Millaista on olla sinä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olisi hauska hypätä hetkeksi muiden pään sisään kurkkimaan miten ja millaisia asioita muut kokevat. Kertokaa tässä, millaista on olla sinä. Pistäkää tulemaan mahdollisimman vähäisellä rajoittimella.

Minuna oleminen tuntuu valtaosin tasapainoiselta. Fiilis tuntuu perus-vireältä, lähden mielelläni töihin, lähden mielelläni kotiin ja liikun melko hyvällä sekä itseeni luottavalla fiiliksellä muiden seassa. Uskon olemukseni ja asemani olevan hyvät ja uskon myös olevani varsin taitava ja nopea oppimaan monia asioita.

Toisaalta olen vaativa ja kriittinenkin itseäni kohtaan. Olen saavuttanut asioita hyvin työuralla ja uralla etenemiseen minua on kannustanut vitutus tilanteestani palkan, aseman yms. suhteen. Olen ruoskinut itseäni eteenpäin ja nyt kolmekymppisenä olenkin tyytyväinen tilanteeseeni. Kuitenkin työn hiljaisempina hetkinä minussa herää pelko, onko homma menossa huonompaan suuntaan. Hyvinä hetkinä olo on lähes euforinen, mutta teen liian herkästi tulkinnan, että pomo ei pidäkään minusta, asiakkaat pitävät työtäni huonona ja että olen huono työntekijä. Joskus tunnen olevani hommassani parempi kuin muut ja onkin itsetuntoa ravistelevaa huomata, miten myös muut tekevät hyvää työtä ja joiltakin osin myös minua parempaa työtä.

Perhe-elämän osalta olen pääosin onnellinen, mutta itseeni kohdistuva kriittisyys näkyy myös kriittisyytenä vaimoani kohtaan. Ajoittain päällä on ns. kestovitutus, jolloin huomauttelen vaimon toimista usein. Meille on tulossa lapsi ja teen kaikkeni sen eteen, että kriittisyyteni ei kohdistu myös lapseeni. Olen onnekas siinä, että vaimoni on anteeksiantava ja pohjattoman positiivinen. Joskus ajattelen, että oman vaikean puoleni myötä en ansaitse häntä.

Tiedän olevani monien työkaverieni sekä vaimon kaverien mieleen ja uskon hieman narsistisesti olevani ns. alfauros. Palkkani kuuluu työikäisten kovimman ~5% luokkaan, joka tuo kieltämättä tyydytystä. Fantasioin salaa ajoittain elämästä, jossa seikkailen naisten kanssa. Olen kuitenkin ollut vaimolleni uskollinen koko sen yli 10 vuotta, mitä olemme yhdessä olleet. Alkoholihuuruissa ajatuksiani elämästä kuvaa hyvin laulun sanat: ”onko sulla joskus ikävä ollut, jotain jota ei ehkä olekaan”. Kaipuu on ajoittain johonkin sellaiseen elämään tai ihmissuhteeseen, joka ehkä on vain fantasiaa.

Minuna oleminen on siis uskoa siihen, että olen ns. kova tekijä ja haluan myös näyttää maltillisesti sitä ulospäin. Tähän liittyen mietin, voisinko kurottaa kohti vielä jotain tätäkin parempaa ja ajoittain mielenrauhani järkkyy sen suhteen, olenko sittenkään niin kova kuin kuvittelen. Ihmettelen itsessäni halua irtautua yhä uudelleen ja uudelleen fantasioimaan toisenlaisesta elämästä. Olenko keskenkasvuinen vai onko tämä luonnollista?

Analysoikaa tai kirjoittakaa oma tarinanne.

Sivut

Kommentit (76)

Vierailija

Edesmenneellä pääkaupunkiseudun kulttuurin soihdunkantajalla, TV-kanava ATV:llä, tehtiin haastattelu, jossa kysyttiin tämä nimenomainen kysymys.

Millaista on olla sinä?

Vaikuttavin vastaus tuli hieman kiirehtivältä ja hermostuneelta, iäkkäämmältä mieheltä:

"Juu, en yhtään tiiä."

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
Jonkku
Olisi hauska hypätä hetkeksi muiden pään sisään kurkkimaan miten ja millaisia asioita muut kokevat. Kertokaa tässä, millaista on olla sinä. Pistäkää tulemaan mahdollisimman vähäisellä rajoittimella.

Minuna oleminen tuntuu valtaosin tasapainoiselta. Fiilis tuntuu perus-vireältä, lähden mielelläni töihin, lähden mielelläni kotiin ja liikun melko hyvällä sekä itseeni luottavalla fiiliksellä muiden seassa. Uskon olemukseni ja asemani olevan hyvät ja uskon myös olevani varsin taitava ja nopea oppimaan monia asioita.

Toisaalta olen vaativa ja kriittinenkin itseäni kohtaan. Olen saavuttanut asioita hyvin työuralla ja uralla etenemiseen minua on kannustanut vitutus tilanteestani palkan, aseman yms. suhteen. Olen ruoskinut itseäni eteenpäin ja nyt kolmekymppisenä olenkin tyytyväinen tilanteeseeni. Kuitenkin työn hiljaisempina hetkinä minussa herää pelko, onko homma menossa huonompaan suuntaan. Hyvinä hetkinä olo on lähes euforinen, mutta teen liian herkästi tulkinnan, että pomo ei pidäkään minusta, asiakkaat pitävät työtäni huonona ja että olen huono työntekijä. Joskus tunnen olevani hommassani parempi kuin muut ja onkin itsetuntoa ravistelevaa huomata, miten myös muut tekevät hyvää työtä ja joiltakin osin myös minua parempaa työtä.

Perhe-elämän osalta olen pääosin onnellinen, mutta itseeni kohdistuva kriittisyys näkyy myös kriittisyytenä vaimoani kohtaan. Ajoittain päällä on ns. kestovitutus, jolloin huomauttelen vaimon toimista usein. Meille on tulossa lapsi ja teen kaikkeni sen eteen, että kriittisyyteni ei kohdistu myös lapseeni. Olen onnekas siinä, että vaimoni on anteeksiantava ja pohjattoman positiivinen. Joskus ajattelen, että oman vaikean puoleni myötä en ansaitse häntä.

Tiedän olevani monien työkaverieni sekä vaimon kaverien mieleen ja uskon hieman narsistisesti olevani ns. alfauros. Palkkani kuuluu työikäisten kovimman ~5% luokkaan, joka tuo kieltämättä tyydytystä. Fantasioin salaa ajoittain elämästä, jossa seikkailen naisten kanssa. Olen kuitenkin ollut vaimolleni uskollinen koko sen yli 10 vuotta, mitä olemme yhdessä olleet. Alkoholihuuruissa ajatuksiani elämästä kuvaa hyvin laulun sanat: ”onko sulla joskus ikävä ollut, jotain jota ei ehkä olekaan”. Kaipuu on ajoittain johonkin sellaiseen elämään tai ihmissuhteeseen, joka ehkä on vain fantasiaa.

Minuna oleminen on siis uskoa siihen, että olen ns. kova tekijä ja haluan myös näyttää maltillisesti sitä ulospäin. Tähän liittyen mietin, voisinko kurottaa kohti vielä jotain tätäkin parempaa ja ajoittain mielenrauhani järkkyy sen suhteen, olenko sittenkään niin kova kuin kuvittelen. Ihmettelen itsessäni halua irtautua yhä uudelleen ja uudelleen fantasioimaan toisenlaisesta elämästä. Olenko keskenkasvuinen vai onko tämä luonnollista?

Analysoikaa tai kirjoittakaa oma tarinanne.




Analysointia... :Freud:

Riippuu siitä kuinka "kova" kuvittelet olevasi. Jos oikein kauhian kova luulee olevansa ja sen mukaan kurottelee niin usein lopputulema löytyy reisiltä. Tosi Kova Jätkä (rekisteröity tuotemerkki) havaitsee ja hyväksyy omat heikkoutensa.
Et vaikuta keskenkasvuiselta, tavalliselta kolmenkympin kriisiltä näyttääpi. Kun vauhdilla mennään käsikirjoitetussa mallissa (opiskelu, työ, URA, omistusasunto?, vaimo, lisääntyminen jne.), siinä suattaapi unohtua kysyä miksi ja mihin ollaan niin vauhdilla menossa. Perheen lisäys ja kolkyt vee aiheuttanee tuollaista fantasiointia.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Kivireki perässä. Jatkuva ylämäki. Eli sitä aivan tavallista vastuunkantajan puuhaa. Ilmeisesti aika erilaista kuin aloittajalla. Eräs vanhempi kollega totesi että älä huoli; kun nuorena kärsit saat sitten vanhana kirkkaamman kruunun. Lienen myös alfauros kuten aloittaja. Kuulun nimittäin siihen 5 % joukkoon, joka on kyennyt näin pienillä tuloilla maksamaan laskut eräpäivänä ja rakentamaan kadehdittavan oloisen talon omin voimin.

Saattaa olla että laulu Ontuvasta Eeriksonista kuvaa aika hyvin keskimääräisiä mielialoja lopullisesta tavoitteesta. Varsinkin se loppu, jossa Eerikson pääsee sentään taivaan porteille eikä siellä enää sada.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Meikäläisellä on mikropenis, joten elämä on kyllä harvinaisen perseestä Pakenen sitä juomalla itseni psykoosiin aina kun on tilaisuus.

Muuten en osaa oikein sanoa. Olen käytännössä jatkuvasti lievässä psykoositilassa, eli on vaikeaa selittää millaista on olla minä, kun en muista mistään mitään

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
Huspus
Olen käytännössä jatkuvasti lievässä psykoositilassa, eli on vaikeaa selittää millaista on olla minä, kun en muista mistään mitään




Kuulostaa mielenkiintoiselta. Vähän kyllä muistat jotakin, kun muistat miten tietokonetta käytettään.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
FLC
Kumpaa minua tässä tarkoitetaan?



Sitä vasemman puoleista. Siis sinusta katsottuna.

Entäs kun meitä on täällä ainakin kolme, mitä niistä tarkoitetaan?

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

On ristiriitaista olla minä. On asioita joista nautin ja koen elämäni ajoittain kiehtovaksi seikkailuksi (siinä missä kenen tahansa muunkin ihmisen elämän), mutta suurimman osan aikaa elämäni on perseestä ja pääsyy taitaa olla päävärkkini. Olen pakkomielteinen ihminen ja yleensä päähäni ei mahdu kerrallaan kuin yksi ainoa ajatus. Koska minua ei ole säällisessä iässä kunnolla sosiaalistettu ja yhteisöllistetty, en kykene mieltämään itseäni osaksi suurempaa kokonaisuutta, eli en osaa olla tarpeeksi kiinnostunut muiden ihmisten elämistä, ajatuksista ja kokemuksista. Mietin 99 % ajastani itseäni ja vitutuksiani. Tiedän että tällä menolla tulen vain hulluakin hullummaksi, jos se on enää edes mahdollistakaan.

Osa minuna olemista on niin tuskallista ettei tällaista toivoisi pahimmalle vihahenkilölleenkään. Osittain olen niin lääpälläni juuri minuna olemiseen että en haluaisi olla kukaan muu, en edes kauniimpi enkä kuuluisampi, koska näidenkään elämä ei mitenkään itsestäänselvästi ole onnellista.

Viihtyisin minuna huomattavasti paremmin jos minulla olisi enemmän asioita jotka vievät mielenkiintoni pois minusta itsestäni!

Reiska
Seuraa 
Viestejä5101
Liittynyt6.5.2007

En usko olevani kovinkaa kiinnostava persoona, vaikka näenki jännia juttuja melkei kaikessa.. En ole saavuttanu mitää, mut en oikei menettänykkää.. Olen kun en muuta voi.

Per se

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

On kiinnostavaa, joskus turhauttavaakin olla minä. Keikun jatkuvasti sillä "kinthaalla", että meneekö mopo ympäri vaiko ei. Olen optimistinen, kunnianhimoinen ja innostun sekä kiinnostun monenlaisista asioista. Minä myös aktiivisesti otan riskejä ja lähden mukaan kiinnostaviin projekteihin. Seurauksena siitä tuntuu usein, että aika ja rahkeet eivät riitä kaikkeen, hommat jäävät puolitiehen ja sitten tunnen riittämättömyyttä ja häpeää. Olenhan minä saanut asioita aikaan, usein sellaisia joista ns. maanläheisemmät ihmiset ovat etukäteen tienneet sanoa, ettei tule onnistumaan. Toisaalta olen uhrannutkin paljon niiden asioiden eteen. Silloin taas, kun ei jaksa ja kykene, niin ahdistaa. Olen taipuvainen yliarvioimaan kykyjäni ja aliarvioimaan riskejä, mutta samalla olen tunnollinen ja pedantti niissä asioisa joihin päätän keskittyä. Niinpä usein petyn itse asettamiini odotuksiin vaikka ulospäin saattaa näyttää että suoriudun hyvin ja saan paljon aikaan. Monissa yksinkertaisissakin asioissa olen aloitekyvytön ja vitkuttelen eopäolennaisten asioiden parissa, kunnes on pakko toimia ja aiheutan siten itselleni stressiä ja kiirettä, joka näkyy lopulta hutiloituna kiirehtimisenä ja aikataulujen pettämisenä. Impulssikontrollini on huono. Sorrun välittömän tyydytyksen houkutuksiin helposti ja hankin riippuvuuksia; Tiede-palsta, tupakki, alkoholi, netissä surffailu, kahvitauoilla jaaritelu, jne. Toisaalta itselleni asettamat paineet ja kunnianhimo saavat tuntemaan näistä huonoa omaatuntoa ja panostamaan sitten niihin valittuihin asioihin voimakkaasti. Nautinnon ja syyllisyydentunnon tasapainottelu, sekä tavoiteorientoituneen kunnianhimon ja laiskan aikaansaamattomuuden väliset kaksintaistelut riipivät minääni jatkuvasti. Tunnustetutkin saavutukset vesittyvät omassa mielessäni siihen, että tiedostan, etten tehnyt asioideen eteen kaikkea sitä mitä olisin voinut.

En halua kertoa enempää siitä, millaista on olla minä, koska en täysin varma ole siitä itsekään ja toisaalta arastelen sen tuomista julki.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat