Seuraa 
Viestejä45973

Löytyisiköhän tältä forumilta mielipiteitä, neuvoja tai kohtalotovereita asiassa, joka on pilannut minun elämäni?

Yritän kertoa pitkän tarinani lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivottavasti jaksatte lukea ja kommentoidakin.

Sairastuin kolmisen vuotta sitten vaikeaan masennukseen, jota alettiin hoitaa SSRI-lääkityksellä ja psykodynaamisella yksilöterapialla.

Terapia oli hyvä hoitomuoto, lääkkeet puolestaan katastrofi. Kärsin lääkityksen aikana erilaisista sivuvaikutuksista, joista seksiongelmat olivat kaikkein häiritsevimpiä. Aluksi sivuvaikutukset olivat "toiminnallisia", eli erektiohäiriöitä, siemennesteen spontaania vuotamista ja orgasmikyvyttömyyttä.

Yritimme lääkärin kanssa löytää minulle sopivaa lääkettä huonolla menestyksellä. Kävin läpi mm. Optiparin, Zoloftin, Efexorin ja Ixelin. Kaikki lääkkeet aiheuttivat seksisivuvaikutuksia. Terapian avulla toivuin depressiosta hyvää vauhtia, mutta lääkärini ei missään nimessä halunnut minun lopettavan lääkitystä.

N. 2 vuoden lääkityksen jälkeen tapahtui jotain hyvin outoa. Kävelin kadulla ja vastaani käveli hyvin kaunis nainen minihameessa. Tässähän ei ole mitään outoa, mutta kummallista oli se, etten tuntenut minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta. Muutenkin vointini oli outo, tuntui kuin kaikki emootioni olisivat hävinneet.

Kotiin palattuani tein testin. Katsoin pornovideota ja kauhukseni huomasin, että seksuaalisuuteni oli hävinnyt täydellisesti! Visuaalinen ärsyke, joka ennen olisi herättänyt himoni parissa sekunnissa, ei saanut aikaan minkäänlaista reaktiota.

Kun tyttöystäväni tuli viikonloppuna käymään, sain huomata, että kykyni tuntea rakkautta, seksuaalista halua ja mielihyvää oli kadonnut. Kosketus ei tuntunut miltään ja alaston nainen oli täsmälleen yhtä kiihottava näky kuin harmaa tiiliseinä.

Keskustelin asiasta saman tien erikoislääkärin kanssa, joka lupasi, että tilanne korjaantuisi parin viikon sisällä lääkityksen lopettamisesta. Tästä huojentuneena lopetin lääkityksen ja aloin odottamaan tilanteen korjaantumista.

"Toiminnalliset" häiriöt hävisivätkin melko pian. Erektiosta tuli entisenlainen ja siemennesteen vuotaminen loppui. Mutta libido pysyi poissa yhdessä sosiaalisten emootioiden kanssa. Menetin siis kykyni tuntea seksuaalista mielihyvää.

Kun olin kärsinyt vaivastani kolmisen kuukautta lääkityksen lopettamisen jälkeen, soitin lääkärilleni huolestuneena. Hän meni hiljaiseksi ja neuvottomaksi, eikä osannut antaa minkäänlaista ohjetta jatkoa ajatellen. Jäin ongelmani kanssa yksin.

Aloin etsiä vastauksia internetistä. Helpotuin ja kauhistuin yhtä aikaa, kun löysin netistä vertaisryhmän, joka hakee parannuskeinoa täsmälleen samaan vaivaan: SSRI-lääkkeiden aiheuttamaan pysyvään seksuaalitoimintojen häiriöön.

(Linkki oheiselle keskustelupalstalle: http://groups.yahoo.com/ssrisex )

Jäseniä em. palstalla on tällä hetkellä yli 400 ja kaikilla tuntuu olevan hyvin yhtäpitävät oireet ssri-lääkityksen lopettamisen jälkeen:

-hyvin matala libido
-kyvyttömyys reagoida visuaaliseen seksuaaliseen ärsykkeeseen
-laimentuneet sosiaaliset emootiot
-laimentunut orgasmi
-ihon tuntoherkkyyden heikentyminen

Olen nyt kärsinyt seksuaalista tunnottomuuttani yli vuoden. Olen hakeutunut yksityisellä puolella erään psykofarmakologian piirissä hyvin arvostetun asiantuntijan hoitoon ja etsimme kuumeisesti parannuskeinoa tähän pysyvältä vaikuttavaan katastrofiin.

Hoitoni aikana minut on tutkittu hyvin tarkkaan. Verenkuva ja hormonitasapaino on kartoitettu ja päästäni on otettu magneettikuvat. Olen kokeillut testosteronihoitoa, sekä useita muita lääkkeitä, mutta läpimurto on vielä saavuttamatta.

Jotain valoa tunnelin päässä on hetkittäin näkynyt. Parkinsonin tautiin tarkoitetuilla dopamiiniagonisteilla on saatu aikaan hetkittäinen tilanteen kohentuminen, jolloin libido on palannut muutamaksi tunniksi ja orgasmikyky on ollut lähellä normaalia. Vointini kuitenkin taantuu samanlaiseksi kerta toisensa jälkeen.

Minua hoitavan lääkärin ja muiden asiantuntijoiden mukaan kaikki viittaa siihen, että pitkäaikainen SSRI-lääkitys on muuttanut geenien ilmentymää jossain osassa dopamiiniketjua. Kenties dopamiinireseptoreissa? Dopamiini aivoissani ei "toimi oikein" ja seksuaalinen ärsyke ei löydä tietään perille.

Merkillistä tilanteessa on se, että fyysinen stimulaatio saa aikaan erektion ja lopulta ejakulaation, mutta en tunne koko aikana yhtään mitään! Seksuaalisuus kaikkine tunteineen on täysin kuollut.

Kohtalotovereita olen siis jo löytänyt satoja, mutta parannuskeinot ja -ehdotukset ovat hakusessa.

Otan kaiken mahdollisen avun kiitollisuudella vastaan!!!

Markus

Sivut

Kommentit (206)

Vielä pari asiaa...

Tällä hetkellä minua ja lääkäriäni kiinnostavia hoitomuotoja ovat ns. aivojen magneettistimulaatio tai vaihtoehtoisesti sähköshokkihoito (ECT).

Sähköshokkihoito tuntuu aika brutaalilta vaihtoehdolta ja mahdolliset muisthäiriöt eivät houkuttele. Magneettistimulaatio esim. hypotalamuksen ja mantelitumakkeiden alueelle sen sijaan voisi olla kokeilemisen arvoinen asia..?

Mutta mutta... mikäli aivoissani on todella tapahtunut muutos geenien ilmentymässä (gene expression), voiko mikään korjata tilannetta pysyvästi entiselleen?! Mistä löytää tehokas "reset-nappi"?

Ehdotuksia?

Pyydä lääkäriä määräämään sinulle jotain amfetamiini johdannaista lääkettä esim.ritalin tai hommaa sitä itse mustastapörssistä luulisi tuntoherkkyyden ja himojen palaavan.Ja voisit boostata sitä hieman esim.viagralla niin avot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peterpan
Pyydä lääkäriä määräämään sinulle jotain amfetamiini johdannaista lääkettä esim.ritalin tai hommaa sitä itse mustastapörssistä luulisi tuntoherkkyyden ja himojen palaavan.Ja voisit boostata sitä hieman esim.viagralla niin avot.

Kiitos vastauksestasi...

Ritalinia on kyllä harkittu, mutta sen hyödyt vs. haitta arveluttaa. Ongelma on siinä, että dopamiinin välittämän viestin kulussa on katkos. Ritalinin kaltainen stimulantti ei välttämättä toimisi minulla lainkaan..?

Jos amfetamiinijohdannainen saisikin jotain positiivista aikaan, mitä sen jälkeen? Tavoittenahan on palauttaa aivojen normaali toimintakyky.

Viagraa ja Cialista olen kyllä kokeillut. Toimivathan ne. Verta pakkautuu penikseen hyvin hanakasti, mutta mitään en tunne. Libidoon ja kiihottumiseen erektiolääkkeillä ei ole mitään vaikutusta.

Kannattaa kysyä lääkäriltäsi myös piracetaamista.En tosin tiedä minkä nimisessä lääkkeessä sitä suomen markkinoilla on.Saatu hyviä tuloksia esim.parkinson potilailla.Haittavaikutuksia ei pitäisi esiintyä lainkaan.Myös mdma:lla ja joillakin muilla dopamiini myrskyn aiheuttavilla aineilla on saatu britanniassa hyviä tuloksia aikaan esim.parkinson/altzhaimer potilailla.Valitettavaa vain on että ne luokitellaaan huumausaineiksi ja näin ollen niitä ei löydy apteekeista.

peterpan
Kannattaa kysyä lääkäriltäsi myös piracetaamista.En tosin tiedä minkä nimisessä lääkkeessä sitä suomen markkinoilla on.

Kiitos vinkistä! Tuo Piracetam kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta... Täytyypä perehtyä aiheeseen ensi torstaina, kun tapaan lääkäriäni seuraavan kerran.

Ikävä tilanne kyllä. Onhan noita seksuaalisesti vähemmän aktiivisia kausia kyllä ihmisillä monesti elämänsä aikana mutta yleensä ne kyllä korjautuvat ajanmyötä.
Damiana yrttiä on käytetty joissakin kulttuureissa nostattamaan seksuaalisia haluja. Vähän kyllä epäilyttää mutta ei se ainakaan pahaa voi tehdä.

http://www.rain-tree.com/damiana.htm

Noniin.

Lähdetäämpä liikkeelle perusajatuksesta, että jokainen lääke vaikuttaa jollakin tavoin elimistöön, ja jokaisella lääkkeellä on toivottujen vaikutusten lisäksi useinmiten sivuvaikutuksia. Nämä voivat olla positiivisia (kuten Zyban nimisen mielialalääkken vaikutus tupakoinnin lopettamiseen) taikka negatiivisia kuten vapinaa tms.. (netti on pullollaan lääkkeitä haukkuvia palstoja).

SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) ovat MAO-estäjät sivuuttaneet koska SSRI- lääkkeillä saavutetaan parempia hoitotuloksia pienimmin sivuoirein. Jokainen lääkehoito aloitetaan harkitusti ja aina kun lääkkeestä ilmenee sivuvaikutuksia, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin. Tällöin mietitään onko sivuoireet sellaisia jotka eivät ole vaaraksi terveydelle taikka muuten hyvinvoinnille. Ja voidaan vaihtaa tai lopettaa lääkkeet, miettien tietenkin että mikä on ks tilanteessa parasta!

Mutta hienoa että olet tohtorille rohkeasti kertoa sivuoireista.

ECT- hoidosta sen verran, että brutaalia se ei ole. Olet nukutettuna, etkä tunne mitään, koko homma on aina ohi parissa tunnissa. Muistihäiriöt ovat ohimeneviä ja vaikutus todetaan aika nopeasti hoidon aloittamisesta. Kannattaa kokeilla jos sitä suositellaan, ja jos pelottaa ajatus ECT:stä, juttele siitä lääkärisi ja hoitajasi kanssa.

T;sekavaa tekstiä, sekava neitokainen

Kiitoksia tuhannesti jo nyt teille vastanneille!

Lisäravinnepuolelta olen kokeillut kaikkea mahdollista. Läpi on käytynä:

-Sinkki
-vitamiinit
-Gingko-Biloba
-Tribulus terrestris
-L-Arginiini
-Bio-karnosiini
-E-EPA
-Muut kalaöljyt
-Tryptofaani
-GABA
-Prelox (sis. mm. arginiinia yms.)
Ym. ym. ym.

Kaikilla yllämainituilla hyöty on ollut täysi nolla.

Testosteronihoitokin oli muutaman viikon aika rajua, sain injektion Sustanonia kymmenen päivän välein. Pari finniä sain selkään, libido ei herännyt yhtään.

Ainoat lääkkeet, joista on ollut apua, ovat dopamiiniagonistit Cabaser ja Requip. Näidenkin kanssa toivottu vaikutus on tullut ns. lääketauolla, eli dopamiiniagonistin poistuessa elimistöstä tilanne aivoissa on ollut hetken normaali. Lääkkeen uudelleen aloittaminen ja lopettaminen tuo muutaman tunnin helpotuksen, sitten seksuaalisuus ja emootiot taas häviävät.

Dopamiiniagonistit ilmeisesti jotenkin "herättävät" reseptorit hetkeksi, kunnes vaiva taas palaa.

Tapasin lääkärini taas ja teimme uutta sotasuunnitelmaa...

Syklitän dopamiiniagonistilääkityksen, jotta positiivinen kehitys saataisiin jatkumaan. Otan Requip -nimistä lääkettä 3 päivän ajan, sitten pidän kolme päivää taukoa.

Lisäksi lääkärini määräsi minulle Abilify -nimistä lääkettä, joka on alunperin tarkoitettu psykoottisten oireiden hoitoon. Lääkkeen olisi tarkoitus tasapinottaa dopamiinitilannetta aivoissani.

Olen ollut sähköpostitse kirjeenvaihdossa erään keski-ikäisen amerikkalaismiehen kanssa, joka menetti oman seksuaalisuutensa 10 vuotta sitten käytettyään 8 kuukauden ajan Efexoria. Hänellä oirekuva on täsmälleen samankaltainen kuin minullakin. Muita vastaavia tapauksia on lukuisia.

Suomesta en ole toistaiseksi löytänyt kuin kaksi kohtalotoveria.

Pelottaa sikana ite syön kys pillereitä ja lääkäri ei oo kyllä tommosesta varoitellut. Ei absenor paketissa edes lukenut tuollasesta varoitusta.

Skitsorusina
Pelottaa sikana ite syön kys pillereitä ja lääkäri ei oo kyllä tommosesta varoitellut. Ei absenor paketissa edes lukenut tuollasesta varoitusta.

Absenor (valproaatti) on muistaakseni ihan epilepsialääkkeeksi alunperin suunniteltu, ei suinkaan SSRI- tai SNRI-lääke. Absenoria käytetään lisäksi esim. manian hoidossa.

Absenorilla on omat sivuvaikutuksensa, mutta pysyvästä seksihaitasta en ole Absenorin kohdalla koskaan kuullut.

Joten jos sinulla ei Absenorin lisäksi ole SSRI-lääkitystä, niin huoli pois!

Minulle ei koskaan lääkärin toimesta kerrottu SSRI-lääkkeiden mahdollisista seksisivuvaikutuksista. Ei vaikka suoraan asiasta kysyin. Kyselin myös, laskeeko lääkitys testosteronitasoa. Lääkärin mukaan ei pitänyt laskea. Totuus oli toinen.

Lääkärini vain totesi, että "nämä uudet masennuslääkkeet ovat NIIIIIIN turvallisia, että mahdolliset sivuvaikutukset häviävät parissa päivässä, kun lääkityksen lopettaa."

Tuon puoskaroinnin seurauksista saatan joutua kärsimään koko elämäni.

Totuus on, että kun serotoniinin takaisinotto estetään kemiallisesti, alkaa dopamiinin määrä laskea. Kun dopamiini laskee, nousee prolaktiinitaso. Ja se vaikuttaa negatiivisesti testosteronitasoihin.

Oma S-testoni putosi SSRI/SNRI- lääkkeillä 32:sta yhdeksääntoista muutamassa kuukaudessa.

Kaiken huipuksi sain vielä bonuksena tämän pysyvän häiriön.

Lääkärini on muuten sanonut raportoivansa tapaukseni lääketieteellisessä julkaisussa. Jos hyvin(?) käy, niin tarinani saattaa päätyä iltapäivälehtien lööppeihin.

Ihmisten olisi kyllä hyvä saada tietää masennuslääkkeisiin liittyvistä vakavista riskeistä. Itse en olisi KOSKAAN niellyt ensimmäistäkään pilleriä, jos minua olisi varoitettu rehellisesti.

Aloittaisitteko te lääkityksen, jota käyttävät miljoonat ihmiset, mutta joista lääkityksen seurauksena muutama tuhat menettää tunne-elämyksensä ja seksuaalisuutensa pysyvästi?

Nykyinen lääkärini kommentoi asiaa aika tyhjentävästi. Viimeisimpien tutkimusten mukaan 82% SSRI-lääkitystä käyttävistä ihmisistä kärsii jonkinlaisista seksisivuvaikutuksista. Oman lääkärini potilaista 100%:lla on jonkinlaisia seksuaalitoimintojen häiriöitä lääkkeiden takia.

Lähes kaikilla vaivat korjaantuvat muutamassa viikossa lääkityksen lopettamisen jälkeen. Sitten on muutamia "lottovoittajia", joilla SSRI-altistus kääntää jotain geneettistä kytkintä niin, että seksuaalisuus pimenee tyystin.

Mielialalääkkeet, siinä kuin e-pilleritkin vaikuttavat usein seksuaalisuuteen. Pysyvä muutos… niin, jos ajatellaan, että ihminen syö lääkkeitä, mielialalääkkeitä usein vähintään puolivuotta, tämä aika riittää jo aivoissa tapahtuviin pysyviin muutoksiin, jos siis niitä on tullakseen. Puhumattakaan vuosikausia jatkuvasta lääkityksestä.

On luonnollista, että e-pillerit voidaan vaihtaa, ja jos ilmenee seksuaalista haluttomuutta, tietenkin jo senkin puolesta järkevä etsiä muita ehkäisykeinoja. Mielialalääkkeiden suhteen ollaan avuttomampia, suo siellä, vetelä täällä. Usein lääkitystä päädytään jatkamaan, seksuaalisuuden katoamisesta huolimatta.

Oletko mahtanut kokeilla ärsykkeiden käyttöä noin muuten, kuin seksifilmin muodossa. Stimulointi, vahvoilla seksuaalisilla ajatuksilla ja toimilla.. tuottaako se minkäänlaista mielihyvää?
Mielikuvien käyttö on tietenkin OK, mutta fyysinen kosketus ja läheisyys ovat varmasti voimakkaampia vaikutukseltaan. Tosin hankalaahan se on, ellei viesti syystä tai toisesta mene perille. Ymmärtäväinen partneri lienee avainasemassa. Ehken jopa ammattilainen.

Aivot tosin ovat siitä metkat, että oppivat käyttämään vaihtoehtoisiakin reittejä päästääkseen informaation perille. Näin ollen kuvittelisi, että harjoittelulla olisi jonkinlainen asiaa ylläpitävä vaikutus.

Toivottavasti jaksat ponnistella asian suhteen. Seksuaalisuus on voimavara, ja tyydytystä siinä voi kokea monella tasolla. Nautinnon tuottaminen toiselle, on yksi niistä.

"Lottovoittajia löytyy kaikista sarjoista, aina ei voi tietää oikeita numeroita"

Kaneli
Mielialalääkkeet, siinä kuin e-pilleritkin vaikuttavat usein seksuaalisuuteen.

Oletko mahtanut kokeilla ärsykkeiden käyttöä noin muuten, kuin seksifilmin muodossa. Stimulointi, vahvoilla seksuaalisilla ajatuksilla ja toimilla.. tuottaako se minkäänlaista mielihyvää?

Toivottavasti jaksat ponnistella asian suhteen. Seksuaalisuus on voimavara, ja tyydytystä siinä voi kokea monella tasolla. Nautinnon tuottaminen toiselle, on yksi niistä.

"Lottovoittajia löytyy kaikista sarjoista, aina ei voi tietää oikeita numeroita"

Iltapäivälehdissäkin on noussut esille hiljattain julkaistu tutkimus, jonka mukaan e-pillerit voivat muuttaa geenien ilmentymää siten, että SHBG-tasot nousevat pysyvästi. Tämä tuhoaa naisen libidon.

Menen tällä viikolla verikokeisiin, jossa tarkoituksena tsekata oma SHBG-tasoni samalla kun katsotaan, missä sitoutunut ja vapaa testosteronitasoni seilaa.

Ongelmani vaikein piirre on se, että mikään seksuaalinen ärsyke ei saa mitään tunnereaktiota aikaan. Fantasiat, filmit, kosketus, unet, yhdyntä tms. ei aiheuta kiihottumista. Erektio tulee kyllä, mutta en tunne MITÄÄN.

Ennen kiihotuin valtavasti visuaalisesta ärsykkeestä. Esim. vaimoni näkeminen paljas peppu pystyssä sai aikaan sellaisen panetuksen, että oksat pois.

Nyt sama ärsyke kiihottaa yhtä paljon kuin vaikkapa pahvilaatikko.

Usko pois, viimeisen vuoden aikana olen kokeillut lähes kaikkea mahdollista saadakseni tuntea edes vähän seksuaalista mielihyvää. Tulos on nolla.

Kun ennen tunsin rakastellessa huikean rakkauden tulvan, joka pakahdutti sydämen ja orgasmi sai näkemään tähtiä, tunnen nyt vain kylmän tyhjyyden ja vähän kipua kun ejakulaatio tulee.

Seksuaalisuus on niin kokonaisvaltainen asia, ettei sen merkitystä tajua ennen kuin sen menettää.

Kun olen erossa vaimostani, en tunne enää ikävää tai kaipuuta. Kadulla kävellessäni vastaantulevat kaunottaret vain muistuttavat minua siitä, minkä olen menettänyt. Ennen heräsin aamulla erektioon ja panetukseen ja päivä alkoi mielihyvällä. Nyt se alkaa kylmyydellä. Tarinaa voi jatkaa loputtomiin.

Tämä on täyttä helvettiä.

Markus:
Usko pois, viimeisen vuoden aikana olen kokeillut lähes kaikkea mahdollista saadakseni tuntea edes vähän seksuaalista mielihyvää. Tulos on nolla.

En epäile. Mahtanetko tuntea minkäänlaista mielihyvää? Hajut, maut? Mikä tahansa mielihyvä on tietenkin hyvä asia, kun jokin on otettu pois, vaikka se ei tasoltaan vastaisi seksuaalista mielihyvää.

Markus:
Kun ennen tunsin rakastellessa huikean rakkauden tulvan, joka pakahdutti sydämen ja orgasmi sai näkemään tähtiä, tunnen nyt vain kylmän tyhjyyden ja vähän kipua kun ejakulaatio tulee.

Äkkiseltään olettaisi, koska kyseessä ei ole toiminnallinen häiriö, kyseessä olevan jokin pientä viilausta vailla oleva aivokemiallinen sykermä. Kerrot kokevasi tyhjyyden.. Ilmeisemmin vaimo kuiten tässä tapauksessa kokee sen täyden osuuden ja onhan sekin jo jotain. Toisillahan tämä systeemi valskaa toiseen suuntaan. Haluja ja tahtoa on, mutta kun ei vain syystä tai toisesta homma toimi.
Huikeaa rakkauden tulvaa voi onneksi kokea muutoinkin kuin takaapäin asennossa.

Markus:
Seksuaalisuus on niin kokonaisvaltainen asia, ettei sen merkitystä tajua ennen kuin sen menettää.

Seksuaalisuus on osa ihmisen kokonaisuutta. Minkä tahansa osan menettämisen merkityksen ymmärtää tosiaankin vasta kun sen menettää. Hetkellisesti tai kokonaan. Menetykset voivat tuntua toisinaan kohtuuttomilta, eikä kaikkea välttämättä kykene nielemään sovinnolla. Onneksi aina näin ei ole. Toivoahan tässä sinunkaan tapauksessa ei olla menetetty.

Lykkyä tutkimusten pariin…

Tuli mieleen vielä hypnoosi. Mahtaisiko siitä olla kohdallasi apua?

Markus:
Tämä on täyttä helvettiä

Ottaa eteen kuiten vielä, että ehkä se täysi helvetti vielä antaa odotuttaa itseään. Toivotaan, ettei sitä tule.

Kaneli

Mahtanetko tuntea minkäänlaista mielihyvää? Hajut, maut?

Äkkiseltään olettaisi, koska kyseessä ei ole toiminnallinen häiriö, kyseessä olevan jokin pientä viilausta vailla oleva aivokemiallinen sykermä.

Tuli mieleen vielä hypnoosi. Mahtaisiko siitä olla kohdallasi apua?

Tunnen kyllä jonkinlaista mielihyvää, ei olotilani ihan totaalista anhedoniaa vastaa. Esim. suklaa maistuu edelleen hyvältä, harrastusten parissa on hauskaa jne. Mutta seksuaalisuus ja sosiaaliset emootiot ovat poissa.

Toivon todella, että kyseessä on aivokemiallinen häiriö, joka on korjattavissa!

Hypnoosia ja akupunktiota olen ajatellut, mutta katsotaan nyt ensin nämä perinteisemmän lääketieteen konstit loppuun.

Minä en sulkisi pois mahdollisuutta, että psyykkiset tekijät selittäisivät ainakin osittain tätä ilmiötä. Kaikki kuvaamasi lääkityksen lopettamisen jälkeiset oireet kun voivat olla psyykkisten tekijöiden aikaansaamia. Myös fyysinen tuntoherkkyys vaihtelee sen mukaan, miten rentoutunut versus ahdistunut ihminen on.

Masennus ja masennuslääkkeet vaikuttavat hyvin usein seksuaalisuuteen. Mikäli tästä säikähtää, voi jumiutua olemaan huolissaan seksuaalisuudesta ja tarkkailemaan omia oireita. Sitten kun mennään ahdistuneena katsomaan pornofilmiä ja tarkkaillaan, herääkö itsessä kiihotusta, niin ei ole lainkaan kummallista, jos viisari ei värähdäkään, tai mikäli ei koe olevansa kiihottunut.

Vaikka kyseessä olisikin alkujaan neurologisen tason ongelma, eikä psykologinen, niin sairauden kuin sairauden oireet tuntuvat sitä voimakkaammilta, mitä ahdistuneempi niistä on ja mitä intensiivisemmin niitä tarkkailee. Vaikka kyseessä olisikin neurologinen ongelma, mistä en olisi lainkaan vakuuttunut, niin se hätääntyneisyys, mitä viesteistäsi on luettavissa, vie varmasti loputkin seksuaalisista tuntemuksista pois.

Ihminen kykenee mielensisäisillä asioilla mm. nostamaan käden lämpötilaa, vaikuttamaan valkosolujen määrään veressä, aiheuttamaan sydänkohtausta muistuttavia sydäntuntemuksia ja laukaisemaan pyörtymiseen johtavan ajatusketjun, joten ei olisi mikään ihme, mikäli kuvaamasi ongelman taustalla olisi psyykkinen prosessi, vieläpä koska seksuaalisuus ja kiihottuminen ovat ensisijaisesti mielensisäisiä ilmiöitä.

Edellä ehdotettu hypnoosi tuntuisi hoitomenetelmänä hyvin varteenotettavalta vaihtoehdolta.

edit. Ymmärsin ensilukemalla väärin yhden kohdan tekstistä, joten pätkäistäänpä quote ja siihen liittyvä kysymys pois.

Markus

Tunnen kyllä jonkinlaista mielihyvää, ei olotilani ihan totaalista anhedoniaa vastaa. Esim. suklaa maistuu edelleen hyvältä..

Suklaa+oraaliseksi... Oletkos kokeillut? Yhdistelmähoitoa .
Ja eittämättä tulee mieleen, reagoitko eturauhasen stimulointiin. Senhän olettaisi tuntuvan. Tosin olettaahan tässä voi mitä vain...

Mielenkiintoinen ongelma, täytyy kyllä myöntää. Mitenkään siis väheksymättä ongelman sinulle aiheuttamaa mielipahaa.
Tuo akupunktio saattaa olla hyvä kokeilu myös. Ja tietenkin, se sähkö.
Kemiallinen helpotus on tietenkin hyvä asia, silloin kun se toimii. Itse pidän pehmeistä hoitomuodoista, silloin kun niiden teho on riittävä.

Väistämättä tulee mieleen myös seksuaalisuudessa sitä toisinaan kovastikin latistava "pakko yrittäminen". Itsensä jatkuva kontrollointi saattaa pitkittää toipumista. Odotukset ovat liian kovat. Täydellisen nautinnon saavuttamiseksi, kun kontrollista on luovuttava.

Käänteinen ajattelukin voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Eli päättää olla mitään saamatta.

Kaksi edellämainittua toimintamallia saattavat tietenkin olla ulottumattomissa, jos impulssit eivät yksinkertaisesti löydä osoitetta. Ts. Todennäköisesti löytävät, koska yhdyntä ja ejakulaatio onnistuvat. Vain siis tunto puuttuu.

Hetkellisesti kovan yrittämisen sijaan voisi ajatella myös totaalista lepoa asian tiimoilta, jolloin voisi keskittyä itsensä ja partnerin hellimiseen niitä keinoja käyttäen, joissa nautinnon tuottaminen ja vastaanottaminen ei tuota ongelmia.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että asiasta keskusteleminen julkisesti on hyvä asia. Näin seuraavalla lääkkeiden käyttöä harkitsevalla on mahdollisuus pohtia syitä ja mahdollisia seurauksia objektiivisemmin.

Juha
Minä en sulkisi pois mahdollisuutta, että psyykkiset tekijät selittäisivät ainakin osittain tätä ilmiötä. Kaikki kuvaamasi lääkityksen lopettamisen jälkeiset oireet kun voivat olla psyykkisten tekijöiden aikaansaamia.

Kiitokset Juha vastauksestasi, ilmiselvästi pohdit tilannettani perusteellisesti.

Tuo psykologinen tekijä on se ihan ensimmäinen selitys, joka lääkäreilläkin tuli mieleen. Depression oireisiin kun kuuluu monenlaisia seksuaaliongelmiakin.

Tämän vuoksi kävin kolmella eri psykiatrilla. He kaikki totesivat minun parantuneen depressiosta, eikä masennus siis selittänyt libidon totaalista katoamista.

Kärsiessäni depressiosta libidoni toimi kuin sveitsiläinen kello. Halutti paljon ja usein. Kuitenkin seksuaalinen nautintokin tuntui yhdentekevältä ja merkityksettömältä, kun mieliala oli täysin nollissa. Nyt tilanne on oikeastaan päinvastainen. Mieliala on paljon parempi, mutta seksuaalinen nautinto ja halu on hukassa.

Libidoni tosiaan toimi lähes kaksi vuotta lääkityksenkin aikana. Ongelmat olivat fyysisiä, erektion ja ejakulaation toimintahäiriöitä. Mutta kun libido katosi, katosivat myös sosiaaliset emootiot. Ilmeisesti tässä vaiheessa dopamiiniketjussa aktivoitui väärä geeni..?

Tiedostan varsin hyvin sen, etteivät oireiden aiheuttama ahdistus ja suorituspaineet ainakaan helpota toipumistani... Mutta minkäs teet? Todellista hypnoosin ammattilaista saa suositella.

Kaneli

Suklaa+oraaliseksi... Oletkos kokeillut? Yhdistelmähoitoa .
Ja eittämättä tulee mieleen, reagoitko eturauhasen stimulointiin. Senhän olettaisi tuntuvan. Tosin olettaahan tässä voi mitä vain...
...

Kaksi edellämainittua toimintamallia saattavat tietenkin olla ulottumattomissa, jos impulssit eivät yksinkertaisesti löydä osoitetta. Ts. Todennäköisesti löytävät, koska yhdyntä ja ejakulaatio onnistuvat. Vain siis tunto puuttuu.

Enpä ole eturauhasen stimulointia kokeillut... en halua yhtikäs mitään työnnettävän sille osastolle.

Minun tapaukseni ja monet impotenssitapaukset osoittavat sen, että libido (seksuaalinen halukkuus) ja erektio / ejakulaatio saavat alkunsa eri osassa aivoja. Toinen voi toimia ilman toista.

Seksuaalisen kiihottumisen mekanismia tunnetaan hämmästyttävän huonosti. Ranskalainen tutkija (Stoleru) on tutkinut PET-scanin avulla kiihottumisen yhteydessä aktivoituvia aivojen osa-alueita. Olen ollut häneenkin sähköpostiyhteydessä, mutta ratkaisua hän ei osaa ongelmaani tarjota.

Seksuaalisuuteen vaikuttavat aivoissa ainakin hypotalamus ja mantelitumakkeet, mutta niiden rooli ja seksuaalisen ärsykkeen eteneminen ovat arvailujen varassa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat