Peruskoulun jälkeinen oppiminen samanarvoiseksi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mielestäni ihmiset oppisivat arvostamaan enemmän tietoa tutkintojen, oppilaitosten sekä oppiarvojen sijasta, jos ainoa tapa, jolla peruskoulun jälkeistä opiskelua ja opetusta luokiteltaisiin olisi tiedon määrä ja laatu, eikä niinkään sen oppimisen puitteet. Kaikissa koulutussuunnissa siis periaatteessa tavoiteltaisiin laadukkainta, täsmällisintä, tietoa ja taitoa mahdollisimman pajon ja vaihtelevassa määrin suuntautuen, jolloin yksilön persoonalliset ominaisuudet olisivat aina oppimista määräävin tekijä kaikkialla.

Nuoret ihmiset eivät siten kumartaisi virallisen tieteen temppeleitä niin syvästi niin kauan kuin pääsevät niistä osallisiksi, vaan oppisivat luottamaan terveeseen järkeensä huomattavasti nuorempina. Yksi parhaista ajattelutapojen muuttajista olisi ehkä asian tiedostaminen kaikkialla, mitä voi siitä puhumalla lisätä.

Vaikka yhteiskunnan rakenteet säilyisivätkin nykyisellään ( niin kuin ne ovat aina säilyneet ), niin jo esim. AMK -insinöörien syntyminen osoittaa, että nimityksillä voidaan luoda uutta ajattelutapaa ja muuttaa arvostuksia haluttuun suuntaan nopeasti tai hitaammin.

Nykyisin tiedon tuottaminen liitetään usein viralliseen tiedemaailmaan, mikä voi pitää monia siinä osittain alitajuisessa käsityksessä, että arkielämässä ei voi eikä pidäkään syntyä mitään arvokasta uutta tietoa ja taitoa.

Petri Sahervo

Kommentit (4)

Vierailija

En kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että esim. yliopistoja ei voisi kutsua yliopistoiksi vaikka tuo yli- sana yliopistossa ja korkea- sana korkeakoulussa luo kyllä mielestäni turhaa herrahissiä ja herravihaa kaikkialla, jne. Todellisuudessa niihin voisi olla yhtä vaikea päästä kuin nykyisinkin, mutta muodollisesti ne kuitenkaan eivät olisi sen enempää kuin lukiossakaan opiskelu.

Oppilaitokset ovatkin tavallaan kahden tulen välissä: Toisaalta tulisi ajatella modernin tasa-arvoistavasti, mutta toisaalta tulisi omaa koulua mainostaa kaikin tavoin, jotta ainakin osa lahjakkaimmaista saataisiin hakeutumaan aloille, joissa heitä eniten tarvitaan.

Yhteiskunnan kuin itsestään rakentuvien portaiden rinnalla olisikin ehkä hyvä olla voimakkaan tasa-arvoistava koulutuksen ajatuksellinen samanarvoisuus ja yksilöllinen suorittaminen, joka ei jaa ihmisiä eri luokkiin, jolla on eturistiriitoja.

Petri Sahervo

Vierailija

Mieleesi ei ole tainnut juolahtaa, että eritasoisia kouluja on ihan syystä. Luetellaanpa näistä muutamia:
-Kaikki työnantajat eivät tarvitse DI/Lis/Tohtoritasoisia työntekijöitä
-Kaikilla ihmisillä ei ole edellytyksiä olla DI/Lis/Tohtoritasolla
-Kaikilla ihmisillä ei ole kiinnostusta olla DI/Lis/Tohtoritasolla
-Teorian ja käytännön opinnot ja taidot eroavat selvästi toisistaan

Työnantajan olisi typerää ottaa sellaista työntekijää, jonka osaaminen on selvästi liian korkea- tai matalatasoista verrattuna siihen mitä työtehtäviltä oikeasti vaaditaan. Tämä osaamistaso maksaa työnantajalle rahaa ja työntekijälle opiskeluaikaa.

Niin kauan kun halutaan että ihmiset tekevät eri töitä, ovat ne väkisinkin jollain tavalla eriarvoisia. Työtehtävien erottuminen toisistaan taas johtuu puhtaasti tehokkuudesta ja on peräisin jostain antiikin ajoilta. Jos jokainen olisi koittanut olla vaikkapa kauppias, olisi yksittäinen kauppatapahtuma vaatinut kohtuuttoman paljon aikaa ja työtä verrattuna siihen että kauppa keskittyi tietyille ihmisille. Sama kaikilla muilla aloilla.

Jos pelkää sitä, että oma koulutus olisi aliarvostettua vain siksi että vaikkapa opiskelee AMK:ssa, eikä yliopistossa, lienee syytä katsoa peiliin ja miettiä että miksi sitten meni opiskelemaan sitä alaa nimenomaan AMK:hon. Olisiko syynä ollut se, että liialliset teoriaopinnot eivät kiinnosta, tai kenties että rahkeet/viitsiminen ei riittänyt yliopiston pääsykokeissa? Toisaalta tämä sama pätee myös päinvastoin jos miettii että miksi pitää opiskella niin pitkän kaavan kautta teoriaa, kun käytännönläheisempää hommaa löytyisi helposti.

Itseasiassa jo peruskoulutasonkin opiskelu tulisi saada eriarvoisemmaksi. Tasa-arvon nimessä tasapäistetään ihmiset ja tapetaan luonnollisesti lahjakkaiden kiinnostus asioihin kun edetään liian hitaasti. Toisaalta taas heikosti menestyvätkin joutuvat liian pitkään pyristelemään muiden mukana, ennen kuin huomataan että hitaampi opetustahti voisi olla paikallaan.

Vierailija
Edup
Mieleesi ei ole tainnut juolahtaa, että eritasoisia kouluja on ihan syystä. Luetellaanpa näistä muutamia:
-Kaikki työnantajat eivät tarvitse DI/Lis/Tohtoritasoisia työntekijöitä
-Kaikilla ihmisillä ei ole edellytyksiä olla DI/Lis/Tohtoritasolla
-Kaikilla ihmisillä ei ole kiinnostusta olla DI/Lis/Tohtoritasolla
-Teorian ja käytännön opinnot ja taidot eroavat selvästi toisistaan

Työnantajan olisi typerää ottaa sellaista työntekijää, jonka osaaminen on selvästi liian korkea- tai matalatasoista verrattuna siihen mitä työtehtäviltä oikeasti vaaditaan. Tämä osaamistaso maksaa työnantajalle rahaa ja työntekijälle opiskeluaikaa.

Niin kauan kun halutaan että ihmiset tekevät eri töitä, ovat ne väkisinkin jollain tavalla eriarvoisia. Työtehtävien erottuminen toisistaan taas johtuu puhtaasti tehokkuudesta ja on peräisin jostain antiikin ajoilta. Jos jokainen olisi koittanut olla vaikkapa kauppias, olisi yksittäinen kauppatapahtuma vaatinut kohtuuttoman paljon aikaa ja työtä verrattuna siihen että kauppa keskittyi tietyille ihmisille. Sama kaikilla muilla aloilla.

Jos pelkää sitä, että oma koulutus olisi aliarvostettua vain siksi että vaikkapa opiskelee AMK:ssa, eikä yliopistossa, lienee syytä katsoa peiliin ja miettiä että miksi sitten meni opiskelemaan sitä alaa nimenomaan AMK:hon. Olisiko syynä ollut se, että liialliset teoriaopinnot eivät kiinnosta, tai kenties että rahkeet/viitsiminen ei riittänyt yliopiston pääsykokeissa? Toisaalta tämä sama pätee myös päinvastoin jos miettii että miksi pitää opiskella niin pitkän kaavan kautta teoriaa, kun käytännönläheisempää hommaa löytyisi helposti.

Itseasiassa jo peruskoulutasonkin opiskelu tulisi saada eriarvoisemmaksi. Tasa-arvon nimessä tasapäistetään ihmiset ja tapetaan luonnollisesti lahjakkaiden kiinnostus asioihin kun edetään liian hitaasti. Toisaalta taas heikosti menestyvätkin joutuvat liian pitkään pyristelemään muiden mukana, ennen kuin huomataan että hitaampi opetustahti voisi olla paikallaan.





--------------

Entä jos ihmisiä ei tasapäistettäisi ( sillä eihän se ole mahdollista ) vaan tutkintoja, jolloin menestyjät menestyisivät siellä minne menevät, ja he myös hakeutuisivat vaativille aloille oikeista syistä, eikä esim. kunnianhimon takia. Heikommat tai vähemmän kunnianhimoiset eivät myöskään kokisi, että heidän lahjansa eivät riitäkään, jos hylkäys ei johdakaan siihen että alempi taso on pakko valita - jos tasoja ei kerran ole.Työelämässä kuitenkin palkka tahtoo määräytyä sen mukaan, kuinka tuottava olet, eikä sen mukaan, mikä on se tutkinto, jonka olet suorittanut.

Mielestäni lahjakkaat kyllä etenevät missä vain omassa tahdissaan, eli he opettavat itseään, eikä heidän näin ollen tarvitse "odotella" varsinaisesti ketään. Mielestäni jo lukiossa oppilaiden tulisi saada tehdä tunnilla suhteellisen vapaasti mitä mielivät, esim. opiskella biologian tunnilla vaivihkaa matematiikkaa.

