Turun vai Helsingin yliopiston fysiikan laitos?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Turku olisi tuttu ja turvallinen kaupunki, mutta Helsinki olisi ainakin ranking-listojen mukaan kovempi koulu. Tarkoitus olisi lukea teoreettista fysiikkaa ja olen valmis tekemään tosissani töitä opintojen eteen.

Paljon (bändiporukka, tyttöystävä ja työpaikka) jäisi taakse, jos muutan, mutta toisaalta houkuttelisi lähteä maailmalle ja nyt olisi siihen mainio tilaisuus. Kokeneempien neuvoja?

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Turussa on JLO, mutta Helsingissä on Syksy Räsänen.

Jos alalla on tarkoitus tehdä töitä niin muuttoja tulee olemaan edessä tulevaisuudessa kuitenkin, joten miksi ei totutella käytäntöön jo alusta?

Mutta jos totta puhutaan niin, ei se Turun laitos huono koulu ole, mutta Helsinki on aina isompi ja enemmän mahdollisuuksia.

Oletko nyt syksyllä aloittamassa? Meillä on ainaki hyvä tuutor-porukka kasassa ja hyviä tyyppejä koulu täynnä jos Helsinkiin lähdet.

Opetuksen tasosta Turussa en osaa sanoa, mutta meillä ainakin fuksivuoden kurssit on erittäin hyvien luennoitsijoiden vetämiä ja siellä on mielellään. Esim. mekaniikkaa vetävä Szabolcs Galambosi sai HYY:n parhaan opettajan palkinnon 2010.

Vierailija

Syksyllä olen aloittamassa juu

Juu no pohdin jo sitä, että tuskin tämä muuttaminen tämän helpompaa missään kohtaa tulee olemaan ja pakko siihen kai on totutella... ei se silti helppoa ole nytkään Kai sen elämäntyylin pitäisi vähän muuttua, vaikka ei edes kotikaupungista lähtisikään.

HY kyllä houkuttelisi juuri sen takia, että siellä olisi varmasti kursseja, joita ei Turusta löydä. Mutta eroavatko koulut toisistaan jo ensimmäisten vuosien aikana? Onko sillä merkitystä, missä koulussa opintonsa on aloittanut?

Vierailija

Eroa ei ehkä ole ensimmäisen vuoden kursseissa, mutta tuskimpa sä sieltä sitten enää sen jälkeen pääset irti ku olet luonu koulussa kaveriporukat Turkuun.

Sanoisin, että jos haluat Helsinkiin tulla niin kannattaa tehdä se heti alussa. Sitä paitsi muutto uudelle paikkakunnalle on aina kasvattava kokemus muutenkin.

Mitä tulee tyttöystäviin niin, eihän sen suhteen ole pakko päättyä, ei Turkuun niin pitkä matka ole.
Itsehän sun täytyy se päätös kuitenki tehdä ja punnita mikä on tärkeetä sulle, sen voin sanoa että et varmasti tuu katumaan Helsinkiin muuttoa.

Ja jos otat tähtitiedettä sivuaineeks niin oon luultavasti sun tuutori ja voit sitte syyttää mua jos homma meni päin vittua

Vierailija

Opetuksen tasosta Turussa en osaa sanoa, mutta meillä ainakin fuksivuoden kurssit on erittäin hyvien luennoitsijoiden vetämiä ja siellä on mielellään. Esim. mekaniikkaa vetävä Szabolcs Galambosi sai HYY:n parhaan opettajan palkinnon 2010.



Tuskin nuo nyt mitään unelmatyyppejä ovat, tiedän Szabolcs Galambosin (opiskeltiin samassa paikassa), ja tavallista fysiikkaa hän on vain opiskellut, eikä teoreettista fysiikkaa pääaineenaan. Ihan tavallinen kuolevainen. Fysiikan kursseilla on taipumusta olla kiinnostavuuden suhteen opintojen alussa korkealla, opintojen loppuvaiheessa ne ovat suorastaan puuduttavia.

Fyysikon elämä on karua, koska olet todennäköisesti älykkäämpi kuin 99% muista ihmisistä, joten muita samalla tavalla ajattelevia ihmisiä on vähän. Kun sinä ajattelet Poisson-sulkeita, osittaisdifferentiaaliyhtälöitä, ja Lagrangen funktioita, muut lukevat hömppälehtiä, harrastavat urheilua, ja miettivät ihmissuhteita, ja syövät ihan hyödytöntä kallista terveysruokaa. Nämä muut ihmiset eivät osaa edes integroida tai derivoida, joten heidän kanssaan ei tule toimeen. Kannattaa kuitenkin laajentaa tietämystään muillekin aloille, koska fyysikkona muiden alojen ymmärtäminen on todella helppoa, ja toisaalta omalla alalla nyhertäminen jonkin suppean aiheen parissa ei välttämättä tuo paljon valaistusta asioihin.

Ainakin säieteoriat ovat suurilta osin hömppää - täytyy sanoa etten ole perehtynyt niihin sen tarkemmin, mutta kyseessä on moniselitteinen aihe, johon ei koskaan varmaan saada mitään varmuutta, ja niinpä tutkijat voivat kiistellä loputtomiin keskenään mikä on se "oikea" teoria, ja tuhlata tutkimusvaroja lähes loputtomiin myös saamatta mitään järkeviä tuloksia aikaiseksi. Kuitenkin kokeelliset fyysikot tekevät sen kunnollisen työn, eli kokeiden avulla saadaan rajattua parhaiten se mikä on mahdollista ja mikä ei ole. Tietysti tämä spekulaatio on sinänsä arvokasta, ja äärettömän paljon korkeatasoisempaa kuin muilla aloilla (koska hömppätiede on "in" nykyään), mutta tulokset ovat kuitenkin olleet laihoja.

Vierailija
Ulabanderos
Turku olisi tuttu ja turvallinen kaupunki, mutta Helsinki olisi ainakin ranking-listojen mukaan kovempi koulu. Tarkoitus olisi lukea teoreettista fysiikkaa ja olen valmis tekemään tosissani töitä opintojen eteen.

Paljon (bändiporukka, tyttöystävä ja työpaikka) jäisi taakse, jos muutan, mutta toisaalta houkuttelisi lähteä maailmalle ja nyt olisi siihen mainio tilaisuus. Kokeneempien neuvoja?





-------------------------------

Jos olet Turkulainen tai läheltä sitä kaupunkia, niin ilman muuta ainakin itse opiskelisin mieluummin Turussa. Opinnoissa on aina enemmän hyötyä siitä, kuinka paljon ylimääräistä ajanhukkaa opiskeluaikana voi minimoida, ja väittäisin, että Helsinkiin lähtemällä ajanhukkaa syntyy enemmän kuin tutussa kaupungissasi.

Kokonaan eri asia on, jos arvostat opiskelun muita piirteitä kuin oman alan oppimistasi enemmän. Olen muuten opiskellut pääaineapprobaturin Helsingin Yliopiston Fysiikan laitoksella. Olen lahtelainen, joten Helsinki oli lähin korkekoulukaupunki. ( Myöhemmin kaduin sitä, että en ryhtynyt opiskelemaan
kotikaupungissani opisto-, nykyisin AMK insinööriksi, vaan yliopistoon oli päästävä. ) Ainakin tuolla tasolla opiskelu jo oli varsin omatoimista. Opintoni kuitenkin jäivät kesken, mutta opistosta olisin luultavasti valmistunut. Keskeneräisestä tutkinnostani ( kemiaa, matematiikkaa ym. ) muuten oli tiedon lisääntymisen ym. kannalta paljonkin hyötyä. Ympäröivä yhteiskunta kuitenkin arvostaa enemmän kokonaisuudessaan suoritettuja tutkintoja ( mielestäni osin perusteetta ).

Opiskeluni aikana muistan käyttäneeni aivan liikaa aikaa sen pohtimiseen, opiskelenko oikeassa koulussa tai oikealla alalla. Nuorena mielestäni kannattaa opiskella yleissivistävästi, vaikka suorittaisikin jotakin muodollista tutkintoa jossakin tiedekunnassa ym. Useimmissa tutkinnoissa myös voi opiskella siten, jos uskaltaa kyseenalaistaa tutkinnon sisällön. Ajatuksiini voit tutustua muissa palstan ketjuissani, mm.: "Kysyntää puhtaasti yleissivistävälle korkeakoulututkinnolle".

Myöskään kuuluisat esikuvat ym. eivät mielestäni saisi vaikuttaa opiskelupaikan valintaan kovinkaan paljon. Vanhempana tulet kyllä huomaamaan, että opiskelupaikalla on häviävän pieni merkitys verrattuna siihen, mitä todella olet ehtinyt tai pystynyt opiskelemaan.

Eihän Albert The Great itsekään opiskellut alaansa vain muodollisesti, vaan jopa päätoimisesti itseoppien muodollisten opintojensa aikanakin. Muotialat ja muotikoulut vetävätkin vaikutusalttiiita nuoria valitettavan paljon puoleensa. Itse ainakin olen sitä mieltä. Olen tosin jo 40-vuotias.

Petri Sahervo

Petri Sahervo

Vierailija
pgm

Opetuksen tasosta Turussa en osaa sanoa, mutta meillä ainakin fuksivuoden kurssit on erittäin hyvien luennoitsijoiden vetämiä ja siellä on mielellään. Esim. mekaniikkaa vetävä Szabolcs Galambosi sai HYY:n parhaan opettajan palkinnon 2010.



Tuskin nuo nyt mitään unelmatyyppejä ovat, tiedän Szabolcs Galambosin (opiskeltiin samassa paikassa), ja tavallista fysiikkaa hän on vain opiskellut, eikä teoreettista fysiikkaa pääaineenaan. Ihan tavallinen kuolevainen. Fysiikan kursseilla on taipumusta olla kiinnostavuuden suhteen opintojen alussa korkealla, opintojen loppuvaiheessa ne ovat suorastaan puuduttavia.

Fyysikon elämä on karua, koska olet todennäköisesti älykkäämpi kuin 99% muista ihmisistä, joten muita samalla tavalla ajattelevia ihmisiä on vähän. Kun sinä ajattelet Poisson-sulkeita, osittaisdifferentiaaliyhtälöitä, ja Lagrangen funktioita, muut lukevat hömppälehtiä, harrastavat urheilua, ja miettivät ihmissuhteita, ja syövät ihan hyödytöntä kallista terveysruokaa. Nämä muut ihmiset eivät osaa edes integroida tai derivoida, joten heidän kanssaan ei tule toimeen. Kannattaa kuitenkin laajentaa tietämystään muillekin aloille, koska fyysikkona muiden alojen ymmärtäminen on todella helppoa, ja toisaalta omalla alalla nyhertäminen jonkin suppean aiheen parissa ei välttämättä tuo paljon valaistusta asioihin.

Ainakin säieteoriat ovat suurilta osin hömppää - täytyy sanoa etten ole perehtynyt niihin sen tarkemmin, mutta kyseessä on moniselitteinen aihe, johon ei koskaan varmaan saada mitään varmuutta, ja niinpä tutkijat voivat kiistellä loputtomiin keskenään mikä on se "oikea" teoria, ja tuhlata tutkimusvaroja lähes loputtomiin myös saamatta mitään järkeviä tuloksia aikaiseksi. Kuitenkin kokeelliset fyysikot tekevät sen kunnollisen työn, eli kokeiden avulla saadaan rajattua parhaiten se mikä on mahdollista ja mikä ei ole. Tietysti tämä spekulaatio on sinänsä arvokasta, ja äärettömän paljon korkeatasoisempaa kuin muilla aloilla (koska hömppätiede on "in" nykyään), mutta tulokset ovat kuitenkin olleet laihoja.




Tulipa masentavaa tekstiä nuorelle fyysikon alulle.

Zabi on kuolevainen kyllä ei siinä mitään, ja perus fysiikkaa vetääkin. Sanoin vain, että hän on hyvä opettaja.

AP:lle sanoisin että ei kannata tätä pessimistin masistelua ottaa vakavasti vaan rohkeasti lukemaan juuri sitä mikä itseä kiinnostaa!

Vierailija

Helsingissä ja Turussa opetetaan pitkälti samoja asioita, paitsi että Turussa ei käsittääkseni opeteta geofysiikkaa tai meteorologiaa. Muuttaminen Turusta Helsinkiin ei tuo mielestäni mitään uutta opiskeluun, maisemat ja ihmiset ovat toki erilaisia. Turussa on Esko Valtaoja, Helsingissä Enqvist, Räsänen ja Galambosi.

Tässä kannattanee kysyä itseltään miten kova hinku on päästä Turusta pois. Fysiikkaa Helsingissä kolme vuotta opiskelleena pidän Helsinkiä ja Turkua ihan samanarvoisina vaihtoehtoina, varsinkin jos ei tiedä mihin aikoo erikoistua.

Vierailija
Zeick
Helsingissä ja Turussa opetetaan pitkälti samoja asioita, paitsi että Turussa ei käsittääkseni opeteta geofysiikkaa tai meteorologiaa. Muuttaminen Turusta Helsinkiin ei tuo mielestäni mitään uutta opiskeluun, maisemat ja ihmiset ovat toki erilaisia. Turussa on Esko Valtaoja, Helsingissä Enqvist, Räsänen ja Galambosi.

Tässä kannattanee kysyä itseltään miten kova hinku on päästä Turusta pois. Fysiikkaa Helsingissä kolme vuotta opiskelleena pidän Helsinkiä ja Turkua ihan samanarvoisina vaihtoehtoina, varsinkin jos ei tiedä mihin aikoo erikoistua.




Paitsi ettei ole Enqvistiä enää.

Vierailija
Zeick
No tarkalleen ottaen Enqvist on täällä mutta ei luennoi.



Joka ei ny varsinaisesti mikään huono asia kyllä ole.

Vierailija
pgm
F Kun sinä ajattelet Poisson-sulkeita, osittaisdifferentiaaliyhtälöitä, ja Lagrangen funktioita, muut lukevat hömppälehtiä, harrastavat urheilua, ja miettivät ihmissuhteita, ja syövät ihan hyödytöntä kallista terveysruokaa. Nämä muut ihmiset eivät osaa edes integroida tai derivoida, joten heidän kanssaan ei tule toimeen.



Juu minähän en tule tyttöystäväni kanssa toimeen, koska yritin tossa eilen selittää integroinnin ideaa, mutta eipä hän tälle oikein lämmennyt.... Jännää logiikkaa tässä kyllä taustalla

Mutta asiaan... En minä nyt vakavasti uskokkaan, että fyysiikan tutkiminen olisi hyvin palkattua helppoa päivätyötä. En myöskään usko, että kukaan onnistuu ikinä luomaan kattavaa mallia maailmankaikkeudesta (varmasti myös tällä säieteorialla on omat heikkoutensa). Haluan lukea fysiikkaa, koska siinä olen hyvä ja se kiinnostaa.

Pointti nyt kuitenkin oli, että missä sitä kannattaisi opiskella Kiitän rakentavista vastauksista tähän mennessä

Vierailija
Zeick
Helsingissä Enqvist, Räsänen ja Galambosi.



On meillä paljon muitakin mainitsemisen arvoisia tyyppejä. Teoreettiselta puolelta mainittakoon Hannu Koskinen, joka on mielestäni luennoitsijana erinomainen + miehen luentomateriaalit on huipputasoa.

Vierailija

Niin, fysiikkaa kyllä kannattaa opiskella, siinä jää tosissaan jotakin käteenkin, vaikkei saisikaan työtä.

Kaivelin itse arkistoistani esiin mitä on tullut opiskeltua: eli yli 60 kurssia TKK:ssa, ja jotakin 40+ yliopistolla, tietotekniikkaa, matematiikkaa, fysiikkaa, teoreettista fysiikkaa, automaatio- ja säätötekniikkaa, informaatiotekniikkaa, tietoliikennetekniikkaa, ja sovellettua matematiikkaa jne. Tietenkin tutkintojakin löytyy Varmaan tohtorin tutkinnon verran opiskeluja on tullut tehtyä, eli jonkin verran enemmän kuin keskimäärin joku maisteri olisi suorittanut. Eli noin 100 kurssia. Osa tietysti niistä ihan hyödyttömiä.

Tuolla kokemuksella, ja kahdessa yliopistossa opiskelleena, voin sanoa etten ole noin yleensä tyytyväinen luennoitsijoihin täällä Helsingissä ja Espoossa. Professori DO. Riska tulee lähinnä mieleen positiivisessa mielessä yliopistolta ruotsinkieliseltä osastolta, ei enää opeta mitään. Hän opetti teoreettista fysiikkaa. Muut olivat kyllä melkoista skeidaa. Eikä minulla ole niin paljon positiivista sanottavaa suomenkielisestä opetuksestakaan, elektrodynamiikka ja Kari Eskola, no mitä nyt siitä voisi sanoa, en muista oikein enää. Tehtävät oli ainakin sopivan vaativia. Kari Enqvistiin meinasin kerran törmätä ovenpielessä, mutta muuten en ole hänen luennoillaan käynyt.

Teknillisestä korkeakoulustakin jäi jotakin mieleen, eli Jean-Peter Ylen, joka luennoi säätötekniikkaa, sekä digitaalista, että analogista, sekä systeemidynamiikkaa, tosi hauska heppu, mutta on myös tosi vaativa, eli yleisö joutuu koko ajan vastaamaan hänen kysymyksiinsä luennolla. Arto Karila, joka joskus luennoi tietokoneverkoista, eli TCP/IP:stä sekä Internetin protokollista oli myös hyvä. Kaikki matematiikan opettajat ovat aina olleet huonoja, olipa sitten kyseessä TKK tai HY. Ja joku logiikkaa opettava professori puhui klausuuleista ja klausuulijoukoista, ihan kuin olisi ollut jotakin leipää tai voita, niinkuin ihan arkipäiväisiä asioita. Ystäväni nukahti kerran tällä luennolla.

Paljon oli siis huonoja luennoitsijoita, tuo laitetekniikka ja mittausmenetelmät kurssi on tosi skeida kurssi, ja aina huonoja luennoitsijoita. Se on saavutus jos sen saa läpi. Samaten elektroniikkakurssi, ja mitä niitä nykyään on sen tilalla.

No, otan tässä pikkuisen taukoa nyt, ja aloitan opiskeluni taas uudelleen, on opiskeluhammasta ruvennut vähän kolottamaan taas, tosin aiheet ovat kyllä vähissä jo. Olen myös itseoppinut asiantuntija muillakin aloilla, ja olen myös geologiaa paljon opiskellut itsekseni.

Vierailija
pgm
Tuolla kokemuksella, ja kahdessa yliopistossa opiskelleena, voin sanoa etten ole noin yleensä tyytyväinen luennoitsijoihin täällä Helsingissä ja Espoossa.



Vastaavaa olen kuullut yliopisto-opiskelijoilta koulusta riippumatta, mutta uskoisin että suurin osa luennoitsijoista on ihan hyviä. Lähinnä koulujen välillä mietityttää se, onko Helsingin yliopiston papereilla merkittävästi etulyöntiasemassa suhteessa alemmas rankattuun Turun yliopistoon.

Vierailija
pgm
Niin, fysiikkaa kyllä kannattaa opiskella, siinä jää tosissaan jotakin käteenkin, vaikkei saisikaan työtä.

Kaivelin itse arkistoistani esiin mitä on tullut opiskeltua: eli yli 60 kurssia TKK:ssa, ja jotakin 40+ yliopistolla, tietotekniikkaa, matematiikkaa, fysiikkaa, teoreettista fysiikkaa, automaatio- ja säätötekniikkaa, informaatiotekniikkaa, tietoliikennetekniikkaa, ja sovellettua matematiikkaa jne. Tietenkin tutkintojakin löytyy Varmaan tohtorin tutkinnon verran opiskeluja on tullut tehtyä, eli jonkin verran enemmän kuin keskimäärin joku maisteri olisi suorittanut. Eli noin 100 kurssia. Osa tietysti niistä ihan hyödyttömiä.

Tuolla kokemuksella, ja kahdessa yliopistossa opiskelleena, voin sanoa etten ole noin yleensä tyytyväinen luennoitsijoihin täällä Helsingissä ja Espoossa. Professori DO. Riska tulee lähinnä mieleen positiivisessa mielessä yliopistolta ruotsinkieliseltä osastolta, ei enää opeta mitään. Hän opetti teoreettista fysiikkaa. Muut olivat kyllä melkoista skeidaa. Eikä minulla ole niin paljon positiivista sanottavaa suomenkielisestä opetuksestakaan, elektrodynamiikka ja Kari Eskola, no mitä nyt siitä voisi sanoa, en muista oikein enää. Tehtävät oli ainakin sopivan vaativia. Kari Enqvistiin meinasin kerran törmätä ovenpielessä, mutta muuten en ole hänen luennoillaan käynyt.

Teknillisestä korkeakoulustakin jäi jotakin mieleen, eli Jean-Peter Ylen, joka luennoi säätötekniikkaa, sekä digitaalista, että analogista, sekä systeemidynamiikkaa, tosi hauska heppu, mutta on myös tosi vaativa, eli yleisö joutuu koko ajan vastaamaan hänen kysymyksiinsä luennolla. Arto Karila, joka joskus luennoi tietokoneverkoista, eli TCP/IP:stä sekä Internetin protokollista oli myös hyvä. Kaikki matematiikan opettajat ovat aina olleet huonoja, olipa sitten kyseessä TKK tai HY. Ja joku logiikkaa opettava professori puhui klausuuleista ja klausuulijoukoista, ihan kuin olisi ollut jotakin leipää tai voita, niinkuin ihan arkipäiväisiä asioita. Ystäväni nukahti kerran tällä luennolla.

Paljon oli siis huonoja luennoitsijoita, tuo laitetekniikka ja mittausmenetelmät kurssi on tosi skeida kurssi, ja aina huonoja luennoitsijoita. Se on saavutus jos sen saa läpi. Samaten elektroniikkakurssi, ja mitä niitä nykyään on sen tilalla.

No, otan tässä pikkuisen taukoa nyt, ja aloitan opiskeluni taas uudelleen, on opiskeluhammasta ruvennut vähän kolottamaan taas, tosin aiheet ovat kyllä vähissä jo. Olen myös itseoppinut asiantuntija muillakin aloilla, ja olen myös geologiaa paljon opiskellut itsekseni.




Opetus muuttuu ja kehittyy kyllä. Helsingin Fysiikan laitoksella on nyt n. 5 vuotta tehty tutkimusta opetuksen kehittämisestä ja tulokset oikeasti vaikuttavat siihen miten kursseja kehitetään ja tyytyväisyys opetukseen ja sisältöön on kasvanut hurjasti.

Onhan siinä eroa jos jenkeissä joka yliopistossa on joku nobelisti vetämässä luentoja, mutta kyllä meillä on hyvä opetuksen taso ja luennoitsijat ihan hyviä. Ja tosiaan tuo kurssien kehittäminen on ihan jatkuva prosessi ja järjestelyjä muokataan palautteen perusteella nopeallakin aikataululla.

Itse siis olen erittäin tyytyväinen HY tasoon eikä paljon parempaa voisi enää toivoa, loppu on itsestä kiinni.

Ulabanderos
pgm
Tuolla kokemuksella, ja kahdessa yliopistossa opiskelleena, voin sanoa etten ole noin yleensä tyytyväinen luennoitsijoihin täällä Helsingissä ja Espoossa.



Vastaavaa olen kuullut yliopisto-opiskelijoilta koulusta riippumatta, mutta uskoisin että suurin osa luennoitsijoista on ihan hyviä. Lähinnä koulujen välillä mietityttää se, onko Helsingin yliopiston papereilla merkittävästi etulyöntiasemassa suhteessa alemmas rankattuun Turun yliopistoon.



Aina on jotain kuivia proffia jossain. Motivaatio pitää löytyä itsestä ei koululta

Papereilla ei sinänsä ole mitään eroa varmasti, mutta kuten sanottua helsingissä on laajempi valikoima kursseja ja sillä taas on merkitystä jossain määrin.

Molemmat on hyviä kouluja, Helsinki vähän parempi

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat