Dissosiatiivinen identiteetihäiriö - did/mpd

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Heippa! Huvittuneina luimme aikaisempia viestiketjujanne dissosiatiivisesta identiteetihäiriöstä ja siihen liittyvistä mysteereistä - vastauksia satelee (mieleen) kuin apteekin hyllyltä;)

Häiriö on huonosti tunnettu tässä maassa, eikä hoitokaan ole muiden maiden tasoa, jos edes saatavilla. Meillä tämä kyseinen tila (did) on kuitenkin todettu, se kun on yleisesti monelta taholta ja useaan otteeseen ollut kyseenalaistettuna, ja olemme etuoikeutetusti löytäneet avun prosesseillemme sekä aloittaneet vakauttamistyöskentelyn onnistuneesti. Konsultaatio uk:sta pelaa mainiosti, kiitos sinnikkään etsimisen!

Kirjoituksenne ovat pohtivia ja mielenkiintoisia, mutta tältä puolen maailma (sekä ulkoinen että sisäinen), omakohtaisesti koettuna, todentuvat tietyt teoreettiset käsitteet tietysti elämän kautta hieman realistisemmassa/aidommassa merkityksessään. Emme ajattele niinkään asioiden ja olemassaolomme kliinistä/loogista kaava-muotoa, vaan jokaista yksilönä: omana persoonana ja arvokkaana minuutenaan. Enemmän se on perhe-elämää, kuin mekaanista järjestäytymistä toimintamalleja toteuttavaksi koneistoksi. Ihmisiä. Heh;)

Asiamme oli kai vain astua esiin, kaiken maailman "nähtäville", näin puskienkin takaa ja nimimerkin suojissa. Osa meistä on kyllästynyt hiljaisuudessa elämiseen ja suunsa tukkimiseen, joten kompromissina päätimme avautua tätä väylää.

Olemme olleet ulkopuolisten ihmisten näkyviltä ja tietoisuudesta tarkoin poissuljettu salaisuus jo kauan - suojaamme ja varjelemme elämää, pyrimme ylläpitämään ja selviytymään - ja se tie on yksinäinen jos mikä... Ehkä joskus... Ehkä?

Jatkakaa keskustelua! Seuraamme sivusta;)

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Anteeksi todella typerä kysymys, mutta dissosiatiivinen identtiteettihäiriöstä sana dissotiatiivinen jäi päähäni, koska rinnastin sen heti dissosiatiiveihin (pcp, ketamiini, dekstrometorfaani ym..) liittyvätkö nämä mitenkään toisiinsa? Tai siis onko tämä häiriötilan mielentila mitenkään niihin verrattavissa vai mitä?

Vierailija
piece of me
Menipä asialliseksi tämä keskustelu - huvinsa kullakin...



Kuka sua nyt kieltäis jatkamasta "asiallista" keskustelua.

Sitä paitsi pieni tahallinen huumoripläjäys tekee välillä hyvää niin ei tarvii koko ajan tyytyä siihen tahattomaan huumoriin.

Vierailija
piece of me
Menipä asialliseksi tämä keskustelu - huvinsa kullakin...

Minun ei ollut tarkoitus olla asiaton. Anteeksi jos kuulostin siltä. Äiti sanoi joskus, että jos kiinnostaa niin pitää kysyy ja niin mä teen.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
piece of me
Menipä asialliseksi tämä keskustelu - huvinsa kullakin...



Mitvit? Huumorintajuton puoliskosiko nyt puhuu, vai pitäisikö tätä käsitellä jo ihan laajamittaisena hyökkäyksenä?

Kysymykseni on erittäin relevantti oikeustieteelliseltä ja filosofiselta kantilta.

Tuleeko minun kohdella molempia persoonia yhtenä ja jos...

Jos se ei nyt tule sitten kuitenkaan selväksi, niin kärjistetään entisestään.

Matti ja Teppo asuvat samassa osoitteessa olematta homoseksuaaleja jo senkään takia, etteivät he manifestoidu samaan aikaan.

Matti rakastuu Ilonaan ja pyytää hänen kättään, mutta Teppo ei kunnianhimoisena hyväksy Matin rakkaus-avioliittoa, vaan vaatii urheiluautoonsa istuvaa palkintovaimoa.

Mitä tekee pappi?

Matti ja Teppo asuvat samassa osoitteessa olematta homoseksuaaleja jo senkään takia, etteivät he manifestoidu samaan aikaan.

Matti ja Teppo rakastuvat Ilonaan ja haluavat hänet vihille.

Mitä tekee pappi?

Matti ja Teppo ovat siamilaiset kaksoset, jotka kykenevät olemaan homoseksuaaleja, mutteivat ole, koska sanon niin.

Matti rakastuu Ilonaan..

->

Vierailija
Ninix
Anteeksi todella typerä kysymys, mutta dissosiatiivinen identtiteettihäiriöstä sana dissotiatiivinen jäi päähäni, koska rinnastin sen heti dissosiatiiveihin (pcp, ketamiini, dekstrometorfaani ym..) liittyvätkö nämä mitenkään toisiinsa? Tai siis onko tämä häiriötilan mielentila mitenkään niihin verrattavissa vai mitä?

Sana "dissotiatiivinen" ei ainakaan tarkoita mitään. Oletan tuon kuitenkin kirjoitusvirheeksi, ja tarkoitit varmaan "dissosiatiivinen".

Termi dissosiaatio tarkoittaa hajottamista tai erottamista, joten dissosiatiivinen tarkoittanee hajoittavaa/erottavaa. Mielenterveydellisten dissosiaatiohäiriöiden kohdalla se kuvastaa milloin mitäkin mielen erottuneita tai hajaantuneita osia, yhdessä toimimattomia tunteita, aistimuksia, muistoja jne. Dissosiatiivisen identiteettihäiriön kohdalla luonnollisesti osiin jakautunutta persoonaa.

Luettelemiesi aineiden kohdalla termi kuvaa niiden ominaisuuksia, ne kun estävät yhteyden eri aivojen osien välillä. Tämä voi aiheuttaa aistiharhoja, puutteita aistihavainnoissa, anestesiaa yms.

Vierailija
homo
Ninix
Anteeksi todella typerä kysymys, mutta dissosiatiivinen identtiteettihäiriöstä sana dissotiatiivinen jäi päähäni, koska rinnastin sen heti dissosiatiiveihin (pcp, ketamiini, dekstrometorfaani ym..) liittyvätkö nämä mitenkään toisiinsa? Tai siis onko tämä häiriötilan mielentila mitenkään niihin verrattavissa vai mitä?

Sana "dissotiatiivinen" ei ainakaan tarkoita mitään. Oletan tuon kuitenkin kirjoitusvirheeksi, ja tarkoitit varmaan "dissosiatiivinen".

Juu, tarkoitin. My bad.
Tiedän kyllä mitä dissosiatiivit tekevät, kiinnostuin lähinnä siitä vastaako tämä toiminta tätä häiriötilaa mitenkään

Vierailija

Toki huumori tuo oman lisäsäväyksensä, ei sitä ole tarkoitus elämästä karsia, mutta jos tuntee häriön syntyyn vaikuttaneet syyt olettaisi myös tietävän ettei joillain asioilla kannata ryhtyä leikkimään. Raiskaus, hyväksikäyttö, insesti - pitkäkestoisesti ja brutaalin raa'asti - ovat mielestämme kaikkea muuta paitsi hyvän vitsin aihe. Ehkä olisi annettava avainsana? "Kunnioitus"

Tarkentaen vielä:
Kohdallamme kyse on dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, joka on dissosiatiivisista häiriöistä se kolmannen luokituksen mukainen, ns. pahin, jossa sekä näennäisen normaali- että emotionaalinen personallisuus on jakautunut useampaan itsenäiseen osaansa. Puhumme siis kymmenistä (yli 40) yksilöistä omine persoonallisuuden piirteinen, ikineen, nimineen, tahtoineen, toiveineen, kehonkuvineen ja käyttäytymismalleineen samassa ruumiissa.

On totta, että kokonaisuudessaan olemme yksi "järjestelmä", jonka eri osat ovat ottaneet kantaakseen verrattaessa "normaaliin" ihmiseen tietyt tunteet ja ajatusmallit jne. Yksittäin olemme vajaita ja kaukana eheästä, mutta mikäli yhteistyömme kehittyy edelleenkin paremmin tiedostettuun ja toimivampaan suuntaan, on meillä mahdollisuus elää tulevaisuudessa kuten kuka tahansa muukin; ristiriitoineen, iloineen ja suruineen, selviytyen toistemme kanssa sekä tuella. Se edellyyttää osittaista integraatiota keskuudessamme, jonka me mieluimmin otamme vastaan taitona ja lyhytkestoisena keinona, emme tahdo tulla yhdeksi minäksi, sillä sehän tarkoittaisi joidenkin (lähes kaikkien meistä) kuolemaa...

Avioliitto- ja uskontoaiheisiin emme nyt ota kantaa - sekä käytännössä että teoriassa ei ole meille ajankohtainen millään tasolla. Joukossamme n. puolet yksilöistä on vielä lapsia ja nuoria, ja toistemme sietäminen (tunnetilaa ja muistoa kantavien persoonan osien hylkiminen/torjuminen) edellyttää jo lähes avioliittoon verrattavien kykyjen opettelemista. Kunhan ensin opimme olemaan läsnä toistemme kanssa... No, on sekin kai verrattavissa läheiseen ihmissuhteeseen, ts. avioliiton pelisääntöihin;) Tästä ei vaan otetakaan eroa noin vain!

Vierailija

Käviskö aikaisemmat elämät (joskus) selitykseksi tähän outoon ilmiöön tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen tietoisuuden (aineettoman) tunkeutuminen heikon egon tilalle fyysisessä kehossa (katolisessa kirkossa kai joskus käytetään manaajia ajamaan pirut pois).

Onnistuuko pappi/manaaja paremmin ja tehokkaammin kuin lääkepurkin kanssa leikkivä lekuri?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat