Ideoiden sietämätön hauraus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ärsyttää niin maan perusteellisesti kun yöllä unessa keksii jonkun upean idean (tai aforismin tai jonkun muun vastaavan oivalluksen), joka varmasti muistettaisiin vielä pitkään ja jos sattuu aamuyöllä vielä hetkeksi heräämään ja silloinkin vielä muistaa sen idean (tai aforismin tai muun vastaavan) ja ajattelee että perkele, nyt tuli kerrankin keksittyä jotain hienoa ja merkityksellistä ja että tästä on nyt todellista hyötyä joko töissä tai harrastuksessa (josta voisi jopa tulla uusi leipätyö tämän uuden idean ansiosta) ja sitten kun aamulla herää kellon ja kännykän ja kämppiksien pirinään niin se idea on haihtunut kuin itikan krapulapieru kesäyöhön, ja työmatkalla sitten muistaa katkerasti keksineensä jotain upeaa (ja koko päivä onkin sitten pilalla) mutta ei muista mitä, niin KYLLÄHÄN SE HARMITTAA!!!

Näin on käynyt kolme kertaa kolmen vuoden aikana. Joka kerta on ollut vahva tunne silloin aamuyöllä kun on ollut hereillä että NYT tuli jytky. Onkohan muillakin kokemuksia näin vittumaisesta tilanteesta? Mahtoiko se idea olla sittenkään oikeasti hyvä?

Kommentit (12)

Vierailija

Olisikohan paperista ja kynästä mitään hyötyä sängyn vieressä? Harakanvarpaista on sitten aamulla hyvä arvioida idean kestävyyttä. Tulee niitä ideoita ja oivalluksia ihan hereillä ollessakin ja yhtä tuskaisen nopeita välähdyksiä nekin ovat. Sama lääke pätee silloinkin.

Vierailija
kevät
Olisikohan paperista ja kynästä mitään hyötyä sängyn vieressä? Harakanvarpaista on sitten aamulla hyvä arvioida idean kestävyyttä.

Mulla nuo unenlahjat ovat sen verran hyvät että nukahdan melkein saman tien (yleensä herään joka aamuyö pieneksi hetkeksi ja aina muistan heränneeni yöllä) ja joka kerta on ollut vähintään kynä kurkotusetäisyydellä mutta silti ovat ideani menneet haaskioon. En tiedä, pitäisikö tässä jotain unipäiväkirjaa ruveta pitämään, kuulostaa sen verran hihhulimenolta ettei ole vielä tullut kokeiltua. Sitä paitsi unet ovat 99,73% ajasta merkityksetöntä kaahailua että niitä ei hyödytä kirjata mihinkään.

kevät
Tulee niitä ideoita ja oivalluksia ihan hereillä ollessakin ja yhtä tuskaisen nopeita välähdyksiä nekin ovat. Sama lääke pätee silloinkin.

Kyllä ne ideat pysyvät päiväsaikaan pidempään muistissa.

Vierailija
kevät
Olisikohan paperista ja kynästä mitään hyötyä sängyn vieressä? Harakanvarpaista on sitten aamulla hyvä arvioida idean kestävyyttä. Tulee niitä ideoita ja oivalluksia ihan hereillä ollessakin ja yhtä tuskaisen nopeita välähdyksiä nekin ovat. Sama lääke pätee silloinkin.

Työtoverini kuvasi samaa ongelmaa ja päätti myös ottaa kynän ja paperia yöpöydälle seuraavan idean muistiin merkitsmiseksi. Eräänä yönä hän sitten sai väläyksen ja kirjoitti puoliunissaan idean paperille ja alkoi aamulla lukea sitä innoissaan. Paperissa luki: "Hernekeitto kylmänäkin maistuu ihan hyvältä."

Mitä aamulla kun juuri ja juuri on heräämässä ja myös päivällä saatujen oivallusten pituuteen tulee, niin kun malttaa mietiskellä niitä hiljaa päästämättä mitään muuta mieleensä, niin kyky syventyä niihin kehittyy ja oppii "katselemaan" mielessään olevaa oivallusta pidempään ja pidempään ja vielä monen eri näkökulman kautta.

Vierailija
Clonsilla
Työtoverini kuvasi samaa ongelmaa ja päätti myös ottaa kynän ja paperia yöpöydälle seuraavan idean muistiin merkitsmiseksi. Eräänä yönä hän sitten sai väläyksen ja kirjoitti puoliunissaan idean paperille ja alkoi aamulla lukea sitä innoissaan. Paperissa luki: "Hernekeitto kylmänäkin maistuu ihan hyvältä."

No ehkäpä onkin niin että yölliset oivallukset ovatkin pelkkää puutaheinää. Tai sitten niitä ei enää ymmärrä samalla tavalla kuin yöllä. Ehkäpä yöllisissä ideoissa sittenkin piilee jokin suuri, alitajunnan prosessoima viisaus. Tai sitten ei, melkein toivon että ei.

Clonsilla
Mitä aamulla kun juuri ja juuri on heräämässä ja myös päivällä saatujen oivallusten pituuteen tulee, niin kun malttaa mietiskellä niitä hiljaa päästämättä mitään muuta mieleensä, niin kyky syventyä niihin kehittyy ja oppii "katselemaan" mielessään olevaa oivallusta pidempään ja pidempään ja vielä monen eri näkökulman kautta.

Aamulla yleensä muistaa vain viimeisimmän unen ja sekin katoaa hyvin vikkelästi mielestä (ellei kyseessä ollut joku mehukas pornouni) ja aamulla on aina niin kiire suihkuun, bussiin ja töihin että unia ei ehdi tarkemmin ajattelemaan kuin vasta useamman tunnin päästä. Ikävä kyllä...

Vierailija

Vanhetessa käy entistä harmittavammaksi, että tiedostaa yhä enemmän unohdetuksi tulleita asioita. Mutta vain niiden raameja. Miten on mahdollista että tietää unohtaneensa jotain, mitä ei voi kuitenkaan palauttaa mieleensä? Oliko sitä yleensä lainkaan olemassa?

Yleensä vanhetessa tuskitellaan nimien katoamista, mutta joskus havaitsee kokonaisten historioiden, kertomusten, häipyneen omille teilleen jättäen jäkeensä vain roskia. Niitä ihmetellessä voi vain kuvitella niiden olevan jäänteitä jostain aikoinaan merkityksellisestä. Samalla kasvaa varmuus täysin kadonneista historioista, joiden lukumäärääkään ei voi arvailla. Ne eivät uskoakseni ole koskaan palautettavissa. On hurskastelua sanoa, että menneen talven lumi tulee takaisin taas jouluksi. Tästä näkökulmasta voi kuitenkin ymmärtää uskontojen kuolemattomuuden.

Elokuvaohjaajan yöpöydällä olevassa oivalluslapussa luki: poika tapaa tytön.

Vierailija

Idealla ei ole arvoa ellei sitä halua siltä makaamiselta alkaa työstää. Ellei into syty heti niin että unohtaa nukkumiset, ei se nouse sen jälkeenkään vaivan arvoiseksi. Muokkaus käynnistää seulan joka joko vahvistaa tai murentaa kun esiin nousee seikkoja ja vertailuja.
Näistä aihioista sitten löytyy voittaja jos löytyy. Jos vuodessa saa yhden idiksen, on hieman hidas puuhaan. Harjaantunut saa niitä päivittäinkin. Silloin kyllä menee viihteen puolelle koska rahkeet ei riitä toteuttaa. Tiedän kokemuksesta. Senkin ettei raakileita kannata esitellä, koska luottamuksen saa vasta kun on jotain käsin kosketeltavaa ojenettavaksi. Se selittyy sillä ettei toisella ole niitä "nauloja ja lautoja varastossa, eikä halua alkaa hankkimaankaan" joilla itse on ideansa kauankin kyhännyt.

Vierailija

Epäilen kyllä vahvasti, että ne ideat, joita unenpöpperössä pitää loistavina, osoittautuisivat päivänvalossa joksikin muuksi. Unessa muuten elämysten voimakkuus ylittää mielestäni usein roimasti muiden elämysten voimakkuuden. ( kokemuksia? ). Unen puute tunnetusti heikentää myös ajokykyä, eli unenpöpperössä ajamista voidaan verrata humalassa ajamiseen, ja unessa siis arvostelukyky voi muutenkin olla huonontunut.

Petri Sahervo

Vierailija

Jos ajankohtaiseen työnsä ongemaan saa välähdyksenä oivallukse, potkii se kyllä jalkeille, mutta silloin tuskin muutenkaan ole valveen ja unen rajamailla.

Ideointi on yhtä haastavaa kuin naisjahti, eikä häviä muutenkaan jälkityön määrässä. On yhden naisen ja yhden idean miehiä ja ... Se on verissä eikä sitä voi oppia.

Vierailija

Nämä kolme unohdettua ideaa jotka mainitsin sain siis yöllä, päivisin toki olen saanut ideoita ja oivalluksia, pieniä ja suuria ja ne muistan aina, jos niissä on vähääkään itua. Kyse omalla kohdallani on siitä, että kun olen saanut idean ja kun herään aamuyöstä, alan pohtimaan ideaani etiäpäin ja heti kun suljen silmäni, nukahdan taas. Aamulla muistan vain ideasta jonkun hyvin kaukaisen tunnetilan, sekä tietysti sen että sain idean. Herätessäni yöllä tarvitsisin jonkin ärsykkeen etten nukahtaisi saman tien, joskus esimerkiksi tuuli tai sateenropina saa minut tarpeeksi hereille niin, että nousen vuoteesta katsomaan minkälainen keli on ulkona. Voi toki olla että jos tosiaan keksin oikeasti hienon idiksen, se herättää minut niin että en tosiaankaan nukahda saman tien. Ehkäpä on niin että tähän asti uneni ovat olleet pelkkää alitajunnan tuottamaa yötuntien viihdettä. Sad but true.

xork
Seuraa 
Viestejä383
Liittynyt6.11.2010

Kun sitä yrittää ymmärtää jotain monimutkaista asiaa, ja nukahtamaisillaan yhtäkkiä se asia ykseytyy jollain tavalla täysin selkeäksi matemaattiseksi kokonaisuudeksi, joka "tekee järkeä", niin se on unohtunut jo aamuun mennessä.

Kerran tosin tein niin hienon teknisen keksinnön unenpöpperössä, että revin itseni ylös sängystä ja piirsin sen paperille. Seuraavana päivänä aloin miettiä sen toteuttamista. Kyseinen keksintö on vieläkin sillä asteella, että yritän luoda simulaatiota sen toiminnasta MATLABiin, mutta jos se osoittautuu toimivaksi, se on patentoimisen arvoinen.

Vierailija

On ollut jokusen kerran tuo ihan sama tilanne. Hämäriä muistikuvia siitä, että on nukkuessaan oivatanut jotain ainakin omasta mielestään oleellista ja ehkä jopa hyödyllistäkin. Ei vaan kirveelläkään saa päähänsä mitä. Pistää ketuttamaan.

Monesti itekin herään joskus aamuyöllä, mutta olen sen verran tokkurassa, etten kerta kaikkiaan tee muuta kuin käännän melkein heti kylkeäni ja nukahdan samantien. Voisi epäillä, että nuo muistikuvat tulee sitten tuolta ajalta mieleen sitten kun "oikeasti" herää.

Joskus älynväläyksiä tulee ihan päivätajuntaankin. Varsinkin nuorempana niitä tuli vaikka kuinka paljon. Joskus pistin paperille ylös ja rupesin jalostamaan ideoita aina sitä mukaa kun jotain taas loksahti palapeliin kohdalleen. Mutta aina ne sitten vaan jotenkin jäi "pöytälaatikkoon" (olen aika joka suuntaan sinkoileva luonne, joten paljon on ns. "loose endejä"), kunnes sai ehkä vuoden tai parin päästä huomata että kappas, joku on sitten keksinyt saman minkä minäkin joskus ja perustanut ihan firmankin sitä varten. Onpa niistä joku sitten vielä vuosienkin päästä ollut pystyssä ja hyvin näyttää menevän.

Jos oikeasti osais keskittyä, niin tuskin enää matelisin elämääni nykymuotoisena (Vaan kaikki olisi yhtä mainetta ja mammonaa... joo-o )

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Ideamme taitavat olla kuin elollisia lajeja: niitä on Tellus-planeettamme pinnalla tallustellut tai mönkinyt lukematon määrä, josta on säilynyt edes fossiilina vain osa. Älynväläyksetkin saattavat olla niin vikkeliä, etteivät ehdi tallentua muistiin.

Oma muistini on hatara, ja siksi olen tottunut merkitsemään paperille mm. hienot oivallukseni. Unessa putkahtaneet ja vielä aamujärjinkin toteuttamiskelpoiset jutut riipustan muistiin herättyäni. Joskus saan väläyksiä vaikkapa bussissa matkustaessani, ja vähänkö noloa on ruveta kaivamaan repusta muistiinpanovälineitä ... tai ruveta liikkuvin huulin vaikkakin ääneti hokemaan muistumaa. (Joskus menettelen kuitenkin niin.)
Mutta onko tutkittu, miksi unohdamme niin hereästi oivia ideoitamme mutta vaikkapa ilkeät tuhoajatukset pystyvät muistissa monesta deletoinnista huolimatta?

Uusimmat

Suosituimmat