Lahjakkaat siis mielestäni vievät ( ja ovat aina vieneet ) tasonsa sinne minne menevät, vaikka opinnot olisivat vanhan systeemin puitteissa hyvinkin eritasoisia. Samanarvoisten tutkintojenkaan aikana lahjakkaat eivät myöskään mielestäni tasapäistyisi, sillä he osaavat kyllä hakeutua pätevien opettajien opetettavaksi niin halutessaan, ja myös opettavat itse itseään. Työelämäänkin he valikoituvat aina lähinnä omien kykyjensä pohjalta - eivät ainakaan yksinomaan suorittamansa tutkinnon pohjalta.

Ajatellaan esim. nykytilannetta, jossa korkeasti koulutettu tohtori saattaa kuvitella, että on automaattisesti pätevämpi opiskelemallaan alalla kuin jokin peruskoulun kesken jättänyt. Näin ei välttämättä aina suinkaan ole, mikä aiheuttaa helposti ristiriitoja, jos huippuälykäs maallikko tietää älyllään sellaista, mitä tavallisilla lahjoilla varustettu tohtori ei opinalaltaan tiedä, eikä voikaan tietää, koska se ylittää hänen lahjojensa tason.

Petri Sahervo

Vierailija
kellot12

Entä jos ihmisiä ei tasapäistettäisi ( sillä eihän se ole mahdollista ) vaan tutkintoja, jolloin menestyjät menestyisivät siellä minne menevät, ja he myös hakeutuisivat vaativille aloille oikeista syistä, eikä esim. kunnianhimon takia.



Jos tutkintoja tasapäistetään, tarkoittaa se jompaakumpaa seuraavista:
1. Vaativimpia opinto-ohjelmia supistetaan tai helpotetaan.
2. Helpompia opinto-ohjelmia laajennetaan tai vaikeutetaan.

Tämä taas johtaa siihen, että vaativammilla aloilla ihmiset eivät saa tarvitsemaansa koulutusta ja heikommilla aloilla pärjääminen vaikeutuu ja hidastuu. Ei varsinaisesti tavoittelemasi lopputulos?

kellot12

Mielestäni lahjakkaat kyllä etenevät missä vain omassa tahdissaan, eli he opettavat itseään, eikä heidän näin ollen tarvitse "odotella" varsinaisesti ketään.



Toki alallaan lahjakkaimmat ihmiset pärjäävät paremmin ja valmistuvat todennäköisesti nopeammin kuin muut.

Jo kuitenkin nykyisellään on suurta typeryyttä, että eri opintosuuntien kaikkien opintopistemäärät ovat 300op, vaikka laajuudet vaihtelevat huimasti todellisten työmäärävastaavuuksien ollessa kaikkea 180op ja 420op väliltä. Tässäkin ollaan tehty paljon hallaa ihmisille ja yhteiskunnalle kun on koitettu saada opetuksesta samanarvoista. Nyt ns. helpommilla aloilla ihmiset kuluttavat liian kauan aikaa koulun penkillä ja vaikeammilla taas opintojen kuormittavuus on valtava.

kellot12
Samanarvoisten tutkintojenkaan aikana lahjakkaat eivät myöskään mielestäni tasapäistyisi, sillä he osaavat kyllä hakeutua pätevien opettajien opetettavaksi niin halutessaan, ja myös opettavat itse itseään.



Just niin, "opettavat itse itseään". Taas ollaan tasapäistämässä ja lakkauttamassa kunnollista opetusta lahjakkaammilta, kun resursseja tungettaisiin lahjattomien, ja suoraan sanoen tyhmien ihmisten opettamiseen. Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma on nimenomaan tämä "hyvänen aika kun tuo naapuri saa sitä ja tätä enemmän kuin minä", eikä kukaan tajua katsoa peiliin että vika voisi ihan oikeasti olla itsessä.

Ei kaikilla tarvitse olla saman arvoista koulutusta. Kaikki eivät ole yhtä matemaattisesti lahjakkaita kuin toiset. Kaikki eivät ole yhtä taiteellisia kuin toiset. Kaikki eivät ole yhtä sosiaalisia kuin toiset. Kaikki eivät nyt vaan ihan oikeasti menesty asiassa x (oli se sitten joku tietty ala, tai vaikka koko elämä) yhtä hyvin kuin muut, ja se olisi jokaisen ymmärrettävä ja lopetettava syyttämästä siitä muita kuin itseään, ainakin jos elää niinkään tasa-arvoisessa maassa kuin Suomi.

Uusimmat

Suosituimmat