Eri tieteitä oikeassa suhteessa monitieteiseen tietokirjaan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Suurille ihmisjoukoille kirjoitettavaa tieteellistä materiaalia saatetaan tunnetusti popularisoida, mutta tapahtuuko se jonkin koetellun kaavan mukaisesti, eli onko esim. jokin tietokirja aina järkevä sekoitus eri lähitieteitä ja niiden menetelmiä? Onko kyseistä asiaa edes tutkittu tarkemmin, vai tapahtuuko se enemmän tai vähemmän tekijän ehdoilla ja hänen yleissivistykseensä tai sen puutteeseen tukeutuen? Onko sittenkin parempi kirjoittaa kirjoja yhden tieteenalan pohjalta, ja millä perusteella?

Yleisen käsityksen mukaan kaavat vähentävät kirjojen myyntiä, mutta en usko, että huomattavasti, jos niitä esiintyy harvassa, ne ovat lukiotasoisia, ja ne selitetään sanallisesti ja kuvallisesti hyvin.

Petri Sahervo

Kommentit (13)

Vierailija

Mielestäni muistelmateokset ja elämäkerrat ovat usein kirjoja, joissa voidaan yhdistää monia tieteitä, ja jopa lisätä kaunokirjallisia komponentteja sinne tänne elävöittämään tekstiä lisää. Ne ovatkin olleet mielestäni usein liian pimennossa verrattuna esim. nobelistien tieteellisiin artikkeleihin, koska ne eivät ole olleet yhtä virtaviivaistettuja kuin virallisen ansiolistan saavutukset. Toivoisin todellakin, että niitä arvostettaisiin enemmän myös esim. romaaneihin verrattuna, sillä ne ovat kuitenkin enemmän tietokirjoja kuin mikään kaunokirjallinen teos koskaan voi olla. Niidenkin laadussa luonnollisesti on eroja.

Petri Sahervo

Vierailija

Vielä noista matemaattisista lauseista tietokirjoissa. Mikäli todella on niin, että kaavat vähentävät säästeliäästi käytettyinäkin tietokirjojen myyntiä, niin mielestäni se osoittaa, että kaavat ja symbolit eivät ( yksinomaan ) ole oikea tapa kirjoittaa tieteestä suurille joukoille. ( Lue aloittamani ketju: "Irti matematiikan kryptisyydestä sitä kielentämällä", sekä käy kommentoimassa toisessa ketjussani: "Tieteiden kielten yhdenmukaistamisesta yleiskieliseksi". ) Kaavoja ja symboleita kannattaisikin ehkä kielentää tietoisesti, vaikka niitä esitettäisiinkin vain muutamia.

Petri Sahervo

Vierailija
jees
Oletko Petri edes yrittänyt avata yhtään vaikkapa suhteellisuusteoriaa yleistajuistavaa teosta? Kyllä niissä annetaan ne kaavat ja sitten selitetään ne auki.


-----------------------

Olen lukenut lukuisia kirjoja, ja kaikkia riivaa mielestäni tuo Hy:n fysiikan emeritusprofessorin Kaarle Kurki-Suonion tuomitsema KAAVATAUTI. Mm. Art Housen julkaisemissa tietokirjoissakin ( esim. Boyerin matematiikan historia: Tieteiden Kuningatar ) muistaakseni esiintyy kaavoja, joita ei ole kielennetty kaavan oheen.

Silloin kun kaavoja ei esiinny, niin tietokirja ei myöskään usein yllä kielellisen tasonsa suhteen erityisen täsmälliseen kieleen. Se, että kaavoja selitetään auki kirjoittamalla lisää kaavoja, ei välttämättä juuri populaarikirjallisuudessa ole se paras tapa lähestyä asiaa. Kielentäminen kaavoja auki kirjoittamalla sekä määritelmiä ja kuvia lisäämällä voi esim. oppikirjoissa olla järkevää, mutta popolaarikirjallisuudessa pitäisi mielestäni mennä vielä astetta pidemmälle.

Hawkingin Ajan Lyhyt Historia muistaakseni poikkesi tästä säännöstä edukseen, sillä sen kaavojen lukumäärä oli vähäinen.

Itse opiskelin aikoinani pääaineenani kemiaa, ja Engels-Novakin Kemian keksintöjä oli eräs kirja, jonka takia päätin keskeyttää opintoni, sillä se oli mielestäni erittäin puisevaa luettavaa, vaikka ei sisältänytkään ylen määrin kaavoja.

Mielestäni olisi myös hyvä, jos luonnontieteiden historiaa opetettaisiin kirjoittamalla luonnontieteiden ja täsmällisten tieteiden historioita erityistieteiden historioiden sijasta. Tällä tavalla aihepiiriä - ja kieltä -saataisiin rikkaammaksi, ja käytössä olisi enemmän tapoja kuvata asioita.

Petri Sahervo

penni
Seuraa 
Viestejä4544
Liittynyt15.4.2011

Onhan noita popularisoituja hyviä tietokirjoja vaikka kuinka paljon. Heti kärkeen vaikka Kari Enqvist ihan kotopuolen ässä. Oma suosikkini kun olin parikymppinen oli C.G. Jungin "Symbolit". Siitä on ehkä vähän aika ajanut ohi. Oikeastaan suurin osa tietokirjoista joihin törmää kirjastoissa ja kirjakaupoissa on popularisoituja, eli suurelle yleisölle suunnattuja. Väitöskirjat, tieteelliset artikkelit, oppikirjat, esim. ovat sitten erikseen.

Vierailija
penni
Onhan noita popularisoituja hyviä tietokirjoja vaikka kuinka paljon. Heti kärkeen vaikka Kari Enqvist ihan kotopuolen ässä. Oma suosikkini kun olin parikymppinen oli C.G. Jungin "Symbolit". Siitä on ehkä vähän aika ajanut ohi. Oikeastaan suurin osa tietokirjoista joihin törmää kirjastoissa ja kirjakaupoissa on popularisoituja, eli suurelle yleisölle suunnattuja. Väitöskirjat, tieteelliset artikkelit, oppikirjat, esim. ovat sitten erikseen.




-------------------------

Lähinnä kaavataudin tartuttamiksi yritin leimata monet täsmällisten ja menetelmätieteiden popularisoidut teokset, sikäli kun niissä ei ole pyritty erittäin täsmälliseen kieleen silloin, kun osa kaavoista jätetään esittämättä. Mielestäni sellainenkin kirja on kaavataudin turmelema, josta on tärkeitä kaavoja jätetty pois, mutta tilalle ei ole tuotu määritelmiä ja erittäin täsmällisen kielen avulla esitettyjä päättelyitä sekä sopivia kuvaajia, tilastoja ja kuvia jne. Kaavataudin runtelemia voivat siis mielestäni olla sellaisetkin kirjat, joissa kaavoja on vähän.

Luultavasti juuri monitieteisissä kirjoissa kaavatautia on helpompi kiertää käyttäen eri tieteiden menetelmiä ja ajattelutekniikoita.

Nämä ovat kuitenkin vain maallikon käsityksiä, muisteluja ja spekulointeja, eli mahdollisesti epätäsmällisiä, mutta uskon niissä piilevän totuuden siemenen, sillä tuskin nämä ajatukseni aivan tyhjästäkään ovat syntyneet.

Petri Sahervo

Vierailija

Olisiko yleensä parempi, että ammattitaitoiset toimittajat ja kirjailijat kirjoittaisivat yhdessä eri tieteiden asiantuntijoiden kanssa kaikki yleistajuiset tietokirjat sekä jopa toisinaan oppikirjat? Sillä tavallahan saatettaisiin välttää monet sudenkuopat, joihin tiedemiehet yleensä kirjoituksissaan lankeavat, eli puiseva ja liian alakohtainen kieli, kyvyttömyys asettua eri tavalla lahjakkaan lukijan asemaan jne.

Mielestäni esim. historian yleisteoksiin voitaisiin lisätä jopa harvoja kaavoja sopiviin paikkoihin ja riittävän täsmällisesti kielennettyinä. Samoin luonnontieteiden yleisteoksiin voitaisiin myös lisätä muutakin kuin tieteenhistoriaa, eli esim. ajankuvausta jne.

Tietääkö kukaan, onko tämä jo nykyisin käytäntönä monitieteisten kirjojen kirjoitusprosessissa, vai ovatko kirjailijat usein tiedemiehiä, jotka kuvittelevat pystyvänsä samaan kuin ammattitaitoiset toimittajat ja tiedetoimittajat?

Petri Sahervo

Vierailija
penni
Itse suosin populaarikirjoja joita tiedemiehet itse kirjoittavat. Jotenkin helpompi valinta valtavassa tarjonnassa.



-------------

Minun mielestäni toimittajilla olisi ainakin hyvä luettaa tiedemiesten kirjoittamat teokset, joita he sitten voisivat kirjoittaa uudelleen. Eli toimittajan rooli kirjassa olisi väistyvä, mutta kuitenkin olemassa. Kirjan kirjoittajiksi voitaisiin myös lisätä toimittajan nimi, ja mainita kirjan tiedoissa, että se on osittain toimitettu. Kaikki asiapitoinen pitäisi tietenkin olla peräisin tieteilijöiltä. Itse olen pitkälti sillä kannalla, että kirjallista työtä tekevän toimittajan ja tiedemiehen yhteistyön tulos on parempi kuin tiedemiehen kirjoittama kirja. On tietysti ymmärrettävää, jos tiedemiehet eivät halua lähteä siihen, koska se saattaa pienentää heidän tulojaan jne.

Petri Sahervo

penni
Seuraa 
Viestejä4544
Liittynyt15.4.2011

Menee vähän asian vierestä mutta, huolestuttavaa on mielestäni se miten fiktiota nykyään tehdään väittäen sen olevan tiedettä, esim da Vinci koodi joka on kamalaa hömppää ja historiallisia faktoja iloisesti sekaisin. Tässä vaan odotellessa milloin persumieliset päättävät kirjottaa Suomen historian uusiksi.

Vierailija

asiallisuuteen pyrkivän, maallikoiden kirjoittaman, epämääräisen tieteellisen kielen viihdyttävyys on mielestäni erittäin mielenkiintoista. Tämän palstan lukijat esim. varsin hyvin tietävät, että oppikirjoja tai mitä tahansa tiedekirjoja lukemalla saa laadukkaampaa tietoa, joka voi olla myös
viihdyttävää, mutta silti he tulevat tälle palstalle lukemaan ja kommentoimaan aina uudelleen ja uudelleen.

Osittain se saattaa johtua siitä, että lukijat ovat kyllästyneet aina oikeassa oleviin oppineisiin ja heidän kirjoituksiinsa, ja haluavat jotakin kevyempää, epätarkempaa, anteeksiantavampaa ja ihme kyllä myös viihdyttävämpää luettavaa. Lisäksi muiden virheiden metsästäminen on kehittävää ja hauskaa, ja mielenkiintoisempia väittelyitä saa aikaiseksi, kun kumpikaan ei ole merkittävästi toista lahjakkaampi tai oppineempi.

Petri Sahervo

Vierailija

Pitäisikö muuten varsinkin tietokirjan kirjoittamista suunnittelevan ensin yrittää saada sanottavansa sanotuksi artikkelissa tai artikkelisarjassa? Joskus tuntuu siltä, että kirjoja on keinotekoisesti jouduttu pidentämään asian puutteen takia, jolloin kirjan laatu luonnollisesti laskee. Onhan hyvät artikkelit myöhemmin tarvittaessa mahdollista koota yhteen ja julkaista yhtenä teoksena.

Oletteko muuten lukeneet hyviä omakustanteina julkaistuja tietokirjoja tai muita kirjoja?

Petri Sahervo

Uusimmat

Suosituimmat