish#Lapsuus

Nykyään moni nuori/lapsi jota kiusataan ajattelee sen niin että jos he kertovat jollekkin esim. opettajalle, niin homma menee vaan kahta kauheammaksi. Itsellä ei tästä ole kokemusta kävisikö näin, mutta voin ymmärtää hyvin pointin. Jos joutuu silti jäämään samaan kouluun mutta siirtyy eri luokalle voivat kiusaajat sitten välitunneilla yms. "kostaa" kantelun. Todella harva on tarpeeksi rohkea vaatimaan sitä siirtoa itse tai edes kertomaan kenellekkään. Ja jos ei kerro niin yleensä aikuiset eivät koulun käytävillä erota kiusausta tavallisesta nahistelusta. Jos kouluun menemisestä tulee todella vastenmielinen asia, sehän sitten vaikuttaa tulevaisuudessa kaikkeen.

Sitten taas se tilanne kun joku rohkea uskaltaa kertoa kiusauksestaan, pidetään kiusaajan ja kiusatun välinen keskustelu tms. Kiusaaja alkaa levittämään juttua kantelijasta jolloin häntä aletaan katsomaan todella kieroon, suljetaan täysin ulos kaikista piireistä. Ihan oikeasti, ainakin meidän koulussa oli tästä selviä esimerkkejä. Kai tämä on joku kiusauksen uhrin paradoksi. Niin surullista kuin se onkin, moni on kiusattuna juuri siinä tilanteessa. Usea tietysti voi tuntea sympatiaa kiusattua kohtaan, mutta harva uskaltaa lähestyä tätä, olla se kaveri. Nuorilla se "oma maine" on niin tärkeä, eikä sen haluta kärsivän.

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5076

Suuri Kiusaaja on myös kehittynyt yhteiskunta monine sääntöineen, se ei anna tilaa erilaisuudelle koska pelkää sen vaikuttavan hajottavasti hienosti rakennettuun systeemiin.

Yritysmaailmassakin virtaviivaistaminen on yleisin organisaation toimintatapa, kaikki erilainen poistetaan sisäisen kitkan vähentämiseksi jolloin tuloksena on innovoinnin kuolema kuristamalla.

Parhaat yhteisöt ovat sellaisia joissa erilaisuutta siedetään ja sen avulla kehitytään ajan hengessä.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Rousseau
Mutta itse olen jättänyt yhtä sun toista juuri päästäkseni kiusaajista eroon. Jopa myynyt asuntoni. Irtisanoutunut tai häipynyt töistä. Mietityttää vain että olisikohan kaikkeen tuohon ollut tarvetta jos en alunperin olisi päätynyt kiusattavaksi koulussa, vai onko se luonteesta tai pärstäkertoimesta kiinni.

Kaikella jättämisellä, lähtemisellä ja pakenemisella en kuitenkaan ole saavuttanut hyvää oloa enkä ole parantunut masennuksesta.


En tiedä tilanteestasi, mutta onko pakeneminen todella aina ollut se ainut vaihtoehto? Olin itse vain kotona "kiusattu". Tosin hankkiuduin joskus tappeluihin "legitimodakseni" sellaiset kotona tulleet mustelmat ja ruhjeet, joita olisi muuten ollut hyvin hankala selittää. Muutettuani pois vannoin vähän turhan dramaattisesti, etten kuunaan enää tule moista kohtelua nielemään. Pari kertaa tämä menikin ehkä hieman liian pitkälle, ja muutama muutama konflikti paisui suuremmaksi kuin olisi ollut tarpeen, mutta kiusaamisen tai edes "huonojen henkilökemioiden" vuoksi ei ole sittemmin tarvinnut paeta mihinkään.

Kiusatuilla on tyypillisesti jo vamiiksi alistuva asenne tai opitun avuttomuuden kaltainen tapa käseitellä eksternaalisia stressitekijöitä. Lapsilla tilanne on tietysti hieman erilainen, mutta aikuisilla vaihtoehdot harvemmin ovat joko paeta tai antaa kiusaamisen jatkua. Ainakin oman kokemukseni mukaan avoin kaksisuuntainen konfliktikin on huomattavasti parempi kuin implisiittinen ja yksipuolinen vihamielisyys.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Japetus
Rousseau
Mutta itse olen jättänyt yhtä sun toista juuri päästäkseni kiusaajista eroon. Jopa myynyt asuntoni. Irtisanoutunut tai häipynyt töistä. Mietityttää vain että olisikohan kaikkeen tuohon ollut tarvetta jos en alunperin olisi päätynyt kiusattavaksi koulussa, vai onko se luonteesta tai pärstäkertoimesta kiinni.

Kaikella jättämisellä, lähtemisellä ja pakenemisella en kuitenkaan ole saavuttanut hyvää oloa enkä ole parantunut masennuksesta.


En tiedä tilanteestasi, mutta onko pakeneminen todella aina ollut se ainut vaihtoehto? Olin itse vain kotona "kiusattu". Tosin hankkiuduin joskus tappeluihin "legitimodakseni" sellaiset kotona tulleet mustelmat ja ruhjeet, joita olisi muuten ollut hyvin hankala selittää. Muutettuani pois vannoin vähän turhan dramaattisesti, etten kuunaan enää tule moista kohtelua nielemään. Pari kertaa tämä menikin ehkä hieman liian pitkälle, ja muutama muutama konflikti paisui suuremmaksi kuin olisi ollut tarpeen, mutta kiusaamisen tai edes "huonojen henkilökemioiden" vuoksi ei ole sittemmin tarvinnut paeta mihinkään.

Kiusatuilla on tyypillisesti jo vamiiksi alistuva asenne tai opitun avuttomuuden kaltainen tapa käseitellä eksternaalisia stressitekijöitä. Lapsilla tilanne on tietysti hieman erilainen, mutta aikuisilla vaihtoehdot harvemmin ovat joko paeta tai antaa kiusaamisen jatkua. Ainakin oman kokemukseni mukaan avoin kaksisuuntainen konfliktikin on huomattavasti parempi kuin implisiittinen ja yksipuolinen vihamielisyys.




Jos ajatellaan vaikka sitä kun myin pois asunnon jonka olin juuri suurella vaivalla saanut maksettua (ja täten menot olisivat olleet hyvinkin pieniä jos olisin siinä asunut) niin ongelma oli naapuriin muuttanut ukko joka pian alueelle ilmaantumisensa jälkeen alkoi päissään hypätä ovellani haastamassa riitaa. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui niissä merkeissä että ukko tuli kyselemään että minäkö se olen se sotkuinen akka jolla on 10 kissaa. Olin siis ollut juorujen aihe koska minulla oli neljä kissaa, ja se piti sitten äijän saada tietää. Siitä eteenpäin hän oli sössöttämässä milloin mitäkin, ja selvinpäin hän oli taas riesana kun hänen piti päästä pyytelemään anteeksi mitä oli päissään sanonut, vaikkei sitä edes muistanut.

Kävin kerran sanomassa hänen vaimolleen että en pidä siitä että hänen miehensä hyppää ovellani, tämän jälkeen vaimoihminen mulkoili minua kuin halpaa makkaraa. Eikä hän ilahtunut siitäkään että se ukko tuli jostain syystä kerran keskellä aamuyötä ovelleni ja liukastui siinä ja jäi asuntoni edessä olevaan sohvaan rönöttämään, josta hänen vaimonsa sitten hänet löysi.

Eksieni yksi ja kaksi välissä tilanne vähän rauhoittui, mutta alkaessani seurustelemaan eksän kaksi kanssa ukko oli taas kimpussa. Hän siis todellakin kuvitteli omistavansa jotenkin minut koska asuin lähellä. Eräänkin kerran tuuletin asuntoa kun hän marssi ovesta sisään ja kysyi että olenko lesbo ja vaati minua keittämään kahvit. (Eksäni oli varsinkin nuorempana minun kokoiseni, ja läskimahan puuttuminen ilmeisesti oli merkki siitä ettei hänessä ole tarpeeksi miestä minulle.)

Olisihan itsevarmempi ihminen varmaan alkanut uhkailemaan poliisilla tai peräti sellaiset soittanutkin. Mutta se kääkkä oli siellä kauhean kiva seuramies monelle muulle ja hänen vitsejäänkin julkaistiin oikein paikallisessa lehdessä.

Muutama vuosi tätä ennen yksi toinen möhömaha oli käynyt minuun käsiksi keskellä metsää. Tuokin ukko hyppäsi jonkin aikaa ovellani, mistä lie onnistunut kyyläämään missä asun, vaikka hän itse oli kuulema muuttanut sieltä jo varsinaisesti pois. Tämän kaiken pohjalta ja kun alueella aina välillä koitti sellainen kausi että sinne kerääntyi örinäväkeä enemmänkin eksäni alkoi vaatia että minun pitäisi muuttaa sieltä pois ennen kuin minut raiskataan ihan oikeasti. Myin sitten asunnon.

Mikä on vituttanut aika raskaasti koska kaikki osakkeestani saamani rahat ovat kadonneet erinäisten projektien vuoksi kuin tuhka tuuleen. Olisinhan tietysti voinut tehdä niinkin kuten sen jälkeen kun se yksi kävi kiinni että pidän puukkoa mukana... Mutta luovuin siitä tavasta aika nopeasti kun se tuntui niin vihamieliseltä touhulta.

En minä tiedä kuinka paljon pitäisi tapella ja pitää oikeuksistaan kiinni. Sitä olen itselleni vannonut että kukaan ei minuun enää koske jos en halua. Mutta eihän sitä voi itse päättää. Ei näemmä, koska äidissänikin kaiken maailman retkut roikkuvat jatkuvasti kiinni, tarraavat rintoihin yms. Joskus tuntuu vähän siltä että jos olisin paikalla moisen tapahtuessa niin tapahtuisi vielä karmeita... Se voisi olla että läheisen/toisen ihmisen kokema ahdinko aiheuttaisi jonkin tulvaportin lopullisen hajoamisen niin että kaikki se aggressio mitä minussa on lähes elämän mittaisen kiusaamisen jäljiltä saattaisi tehdä tepposet.

Ehkä pelkkää uhoa. Tietynlaisten ihmisten ainoa iloa on hautoa vihaa tihkuvia fantasioita kostosta ja pottujen pottuina maksamisesta.

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Rousseau
En minä tiedä kuinka paljon pitäisi tapella ja pitää oikeuksistaan kiinni. Sitä olen itselleni vannonut että kukaan ei minuun enää koske jos en halua. Mutta eihän sitä voi itse päättää.

Voi ollakin, että tämä oli minulle helpomaa, koska en ole nainen enkä ollut koskaan mikään pienikokoinenkaan. Olisin kyllä taatusti hermostunut kuvaamasi kaltaiseen naapuriin, jos sellainen olisi vastaan tullut.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Japetus
Rousseau
En minä tiedä kuinka paljon pitäisi tapella ja pitää oikeuksistaan kiinni. Sitä olen itselleni vannonut että kukaan ei minuun enää koske jos en halua. Mutta eihän sitä voi itse päättää.

Voi ollakin, että tämä oli minulle helpomaa, koska en ole nainen enkä ollut koskaan mikään pienikokoinenkaan. Olisin kyllä taatusti hermostunut kuvaamasi kaltaiseen naapuriin, jos sellainen olisi vastaan tullut.



Niinpä... Ja kun eka eksäni oli täysin sos. tumpelo ja toka eksäni pienikokoinen, niin kummastakaan ei ollut mitään oleellista turvaa naapurin juoppohullua vastaan. Tässä nähdään että miehen valitseminen visuaalisen miellyttämisen ja luonteen perustella ei ole niin toimiva vaihtoehto kuin miehen valitseminen bodyguard-ominaisuuksien perusteella.

Koska tokan eksän sittemmin ilmenneestä raivotautisuudesta aika merkittävä osa kai voidaan panna sen piikkiin että ennen tapaamistamme hän oli kertaalleen meinannut tulla tapetuksi, ei kai se mikään ihme ole että itsekin olen ollut hyvin aggressiivinen ja helposti kiihtyvä ihminen jouduttuani herkässä parinkympin iässä näiden läskiukkojen lähentelyn ja kiusan kohteeksi, plus vielä töissä naispuolisen työ"kaverin" lääppimäksi. En ole vieläkään oleellisesti saanut ratkaistua miten purkaa paineet pois rakentavalla tavalla. Olen toki kirjoitellut väkivaltaista fiktiota joka on ehkä vähän auttanut, mutta ei silläkään ole lopullista vapautusta saanut aikaiseksi sisäisistä angsteista ja ahdistuksesta joka johtuu alunperin muiden ihmisten käytöksestä. Ei kai siinäkään järin turvallinen olo ollut lapsena kun isä iski ikkunan säpäleiksi että pääsi juomareissultaan kotiin kun äiti oli lukinnut oven, ja sitten tietysti seurasi huutoa ja mekastusta.

Sitä aina miettii että miksei kaiken tämän voi vain antaa olla? Mutta pelkkä ajattelematta jättäminen ei tunnu auttavan, koska kaikki se raivo on omassa kehossa varastoituneena.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Rousseau
Japetus
Rousseau
En minä tiedä kuinka paljon pitäisi tapella ja pitää oikeuksistaan kiinni. Sitä olen itselleni vannonut että kukaan ei minuun enää koske jos en halua. Mutta eihän sitä voi itse päättää.

Voi ollakin, että tämä oli minulle helpomaa, koska en ole nainen enkä ollut koskaan mikään pienikokoinenkaan. Olisin kyllä taatusti hermostunut kuvaamasi kaltaiseen naapuriin, jos sellainen olisi vastaan tullut.



Niinpä... Ja kun eka eksäni oli täysin sos. tumpelo ja toka eksäni pienikokoinen, niin kummastakaan ei ollut mitään oleellista turvaa naapurin juoppohullua vastaan. Tässä nähdään että miehen valitseminen visuaalisen miellyttämisen ja luonteen perustella ei ole niin toimiva vaihtoehto kuin miehen valitseminen bodyguard-ominaisuuksien perusteella.

Koska tokan eksän sittemmin ilmenneestä raivotautisuudesta aika merkittävä osa kai voidaan panna sen piikkiin että ennen tapaamistamme hän oli kertaalleen meinannut tulla tapetuksi, ei kai se mikään ihme ole että itsekin olen ollut hyvin aggressiivinen ja helposti kiihtyvä ihminen jouduttuani herkässä parinkympin iässä näiden läskiukkojen lähentelyn ja kiusan kohteeksi, plus vielä töissä naispuolisen työ"kaverin" lääppimäksi. En ole vieläkään oleellisesti saanut ratkaistua miten purkaa paineet pois rakentavalla tavalla. Olen toki kirjoitellut väkivaltaista fiktiota joka on ehkä vähän auttanut, mutta ei silläkään ole lopullista vapautusta saanut aikaiseksi sisäisistä angsteista ja ahdistuksesta joka johtuu alunperin muiden ihmisten käytöksestä. Ei kai siinäkään järin turvallinen olo ollut lapsena kun isä iski ikkunan säpäleiksi että pääsi juomareissultaan kotiin kun äiti oli lukinnut oven, ja sitten tietysti seurasi huutoa ja mekastusta.

Sitä aina miettii että miksei kaiken tämän voi vain antaa olla? Mutta pelkkä ajattelematta jättäminen ei tunnu auttavan, koska kaikki se raivo on omassa kehossa varastoituneena.




Pystyisitköhän purkamaan kehossa oleva raivoa johonkin rankkaan liikuntaan. Mulla se usein on auttanut varastoituneeseen ahdistukseen ainakin. Esim. nyrkkeilysäkin raivopäinen hakkaaminen on niitä ilmiöitä, jotka `näyttää pahalta mutta tuntuu hyvältä`.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Mouho

Pystyisitköhän purkamaan kehossa oleva raivoa johonkin rankkaan liikuntaan. Mulla se usein on auttanut varastoituneeseen ahdistukseen ainakin. Esim. nyrkkeilysäkin raivopäinen hakkaaminen on niitä ilmiöitä, jotka `näyttää pahalta mutta tuntuu hyvältä`.



On tässä jokusenkin kerran itsensä hikeen riehunut, esim. tanssimalla, mutta eipä tuo auta vuosikausien ahdistukseen/raivoon. Toisaalta kuulin/luin taannoin jonkin näkemyksen että ihminen ei ole mikään painekattila, eli paineenpoisto riehumisen avulla ei luonnistu.

Ehkäpä jos saisi runsain mitoin myönteisiä kokemuksia ihmisistä niin että tulisi vähän turvallisempi ja luontevampi olo heidän parissaan rauhoittaisi ja avaisikin persoonana sillä tavalla että olisi myönteisen energinen olo, ei sellainen olo että hyppii seinille jos joku vain irvistää tarpeeksi rumasti. Mutta ihmisissä on se vika että aina kun heidän kanssaan on tekemisissä, altistuu sille että voi tulla lisää kielteisiä kokemuksia.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat