Kielen voima ja luonnontieteiden voittokulku.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Itse opiskelin aikoinani luonnontieteitä ja tekniikkaa
huonolla menestyksellä ( lahjattomuus? ) ja koskaan
valmistumatta, mutta en ole kuitenkaan koskaan
kyseenalaistanut ( enkä tee sitä nytkään ) kyseisten
tieteiden johtavaa asemaa maailmassamme. Nykyisin
olen kuitenkin alkanut arvostaa aiempaa enemmän
kirjallisen ja kielellisen tiedon vaikutusvaltaa kaikkialla.
Kaikkea ei todellakaan voi hallita luonnontieteellisin
kokein, kaavoin ja numeroin, ja tämä koskee myös
lahjakkaimpia.

Kirjallista tietoa on helppo ja nopea lähes kaikkien
omaksua, ja se on parhaimmillaan lähes yhtä käyttö-
kelpoista kuin täysin täsmällinen kokein varmennettu
tieto. Kielen maailmassa "tiedämme" eli pidämme to-
dennäköisenä jotakin asiantilaa, mikä usein riittää
hyvin, jos asia kuitenkin on riittävän todennäköinen.

Matemaattisesti sivistyneet saattavatkin tehdä sen
virheen, että ALIARVIOIVAT ELI YLENKATSOVAT kie-
len maailmassa elävien tiedon laadun sekä sen mää-
rän. Kielellistä tietoa on myös heidän hyödyllistä omak-
sua mahdollisimman paljon, ja sen puute myös kostau-
tuu ja näkyy heidän elämässään toisinaan.

Insinöörisäädyllä ei ole tunnetusti tapana politikoida
ja filosofoida julkisuudessa yhtä paljon kuin pehme-
ämpien tieteiden edustajien ( vai onko? ), ja tekisi
mieleni väittää että se ei johdu vain siitä, että he
eivät tahdo vajota kielen maailmaan, vaan myös
siitä, että heillä ei todellakaan ole mitään sanot-
tavaa tai peräti että he eivät ole siinä riittävän
hyviä, ja että he hyvin tiedostavat sen. Itse
olen aina kaivannut julkisuuteen insinöörejä
ja luonnontieteilijöitä politikoimaan ja filoso-
foimaan, vaikka he eivät olisi saaneetkaan
siihen koulutusta.

Petri Sahervo

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

En täysin ymmärtänyt sanomaasi, mutta vika on varmaan omani.
Kuitenkin se pointti, jossa teknologiaa ja filosofiaa voitaisiin viedä yhdessä eteenpäin ja jopa yhdistää on hyvä.
Eriytämällä eri tieteenhaarat mennään historiassa takapakkia ja takaudutaan tilanteeseen, jossa insinööri rakentaa auton ja filosofi tekee asiaansa, jolla ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan kanssa.
Pelkkä rationalisuus ei ole ihmiskunnan tulevaisuus, ilman muuta ajattelua.
Tulevaisuudessa toivottavasti ja varmasti eri tieteenalat tulevat huomioimaan toisensa, jättäen kuitenkin tilaa innovaatioille.
Filossofiakaan ei saa olla pelkästään historian jatkumoa, vaan sillä on oltava uusia ja eteenpäin vieviä ajatuksia.

Vierailija

Viestilläni halusin vain korostaa sitä tosiasiaa, että
luonnontieteiden ja tekniikan huomattavat saavutuk-
set eivät tarkoita sitä, että kaikki mahdollinen arvokas
ja ihmisen tavoitettavissa oleva tieto olisi mahdollista
esittää kaavoin, teoreemoin, todistuksin ja numeroin -
tai että siihen ylipäätään tulisi edes pyrkiä.

Terve järki sanoo meille, että emme elä tietokone-
simulaatiossa, vaikka se ehkä teoriassa ja filoso-
fisesti ajateltuna voisikin olla mahdollista ( itse
pidän sitä tietona vaikka en sitä ehkä pystyisi-
kään todistamaan ). Terve järki myös sanoo meille,
mitä voimme pitää tietona - olipa se eksaktia,
kokein moneen kertaan varmennettua, teoreti-
soitua tai pelkkää ihmisen arkitietoa, jota meillä
kaikilla on valtavat määrät.

Vai yrittääkö joku muka väittää, että ihminen,
joka ei pysty todistamaan mitään, ei voi tietää
mitään?

ONKO JOUKOSSAMME LUKUISIA HYVIN MENES-
TYVIÄ JA TOIMEENTULEVIA KANSALAISIA, JOT-
KA EIVÄT TIEDÄ MITÄÄN, KOSKA EIVÄT OSAA
MATEMAATTISIN MENETELMIN JA KOKEITA TEH-
DEN TODISTAA MITÄÄN AUKOTTOMASTI? MIE-
LESTÄNI MONET HEISTÄ VOIVAT KÄYTÄNNÖSSÄ
TIETÄÄ ENEMMÄN JA JOPA LAADUKKAAMMIN
KUIN KORKEASTI KOULUTETUT TIEDEMIES-
VELJENSÄ, VAIKKA EIVÄT USEIN EDES ITSE
TIEDOSTA SITÄ!

Muistaakseni Brittiläinen filosofi Moore on kirjoit-
tanut jotakin tämäntapaista. Kant on kritisoinut
tervettä järkeä, muttä hän on ollut mielestäni ai-
na hyvin vaikeaselkoinen, joten en tiedä voimme-
ko hänen mukaansa luottaa terveeseen järkeem-
me. Itse ainakin luotan siihen.

Tiedon täsmällisyys, varmuus ja eksaktius ei siis
välttämättä tee siitä yhtään sen käyttökelpoisempaa
kuin riittävän todennäköinen luulo kyseisestä asiasta.
Käsittääkseni myös täysin varma ja eksaktisti kaavoin
esitetty, teorian asuun puettu sekä kokein moneen
kertaan varmennettu objektiivinen tieto on usein myös
huomattavasti hitaammin luotavissa sekä omaksutta-
vissa, mikä laskee sen käyttöarvoa ainakin omissa
silmissäni paljon.

Petri Sahervo

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011

"ONKO JOUKOSSAMME LUKUISIA HYVIN MENES-
TYVIÄ JA TOIMEENTULEVIA KANSALAISIA, JOT-
KA EIVÄT TIEDÄ MITÄÄN, KOSKA EIVÄT OSAA
MATEMAATTISIN MENETELMIN JA KOKEITA TEH-
DEN TODISTAA MITÄÄN AUKOTTOMASTI?"

[size=150:2vuryuc9]Kyllä on[/size:2vuryuc9]. Kuitenkin sillä varauksella, että yhtikäs mitään asiaa ei ole mahdollista todistaa täysin aukottomasti. Ja vieläpä silläkin varauksella, että jokainen nyt `tietää` jotain. Ymmärtääkseen tiedettä ja etenkin maailmankaikkeutta, on hyvä olla luonnotieteellisen tutkimuksen perustaidot hallussa.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Vierailija

Kasvithan eivät tosiaan tiedä mitään, sillä niillä ei ole tietämiselimiä
eli aivoja. Kuitenkin ne saattavat menestyä luonnossa varsin hyvin
ja elää jopa monisataavuotiaiksi ( eräät puulajit ). Miksi ei siis olisi
ihmisiä, jotka viihtyvät kaupungeissamme puiden ja pensaiden ta-
voin kokonaan vailla aivoja?

Mielestäni kuitenkaan ei voi olla tietoisuutta, joka ei tiedä mitään,
vaikka ei osaa mitään todistaakaan. Mielestäni siis tietoinen
ihminen tietää aina jotakin, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan
sanaa todistaminen. Tietoinen mieli on käsittääkseni aina jalom-
pi kuin hyvinkin älykäs tiedoton tekoäly.Tunnetusti monet tieto-
koneet osaavat jo nykyisin suorittaa hyvin monimutkaisia lasku-
toimituksia, kokeita ja todistuksia ( jotka ovat oppimattomille
ihmisille hepreaa ) varsinaisesti tietämättä ja tiedostamatta mi-
tään. Tämä viittaa mielestäni vahvasti siihen, että todistaminen
ja tietäminen eivät ole sama asia, vaan jopa täysin toisistaan
riippumattomia ominaisuuksia. Todistaminen olisi siis aina alis-
teinen tietämiselle, ja todistus vain tiedon täsmällinen esitys.

Ihminen toisin sanoen siis tietää, jos hänellä esim. on kaikki
todistukseen tarvittavat tiedonmurut muistissaan, vaikka hän
ei olisi niitä koskaan todistuksen muotoon saattanutkaan esim.
siksi, että hänellä ei ole siihen taitoa. Tämä ei tietenkään tar-
koita sitä, etteikö tuon tiedon pukeminen todistuksen muo-
toon tekisi sitä astetta jalommaksi tiedoksi, jota on toisinaan
perusteltua tavoitella.

Petri Sahervo

Vierailija

Unohdin mainita, että ihminen ajattelee luonnostaan
"todistellen" eli tietoisuuden syntyminen ehkä edellyttää
todisteluja ( tai peräti "on" todisteluja ), joita syntyy, kun
aivosoluja on riittävästi kasassa riippumatta siitä, onko
ihminen esim. elänyt pimeässä huoneessa koko ikänsä.
Tähän viittaa myös se nykyisin yleinen käsitys, että
älykkyys on aivojen rakenteesta riippuvainen - miksi ei
siis myös tietoisuus ja tietäminen. Ne eivät siis toisin
sanoen tarvitsisi ulkoapäin mitään tiedon rakennus-
puita syntyäkseen, vaan ainoastaan ravintoa ja riit-
tävästi aivosolumassaa. Tynnyrissä kasvanutkin voi
ymmärtääkseni löytää joitakin matemaattisia tuloksia
yksinkertaisesti ajattelemalla, jos hän vain on riittävän
älykäs.

Nämä spekulaatiot alkavat jo etääntyä otsikon aiheesta.
Kieli muuten voidaan ymmärtääkseni tavallaan käsittää
matematiikaksi, ja tieteellinen kieli vailla yhtään mate-
maattista kaavaa on usein arkikieltä täsmällisempää eli
"matemaattisempaa". Kirjoittaminenhan sisältää tunne-
tusti ongelmanratkaisukomponentteja, ja matematiikan
ydinhän on joidenkin mukaan juuri ongelmanratkaisu -
ei niinkään todistaminen.

Petri Sahervo

Vierailija

Tietoa on myös ymmärtääkseni taitavan käsityöläisen taito,
jonka tuotteista olemme siksi pakotettuja maksamaan.
Lahjakkaan viuluntekijän tieto ei todellakaan ole todis-
tusten muodossa hänen muistissaan. Hän ei välttämättä
osaa edes kirjoittaa tai kertoa työstään kovin täsmällisesti.
Silti on hyvin vaikea uskoa, että hän kykenisi valmista-
maan kauniisti soivan soittimen täysin vailla tietoa.

Samoin lahjakkaan teknisen seiväshyppääjän tieto on
ilmeisesti kaikkea muuta kuin todistuksia.

Mm. nämä esimerkit viittaavat mielestäni vahvasti siihen,
että on olemassa monenlaista tietoa kielellisen ja mate-
maattisen tiedon lisäksi, jotka jopa voidaan käsittää
vain tiedon eräiksi ilmaisutavoiksi ja tiedon luomisen
välineiksi. ( vai voidaanko? )

Petri Sahervo

Vierailija

Klassisen määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu
tosi USKOMUS - Siis uskomus??? Eikö siis viuluntekijän
ja seiväshyppääjän tuloksia tuottava taito olekaan
tietoa? Jos joudumme aina korostamaan sitä, että
kirjassa lukevat todistukset ja tekstit ( informaation
eri asteet ) muuttuvat tiedoksi vasta lukijan aivoissa
oikein ymmärrettynä, niin eikö kyse ole jo saivartelus-
ta? Eikö terve järki sano, että arjessa informaatio on
esim. musiikkia, viihdettä jne. ja tieto jotakin tieto-
kirjoista todennäköisesti löytyvää?

Jos matemaatikko kirjoittaa todistuksen tutkimus-
raporttiin, niin muuttuuko se heti informaatioksi muiden
silmissä? Emmekö yleensä lue esim. Feynmanin kirjoit-
tamaa kirjaa kvanttimekaniikasta tietona, emmekä
informaationa? Emmekö vaistomaisesti tee suurta
eroa Feynmanin oppikirjan ja 7 Päivää- lehden
sisällön välillä? Eikö terve järki sano, että tuo ero
kannattaa tehdä, ja olettaa, että Feynmanin kir-
joitukset ovat tietoa ja 7 Päivää -lehden sisältö
voi olla myös jotakin muuta? Emmekö puhu
TIETOkirallisuudesta erotukseksi kaunokirjalli-
suudesta jne?

Tiedon määritelmäkin on siis vain määritelmä,
joka voi olla tieteellisen ehdoton ja täsmälli-
nen tai arkikielessä jotakin jonka terve järki
ymmärtää tiedoksi, vaikka se olisikin vain
kirjoitettuna fysiikan oppikirjaan?

Eikö henkilö, joka puhuu kaikkialla
tiedosta hyvin perusteltuna totena
uskomuksena kuulosta kuin opete-
tulta papukaijalta?

Petri Sahervo

Vierailija

Pitääkö data aina perustella, jotta se muuttuisi tiedoksi? Jos
aivokirurgi ryhtyisi aina kesken kiperän leikkauksen peruste-
lemaan itselleen ja kollegoilleen seuraavaa viiltoa, niin eikö
leikkaus saattaisi venyä hengenvaarallisen pitkäksi tai jopa
päättyä ennen aikojaan katastrofiin? Eikö hyvin onnistunut
kasvaimen poisto ole mitä todennäköisimmin edellyttänyt
erittäin jalostunutta tietoa, vaikka kirurgi ei olisi puhunut
leikkauksen aikana kuin muutaman sanan? ( Puhuvatko
kirurgit muuten paljon leikatessaan? ) Eikö ole kuvitelta-
vissa, että se vain veisi huomiota itse käsityöltä, ja hi-
dastaisi sitä jopa toivottomasti?

Petri Sahervo

Vierailija

Vielä lisää tiedon määrittelemisestä. ( siis otsikon vierestä!!! )

Mielestäni yksi merkki siitä, että tieto voisi olla jotakin sellaista,
että sitä joko on vaikea määritellä täsmällisesti ( se olisi siis
kuin valon hiukkas/aaltoluonne ) tai että sitä ei pitäisikään
määritellä täsmällisesti on se, että sitä käytetään niin her-
kästi ( tarkkaan ottaen ) informaatiosta eli datasta puhutta-
essa.

Ihmiset ovat sivistyneitä ja klassinen tiedon määritelmä niin
lyhyt ja yhtä helposti ymmärrettävissä kuin 1+1 = 2,
että on syytä epäillä, että tuo määritelmä ei olisi kattava ja
tyhjentävä sekä kaikkialla käytännöllinen, koska se niin helpos-
ti sivuutetaan. ( Itsekin sivuutin sen vaistomaisesti ketjun alku-
puolella ja samaistin kirjallisen informaation tai datan surutta
tiedon kanssa, kun en ole vähään aikaan lueskellut filosofiaa. )
On tosin mahdollista että ölen väärässä. Ymmärsitte kuiten-
kin ehkä mitä ajan takaa.

Petri Sahervo

Vierailija
kellot12

Mm. nämä esimerkit viittaavat mielestäni vahvasti siihen,
että on olemassa monenlaista tietoa kielellisen ja mate-
maattisen tiedon lisäksi, jotka jopa voidaan käsittää
vain tiedon eräiksi ilmaisutavoiksi ja tiedon luomisen
välineiksi. ( vai voidaanko? )




Eikö matematiikka ole yksi kieli muiden joukossa? Eräs tapa kommunikoida tai välittää informaatiota? Se saattaa olla tehokas ja täsmällinen joissakin tilanteissa, mutta tuskinpa kuitenkaan voidaan sanoa, että vain yksi kieli muiden joukossa on kykenevä ilmaisemaan tietoa. Vastaavasti muutkin kielet ovat kehittyneet (niitä on kehitetty) ilmaisemaan sellaista, mitä tuon kielen käyttäjillä on tarvetta ilmaista. Niinpä päiväntasaajan seutujen kielet ovat huonoja pyrittäessä täsmällisesti kuvaamaan erilaatuista lunta, mutta meidän kielemme kuvaa varmasti aika karkeasti päiväntasaajan seudun luonnon eri vivahteita. Matemaattinen kieli ei varmastikaan ole paras väline kasvonilmeiden analysointiin, mutta silti kasvonilmeet ovat totta ja jopa sosiaalisessa elämässämme aika tärkeitä.

Onko tieto kielessä vai onko kieli vain tapa välittää ja säilöä tietoa? Ovatko vaikkapa objektin mittasuhteet matematiikkaa vai onko matematiikka vain väline (kieli) kuvata noita mittasuhteita? Missä vaiheessa ja millä prosessilla olemassaolevan todellisuuden ilmiö muuttuu tiedoksi? Tiedänkö auringon paistavan vasta, kun muodostan mielessäni lauseen "aurinko paistaa" vai onko tieto olemassa jo silloin, kun saan ilmiöstä aistihavaintoja? Toisaalta - mitäpä tiedän auringonpaisteesta, ellen koskaan ole sitä nähnyt ja ihollani tuntenut? "Tiedänkö" siitä oikeastaan yhtään mitään, jos tietämykseni on vain jonkinlainen matemaattinen tai muu kielellinen kuvaus kyseisestä asiasta, mutta täysin oman kokemuspiirini ulkopuolella?

Vierailija

Aloittaja lähtee tiedon käytännöllisestä arvosta.

Tieto on kuitenkin puhtaimmillaan aksiomaattista, jossa käytännöllisyys on kokonaan toissijainen, usein tarpeeton. Informaation ja tiedon ero on mielestäni tulkinnassa ja merkityksessä. Kaikki ilimöt ja luonnonlait ovat vain informaatiovirtaa kunnes ne tulkitaan, luokitellaan ja välitetään. Jo puhuminen säästä on maailman tulkintaa, tietoa. Tällainen maailmaa koskeva tieto on aina vain todennäköisyyksien eri asteita, toisin kuin aksiomaattinen tieto. Mutta esimerkiksi uskovien Jumalaa koskeva puhe on aina aksiomaattista ja siten tosi tietoa. Samoin säitten kokonaisuuden kutsuminen ilmastoksi on aksiomaattinen tieto, ehdottomasti totta.

Vierailija
kellot12

Kaikkea ei todellakaan voi hallita luonnontieteellisin
kokein, kaavoin ja numeroin, ja tämä koskee myös
lahjakkaimpia.



Suunnilleen noin on.

Kirjallista tietoa on helppo ja nopea lähes kaikkien
omaksua, ja se on parhaimmillaan lähes yhtä käyttö-
kelpoista kuin täysin täsmällinen kokein varmennettu
tieto.



No ei. Fiktiota, viihdettä on helppo lukea, mutta asiapitoinen teksti on aina enemmän tai vähemmän tuskallista omaksuttavaa. Jos näin ei olisi, akateeminen loppututkinto olisi paljon yleisempi, ja se saavutettaisiin nykyistä nopeammin.


Kielen maailmassa "tiedämme" eli pidämme to-
dennäköisenä jotakin asiantilaa, mikä usein riittää
hyvin, jos asia kuitenkin on riittävän todennäköinen.



Tietysti näin on, useimmiten, mutta ei todellakaan aina.

Insinöörisäädyllä ei ole tunnetusti tapana politikoida
ja filosofoida julkisuudessa yhtä paljon kuin pehme-
ämpien tieteiden edustajien...



Minusta tuntuu, että tuosta ei ole vahvaa näyttöä. Insinöörit ovat mukana yhteiskunnassa osuuttaan vastaavasta, näin luulen.

...tekisi mieleni väittää että se ei johdu vain siitä, että he
eivät tahdo vajota kielen maailmaan, vaan myös
siitä, että heillä ei todellakaan ole mitään sanot-
tavaa tai peräti että he eivät ole siinä riittävän
hyviä, ja että he hyvin tiedostavat sen.



Kaikki tarvitsevat kieltä, myös insinöörit. Insinööriprojekteissa kielellä on hyvin suuri merkitys. Työskenneltyösni "insiööriympäristössä" vuosikymmenien ajan, minulle on kyllä muodostunut selainen käsitys, että mielipiteitä ja syvällisiäkin näkemyksiä insinööreillä kyllä riittää, myös oman alueensa ulkopuolelta.

Oma "mottoni" on, että "sen minä insinöörit ovat tehneet mahdolliseksi, sen ovat ekonomistit, juristit, poliitikot, virkamiehet ym tehneet mahdottomaksi". Jos insinööreistä riippuisi asia, maailma olisi paljon parempi paikka, jos siis nuo muut eivät parhaansa mukaan sabotisi yhteistä etuamme.

Vierailija

Onko fiktiota todellakin aina helpompi omaksua kuin fak-
taa? Eikä fiktiivinen kirjallisuus parhaimmillaan ole kuin poik-
kitieteellistä humanistista tieteellistä kieltä ( esim. Tols-
toin romaanit ), jota myös tieteellisin keinoin ( kirjallisuus-
tiede ym. ) siksi tutkitaan? Eikö sen ylimääräinen fiktiivinen
komponentti voi tehdä siitä jopa vaikeammin tieteellises-
ti lähestyttävää? Eikö myös tieteellistä kieltä voida lukea
puhtaasti viihteenä - ja myös luetaan?

Itselleni terve järki sanoo, että luen sanomalehteä siksi,
että se sisältää paljon käyttökelpoista tietoa ( saivarrellen
informaatiota eli dataa ) ja että myös matemaattisesti
sivistyneet ja lahjakkaat tekevät niin ja että heidän myös
on hyödyllistä tehdä niin.

Tieteellisestä kielestä ( esim. tieteiden kuninkaasta fysiikasta, jota
monet pehmeämmät tieteet tuntuvat matematisoituessaan lähes-
tyvän ) tekee hitaasti ja vaikeasti hallittavan ehkä sen täsmällisyys,
koeteltavuus, objektiivisuus, yleispätevyys, monipuolisuus jne.

EI NIINKÄÄN SEN TARJOAMA JA SISÄLTÄMÄ KÄYTTÖKELPOINEN
TIETO ( tarkemmin informaatio ), JOTA ITSE KATSON MYÖS
HELSINGIN SANOMISTA RUNSAASTI LÖYTYVÄN!

Toisaalta on myönnettävä, että fysiikan tarjoamaa tietoa sekä
sen täsmällisyyttä, luotettavuutta ja sovellettavuutta on muilla
tavoin hyvin vaikea saavuttaa.

Korkeakoulututkinnon suorittaminen näyttääkiin vaativalta osit-
tain ehkä siksi, että sen opettamat tieteelliset menetelmät ja nii-
den avulla tavoiteltu usein monimutkainen tieto ja riippuvuudet
ovat sitä. Mutta maailma on myös täynnä käyttökelpoista ja
varsin helposti omaksuttavaa kirjallista "tietoa", jota luultavasti
kukaan ei ehdi täysin omaksumaan vaikka lukisikin sanomalehtiä
ja tietosanakirjoja koko ikänsä. Sen puute ja vähättely myös voi
kostautua!

TIEDON ( tarkemmin informaation ) "PEHMEYS" EI SIIS MIELESTÄNI
USEINKAAN LASKE SEN KÄYTTÖARVOA TAI MUUTAKAAN ARVOA, KUN
OTETAAN HUOMIOON SE TOSIASIA, ETTÄ SITÄ ON HUOMATTAVASTI
NOPEAMPI JA VAIVATTOMAMPI TUOTTAA JA OMAKSUA ( ainakin
minun, koska olen perusluonteeltani kirjallinen yksilö ), SEKÄ SE,
ETTÄ SITÄ ON VALTAVASTI ESIM. INTERNETISSÄ JA POPULAARIKIR-
JALLISUUDESSA SEKÄ LEHDISSÄ TARJOLLA!

------
LAINAUS:

Oma "mottoni" on, että "sen minkä insinöörit ovat tehneet mahdolliseksi, sen ovat ekonomistit, juristit, poliitikot, virkamiehet ym tehneet mahdottomaksi".

-----

Eikö kyseinen motto kuitenkin ole varsin epätodennäköinen,
jos ajatellaan, että lahjakkaita ( keskimäärin ehkä enemmän
muita kuin matemaattisesti lahjakkaita ) löytyy myös muilta
aloilta? Mielestäni varsin luultavaa on, että insinöörit toimisi-
vat muulla tavoin koulutettuina ja oman alansa ulkopuolella
varsin samalla tavoin ( jopa huonommin, sillä hehän ovat
matem. lahjakkaita! ) kuin nykyiset poliitikot, humanistit,
filosofit, toimittajat jne. jotka työskentelevät lahjakkuus-
alueellaan. Jos siis jokin muiden vallassa oleva asia näyttää
insinöörin silmissä muiden toimesta turhaan mahdottomaksi
sorvatulta, niin siihen voi ( ainakin joskus ) olla jokin perus-
teltu syykin.

Petri Sahervo

Vierailija
Kauko
Aloittaja lähtee tiedon käytännöllisestä arvosta.

Tieto on kuitenkin puhtaimmillaan aksiomaattista, jossa käytännöllisyys on kokonaan toissijainen, usein tarpeeton. Informaation ja tiedon ero on mielestäni tulkinnassa ja merkityksessä. Kaikki ilimöt ja luonnonlait ovat vain informaatiovirtaa kunnes ne tulkitaan, luokitellaan ja välitetään. Jo puhuminen säästä on maailman tulkintaa, tietoa. Tällainen maailmaa koskeva tieto on aina vain todennäköisyyksien eri asteita, toisin kuin aksiomaattinen tieto. Mutta esimerkiksi uskovien Jumalaa koskeva puhe on aina aksiomaattista ja siten tosi tietoa. Samoin säitten kokonaisuuden kutsuminen ilmastoksi on aksiomaattinen tieto, ehdottomasti totta.





----------------------------------------------------

Itse en kyllä pidä tietona uskovien Jumalaa koskevaa
puhetta - oli se aksiomaattista tai ei. Jokainen voi tie-
tysti määritellä oman Jumalansa, joka tuon määritelmän
puitteissa on olemassa, mutta ei kuitenkaan käsittääkseni
sen ulkopuolella. Eikö muuten Gödel todistanut jotakin sel-
laista, että on olemassa totuuksia, joita ei jonkun aksioma-
tisoidun järjestelmän puitteissa voida todistaa tai löytää?

En tosin ole fyysikko vaan muistelen maallikkona joskus
lukemaani, joten ole varma soveltuuko Gödelin todistama
tulos tähän tapaukseen. En edes ole varma siitä, ymmär-
sinkö lainaamani väitteen lähellekään oikein. Mielestäni
asia kuitenkin on väittelyn arvoinen eli kommentissasi on
jotakin outoa.

Petri Sahervo

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat