Miten lisätä tieteellisten keskustelujen suosiota?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miten yhä useammat saataisin kiinnostumaan tieteellisistä keskuste-
luista? Tekisi mieleni väittää, että kun on muutaman kerran lueskellut
Tiede.fi -sivuston keskustelupalstaa ja kirjoittanut muutaman kommentin,
niin siitä muodostuu jopa elämänikäinen tapa, joka pitää kirjoitustaitoa
yllä ja tarjoaa ainutlaatuisen poikkitieteellisen tavan oppia uutta sekä
jäsentää omia ajatuksiaan.

Se tarjoaa myös runsaasti artikkelien aiheita ja näkökulmia niihin.
Lisäksi tiedemiehet luultavasti hyötyvät maallikoiden tuoreista mielipi-
teistä omassa työssään.

Yksi tapa olisi tietysti se, että laadukkaista kommenteista ryhdyttäisiin
maksamaan ( ainakin aluksi ), mutta mistä rahat ja mitkä ovat ehdot?

Petri Sahervo

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Mitä tulokset ovat tähän mennessä kertovinaan?

Kuten epäilinkin, niin ainakin tämän palstan lukijoissa
keskustelutahtoa löytyy, mutta tietenkään otos väes-
töstä ei ole edustava. Oikeampaa olisikin ehkä miettiä,
miten kaikki tällä sivustolla vierailevat saataisiin myös
kommentoimaan. Itse esim. tilasin Tiede2000- ja Tiede-
lehteä aikoinaan vuosia osoittamatta mitään kiinnos-
tusta keskustelualuetta kohtaan.

Mahdollisesti eräs tapa lisätä keskustelua olisi se, että
paljon keskustelua käytävistä, ei kuitenkaan välttämättä
läpikotaisin käsitellyistä ( esim. USA:n terrori-iskukeskus-
telu ) aiheista tehtäisiin lehtiin toimitettuja juttuja, joista
hyperlinkattaisiin toistuvasti keskustelualueelle. Tämä
tosin saattaa jo nykyisin käytäntönä. (tietääkö kukaan? )

Petri Sahervo

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

K: Pitäisikö tieteellisten keskustelujen suosiota lisätä?
V: Asialla ei ole yleistä merkitystä

Paras kiinnostuksen lisääjä on se, että on itse kiinnostunut aiheista.
Toisaalta asiaa voi ajatella myös pitkäjänteisenä työnä, mikäli tämä houkuttelee.

Jos nyt tarkemmin ajattelee, niin taisin äänestää väärin. Onhan tieteellisellä keskustelulla merkitystä ja sitä voi yrittää saada esiin.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vierailija

Mieleeni tuli eräs mahdollinen syy, jonka vuoksi tieteellisiä keskusteluja saatetaan välttää. Kaikki eivät todellakaan pidä kritiikistä, ja ovat mieluummin kommentoimatta kuin ottavat sitä vastaan edes nimimerkkinä. Mutta miksi kritiikkiä ei kestetä, vaikka se olisi aiheetonta ja henkilökohtaistakin? Tekisi mieleni väittää, että parempi on, että sitä esiintyy jopa henkilökohtaisuuksiin menevänä, kuin ei lainkaan. Eräät saattavat myös pelätä sanovansa huomaamattaan jotakin loukkaavaa ja joutuvansa kärsimään siitä jollakin tavalla.

Luulen, että kritiikinsietoon voi kasvaa, ja siihen voi myös olla vastaamatta. Jo asian tiedostaminen mielestäni saattaa lisätä sen sietokykyä - myös kykyä tunnistaa sen aste ja laatu. Silloinkin kun kritiikki, henkilökohtaisuudet jne. osoittautuvat paikkaansapitäviksi, niin kritiikin kohteeksi uskaltautunut on tällä palstalla saavuttanut mielestäni huomattavasti enemmän kuin sen ulkopuolelle varmuuden vuoksi jäänyt! Huonoistakin ketjuista ja kommenteista löytyy mielenkiintoisia piirteitä, ja on vapauttavaa huomata, että puheissaan ei tarvitsekaan olla aina kieli keskellä suuta.

Petri Sahervo

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007

Valitettavasti myös Tiede-lehden keskustelupalstat täyttyvät tosi usein kommenteista joilla ei ole tieteen tai alkuperäisen aiheen kanssa mitään tekemistä. Onneksi kuitenkin suurin osa keskusteluihin osallistuneista ovat taustatiedoiltaan ja/tai koulutukseltaan henkilöitä, joille tiede on jotain muuta kuin metafysiikkaa tai astrologiaa. Sana on vapaa Suomessa, mutta jotenkin toivoisin että valvojat enempi rohkeasti siirtäisivät sivuraiteille päätyneitä keskusteluita jonnekkin omille alueilleen, tämä on kyllä aivan mahdoton tehtävä, sen myönnän. Jos avaan ketjun missä tiedustelen ja kyselen vaikkapa pastöroinnin periaatteita, niin ennenpitkää keskustelu johtaa esim. kiistelyyn lypsyjakkaran jalkojen optimimäärästä verrattuna avaruusulottuvuuksien määrään. Ei siinä mitään, sana on vapaa.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007
Astronomy

Jos avaan ketjun missä tiedustelen ja kyselen vaikkapa pastöroinnin periaatteita, niin ennenpitkää keskustelu johtaa esim. kiistelyyn lypsyjakkaran jalkojen optimimäärästä verrattuna avaruusulottuvuuksien määrään. Ei siinä mitään, sana on vapaa.




Onko kukaan tullut koskaan ajatelleeksi miksi nelijalkainen lypsyjakkara voi kaatua neljään suuntaan, kolmijalkainen lypsyjakkara voi kaatua kolmeen eri suuntaan, kaksijalklainen lypsyjakkara voi kaatua vain kahteen eri suuntaan, mutta yksijalkainen lypsyjakkara voi kaatua mihin suuntaan hyvänsä (nollajalkainen lypsyjakkaran lätyskä taas ei voi kaatua mihinkään suuntaan)?

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Vierailija
Astronomy
Valitettavasti myös Tiede-lehden keskustelupalstat täyttyvät tosi usein kommenteista joilla ei ole tieteen tai alkuperäisen aiheen kanssa mitään tekemistä. Onneksi kuitenkin suurin osa keskusteluihin osallistuneista ovat taustatiedoiltaan ja/tai koulutukseltaan henkilöitä, joille tiede on jotain muuta kuin metafysiikkaa tai astrologiaa. Sana on vapaa Suomessa, mutta jotenkin toivoisin että valvojat enempi rohkeasti siirtäisivät sivuraiteille päätyneitä keskusteluita jonnekkin omille alueilleen, tämä on kyllä aivan mahdoton tehtävä, sen myönnän. Jos avaan ketjun missä tiedustelen ja kyselen vaikkapa pastöroinnin periaatteita, niin ennenpitkää keskustelu johtaa esim. kiistelyyn lypsyjakkaran jalkojen optimimäärästä verrattuna avaruusulottuvuuksien määrään. Ei siinä mitään, sana on vapaa.


---------------------------------------------------

Jos tarkoitit minun viimeistä kommenttiani, niin otan kritiikin vastaan. Mielestäni kommenttini kyllä liittyy aiheeseen ainakin etäisesti siten, että jos kritiikkiä kestettäisiin paremmin, ja sitä uskallettaisiin jopa aiheetta ja tökeröin sanankääntein antaa, niin se tiedon tasolla saattaisi hyvinkin lisätä kommentointia ja lukijoiden kannalta mielenkiintoisempaa, värikkäitä ilmaisuja vilisevää keskustelua. Eiväthän tällä palstalla viihtyvät edes lähtökohtaisesti tule tänne hakemaan yhtä ammattitaidolla tehtyjä artikkeleita ja tieteen tekemisen ja sanomisen muotoa kuin muualla lehdessä ja sen ulkopuolella tekevät.

Mielestäni joidenkin nimimerkkien sulkeminen palstan ulkopuolelle ei ole perusteltua kuin silloin, kun joku nimenomaan verisesti loukattuna vaatii sitä. Näyttöä olisi siis oltava, ja loukatun on pitänyt ylittää se kynnys, että vaatii henkilön sulkemista palstan ulkopuolelle, eikä jotakin "lievempää" rangaistusta
Itse asiassa hän voisi itse vastata kritiikkiin halutessaan samalla tavalla, mikä tosin ei tekisi myöskään hänen julkisuuskuvalleen hyvää.

Petri Sahervo

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
kellot12
Mieleeni tuli eräs mahdollinen syy, jonka vuoksi tieteellisiä keskusteluja saatetaan välttää. Kaikki eivät todellakaan pidä kritiikistä, ja ovat mieluummin kommentoimatta kuin ottavat sitä vastaan edes nimimerkkinä. Mutta miksi kritiikkiä ei kestetä, vaikka se olisi aiheetonta ja henkilökohtaistakin? Tekisi mieleni väittää, että parempi on, että sitä esiintyy jopa henkilökohtaisuuksiin menevänä, kuin ei lainkaan. Eräät saattavat myös pelätä sanovansa huomaamattaan jotakin loukkaavaa ja joutuvansa kärsimään siitä jollakin tavalla.

Luulen että kritiikinsietoon voi kasvaa, ja siihen voi myös olla vastaamatta. Jo asian tiedostaminen mielestäni saattaa lisätä sen sietokykyä - myös kykyä tunnistaa sen aste ja laatu. Silloinkin kun kritiikki, henkilökohtaisuudet jne. osoittautuvat paikkaansapitäviksi, niin kritiikin kohteeksi uskaltautunut on tällä palstalla saavuttanut mielestäni huomattavasti enemmän kuin sen ulkopuolelle varmuuden vuoksi jäänyt! Huonoistakin ketjuista ja kommenteista löytyy mielenkiintoisia piirteitä, ja on vapauttavaa huomata, että puheissaan ei tarvitsekaan olla aina kieli keskellä suuta.




Mielestäni ei voi mitenkään edellyttää että kaikkien on siedettävä henkilökohtaista solvaamista. Ollaan tietenkin harmaalla alueella jos joku puhuu omasta itsestään (sic), ja joidenkin mielestä on ihan itsestäänselvää että jos on ottanut itsensä aiheekseen pitää myös sietää ihan kaikki, siis ihan kaikki mitä joku keksii möläyttää. Omasta mielestäni pitää olla joku raja. Jos jonkin kommentin ainoa tarkoitus ja sisältö on vain esittää toinen keskustelija ikävässä valossa, tällaisesta materiaalista tuskin kukaan hyötyy. Jokaisen suurin haave tuskin lienee olla joku Lannistumaton Luke. (Valitettavasti en muista elokuvaa kovin pitkälti, mutta ideahan taisi olla se että Luke ottaa turpaan tuon tuostakin...)

Mielipiteen tai näkemyksen eroavaisuuden sietokykyä sensijaan olisi syytä kehittää. Ja mikäli ihmisillä olisi tällaista, ei heillä olisi mitään tarvetta alkaa syyttelemään toisiaan siksi ja täksi persoonallisuudeksi. Julkisuudesta tiedämme jopa aviopareja joiden osapuolet kuuluvat eri puolueisiin, mutta kovinpa tuntuu olevan joillekin ihmisille työn ja tuskan takana sallia että joku eri tavalla ajatteleva on edes olemassakaan. Olen jossain puolueessa vaikuttaneen naisen kuullut kertovan itseään koskien että hänen kotikuntansa kunnanjohtaja, eri puolueen jäsen, oli uhonnut omissa seuroissaan että "jos se akka tulisi pimeällä vastaan, niin ampuisin". Kaukana on Isä Camillo -kirjoille/elokuville tyypillinen vihollisensa rakastaminen ja kunnioittaminen.

Olen kyllä miettinyt miksi pelkkä puhe tai kirjoitus provosoi ihmistä niin kauheasti. Asiassa täytyy olla jokin maaginen, taikauskoinen elementti. Tai sitten me samaistumme kieleen ja kielen käyttämiseen niin valtavasti että mitään eroa sanotun ja oman/toisten persoonan välillä ei kertakaikkiaan ole. Jos joku sanoo että "tapan sinut", se on jo mielikuvana tapahtunut.

- Miten tieteeseen tai tieteellisyyteen voi mitenkään kuulua henkilökohtaisuuksiin meneminen? Noh, miten siihen voi liittyä omasta itsestä puhuminen? Jälkimmäisen ymmärrän ja olen hanakka selittelemään sillä että jokuhan voi haluta tutkia omaa itseään. Tietty kai sitten joku voi haluta haukkua muita. Mutta kokisin kuitenkin että haukuskelu on astetta kauempana tieteestä kuin henkilökohtaisen materiaalin käsittely.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
kellot12
Astronomy
Valitettavasti myös Tiede-lehden keskustelupalstat täyttyvät tosi usein kommenteista joilla ei ole tieteen tai alkuperäisen aiheen kanssa mitään tekemistä. Onneksi kuitenkin suurin osa keskusteluihin osallistuneista ovat taustatiedoiltaan ja/tai koulutukseltaan henkilöitä, joille tiede on jotain muuta kuin metafysiikkaa tai astrologiaa. Sana on vapaa Suomessa, mutta jotenkin toivoisin että valvojat enempi rohkeasti siirtäisivät sivuraiteille päätyneitä keskusteluita jonnekkin omille alueilleen, tämä on kyllä aivan mahdoton tehtävä, sen myönnän. Jos avaan ketjun missä tiedustelen ja kyselen vaikkapa pastöroinnin periaatteita, niin ennenpitkää keskustelu johtaa esim. kiistelyyn lypsyjakkaran jalkojen optimimäärästä verrattuna avaruusulottuvuuksien määrään. Ei siinä mitään, sana on vapaa.


---------------------------------------------------

Jos tarkoitit minun viimeistä kommenttiani, niin otan kritiikin vastaan. Mielestäni kommenttini kyllä liittyy aiheeseen ainakin etäisesti siten, että jos kritiikkiä kestettäisiin paremmin, niin se tiedon tasolla saattaisi hyvinkin lisätä kommentointia ja lukijoiden kannalta mielenkiintoisempaa, värikkäitä ilmaisuja vilisevää keskustelua. Eiväthän tällä palstalla viihtyvät edes lähtökohtaisesti tule tänne hakemaan yhtä ammattitaidolla tehtyjä artikkeleita ja tieteen muotoa kuin muualla lehdessä ja sen ulkopuolella tekevät.

Petri Sahervo


En missään nimessä tarkoita enkä osoittele ketään yksittäistä kirjoittelijaa kommenteillani, anteeksi jos sen niin ymmärsit. Kaikilla on vapaus ja mahdollisuus ottaa kantaa kaikkiin aiheisiin, niin pitääkin, harmittaa vaan joskus, eli aika useinkin, että keskustelut ryntää ihan outoihin sfääreihin alkuperäiseen avaukseen nähden. Kirjoitellaan ja kommentoidaan edelleenkin ihan vapaasti, minun pitää vaan oppia paremmin poimimaan ne jyvät ja erottamaan ne akanoista.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
Seppo_Pietikainen
Astronomy

Jos avaan ketjun missä tiedustelen ja kyselen vaikkapa pastöroinnin periaatteita, niin ennenpitkää keskustelu johtaa esim. kiistelyyn lypsyjakkaran jalkojen optimimäärästä verrattuna avaruusulottuvuuksien määrään. Ei siinä mitään, sana on vapaa.




Onko kukaan tullut koskaan ajatelleeksi miksi nelijalkainen lypsyjakkara voi kaatua neljään suuntaan, kolmijalkainen lypsyjakkara voi kaatua kolmeen eri suuntaan, kaksijalklainen lypsyjakkara voi kaatua vain kahteen eri suuntaan, mutta yksijalkainen lypsyjakkara voi kaatua mihin suuntaan hyvänsä (nollajalkainen lypsyjakkaran lätyskä taas ei voi kaatua mihinkään suuntaan)?

Hieno havainto!!

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija
Rousseau
kellot12
Mieleeni tuli eräs mahdollinen syy, jonka vuoksi tieteellisiä keskusteluja saatetaan välttää. Kaikki eivät todellakaan pidä kritiikistä, ja ovat mieluummin kommentoimatta kuin ottavat sitä vastaan edes nimimerkkinä. Mutta miksi kritiikkiä ei kestetä, vaikka se olisi aiheetonta ja henkilökohtaistakin? Tekisi mieleni väittää, että parempi on, että sitä esiintyy jopa henkilökohtaisuuksiin menevänä, kuin ei lainkaan. Eräät saattavat myös pelätä sanovansa huomaamattaan jotakin loukkaavaa ja joutuvansa kärsimään siitä jollakin tavalla.

Luulen että kritiikinsietoon voi kasvaa, ja siihen voi myös olla vastaamatta. Jo asian tiedostaminen mielestäni saattaa lisätä sen sietokykyä - myös kykyä tunnistaa sen aste ja laatu. Silloinkin kun kritiikki, henkilökohtaisuudet jne. osoittautuvat paikkaansapitäviksi, niin kritiikin kohteeksi uskaltautunut on tällä palstalla saavuttanut mielestäni huomattavasti enemmän kuin sen ulkopuolelle varmuuden vuoksi jäänyt! Huonoistakin ketjuista ja kommenteista löytyy mielenkiintoisia piirteitä, ja on vapauttavaa huomata, että puheissaan ei tarvitsekaan olla aina kieli keskellä suuta.




Mielestäni ei voi mitenkään edellyttää että kaikkien on siedettävä henkilökohtaista solvaamista. Ollaan tietenkin harmaalla alueella jos joku puhuu omasta itsestään (sic), ja joidenkin mielestä on ihan itsestäänselvää että jos on ottanut itsensä aiheekseen pitää myös sietää ihan kaikki, siis ihan kaikki mitä joku keksii möläyttää. Omasta mielestäni pitää olla joku raja. Jos jonkin kommentin ainoa tarkoitus ja sisältö on vain esittää toinen keskustelija ikävässä valossa, tällaisesta materiaalista tuskin kukaan hyötyy. Jokaisen suurin haave tuskin lienee olla joku Lannistumaton Luke. (Valitettavasti en muista elokuvaa kovin pitkälti, mutta ideahan taisi olla se että Luke ottaa turpaan tuon tuostakin...)

Mielipiteen tai näkemyksen eroavaisuuden sietokykyä sensijaan olisi syytä kehittää. Ja mikäli ihmisillä olisi tällaista, ei heillä olisi mitään tarvetta alkaa syyttelemään toisiaan siksi ja täksi persoonallisuudeksi. Julkisuudesta tiedämme jopa aviopareja joiden osapuolet kuuluvat eri puolueisiin, mutta kovinpa tuntuu olevan joillekin ihmisille työn ja tuskan takana sallia että joku eri tavalla ajatteleva on edes olemassakaan. Olen jossain puolueessa vaikuttaneen naisen kuullut kertovan itseään koskien että hänen kotikuntansa kunnanjohtaja, eri puolueen jäsen, oli uhonnut omissa seuroissaan että "jos se akka tulisi pimeällä vastaan, niin ampuisin". Kaukana on Isä Camillo -kirjoille/elokuville tyypillinen vihollisensa rakastaminen ja kunnioittaminen.

Olen kyllä miettinyt miksi pelkkä puhe tai kirjoitus provosoi ihmistä niin kauheasti. Asiassa täytyy olla jokin maaginen, taikauskoinen elementti. Tai sitten me samaistumme kieleen ja kielen käyttämiseen niin valtavasti että mitään eroa sanotun ja oman/toisten persoonan välillä ei kertakaikkiaan ole. Jos joku sanoo että "tapan sinut", se on jo mielikuvana tapahtunut.

- Miten tieteeseen tai tieteellisyyteen voi mitenkään kuulua henkilökohtaisuuksiin meneminen? Noh, miten siihen voi liittyä omasta itsestä puhuminen? Jälkimmäisen ymmärrän ja olen hanakka selittelemään sillä että jokuhan voi haluta tutkia omaa itseään. Tietty kai sitten joku voi haluta haukkua muita. Mutta kokisin kuitenkin että haukuskelu on astetta kauempana tieteestä kuin henkilökohtaisen materiaalin käsittely.





------------------------------------------------------------------

Epäilen myös, että yksilön lahjakkuustaso jossakin määrin vaikuttaa siihen, kuinka paljon kritiikkiä hän sietää, eivät vain hänen persoonallisuutensa ja elämänkokemuksensa! Esimerkiksi eilen luin kommentin, jossa minua kritisoitiin
tavastani allekirjoittaa jokainen kommenttini, mitä harva tekee, mutta kritiikki ei todella osunut, koska minulla on selkeänä perusteena se, että haluan suojata sanomisiani tekijänoikeudellisesti tälläkin tavalla, ja lisätä Googlella ym. hakukoneilla tehtyihin hakuihin nimeni, kun ne löytävät kirjoituksiani.

Luulen myös, että tuo kommentin vasemmassa yläkulmassa oleva tietoruutu Avatareineen, nimimerkkeineen ym. on huomattavasti helpompi sivuuttaa kuin
allekirjoitus kommentin lopussa, mikä varmistaa sen, että ainakin tällä sivustolla paljon lueskelevat eivät voi olla huomaamatta sitä vaikka haluaisivatkin. Kaikki tosin eivät edes halua, että heidät tunnistetaan.

Tietääkö muuten kukaan, näkyykö tuo Avatarin yläpuolella oleva nimimerkki, joka minulla tällä hetkellä on kellot12, Googlen hauissa? jos näkyy, niin saattaisin harkita sen vaihtamista nimekseni, ja lopettaa jokaisen kommenttini allekirjoittamisen.

Ovatko muuten kaikki huomanneet sen, kuinka hauskaa on lukea jotakin mielenkiintoista ketjua, jossa ei ole itse kommentoinut lainkaan, ja keskustelu sisältää juuri näitä kyseenalaisia piirteitä? ( ei ehkä kuitenkaan liian pitkälle vietyinä )

Kaiken kaikkiaan tällä palstalla kritiikin kohteeksi toistuvasti antautumalla saattaa todellakin pitkän ajan kuluessa lisätä sen sietokykyä monissa eri elämän tilanteissa, mitä ei voida pitää huonona asiana juuri kenenkään kannalta!

HUOMASIN JUURI, ETTÄ ASETUKSISSA ( VIHAMIEHET ) VOI ESTÄÄ JOIDENKIN NIMIMERKKIEN KOMMENTTIEN NÄKYMISEN KOKONAAN, JOTEN JOS JOITAKIN ÄRSYTTÄÄ LIIAKSI TAPANI ALLEKIRJOITTAA KOMMENTTINI, TAI KÄYTTÄÄ YHTENÄ TUNNUKSENANI 3 SHOKKIHYMIÖTÄ, NIIN VOIT ESTÄÄ VIESTIENI NÄKYMISEN ITSELLESI KOKONAAN!

Vielä tuosta lahjakkuustason merkityksestä. Ihmiset todellakin voivat puhua eri "kielillä" ja "tasoilla", eikä sitä, joka loukkaa erikoisilla mielipiteillään voida täysin syyllistää loukkaavista puheistaan, vaikka hän jopa tietoisesti tietäisi niiden voivan loukata määrittelemättömän asteisesti ( mikä suinkaan ei aina ole asian laita ). Loukkaamisissakin on eri asteita niin kuin rikoksissakin, ja niiden asteiden määrittely on pitkälti arvostuskysymys eli varsin vaikeaa!

Petri Sahervo

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
kellot12

Tietääkö muuten kukaan, näkyykö tuo avatarin yläpuolella oleva nimimerkki, joka minulla tällä hetkellä on kellot12, Googlen hauissa,? jos näkyy, niin saattaisin harkita sen vaihtamista nimekseni, ja lopettaa jokaisen kommenttini allekirjoittamisen.

Petri Sahervo


Kyllä se sieltä google-haulla löytyy ja osoittaa tänne Tiede-lehden keskusteluihin.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Vierailija

Eräs tapa lisätä itse aloittamiasi tieteellisiä keskustelujasi on luonnollisesti se, että pyrit löytämään kiinnostavia ja yleishyödyllisiä aiheita ja mietit niitä esim. jonkin päivän ja hiot aloituskommenttisi rakennetta ennen kuin avaat uuden ketjun. Yleensäkin kirjoituksessasi näkemäsi vaiva kyllä usein palkitsee uusilla lukijoilla ja kommentoijilla, joten oikeakielisyydellä ja kirjoitustaidolla on osuutensa tässäkin asiassa

Tällä en kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että ketjua ei voisi aloittaa myös keskeneräisinä, sillä nehän voivat aivan hyvin kehittyä jo esitettyinäkin. Lukijoita ja kommentoijia keskeneräiset aloitukset eivät ehkä kuitenkaan houkuttele vastaavassa määrin ainakaan aluksi, mutta jos aihe on hyvä, niin se ei huonostikaan esitettynä jää yleensä huomiotta.

Aiheiden valinnassa kannattaisi ehkä ensin varmistua, onko vastaavaa aihetta käsitelty jossakin muussa ketjussa ( luultavasti on ). Uusi aihe voidaan kuitenkin usein esittää hieman muutettuna, jolloin se tuo lisävivahteen jo käsiteltyyn asiaan. Lukijat vaihtuvat ja ketjut saattavat jäädä taustalle, joten tämäkään ei aina ole elintärkeää.

Petri Sahervo

Vierailija

Eräs keskusteluja vähentävä piirre on ilmeisesti siitä saatavien konkreettisten hyötyjen oletettu pienuus. Sen kuvitellaan olevan kuin tyhjän puhumista puhelimessa tuntikausia, tai kommentinomaista tekstiviestittelyä tyyliin: "kävin tänään parturissa". Lisäksi oletetaan, että kuuluisien oppineiden kirjoittamiin kirjoihin kannattaisi mieluiten käyttää kaikki liikenevä aika, ja unohdetaan, että juuri näennäisesti tyhjästä syntynyt tieteellinen väittelyketju on jotakin sellaista, jota ei synny valmiiksi pureskeltua kirjaa lukiessa ( vai syntyykö? ). Se on kuin avoimeksi muotoiltu fysikaalinen tehtävä, jossa ei edes lähtötietoja ja oletuksia ole saatu mistään valmiina.

Petri Sahervo

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat