Onko elämäuskolla ja jumaluskolla eroa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.

Erityisesti ihmettelen ihmisiä, jotka pilkkaavat jumaluskoisia, mutta jotka kuitenkin uskovat elämän arvoon.

Eihän elämällä mitään objektiivista arvoa ole. Olemme täällä pelkkiä sattumia.

Miksi on hienoa uskoa siihen, että elämä on arvokasta, mutta typerää uskoa Jumalaan?

Sivut

Kommentit (18)

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32612
Liittynyt6.12.2009
Ploho
Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.

Erityisesti ihmettelen ihmisiä, jotka pilkkaavat jumaluskoisia, mutta jotka kuitenkin uskovat elämän arvoon.

Eihän elämällä mitään objektiivista arvoa ole. Olemme täällä pelkkiä sattumia.

Miksi on hienoa uskoa siihen, että elämä on arvokasta, mutta typerää uskoa Jumalaan?




Miksi pitää olla aktiivisesti elämää vastaan, sehän toimii ihan itsekseen, Miksi sitä pitäisi aktiivisesti estää olemasta?

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
Ploho
Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.

Erityisesti ihmettelen ihmisiä, jotka pilkkaavat jumaluskoisia, mutta jotka kuitenkin uskovat elämän arvoon.

Eihän elämällä mitään objektiivista arvoa ole. Olemme täällä pelkkiä sattumia.

Miksi on hienoa uskoa siihen, että elämä on arvokasta, mutta typerää uskoa Jumalaan?





Tuo on kyllä typerin päätelmä mitä olen kuunaan lukenut, ja minä olen lukenut aika paljon kaikkea paskaa.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Vierailija
Ploho
Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.

Erityisesti ihmettelen ihmisiä, jotka pilkkaavat jumaluskoisia, mutta jotka kuitenkin uskovat elämän arvoon.

Eihän elämällä mitään objektiivista arvoa ole. Olemme täällä pelkkiä sattumia.

Miksi on hienoa uskoa siihen, että elämä on arvokasta, mutta typerää uskoa Jumalaan?





Se että uskoo elämän olevan arvokasta lienee jokaisen oma päätös... toki suuremmassa mittakaavassa eihän tällä nyt kamalasti merkitystä ole (Yksi pikkunappula vain yhdellä pikkuplaneetalla yhdessä miljardeista galakseista). Mutta jokainen päättää oman pääkoppansa sisällä mikä on hänelle tärkeää.

Minkäs ihmeen takia itsemurha on "ainoa looginen ratkaisu". Kuolee tässä muutenkin, joten samahan se on että katsotaan omat kortit loppuun saakka. Aina saattaa tulla yllätyksiä ja usein tuleekin. Ehtii loputtomiin olla kuolleena sitten myöhemminkin.

Et ole tainnut ihan loppuun saakka pohtia tuota hommaa? Aika usein asioilla on muitakin kuin vain yksi ratkaisu. Se "ainut" loogiselta tuntuva ratkaisu voi olla vain yksi monista.

Ei kukaan myöskään pakota uskomaan että "elämä on arvokasta". Voi sitä elossa täällä pomppia on sitten elämä arvokasta omasta mielestä tai ei.... mitä nyt sitten tuolla arvokkuudella tarkoitatkaan. Kai se elämä voi ajoittain olla ihan kiva juttu ilman jumalaa/jumaliakin. En usko, että tuo lemmikkikani tai pari koiraa tai kissat täällä talossa uskovat erityisesti jumalaan, mutta eivät toistaiseksi ole tehneet itsemurhaakaan. Olen vielä kelvollinen jumalkorvike tai lähinnä lauman pääpomo ei tosin oikein näytä että uskoisivat minua jumalaksi tai sitten ovat vain perin uppiniskaisia.. noh, lauman pomokin käy ihan hyvin, kun ei noita uskalla pomoksi päästää. Kanivanhuskin näyttää ihan tyytyväiseltä, kun sai omia herkkunappejaan tuossa äsken. Hyvä homma. Aina ei elämässä ole mennyt hyvin eikä kaikin puolin nytkään, mutta jos 10-15 vuotta sitten olisin päivät päättänyt, vain kun meni todella huonosti, eikä näyttänyt olevan mahdollisuuksia ylös, niin enpä nytkään nauttisi suht tyytyväisenä tässä teetä ja kirjoittelisi tiede-foorumille. Eikä vaadi uskoa jumaluuksiin eikä edes siihen, että tässä tekisi jotain super merkityksellistä.

Typerää tietenkin on uskoa jumalaan, ellei ole mitään todisteita jumalasta, mitä sitten jumalalla tarkoittaakaan..... ja tuokin on vain oma mielipiteeni ja monen mielestä sekään ei ole typerää että uskoo johonkin ilman kunnon todisteita. Lähinnä taitaa monille olla kyse toivostakin eikä uskosta. Ja koska katson kortit loppuun saakka, niin saahan sitä joku jumaluus niistä kymmenistä tuhansista tulla todistamaan itsensä olemassa olevaksi vaikka sitten kun olen 80 vuotta.... enpä oikein usko että moista tapahtuu tai olisin kyllä aika yllättynyt ainakin...... mutta anti tulla jos on tullakseen ja kunnon todistevyöryllä..... toki voisi olla dementiaakin tai mitä lie, jos yhtäkkiä vanhoilla päivillä alkaisi kuulemaan "ääniä taivaasta"

No mutta itsemurha ei ole ihan asialistalla enkä käsitä miksi pitäisi... vaikkei nyt herroja näykään tai ääniä kuulu. Jos jotain ylimmäistä herra isoherraa harmittaa, etten oikein todisteiden puutteessa ala mihinkään jumaluuksiin uskoa, niin saa aina poiketa teelle tai kahville tänne minua käännyttämään (sellainen ylimaallinen ensivaikutelma olisi kiva, etten luule että joku ihan kuolevainen murtautuu kämpille.. siitä voisi tulla väärinkäsityksiä ). Viskiäkin taitaa löytyä jos on sen perään... eipä ole ollut itsellä käyttöä enää tuollekaan aineelle, mutta ylhäisille vieraille voin tarjota toki, jos ovat viinaan meneviä (joitakin asioita kun tälläkin pallolla katselee, niin olisihan se yksi selitys). Jos ei toisaalta Herraa nappaa tulla käymään tai tarjota mitään todisteita muutenkaan, niin anti olla sitten. Ei väkisin.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26852
Liittynyt16.3.2005
Ploho
Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.



Miksi oletat, että ateistilla ei olisi itsesuojeluvaistoa ja elämänhalua? Todellisuudessa ne ovat yhtä vahvat kuin uskovalla, eikä ateisti voi tehdä itsemurhaa. Eivät ihmiset ole loogisia robotteja, edes ateistit.

Erityisesti ihmettelen ihmisiä, jotka pilkkaavat jumaluskoisia, mutta jotka kuitenkin uskovat elämän arvoon.

Eihän elämällä mitään objektiivista arvoa ole. Olemme täällä pelkkiä sattumia.




Elämänarvo seuraa myös mielihyväntavoittelusta, jos ajattelee hieman nenäänsä pitemmälle. En minä hehkuttaisi uskovaisena elämän arvostusta yhtään. Varmaan tänäkin päivänä suurin osa tapoista ja väkivallanteoista tehdään uskonnon nimissä. Se on niin helppo saada uskovainen uskomaan joku vääräuskoiseksi, joka ansaitsee kuoleman. Ateisti sentään kysyy, että mitä minä hyödyn tuon tappamisesta.

Miksi on hienoa uskoa siihen, että elämä on arvokasta, mutta typerää uskoa Jumalaan?



Ei se ole hienoa vaan käytännöllistä. Kunnioittamalla muiden ja omaa elämää voi pitemmän päälle itsekin paremmin yhteisössä, jossa muutkin jakavat samat arvot. Ei siihen jumalia tarvita mihinkään väliin.

Hamppu
Seuraa 
Viestejä1145
Liittynyt16.3.2005

Elämän arvo? Minä nautin elämästä ja haluan elää terveenä niin pitkään kuin mahdollista. Yksilö/laji joka ei halua selviytyä ei pitkälle pötki luonnonvalinnan rattaissa, ja miljardien vuosien evoluution jälkeen elämänhalun pitäisi jotenkin kadota jos ei usko evoluution mittapuussa silmänräpäys sitten keksittyyn taikaolentoon ilman todisteita.

Hamppu
Seuraa 
Viestejä1145
Liittynyt16.3.2005

Luonnonvalinnan seurauksena olemme päätyneet tilanteeseen jossa meillä on hyvin kehittynyt hahmontunnistus ja silmää kauneudelle, kauneuden ollessa jotain joka saa hahmontunnistuksemme käymään ylikierroksilla, ja jonka tiedämme olevan harvinaista/ainutlaatuista/vaikea saavuttaa.

Elämä on kaikkea noita. Kun ymmärtää kuinka elämä on syntynyt, ja kuinka erityislaatuisia olemme havainnoitsijoina maailmankaikkeudessa on vaikea olla arvostamatta elämää. Eikä vain ihmiselämää, vaan kaikkea elämää. Ilman elämää koko maailmankaikkeus todella olisi merkityksetön.

Vierailija
Mouho
Ploho
Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.

Erityisesti ihmettelen ihmisiä, jotka pilkkaavat jumaluskoisia, mutta jotka kuitenkin uskovat elämän arvoon.

Eihän elämällä mitään objektiivista arvoa ole. Olemme täällä pelkkiä sattumia.

Miksi on hienoa uskoa siihen, että elämä on arvokasta, mutta typerää uskoa Jumalaan?





Tuo on kyllä typerin päätelmä mitä olen kuunaan lukenut, ja minä olen lukenut aika paljon kaikkea paskaa.

Vierailija
Mouho
Tuo on kyllä typerin päätelmä mitä olen kuunaan lukenut, ja minä olen lukenut aika paljon kaikkea paskaa.



Miksi tuhlaamme arvokasta aikaamme lukemalla kaikkea paskaa?

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673
Liittynyt29.4.2011
Carloz
Mouho
Tuo on kyllä typerin päätelmä mitä olen kuunaan lukenut, ja minä olen lukenut aika paljon kaikkea paskaa.



Miksi tuhlaamme arvokasta aikaamme lukemalla kaikkea paskaa?



Aikaa ei voi tuhlata.

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009

Järkeen sidottua moraalista perustetta elämän (edes omansa) tai minkään muunkaan asian itseisarvolle ei ole. Onko tämä ongelma, lienee tulkinnanvaraista. Mummielestä ongelmaa ei ole.

Ploho
Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.

Juu joihinkin luonnonoikeuksiin tms. uskominen onkin taikauskoa. Mutta arvojen ei tarvitte olla ihmisestä riippumatta olemassa, toisin kuin Jumalan.

Halulla pysyä hengissä ei myöskäään tarvitse olla mitään tekemistä arvojen kanssa. Ei nälkääkään järjellä perustella.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
Ploho
Minusta on ihan sama, uskooko Jumalaan vai elämän arvoon. Kumpikin uskon laji on typerää taikauskoa. Rehelliselle ateistille ainoa looginen ratkaisu on itsemurha.

Ei usko elämän arvokkuuteen ole ateistille mitenkään ristiriitaista. Ateismi on uskon puutetta jumaliin tai jumalallisiin entiteetteihin. Elämän arvokkuuden ei tarvitse olla jumalasta peräisin ollenkaan; myös maallisia perusteita siihen löytyy hedonismista alkaen vaikka miten paljon.

Itsemurha ei muutenkaan ole looginen seuraus elämän arvottomuudesta. Miksi elämä tulisi välttämättä päättää, jos ei ole mitään transsendenttista entiteettiä sitä hoivaamassa. Elämä voi jatkua tai päättyä, lopulta se kuitenkin on täysin merkityksetöntä. Itsemurha ei ole tässä huonompi vaihtoeho, mutta ei se ole parempikaan. Koko huonompi-parempi -jatkumo on perimmiltään täysin vailla pohjaa.

Elämän merkityksettömyyden ymmärtäminen on verraten uusi asia eikä siihen ole mitään ratkaisua olemassa. Ihmisen mieli ei toistaiseksi sovi tällaiseen ajattelutapaan kovinkaan hyvin. Se on samalla tavoin kaukana arkijärjestä kuin vaikkapa kvanttimekaniikka. Ehkä jollakin tulevalla sukupolvella on tarvittavat mentaaliset työkälut tämän ongelman avaamiseen. Toistaiseksi itsepetoksella kuitenkin pääsee hyvin pitkälle.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija

Elämän kokonaisuus ajatuksena ihmismielessä on valtaisa kuin pohjaton kaivo jonne tuntee putoavansa kuin pahimmassa painajaisessaan loputtoman kauan ja kun herää äkisti, niin realismi on hien pyyhäisy otsalta ja lasi tympeää hanavettä lasista jota jo ajat on aikonut heittää pois. Elämän arvo on pienissä asioissa kuten kastehelmen kimallus ruohon lehdellä aamuisella kävelyllä. Ei koskaan sen enempää. Kun näkee nuo pienet asiat, ei kurkottele tähtiä tai jumalia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat