40-vuotias, mitä viisautta olet oppinut 10 vuodessa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Täytän 40 vuotta parin viikon kuluessa, ja on ehkä syytä pohtia muiden neljäkymppisten kanssa, mitä sellaista "tietoa" suurin piirtein kaikkien ikäisteni elämä on tuonut mukanaan, jota et vielä noin kolmekymppisenä "tiennyt", olettanut, arvannut, luullut jne. Tähän kyselyyn "saavat" vastata vain 38-42 vuotiaat, jotka vertaavat nykyistä persoonallisuuttaan kymmenen vuoden takaiseen. Jos et keksi mitään, niin voit mainita myös sellaisia muutoksia itsessäsi, jotka eivät välttämättä ole täysin yleistettävissä kaikkiin ikäisiimme, mutta joilla voi kuitenkin olla yleistä mielenkiintoa.

Äänestykseen olen listannut joitakin asioita, jotka olen oppinut tai TIEDOSTANUT voimakkaammin, ja jotka muutkin ikäiseni ovat luultavasti huomanneet aiempaa voimakkaammin kolmikymppisiin verrattuna. Jotkut teistä ovat ehkä tienneet tai arvanneet jopa kaikki mainitsemani opetukset paljon nuorempina, mutta varmasti hekin ovat oppineet jotakin uutta ja merkittävää viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mainitse tässä ketjussa näitä opetuksia. Listassa on kymmenen ensiksi mieleeni tullutta, joten parempiakin varmasti voi löytyä. Listataan tähän ketjuun näitä asioita. Parhaista ja yhteisimmistä vastauksista aion ehkä laatia uuden äänestyksen riippuen siitä, näyttääkö tämä asia ylipäätään kiinnostavan ketään.

Petri Sahervo

Sivut

Kommentit (16)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ajan rajallisuus tulee kyllä aika selkeästi pintaan, varsinkin jos ei ole saanut elää vakaata perhe-elämää ja joutuu tässä iässä aloittamaan ikäänkuin alusta uudestaan. Monellahan on se tilanne että lapset lähtevät pesästä, ja kun ihmiset nykyään tekevät lapsia varsin vanhana, ei se vielä 38 - 42-vuotiasta ihmistä välttämättä uhkaa että pitäisikin olla taas keskenään kumppaninsa kanssa.

Lisäksi listasin että "asioita voi yhdistellä mielinmäärin" ja että pitäisi hakeutua uusiin tilanteisin (pitäisi ja pitäisi...) Olisin sinne muutakin rastitellut mutta valitahan ei saanut kuin kolme vaihtoehtoa.

Omakohtaisesti on ollut yllättävää että nelikymppisenä ei tarvitse olla mikään laarditankki tai huonossa kunnossa. Terveyteen ja painoon pystyy kyllä vaikuttamaan ravinnon ja liikunnan avulla, joten ihmetyttää että miksi niin moni heittäytyy tumput suorana valittamaan että kiloja sen kuin kertyy ja polvet paukkuu. Ei niitä herkkuja sinne kitapurjeiden sekaan kukaan ulkopuolinen tunge, itse ne sitten tulee ängettyä.

Poislukien tietenkin sitten erinäiset sairaudet ja lääkkeidenkäytöt jotka väistämättä johtavat lihavuuteen.

Ehkä hivenen paremmin kuin 10 v sitten tajuan entistä enemmän sen että eivät muutkaan ihmiset sen paremmin asioita välttämättä handlaa tai ymmärrä että missä mennään kuin teen itse. Nuorempana oletin aina automaattisesti että kaikki muut ovat minua viisaampia, älykkäämpiä, pärjäävämpiä, kauniimpia, menestyvämpiä ja kaikin puolin parempia. Noinkohan vain. Ja monet ns. älykkäämmät ja menestyvämmätkään eivät välttämättä vaikuta yhtään sen onnellisemmilta ja tyytyväisemmiltä kuin minä.

Vierailija

Mietin lisää vaihtoehtoja, ja eräs on ehkä se, että tunne-elämäni on jollakin tapaa muuttunut ympäristön kannalta toiset huomioonottavammaksi ja ( jo tämän sanominen osoittaa sen todeksi ) "pehmeämmäksi", kuitenkin siten, että se on tullut sellaiseksi sisäisen omanarvontunnon tasapainoistumisen ja tavallaan vahvistumisen kautta. Myös lisääntynyt tieto ihmisrodusta on opettanut tätä taitoa. Samoin rohkeus myöntää sekä itselleen että varsinkin muille omat rajalliset kykynsä sekä virheensä on mielestäni kasvanut.

Olen kyllä ollut huomaavinani muidenkin kommenteissa tällä palstalla taipumusta nähdä kehitystä tapahtuneen lähes millä persoonallisuuden osa-alueella tahansa, mistä syystä kannattaa kyseenalaistaa ajatuksen tasolla tämä kehitys.

Neljäkymppiset tosin ikänsä puolesta voivat olla elämänmänkaarensa lakipisteessä, jolloin monet ominaisuudet todellakin voivat olla kehittyneet ajan kuluessa. Onko tästä eteenpäin odotettavissa vain rappeutumista?

MIELESTÄNI VARSIN POIMAKKAANA ON SYNTYNYT TARVE OLLA IHMISILLE JA IHMISKUNNALLE MONIN TAVOIN HYÖDYKSI ( ei niikään julkisesti ), EIKÄ AINAKAAN SUUREMMIN HAITAKSI!

Lemmikkieläimistä nauttiminen

Tarve järkyttää urautuneita käyttäytymismuotojaan sekä yleisiä käyttäytymismalleja. Konservatiivisuus ei todellakaan ainakaan omassa tapauksessa tunnu ikääntymisen myötä vahvistuneen - pikemminkin päinvastoin!

Jonkinasteinen kulinarismin kehittyminen ja uusien makujen metsästäminen.

KYKY NAUTTIA YKSINÄISYYDESTÄ! (tämä on tullut varsin voimakkaana)

Kyllästyminen puhuviin päihin televisiossa ja internetissä, sekä kyllästyminen ihmisjoukkoihin ja valokuviin ihmisistä. Turtuminen traagisiin kuviin kaikkialla.

Halu matkustaa ( lomailla ) ulkomailla.
( mitä eksoottisempi ja lämpimämpi maa, sitä parempi )

Tarve kiusata ja piikitellä sanallisesti.

Taipumus nähdä asioissa ainakin kaksi puolta ( kaksimielisyydet, monimielisyydet )

Petri Sahervo

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
kellot12

Neljäkymppiset tosin ikänsä puolesta voivat olla elämänmänkaarensa lakipisteessä, jolloin monet ominaisuudet todellakin voivat olla kehittyneet ajan kuluessa. Onko tästä eteenpäin odotettavissa vain rappeutumista?



Eiköhän tämä liene ihan yksilöstä kiinni. Keho ehkä väistämättä rappeutuu kaikilta tavalla tai toisella, mutta jotkut ihmiset ovat vielä 80 kieppeilläkin hemmetin skarppeja. Olettaisin että parhaiten paikkaan ja aikaan orientoituneina pysyvät ne jotka tuntevat kiinnostusta jokapäiväistä maailmanmenoa kohtaan, eivätkä jää jonkin menneen aikakauden (esim. nuoruutensa) vangiksi. Toisaalta älykäs vanhus osaa myös nauraa nykyajan kotkotuksille, eikä takerru siihenkään että hänen pitäisi yrittää kaikessa olla kuten muut, nuoremmat.

Ehkäpä fiksuna ja skarppina pysyvä vanhus on ennenkaikkea oma ainutkertainen yksilönsä joka itse päättää elämästään ja asioistaan. Olettaisin että tästä ryhmästä löytyy paljon juurikin tieteentekijöitä ja taiteilijoita/kirjailijoita yms.

Kiinnostus elämään ja asioihin ja kyky ajatella itsenäisesti, summa summarum - etkä ole vanhana pöljä.

Vierailija
Rousseau
Toisaalta älykäs vanhus osaa myös nauraa nykyajan kotkotuksille, eikä takerru siihenkään että hänen pitäisi yrittää kaikessa olla kuten muut, nuoremmat.

Ehkäpä fiksuna ja skarppina pysyvä vanhus on ennenkaikkea oma ainutkertainen yksilönsä joka itse päättää elämästään ja asioistaan. Olettaisin että tästä ryhmästä löytyy paljon juurikin tieteentekijöitä ja taiteilijoita/kirjailijoita yms.

Kiinnostus elämään ja asioihin ja kyky ajatella itsenäisesti, summa summarum - etkä ole vanhana pöljä.




Honey, I agree with you.

Vierailija

ehdottomuus alkanut karista...
*kädet puuskassa hyppii tasajalkaa ja huutaa*
"ei ei ei"

voin jo syödä anopin tekemää
pullaa johon on keijun asemasta
käytetty laktoositonta flooraa...

ja kuolema on todellisempaa...
kavereita.. sukulaisia... kuollut
liuta... ei oo mummoja.. pappoja..
parasta kaverii

jotenkin elämältä alkaa odottaa
syvällisempää pointtia kuin raha..

jotenkin tuntuu että 40 on se milloin
minusta tulee aikuinen...
tahtomattaan alkaa spärdärin päähän laitto
kännisenä junassa tuntuu tyhmältä,.,,
eli se suuri saatana...
aikuisuus tulee ja talloo alleen...

hyi saatana... musta tulee tylsä...

olin tässä justiinsa "playgroundissa"
käväsemässä,..,, ja ei vaan pysty enään
innostuu... liian lujasta musiikista huonolla
äänentoistolla... oksennuksesta...
lasinsiruista... kiimasista teineistä...

nyt haluun rauhallisempaa...
siistimpää ympäristöö..
porinjazz.. tyylistä snoppailuu...

hyi... *kiristää kravaattii*

Vierailija

-Tarve välttää vaikeuksia, koska se on käytännöllistä ja mukavaa, ja toisaalta taas joskus tietoisesti hakea niitä.

- Jatkuvasti kasvava rohkeus ilmaista puhumalla ( kirjoittamalla ) itseään ( mm. tässä ketjussa ), ja toisaalta taas kehittynyt taito huomata kliseiset sanontansa.

- Tarve olla mieluummin hiljaa kuin sanoa jotakin kliseistä.

- Tarve olla oma itsensä eikä mitään muuta, paitsi silloin, kun tekeytyy tietoisesti joksikin muuksi. Tarve ottaa etäisyyttä kaikkiin muihin ihmisiin.

- Itsekritiikin kasvu jossakin määrin ja tietoisuus siitä, että olisi itsensä kannalta hyödyllisempää pyrkiä siitä aktiivisemmin eroon.

- Taipumus liikuttua naurettavista pienistä asioista ja suhtautua kyynisen viileästi suuriin asioihin.

- Pakkomielteenomaisten ajatuskuluista ja toimintamalleista tietoiseksi tuleminen ja niistä eroon pyrkiminen.

- Jonkinlainen pinnallisen yhteisöllisyyden kehittyminen ( siis ei teini-iälle tyypillinen hyvin tärkeä )

- Tarve paneutua johonkin asiaan syvästi vaikka vain lyhyeksikin ajaksi ( viittaisiko tämä internetin tuomaan keskittymiskyvyn puutteeseen )

NÄMÄ OVAT KUITENKIN JO NIIN ERIKOISTUNEITA PIIRTEITÄ, ETTÄ NIITÄ ON VARSIN VAIKEA SOVITTAA VAIN JA JUURI TÄHÄN IKÄHAARUKKAAN SOPIVAKSI. TUSKIN NE KUITENKAAN TEINIEN AJATUSMAAILMAAN ISTUVAT NIIN HYVIN KUIN YLI KOLMEKYMPPISTEN ELÄMÄÄN.

Petri Sahervo

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jotkut 50+ ja 60+ ovat niin lapsellista sakkia että ei mitään rajaa. Siitä eteenpäin vähemmän välkyt ovat kai enimmäkseen hiljaa tai senilöityneinä säilötään jonnekin pois ihmisten silmistä, kun vapaasti irrallaan olevissa 70+ ja 80+ ikäisissä vaikuttaa olevan helvetin skarppia väkeä. Viimeaikoina varsinkin kun on näiden juttuja jossain sivumennen kuullut niin on tehnyt mieli käydä onnittelemassa että hemmetin hyvä että sinulla on toimivat aivot.

Vierailija

Ketjussa aiemmin mainitut seikat ovat sellaisia mikä oli selvää jo 3-kymppisenä.

Kolmikymppisenä osasin kaiken sen mitä oli siihen mennessä opetellut, poislukien sen mitä oli tietoisesti aikonutkin opetella vain tilapäisesti esim johonkin kokeeseen koulussa.

4-kymppisenä huomasi jo unohtaneensa sellaista mitä luuli osaavansa, muttakun ei ollut tultu käytettyä kyseistä osaamista pitkään aikaan, niin sitten ei yllättäen enää osannutkaan kun olisi taas tarvinnut.

Ts. huomasin että osaamisen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kertaamista harvakseltaan mutta säännöllisesti, ei riitäkään että kertaa asioita opetellessaan ja sitten vaan muka osaa loputtomiin ihan itsestään ilman osaamisen aktiivista ylläpitoa, niinkuin tilanne vielä 3-kymppisenä oli ihan oikeastikin. ( tai sitten tuli nuorempana kerrattua tiedostamatta samalla kun opettelin vielä lisää uutta asiaa samoista aiheista, ja 4-kymppisenä tuo vaihe oli jo ohi )

Vierailija

Tarviiko edes olla 40v, riittääkkö alle 30:n? Ainakin sen olen oppinut, että kengät jäävät pieniksi siinä 15 vuotiaana, ja kokonainen maa juuri siinä alle kolmekymppinsenä.

Vierailija

Vastaan, vaikka olen ainoastaan lähellä määritettyä rajaa.

a) Idealistit ovat usein oikeassa. Tämä koskee niin luonnonsuojelua kuin markkinatalouttakin.

b) Oman ajattelun perusteisiin kannattaa luottaa. En tarkoita, että täytyy uskoa olevansa oikeassa, vaan tarkoitan, että jos jonkun asian on loogisesti perustellut itselleen, niin perusteluun kannattaa luottaa niin kauan kuin joku ei osoita siinä tiedollisia tai loogisia puutteita. Maailmassa näet on paljon ihmisiä, joiden käytös on vakuuttavaa, mutta joilla on reikäiset perustelut. Valitettavan usein ihmiset uskovat mieluummin vakuuttavaa esitystä kuin ehjää perustelua.

c) Oikeanlaista elämää ei ole, on vain oma elämä. Siksi siihen kannattaa panostaa omista tarpeista käsin. Muille eletty elämä on hukkaan heitettyä elämää.

Vielä lisäys. Pillua saa, kun sitä pyytää.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
Ploho

Oikeanlaista elämää ei ole, on vain oma elämä.

Pillua saa, kun sitä pyytää.




Tuossapa ne olennaisimmat ja oikeastaan ainoat huomionarvoiset asiat miehen olemassaolossa kiteytyy..

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Vierailija
Feminine
Ihanko olet vasta 30-vuoden jälkeen nuo asiat óivaltanut?


--------------------------

Tarkoitin lähinnä, että voimakkaammin tiedostanut! Älyllisesti ja "tiedon" tasollahan jo ala-asteikäinen saattaa päätyä samoihin johtopäätöksiin. Luulen myös, että varsin harva 40-vuotias on tämän ketjun ulkopuolella kirjoittanut niistä tai pohtinut niitä kokonaisuutena, mikä oli tämän ketjun tavoitteenikin. Kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa, ja tietyssä iässä kokonaisuuden hahmottaa ehkä omalla tavallaan. Itse esim. haluaisin nyt, että
joku olisi kymmenen vuotta sitten tehnyt samanlaisen kyselyn kaikille 30-vuotiaille, ja että olisin silloin huomannut sen ja kommentoinut tuossa viestiketjussa.

Petri Sahervo

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Ploho

c) Oikeanlaista elämää ei ole, on vain oma elämä. Siksi siihen kannattaa panostaa omista tarpeista käsin. Muille eletty elämä on hukkaan heitettyä elämää.



Bingo.

syytinki
Seuraa 
Viestejä8908
Liittynyt18.8.2008

Olen oppinut kaivamaan klöntin nenästäni. Pyörittelen sen sitten harmaaksi palloseksi.

Osaan tarkastella pallosia hyvin viisaasti. Minulla onkin niitä jo melkoinen kokoelma, jota viisaan oloisena järjästelen iltaisin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat